Analysoikaa miksi en saa miestä

Olisiko mahdollista että miehet joilta kysyit, kertoivat totuuden? Eivät oppineet tuntemaan sinua edes monen kuukauden tapailun aikana, eli et kerro itsestäsi mitään todella henkilökohtaista, et avaudu etkä luota. Miten sellaiseen ihmiseen kukaan voisikaan rakastua?

Pitäiskö ihan vaan olla ihmisten kans tekemisissä? Tuo "saa miestä" kuulostaa vähän epätoivoiselta.

Eläkää, toimikaa, osallistukaa. Ihmissuhteet syntyy vähitellen. Avoimin mielin vailla odotuksia. Nuo odotukset on karmeita, yritetään löytää itselle sopiva puuttuva pala. Ihmiselämä on kuitenkin joustavaa, muuttuvaa. Paljon muutakin kuin mennä kahville ventovieraan kanssa pönöttämään.

Mulla on ongelmana löytää kavereita. Useimmilla naisilla on todella erilaiset kiinnostuksenkohteet. Miehet taas haluavat kanssani seksiä tai parisuhteen. En tiedä miten muuttaisin tilannetta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Juuri tällaisia kaipaan. Suoria kommentteja, eikä sellaisia, että olen varmasti ihan hyvä ja miehissä vika. Minä haluan parantaa käytöstäni, jotta ehkä jossain vaiheessa löytäisin kumppanin. 

Olen aloitteellinen siinä suhteessa, että kysyn toiselta kuulumisia viestillä, kerron omista asioistani, kyselen jne. Eli sosiaalinen keskusteltaessa, mutta en tee aloitteita läheisyyden suhteen. Olen kainalossa jos toinen ottaa, halaan tavattaessa, vastaan suudelmaan, mutta se ei ole minulle luontevaa heti aluksi. Mun suudelmat on aika pikaisia ja sitten lopetan ne. Eräskin mies käänsi mun pään häntä kohti ja suuteli, kun katselin itse vain seiniä. :D 

Jotenkin tuo tutustuminen jää sitten siihen, että miehet pitävät minua mukavana ja rentoja tyyppinä, mutta minua ei haluta suhteeseen. Minä olen se mukava ja hauska tyyppi jota tapaillaan ja muihin rakastutaan. 

No sittenhän asia on täysin selvä.

Lue viestit 11, 13 ja 14.

Jätät aloitteen tekemisen miehille, mikä houkuttelee vain aloitteellisia/sosiaalisia miehiä. Suhteessa sama meno jatkuu, miehen pitää (romanttisesti/seksuaalisesti) viedä koko ajan kun sinä vain seuraat mukana.

Lyhytaikaisesti se käy viejämiehille, mutta elämänkumppaniksi halutaan mielenkiintoisempi ja eläväisempi tapaus.

Opettele siis aloitteellisemmaksi. Ei vain suhteessa, vaan myös siinä vaiheessa kun katsotaan kuka olisi kiinnostava.

Olen itse pohdiskeleva introvertti ja periaatteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut kaltaisestasi naisesta. Jos kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä että romanttinen/seksuaalinen aloitteellisuus jää liiaksi minun tehtäväkseni, nostan kytkintä saman tien. Vain vastavuoroisuus kiinnostaa.

Kiitos paljon. Tämän olen jotenkin ajatellutkin olevan ongelma, mutta sitä on vaikea korjata. Mutta miten olla aloitteellinen alussa, kun en vielä pysty suutelemaan? Tarkoitan tyyliin toisilla treffeillä. Mua hävettää tämä viimeisin tapaus. Mies istui vieressäni ja haki katsekontakia, minä olin kääntyneenä poispäin ja tuijotin kahvikuppia. Ahdisti liikaa, vaikka tykkäsinkin hänestä. Eipä siis ihme, että vaikutan tylsältä. Näille on vaan itse sokea ja kuvittelee olevansa kiinnostava kaikesta tästä burgeroinnista huolimatta. :D

Oletko varma, että tykkäsit hänestä? Vai ajatuksesta, että saisit poikaystävän?

Itse en pidä katsekontaktista ja olen mieluummin osittain kääntynyt poispäin keskustelukumppanista. Mutta en silloin, kun puhun kiinnostavan miehen kanssa. Silloin se kiinnostus näkyy myös ulospäin ihan itsestään.

Et pysty edes suutelemaan ja miehet tarvitsevat seksiä heti, että tietävät haluavatko jatkaa. Siinä ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ongelmana löytää kavereita. Useimmilla naisilla on todella erilaiset kiinnostuksenkohteet. Miehet taas haluavat kanssani seksiä tai parisuhteen. En tiedä miten muuttaisin tilannetta...

Aika ja maan vetovoima tekevät kyllä tehtävänsä. Sitten eivät enää miehet halua sinua ja kaikki on hyvin.

Zinccis

Vierailija kirjoitti:

Kumpi siis olet? Seinään tuijottaja vai juttelija? Ehkä teet nämä väärässä järjetyksessä.

Juttelen ja höpötän, mutta tuijotan seinää niissä tilanteissa, kun on hiljainen hetki ja mies vaikka hymyilee ja katsoo silmiin. Ja kyllä, minä olen tykännyt näistä miehistä. 

Kuulostat samalta mitä nykyinen mieheni oli aluksi. Ujo, ei antanut itsestään mitään, ei katsonut silmiin jne. Siitä käytöksestä tuli sellainen olo, että mahtaako sitä edes kiinnostaa. Kyseli viesteillä aina tapaamaan, mutta tavatessa oli niin jäässä, ettei osannut olla yhtään luonteva. Suhde ei olis edennyt mihinkään, jos en minä kärsivällisesti olisi sitä vienyt eteenpäin. Ajattele itsesi toisen asemaan miltä se tuntuu, kun toinen ei tee elettäkään, että olet kiinnostava tai haluttava. Opettele flirttailemaan ja katsomaan silmiin. Sehän on söpöä jos olet vähän ujo, mutta silti yrität ottaa kontaktia.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat samalta mitä nykyinen mieheni oli aluksi. Ujo, ei antanut itsestään mitään, ei katsonut silmiin jne. Siitä käytöksestä tuli sellainen olo, että mahtaako sitä edes kiinnostaa. Kyseli viesteillä aina tapaamaan, mutta tavatessa oli niin jäässä, ettei osannut olla yhtään luonteva. Suhde ei olis edennyt mihinkään, jos en minä kärsivällisesti olisi sitä vienyt eteenpäin. Ajattele itsesi toisen asemaan miltä se tuntuu, kun toinen ei tee elettäkään, että olet kiinnostava tai haluttava. Opettele flirttailemaan ja katsomaan silmiin. Sehän on söpöä jos olet vähän ujo, mutta silti yrität ottaa kontaktia.

Miehelläsi on siinä mielessä käynyt tuuri, että hän sattui tykästymään ihmiseen, jolla oli kärsivällisyyttä edistää asioita. Luulenpa että kovin moni ei jaksa kauaa sitä jäätyilyä katsella vaan heittää hanskat ennemmin tiskiin. Ja ymmärrän sen oikein hyvin. Huomaan itsessäni paljon samoja piirteitä ja tiedostan, että ne voivat olla deittaillessa iso ongelma. Ihan mitä tahansa ei voi toiselta vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat samalta mitä nykyinen mieheni oli aluksi. Ujo, ei antanut itsestään mitään, ei katsonut silmiin jne. Siitä käytöksestä tuli sellainen olo, että mahtaako sitä edes kiinnostaa. Kyseli viesteillä aina tapaamaan, mutta tavatessa oli niin jäässä, ettei osannut olla yhtään luonteva. Suhde ei olis edennyt mihinkään, jos en minä kärsivällisesti olisi sitä vienyt eteenpäin. Ajattele itsesi toisen asemaan miltä se tuntuu, kun toinen ei tee elettäkään, että olet kiinnostava tai haluttava. Opettele flirttailemaan ja katsomaan silmiin. Sehän on söpöä jos olet vähän ujo, mutta silti yrität ottaa kontaktia.

Miehelläsi on siinä mielessä käynyt tuuri, että hän sattui tykästymään ihmiseen, jolla oli kärsivällisyyttä edistää asioita. Luulenpa että kovin moni ei jaksa kauaa sitä jäätyilyä katsella vaan heittää hanskat ennemmin tiskiin. Ja ymmärrän sen oikein hyvin. Huomaan itsessäni paljon samoja piirteitä ja tiedostan, että ne voivat olla deittaillessa iso ongelma. Ihan mitä tahansa ei voi toiselta vaatia.

No tuuria on käynyt minullakin, koska kiltimpää ja parempaa en olisi osannut toivoakaan kun hän vaan pääsi ujoudesta yli.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen samanlainen, ja ollut nyt 10 viimeistä vuotta yksin. Olen mukava ja rento, mutta hitaasti syttyvä, ja saatan ahdistua, jos mies käy kiinni heti ekalla tapaamisella. Yleensä varotan tästä, mutta aika äkkiä näyttää miehiltä unohtuvan. No, tässähän käy niin, että itse en sitten toista kertaa haluakaan tavata. Olen jo sopeutunut ajatukseen yksinäisestä loppuelämästä.

No jaa. Minulle on plussaa jos nainen haluaa tutustua rauhassa, ja minäkin voin tutustua naiseen rauhassa ennen kuin edetään pidemmälle.

Harmi kyllä useimmat naiset tulkitsevat hitaan etenemisen kiinnostuksen puutteeksi, ja homma jää siihen. Miehen pitäisi ainakin haluta edetä nopeamin, ja nainen sitten päättäisi kuinka nopeasti päästää miehen etenemään.

-mies

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat samalta mitä nykyinen mieheni oli aluksi. Ujo, ei antanut itsestään mitään, ei katsonut silmiin jne. Siitä käytöksestä tuli sellainen olo, että mahtaako sitä edes kiinnostaa. Kyseli viesteillä aina tapaamaan, mutta tavatessa oli niin jäässä, ettei osannut olla yhtään luonteva. Suhde ei olis edennyt mihinkään, jos en minä kärsivällisesti olisi sitä vienyt eteenpäin. Ajattele itsesi toisen asemaan miltä se tuntuu, kun toinen ei tee elettäkään, että olet kiinnostava tai haluttava. Opettele flirttailemaan ja katsomaan silmiin. Sehän on söpöä jos olet vähän ujo, mutta silti yrität ottaa kontaktia.

Kiitos. Ehkä minulla on liian kaverilliset välit näihin miehiin joita tapailen, että ihastus ei synny. Teidän kommentit on auttaneet tosi paljon. Ajattelinkin vian olevan siinä, mutta kaipasin ulkopuolisten vahvistusta asiaan. 

On mulla muutamat halunneet tutustua kärsivällisesti, mutta valitettavasti minulla taas ei ole mielenkiinto riittänyt. Olen kokenut, että ei ole ollut tarpeeksi yhteistä tai riittävästi vetovoimaa. Sitten taas nämä joista itse tykkään, ovat antaneet jossain vaiheessa pakit. Tai minä olen pistänyt tapailun poikki, kun näillä miehillä ei ole herännyt tunteita ja olen aistinut sen. 

Joku varmaan ajattelee, että itse kiinnostunut sitten jostain jännämiehistä. Asia ei ole näin. Eikä ole kyse edes siitä, että kiinnostuisin niistä, jotka eivät kiinnostu minusta. 

Vierailija kirjoitti:

On mulla muutamat halunneet tutustua kärsivällisesti, mutta valitettavasti minulla taas ei ole mielenkiinto riittänyt. Olen kokenut, että ei ole ollut tarpeeksi yhteistä tai riittävästi vetovoimaa. Sitten taas nämä joista itse tykkään, ovat antaneet jossain vaiheessa pakit. Tai minä olen pistänyt tapailun poikki, kun näillä miehillä ei ole herännyt tunteita ja olen aistinut sen. 

Joku varmaan ajattelee, että itse kiinnostunut sitten jostain jännämiehistä. Asia ei ole näin. Eikä ole kyse edes siitä, että kiinnostuisin niistä, jotka eivät kiinnostu minusta. 

Minusta kyllä kuulostaa siltä että ellei mies ala hyvin nopeasti suorittamaan soidinmenoriittejä, sinä et kiinnostu. Miehen tulee siis olla aloittelias, yritteliäs, hauska, puhelias, jne. Itse et kuitenkaan ole mitään näistä.

Vai missä kohtaa ymmärrän väärin?

Harmi kyllä ne miehet jotka tästä kuviosta pitävät, haluavat naisen tekevän osansa. Yleensä ne saalisnaiset ovat sellaisia perinteisen feminiinisiä tapauksia jotka eivät ole rohkeita ja aloitteellisia, mutta hallitsevan flirtin ja omaavat vahvat sosiaaliset taidot. Kun sitä femme fatalea ei löydy ujon kuoren alta, miehet kyllästyvät.

Sitten kun tapaat oman vastakappaleesi, ei kiinnostakaan. Koska sinä et osallistu, mies ei saa kaikkea tapahtumaan yksinään.

Ymmärrän että nuorena naisena (oletus jonka voit korjata jos meni väärin) olet tottunut siihen että miehet tulevat luokse ilman että teet mitään. Juju onkin sillä millä saat miehen pysymään, ja millä löydät miehen joka oikeasti sopii sinulle. Siihen ei riitä se mikä miehiä vetää puoleesi, eli nätit kasvot + peffa + tissit = seksuaalinen halu. Vaikka kaikki haluavatkin niitä aktiivisia miehiä jotka hoitavat seksuaalis-romanttiset aloitteet, eivät ne miehet kaikille sovi ja niillä miehilläkin on varaa valita itselleen sopivat naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat samalta mitä nykyinen mieheni oli aluksi. Ujo, ei antanut itsestään mitään, ei katsonut silmiin jne. Siitä käytöksestä tuli sellainen olo, että mahtaako sitä edes kiinnostaa. Kyseli viesteillä aina tapaamaan, mutta tavatessa oli niin jäässä, ettei osannut olla yhtään luonteva. Suhde ei olis edennyt mihinkään, jos en minä kärsivällisesti olisi sitä vienyt eteenpäin. Ajattele itsesi toisen asemaan miltä se tuntuu, kun toinen ei tee elettäkään, että olet kiinnostava tai haluttava. Opettele flirttailemaan ja katsomaan silmiin. Sehän on söpöä jos olet vähän ujo, mutta silti yrität ottaa kontaktia.

Miehelläsi on siinä mielessä käynyt tuuri, että hän sattui tykästymään ihmiseen, jolla oli kärsivällisyyttä edistää asioita. Luulenpa että kovin moni ei jaksa kauaa sitä jäätyilyä katsella vaan heittää hanskat ennemmin tiskiin. Ja ymmärrän sen oikein hyvin. Huomaan itsessäni paljon samoja piirteitä ja tiedostan, että ne voivat olla deittaillessa iso ongelma. Ihan mitä tahansa ei voi toiselta vaatia.

Kysehän ei ole jaksamisesta vaan siitä tunteesta, että toista ei kiinnosta. Eivät läheskään kaikki sano suoraan että ei nyt nappaa, vaan tapailevat kunnes löytävät parempaa. Siksi moni vetää välttelevästä käytöksestä johtopäätökset.

Minkä ikäinen ja kokoinen ap on?

Mulla on samoja ongelmia kuin aapeella, mitä sitten kun puhuttavaa ei oikein keksi ja menee mukin/lautasen tuijotteluksi, tai pitäisi olla jonkin verran humalassa että olisin sosiaalisempi, mutta en käytä alkoa oikeastaan ollenkaan.

Voitte arvata miten paljon naisia on vuosien saatossa ollut☹️.

Saan vaikutelman, että olet vaivautunut ja et osaa viedä keskustelua eteenpäin vieraampia tavatessa. Ja että et oikein anna itsestäsi mitään, olet varautunut pitkänkin tapailun jälkeen. 

Nuo ovat sellaisia temperamenttiin liittyviä asioita, joita on vaikea muuttaa ilman kunnollista perehtymistä siihen, mikä ja miksi muut ovat pelottavia niin, että et pysty antamaan itsestäsi mitään, vaan tapaamiset jäävät pintatasolle. Siitähän on kyse, jos sinua ei koeta mielenkiintoiseksi - et uskalla olla näkyvissä toiselle. 

Sitten on tietysti ulkonäkökysymykset. Olet hoikka ja kivannäköinen, mutta miten pukeudut? Useimmat miehet pitävät feminiinisestä pukeutumistyylistä, mutta jos olet oman muunlaisen tyylisi löytänyt ja vahva siinä, niin juuri se tyyli voi tehdä sinusta "sen oikean" sopivalle miehelle. On kuitenkin vaikeampi löytää mies, joka pitää hyvin poikamaisesta pukeutumisesta kuin mies, joka pitää naisellisesti pukeutuvasta naisesta. Ensivaikutelma tulee pukeutumisesta ja tyylistä.

Minulle miehet eivät ole sanoneet eitteivät jaksa, vaan ettei ole tunteita. Ja nyt minä sitten kelaan, että mitä teen väärin ettei niitä tunteita synny.

"Minusta kyllä kuulostaa siltä että ellei mies ala hyvin nopeasti suorittamaan soidinmenoriittejä, sinä et kiinnostu. Miehen tulee siis olla aloittelias, yritteliäs, hauska, puhelias, jne. Itse et kuitenkaan ole mitään näistä."

Ei ole kyse siitä. Kaksi viimeistä tapausta olivat juuri mitä etsin eli maanläheisiä, rauhallisia pohdiskelijoita kuten minäkin. Ensitreffeillä olivat kiinnostuneita kun käytiin kahvilla. Halusivat nähdä uudestaan ja laittoivat innokkaasti viestiä johon vastasin yhtä innokkaasti. Homma läsähtää toisilla tai kolmansilla treffeillä. Siitä päättelen, että kyse ei ole ulkonäöstä vaan luonteestani. Yleensä jatkotreffeillä homma jotenkin läsähtää. Olen edelleen puhelias itseni ja juttu kulkee. Mutta minä tosiaan pidän sen fyysisen etäisyyden, koska en toista kunnolla tunne. Tehdään siis kaverillisesti juttuja ja sitten jossain vaiheessa alan aistia, että mieheltä loppuu mielenkiinto. En siis ole sitä mitä nämä miehet etsivät, mutta turhauttaa, että tämä toistuu kerta toisensa jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Saan vaikutelman, että olet vaivautunut ja et osaa viedä keskustelua eteenpäin vieraampia tavatessa. Ja että et oikein anna itsestäsi mitään, olet varautunut pitkänkin tapailun jälkeen. 

Nuo ovat sellaisia temperamenttiin liittyviä asioita, joita on vaikea muuttaa ilman kunnollista perehtymistä siihen, mikä ja miksi muut ovat pelottavia niin, että et pysty antamaan itsestäsi mitään, vaan tapaamiset jäävät pintatasolle. Siitähän on kyse, jos sinua ei koeta mielenkiintoiseksi - et uskalla olla näkyvissä toiselle. 

Sitten on tietysti ulkonäkökysymykset. Olet hoikka ja kivannäköinen, mutta miten pukeudut? Useimmat miehet pitävät feminiinisestä pukeutumistyylistä, mutta jos olet oman muunlaisen tyylisi löytänyt ja vahva siinä, niin juuri se tyyli voi tehdä sinusta "sen oikean" sopivalle miehelle. On kuitenkin vaikeampi löytää mies, joka pitää hyvin poikamaisesta pukeutumisesta kuin mies, joka pitää naisellisesti pukeutuvasta naisesta. Ensivaikutelma tulee pukeutumisesta ja tyylistä.

Pukeudun hyvin naisellisesti, meikkaan ja minulla on pitkät hiukset. Mulla on toki vähän omalaatuisia harrastuksia, kuten pelaaminen. Olen siksi tapaillut pelaavia miehiä, mutta voihan harrastukseni olla heillekin turn off. Ehkä he eivät halua pelaavaa naista. 

Ja mielestäni keskustelu on se, joka ei tuota minulle ongelmia. Yleensä saan tapailemieni miesten kanssa mielenkiintoisia keskusteluita käytyä. Ongelma on se, että siihen se sitten jääkin. Muuten olenkin totaalisen jäässä. En tiedä liittyykö siihen, että teini-iässä seurustelin hetken miehen kanssa, joka nöyryytti minua pahasti, kun harrastimme seksiä. Sen jälkeen oli mies, joka haukkui ulkonäköäni. Aiemmin kiinnyin siis näihin nöyryyttäviin tapauksiin, mutta käsittelin asiat ja nyt minua inhottaa liian päällekäyvät ja ylimieliset miehet. 

Uskallatko ilmaista oman kiinnostuksesi sanallisesti suoraan? Tai kerrot miehelle asioita joita arvostat hänessä? Haen siis että ilmaiset oman mielipiteesi eikä sitä tarvitse arvailla.

Ujoudenkin voisi sanoittaa niin että kerrot sua jännittävän ja saatat vaikuttaa etäisemmältä kuin olet.