Lue keskustelun säännöt.
Analysoikaa miksi en saa miestä
11.01.2020 |
Ulkonäössä en usko olevan suurta vikaa, sillä miehet kyllä ensin kiinnostuvat, haluavat lähelle, suudella yms. En toki ole mikään malli, mutta ihan söpö. Sellainen naapurintyttömäisen nätti.
Luonteessa on siis se vika. Mutta olen miettinyt pääni puhki mikä se on, että minuun ei ihastuta kunnolla. Aistiiko sen, jos en ole kunnolla kiinnostunut? Minä kun olen vähän hitaasti syttyvä, mutta viestittelen aktiivisesti ja ehdotan itsekin tapaamisia ja tekemistä. Olen kuitenkin läheisyyden suhteen vähän nihkeä alkuun. Ujouden takia välttelen katsekontaktia enkä tee itse aloitteita läheisyyteen. Lisäksi olen perusluonteelta mietteliäs ja saatan tuijotella seiniä. En osaa flirttailla. Olen siis melkoinen harmaa tossukka. Onko tämä se tekijä mikä on monelle turn off?
Olen myös miettinyt mitä annettavaa minulla on parisuhteeseen. Olen monipuolinen keskustelija, kiinnostunut erilaisista asioista ja innokas oppimaan uutta. Onko tuo tossukkamaisuuteni se tekijä, joka tekee minusta vähän etäisen? En oikein ole saanut selkoa siitä, kun olen kysynyt asiaa miehiltä jotka ovat minut lopulta torjuneet. Kaikki ovat sanoneet, ettei vaan ole syntynyt suurempia tunteita tai etteivät ole oppineet minua kunnolla tuntemaan, vaikka olemme tapailleet monta kuukautta.
Olen turhautunut.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia kriteerejä sinulla on miehelle?
Maanläheisyys ja luotettavuus, sekä keskustelutaito ovat minulle tärkeitä. En halua ylimielistä miestä. Olisi kiva, jos miehellä olisi jotain samoja mielenkiinnonkohteita mitä minulla on, että olisi jotain yhteistä tekemistä.
Ulkonäön suhteen ei ole erityisiä kriteerejä. Minua viehättää sellainen rauhallinen, lämmin olemus ja ystävällisyys. Toki haluan, että mies ei ole todella ylipainoinen ja pitää huolta kunnostaan ja hygieniastaan.
Olen antanut itsekin muutamia pakkeja, kun ei ole vaan sytyttänyt kunnolla. Jotain fyysistä vetovoimaa pitää löytyä, mutta olen tuntenut sitä tosi monenlaisia miehiä kohtaan.
Entä sinä itse? Onko hygieniä kunnossa? Oletko mukava? Onko ylipainoa? Oletko lämmin?
Henki ei haise, käyn joka päivä suihkussa, olen hoikka ja urheilen. Minua on kehuttu mukavaksi ja nauran ja vitsailen myös paljon. Tunnen empatiaa ihmisiä ja eläimiä kohtaan ja sen myös osoitan. Jostain syystä se on vaan fyysisesti vaikea näyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että mies haluaa olla lähellä, suukotella (lue: panna) ei todellakaan tarkoita sitä, että ulkonäkö olisi kunnossa.
Valtaosa miehistä kun meinaa et reikä ku reikä jos panna saa.
Eli vika ei välttämättä ole luonteessasi.
Kuulostaa vähän samalta kuin mun tilanne aikoinaan. Jossain kohtaa joku mies sanoi, että mussa ei ole riittävästi haastetta, olin liian tasainen ja rauhallinen, ja sen jälkeen olikin aika helppo huomata miksei monen muunkaan kanssa ollut natsannut. Löysin kyllä lopulta miehen, jota ei rauhallisuus haitannut.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Juuri tällaisia kaipaan. Suoria kommentteja, eikä sellaisia, että olen varmasti ihan hyvä ja miehissä vika. Minä haluan parantaa käytöstäni, jotta ehkä jossain vaiheessa löytäisin kumppanin.
Olen aloitteellinen siinä suhteessa, että kysyn toiselta kuulumisia viestillä, kerron omista asioistani, kyselen jne. Eli sosiaalinen keskusteltaessa, mutta en tee aloitteita läheisyyden suhteen. Olen kainalossa jos toinen ottaa, halaan tavattaessa, vastaan suudelmaan, mutta se ei ole minulle luontevaa heti aluksi. Mun suudelmat on aika pikaisia ja sitten lopetan ne. Eräskin mies käänsi mun pään häntä kohti ja suuteli, kun katselin itse vain seiniä. :D
Jotenkin tuo tutustuminen jää sitten siihen, että miehet pitävät minua mukavana ja rentoja tyyppinä, mutta minua ei haluta suhteeseen. Minä olen se mukava ja hauska tyyppi jota tapaillaan ja muihin rakastutaan.
No sittenhän asia on täysin selvä.
Lue viestit 11, 13 ja 14.
Jätät aloitteen tekemisen miehille, mikä houkuttelee vain aloitteellisia/sosiaalisia miehiä. Suhteessa sama meno jatkuu, miehen pitää (romanttisesti/seksuaalisesti) viedä koko ajan kun sinä vain seuraat mukana.
Lyhytaikaisesti se käy viejämiehille, mutta elämänkumppaniksi halutaan mielenkiintoisempi ja eläväisempi tapaus.
Opettele siis aloitteellisemmaksi. Ei vain suhteessa, vaan myös siinä vaiheessa kun katsotaan kuka olisi kiinnostava.
Olen itse pohdiskeleva introvertti ja periaatteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut kaltaisestasi naisesta. Jos kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä että romanttinen/seksuaalinen aloitteellisuus jää liiaksi minun tehtäväkseni, nostan kytkintä saman tien. Vain vastavuoroisuus kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Juuri tällaisia kaipaan. Suoria kommentteja, eikä sellaisia, että olen varmasti ihan hyvä ja miehissä vika. Minä haluan parantaa käytöstäni, jotta ehkä jossain vaiheessa löytäisin kumppanin.
Olen aloitteellinen siinä suhteessa, että kysyn toiselta kuulumisia viestillä, kerron omista asioistani, kyselen jne. Eli sosiaalinen keskusteltaessa, mutta en tee aloitteita läheisyyden suhteen. Olen kainalossa jos toinen ottaa, halaan tavattaessa, vastaan suudelmaan, mutta se ei ole minulle luontevaa heti aluksi. Mun suudelmat on aika pikaisia ja sitten lopetan ne. Eräskin mies käänsi mun pään häntä kohti ja suuteli, kun katselin itse vain seiniä. :D
Jotenkin tuo tutustuminen jää sitten siihen, että miehet pitävät minua mukavana ja rentoja tyyppinä, mutta minua ei haluta suhteeseen. Minä olen se mukava ja hauska tyyppi jota tapaillaan ja muihin rakastutaan.
No sittenhän asia on täysin selvä.
Lue viestit 11, 13 ja 14.
Jätät aloitteen tekemisen miehille, mikä houkuttelee vain aloitteellisia/sosiaalisia miehiä. Suhteessa sama meno jatkuu, miehen pitää (romanttisesti/seksuaalisesti) viedä koko ajan kun sinä vain seuraat mukana.
Lyhytaikaisesti se käy viejämiehille, mutta elämänkumppaniksi halutaan mielenkiintoisempi ja eläväisempi tapaus.
Opettele siis aloitteellisemmaksi. Ei vain suhteessa, vaan myös siinä vaiheessa kun katsotaan kuka olisi kiinnostava.
Olen itse pohdiskeleva introvertti ja periaatteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut kaltaisestasi naisesta. Jos kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä että romanttinen/seksuaalinen aloitteellisuus jää liiaksi minun tehtäväkseni, nostan kytkintä saman tien. Vain vastavuoroisuus kiinnostaa.
Noinhan se menee. Saalisnaisilla toki on kysyntää, mutta pitää osata olla saalis. Ne ovat niitä hyvin naisellisia, flirtailevia ja eläväisiä tapauksia. Ihan eri tyyppisiä kuin ap.
Pohdiskelijoiden täytyy pelata yhteen ja olla molempien aloitteellisia, muuten ei tapahdu mitään.
Ihmiset ohittaa aina merkitykselliset kohdat. Ap kirjoittaa että on vaikeutta katsoa silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Juuri tällaisia kaipaan. Suoria kommentteja, eikä sellaisia, että olen varmasti ihan hyvä ja miehissä vika. Minä haluan parantaa käytöstäni, jotta ehkä jossain vaiheessa löytäisin kumppanin.
Olen aloitteellinen siinä suhteessa, että kysyn toiselta kuulumisia viestillä, kerron omista asioistani, kyselen jne. Eli sosiaalinen keskusteltaessa, mutta en tee aloitteita läheisyyden suhteen. Olen kainalossa jos toinen ottaa, halaan tavattaessa, vastaan suudelmaan, mutta se ei ole minulle luontevaa heti aluksi. Mun suudelmat on aika pikaisia ja sitten lopetan ne. Eräskin mies käänsi mun pään häntä kohti ja suuteli, kun katselin itse vain seiniä. :D
Jotenkin tuo tutustuminen jää sitten siihen, että miehet pitävät minua mukavana ja rentoja tyyppinä, mutta minua ei haluta suhteeseen. Minä olen se mukava ja hauska tyyppi jota tapaillaan ja muihin rakastutaan.
No sittenhän asia on täysin selvä.
Lue viestit 11, 13 ja 14.
Jätät aloitteen tekemisen miehille, mikä houkuttelee vain aloitteellisia/sosiaalisia miehiä. Suhteessa sama meno jatkuu, miehen pitää (romanttisesti/seksuaalisesti) viedä koko ajan kun sinä vain seuraat mukana.
Lyhytaikaisesti se käy viejämiehille, mutta elämänkumppaniksi halutaan mielenkiintoisempi ja eläväisempi tapaus.
Opettele siis aloitteellisemmaksi. Ei vain suhteessa, vaan myös siinä vaiheessa kun katsotaan kuka olisi kiinnostava.
Olen itse pohdiskeleva introvertti ja periaatteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut kaltaisestasi naisesta. Jos kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä että romanttinen/seksuaalinen aloitteellisuus jää liiaksi minun tehtäväkseni, nostan kytkintä saman tien. Vain vastavuoroisuus kiinnostaa.
Kiitos paljon. Tämän olen jotenkin ajatellutkin olevan ongelma, mutta sitä on vaikea korjata. Mutta miten olla aloitteellinen alussa, kun en vielä pysty suutelemaan? Tarkoitan tyyliin toisilla treffeillä. Mua hävettää tämä viimeisin tapaus. Mies istui vieressäni ja haki katsekontakia, minä olin kääntyneenä poispäin ja tuijotin kahvikuppia. Ahdisti liikaa, vaikka tykkäsinkin hänestä. Eipä siis ihme, että vaikutan tylsältä. Näille on vaan itse sokea ja kuvittelee olevansa kiinnostava kaikesta tästä burgeroinnista huolimatta. :D
Miehiä ei vaan enää pahemmin kiinnosta parisuhteet kun irtoseksiä saa nykyään niin helposti. Ei sinussa välttämättä mitään vikaa ole, vain huonoa tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Game is rigged.
Joten pohdiskelet aivan turhia.
Zinccis
You´re Truman
Mutta miten olla aloitteellinen alussa, kun en vielä pysty suutelemaan?
Siten, että teet itse aloitteen miehen suhteen, joka sinua oikeasti kiinnostaa, etkä vain ajaudu noihin tilanteisiin, koska mies on aloitteellinen. Sopivan kumppanin kohdalle sattuessa lentää se ujous ja kainous romukoppaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Juuri tällaisia kaipaan. Suoria kommentteja, eikä sellaisia, että olen varmasti ihan hyvä ja miehissä vika. Minä haluan parantaa käytöstäni, jotta ehkä jossain vaiheessa löytäisin kumppanin.
Olen aloitteellinen siinä suhteessa, että kysyn toiselta kuulumisia viestillä, kerron omista asioistani, kyselen jne. Eli sosiaalinen keskusteltaessa, mutta en tee aloitteita läheisyyden suhteen. Olen kainalossa jos toinen ottaa, halaan tavattaessa, vastaan suudelmaan, mutta se ei ole minulle luontevaa heti aluksi. Mun suudelmat on aika pikaisia ja sitten lopetan ne. Eräskin mies käänsi mun pään häntä kohti ja suuteli, kun katselin itse vain seiniä. :D
Jotenkin tuo tutustuminen jää sitten siihen, että miehet pitävät minua mukavana ja rentoja tyyppinä, mutta minua ei haluta suhteeseen. Minä olen se mukava ja hauska tyyppi jota tapaillaan ja muihin rakastutaan.
No sittenhän asia on täysin selvä.
Lue viestit 11, 13 ja 14.
Jätät aloitteen tekemisen miehille, mikä houkuttelee vain aloitteellisia/sosiaalisia miehiä. Suhteessa sama meno jatkuu, miehen pitää (romanttisesti/seksuaalisesti) viedä koko ajan kun sinä vain seuraat mukana.
Lyhytaikaisesti se käy viejämiehille, mutta elämänkumppaniksi halutaan mielenkiintoisempi ja eläväisempi tapaus.
Opettele siis aloitteellisemmaksi. Ei vain suhteessa, vaan myös siinä vaiheessa kun katsotaan kuka olisi kiinnostava.
Olen itse pohdiskeleva introvertti ja periaatteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut kaltaisestasi naisesta. Jos kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä että romanttinen/seksuaalinen aloitteellisuus jää liiaksi minun tehtäväkseni, nostan kytkintä saman tien. Vain vastavuoroisuus kiinnostaa.
Kiitos paljon. Tämän olen jotenkin ajatellutkin olevan ongelma, mutta sitä on vaikea korjata. Mutta miten olla aloitteellinen alussa, kun en vielä pysty suutelemaan? Tarkoitan tyyliin toisilla treffeillä. Mua hävettää tämä viimeisin tapaus. Mies istui vieressäni ja haki katsekontakia, minä olin kääntyneenä poispäin ja tuijotin kahvikuppia. Ahdisti liikaa, vaikka tykkäsinkin hänestä. Eipä siis ihme, että vaikutan tylsältä. Näille on vaan itse sokea ja kuvittelee olevansa kiinnostava kaikesta tästä burgeroinnista huolimatta. :D
Tosiaan, ajattelehan niin päin, että mies tuijottelisi kuppiaan sinusta poispäin kääntyneenä. Varsinkin jos sama jatkuu jatkumistaan, niin voi tulla siihen lopputulokseen, ettet ole kiinnostunut.
Olet hitaasti lämpenevä, ja siitä käytöksesi siis johtuu? En minäkään rupeaisi kaikkien kanssa halailemaan ja suukottelemaan. Mutta käyttäytyisin ystävällisesti ja antaisin tilaisuuden toiselle tulla tutummaksi. Jos tunteita kehittyisi, niin sitten suukottelu tulee kyseeseen. Voit sanoa, että tykkäät saada henkisen yhteyden ennen fyysistä, ja vaikka että olet ujo, mutta silti kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Juuri tällaisia kaipaan. Suoria kommentteja, eikä sellaisia, että olen varmasti ihan hyvä ja miehissä vika. Minä haluan parantaa käytöstäni, jotta ehkä jossain vaiheessa löytäisin kumppanin.
Olen aloitteellinen siinä suhteessa, että kysyn toiselta kuulumisia viestillä, kerron omista asioistani, kyselen jne. Eli sosiaalinen keskusteltaessa, mutta en tee aloitteita läheisyyden suhteen. Olen kainalossa jos toinen ottaa, halaan tavattaessa, vastaan suudelmaan, mutta se ei ole minulle luontevaa heti aluksi. Mun suudelmat on aika pikaisia ja sitten lopetan ne. Eräskin mies käänsi mun pään häntä kohti ja suuteli, kun katselin itse vain seiniä. :D
Jotenkin tuo tutustuminen jää sitten siihen, että miehet pitävät minua mukavana ja rentoja tyyppinä, mutta minua ei haluta suhteeseen. Minä olen se mukava ja hauska tyyppi jota tapaillaan ja muihin rakastutaan.
No sittenhän asia on täysin selvä.
Lue viestit 11, 13 ja 14.
Jätät aloitteen tekemisen miehille, mikä houkuttelee vain aloitteellisia/sosiaalisia miehiä. Suhteessa sama meno jatkuu, miehen pitää (romanttisesti/seksuaalisesti) viedä koko ajan kun sinä vain seuraat mukana.
Lyhytaikaisesti se käy viejämiehille, mutta elämänkumppaniksi halutaan mielenkiintoisempi ja eläväisempi tapaus.
Opettele siis aloitteellisemmaksi. Ei vain suhteessa, vaan myös siinä vaiheessa kun katsotaan kuka olisi kiinnostava.
Olen itse pohdiskeleva introvertti ja periaatteessa voisin hyvinkin olla kiinnostunut kaltaisestasi naisesta. Jos kuitenkin alkaa vaikuttamaan siltä että romanttinen/seksuaalinen aloitteellisuus jää liiaksi minun tehtäväkseni, nostan kytkintä saman tien. Vain vastavuoroisuus kiinnostaa.
Kiitos paljon. Tämän olen jotenkin ajatellutkin olevan ongelma, mutta sitä on vaikea korjata. Mutta miten olla aloitteellinen alussa, kun en vielä pysty suutelemaan? Tarkoitan tyyliin toisilla treffeillä. Mua hävettää tämä viimeisin tapaus. Mies istui vieressäni ja haki katsekontakia, minä olin kääntyneenä poispäin ja tuijotin kahvikuppia. Ahdisti liikaa, vaikka tykkäsinkin hänestä. Eipä siis ihme, että vaikutan tylsältä. Näille on vaan itse sokea ja kuvittelee olevansa kiinnostava kaikesta tästä burgeroinnista huolimatta. :D
Kuka puhui mitään suutelemisesta? Jos nyt se katsekontakti ja aloitteellisuus keskustelussa aluksi?
"Näille on vaan itse sokea ja kuvittelee olevansa kiinnostava kaikesta tästä burgeroinnista huolimatta. :D"
Kaippa se on naiselle helppoa, etenkin nuorehkolle naiselle. Yleensä sukupuoli ja perusnätti ulkonäkö takaavat jonkinlaisen kiinnostuksen miesten taholta. Se miten pitkälle tämä kantaa, onkin eri juttu.
Miehenä tuon oppii huomaamaan. Jos burgeroi edes puoliksi niin pahasti kuin sinä, tulee menemään 99,99% varmuudella neitsyenä ja ilman yksiäkään treffejä hautaan. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin lopettaa burgerointi ja alkaa aloitteelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos henkilö on kuin seinälle puhuisi, niin käy sen verran äkkiä raskaaksi ettei jaksa kuluttaa aikaa siihen.
Mä olen samanlainen, ja ollut nyt 10 viimeistä vuotta yksin. Olen mukava ja rento, mutta hitaasti syttyvä, ja saatan ahdistua, jos mies käy kiinni heti ekalla tapaamisella. Yleensä varotan tästä, mutta aika äkkiä näyttää miehiltä unohtuvan. No, tässähän käy niin, että itse en sitten toista kertaa haluakaan tavata. Olen jo sopeutunut ajatukseen yksinäisestä loppuelämästä.
Minä sanon ihan suoraan että olen hitaasti lämpiävä. Aina on löytynyt miehiä jotka jaksavat odottaa. Ole suora ja rehellinen ap kyllä se siitä lähtee :)
Minä nimenomaan olen aloitteellinen keskustelussa. Sen olen sanonutkin. Katsekontakti on minulle vaikeaa, koska olen ujo. Vilkaisen toista nopeasti, mutta kaikki flirttailu ja toisen syvälle silmiin katsominen ja toiselle hymyileminen on vaikeaa. Vitsailen ja nauran, mutta tuijotan siihen kahvikuppiin.
Toi on kyllä aika paha jos toinen on kääntyneenä poispäin. Se on luotaantyöntävää kaikille niille miehille joiden kanssa aloittajalla voisi rakentua pidempi suhde. Muita miehiä tuo ei haittaa vaan on vain yksi pieni ylitettävä este. Mutta pitempää suhdetta tuskin syntyy.
Katsekontaktin nopeus ja välttelykin sen sijaan mahdollistaa vielä vaikka mitä eikä välttämättä haittaa kaltaista soveltuvaa miestä.
Eli aloittajan kannattaa kuitenkin olla lähellä ja läsnä. Se riittää viestimään potentiaaliselle miehelle oikein.
Kumpi siis olet? Seinään tuijottaja vai juttelija? Ehkä teet nämä väärässä järjetyksessä.
En tee sitä ääneen. Vain omassa päässäni.