Vanha raha vs. uusrikkaat. Käyttäytymiskoodien ja tapojen eroja?

Kateellisten panettelua vaan. Asiat ovat kiinni pitkälti ihmisestä ja luonteesta, joka olisi samanlainen siitä huolimatta onko raha tullut sieltä vai tuolta.

Pitää käyttää sukkahousuja eikä saa puhua ääneen rahasta.

Ajatella ettei sekään riitä että on paljon rahaa vaan joutuu silloinkin vielä etiketin syynättäväksi.

Mä tunnen yhden perheen/suvun, jotka ovat todella varakkaita. Asutaan maalla ja kaikki, jotka ovat täällä asuneet vuosikymmeniä tietävät suvun. Toisaalta tämä on muuttovoittoinen kunta ja suurin osa uudemmista asukkaista ei varmaan tiedä. Enkä usko, että monilla nuoremmilla (alle 50v) on käsitystä siitä, että ovat rikkaita. Suku on ollut maanviljelijöitä, kauppiaita ja pankinjohtajia ja opettajia. Omistavat edelleen "puoli kylää" ja keskustan maa-alueita, joiden arvo on yksistään pari milliä. Tiedän, koska olen kunnalla töissä maanmittauspuolella. Metsät päälle pitkin maakuntaa ja hyvät perintörahat. Tiedän siis hyvin. Nyt jäljellä on enää vähän perillisiä ja voin kuvitella vaan, mitkä rahat ovat saaneet.

Kolmekymppiset sisarukset ovat ehkä näitä nykyajan rikkaita. Toinen asuu rempatussa rintamamiestalossa ja hänellä on tietääkseni bändi. On jonkinsortin maisteri ja kai hyvissä töissä. Ajelee toki bemarilla ja pukeutuu persoonallisesti, mutta varmasti on kalliita vaatteita. Lapset kirppiskamoissa. Matkustavat paljon.

Toinen on rakentanut jonkun tavallisen about 130neliöisen talon. Heilläkin bemari, mutta kakkosauto joku vanha kauppakassi. Lapset merkkikamoissa, itse käyttää merkkilaukkuja, matkustavat paljon. Omistavat paljon sijoitusasuntoja. Ammatiltaan joku sosionomi, hoitaja tms. Mies joku sijoittaja ja myös muissa töissä.

Mukavia ihmisiä ja jalat maassa. Eivät kerskaile. Vähän outoja jollain tavalla.

Yliopistotutkimuksen mukaan ovat epäempaattisia kaikki.

Vanhan rahan rikkaista ei yleensä näe päältäpäin, että he ovat rikkaita. Korkeintaan asunto on arvoalueelta ja matkustelusta näkee, että siihen menee rahaa. Vaatteiden ym. puolesta sulautuvat yleensä täysin keskituloisten joukkoon.

Rikastuneilla taas usein ylellinen elämäntyyli näkyy selvästi.

Vanha raha = antiikkisohva uusi raha = hopean värinen crushed velvet sohva

Tyylilliset nyanssierot. Uusrikkaat pitävät brändeistä.

Vanha raha = vintage Chanel käsilaukku, uusi raha = Birkin laukku

Vanha raha = Rolls Royce, uusi raha = Ferrari

Vanhan rahan rikkaat puhuvat ruotsia.

Vierailija kirjoitti:

Vanha raha = vintage Chanel käsilaukku, uusi raha = Birkin laukku

Vanhan rahan rikkaille merkkikäsilaukut eivät yleensä ole tärkeitä. Vanhan rahan rikas ei yleensä näe mitään järkeä maksaa käsilaukusta yli tonnia.

Vanhalla rahalla on yleensä paljon kiinteää omaisuutta ja perittyä irtaimistoa.

Minä viis veisaan siitä onko raha uutta vai vanhaa. En pidä pröystäilystä, se on mautonta. Tietenkin saa hankkia elämän mukavuuksia ja kauniita tavaroita, jos niihin on varaa, mutta niiden esittely ja niillä leveily on tyylitöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanha raha = vintage Chanel käsilaukku, uusi raha = Birkin laukku

Vanhan rahan rikkaille merkkikäsilaukut eivät yleensä ole tärkeitä. Vanhan rahan rikas ei yleensä näe mitään järkeä maksaa käsilaukusta yli tonnia.

Kyllä nykyään näkee. Ennen oli erilainen maailma. Jos ymmärrät, mitä ajan takaa. Ei Suomessa ollut paikkoja, joista sai kalliita laukkuja. Oli eri asioita, joilla haluttiin näyttää. Muistan kyllä, että silloin 70-luvulla ja 80-luvulla oli omat juttunsa, joilla pröystäiltiin ja joita pidettiin muka uusrikkaiden tai wannabien kotkotuksena. Nykyään pröystäillään eri asioilla.

Asun yhdellä Suomen rikkaimmista asuinalueista ja jokainen täällä asuva on vähintään ylempää keskituloa tienaava tai sitten vähintään puoliso tienaa paljon. Lapsiperheitäkin on, mutta valtaosa on ikähaarukassa 50-75. Kyllä rouvilla on paljon Vuittonin käsilaukkuja tai muita tunnettuja merkkilaukkuja. Mun tytär sanoi, että vanhemmilla naisilla on täällä käytössään aina Vuitton sarja, joka tarkoittaa, että on yhtä aikaa yllä pienempi olkalaukku ja isompi käsilaukku samaa kuosia. Nuoremmilla yksi laukku kerrallaan. Toki muitakin merkkejä löytyy, mutta tuo vain esimerkkinä.

Automerkkeinä on pääasiassa BMW, MB, Volvo ja jonkun verran näkee kauppakassimallin toyotia tms kakkosautoina ja Skodan isompia autoja. Audeja ei juurikaan näe ja se saattaa pitää paikkaansa, kun sanotaan, että Audilla ajelee eniten nipin napin keskituloinen, joka yrittää nostattaa statustaan autolla.

Nuoremmat varakkaat liikkuvat sulavasti monenlaisten ihmisten kanssa ja kaveripiirissä saattaa olla laidasta laitaan porukkaa. Vanhemmat varakkaat enemmän kaltaistensa parissa.

Ihmiset matkustelevat paljon, mutta ei välttämättä sen erikoisempiin kohteisiin. Ihan samalla tavalla se rikas lapsiperhe varaa Aurinkomatkojen reissun Kreetalle, koska se on lasten kanssa helppoa. Hotelli saattaa olla tasokkaampi.

Yhteiskunta muuttuu. Mä olen syntynyt vuonna 1987 ja kun olin nuori, niin Marimerkon olkalaukku oli the laukku ja se maksoi muistaakseni 60e. Se oli kallis, eikä sitä kaikki saanut. Muotivaatteita, eli niitä kalliita merkkivaatteita oli Stockersin farkut, micmacin huppari ja skeittikengät. Lukioiässä alkoi Longchampin laukut olla pop. Ne sellaiset ohuemmat, ei nahkaiset ja sitten alkoi tulla Guess, jota pidettiin luksusmerkkinä. Hiljalleen alkoi kalliit merkit rantautua nuorison keskelle.

Tämä sukupolvi on tottunut erilaiseen elämänmenoon, kuin vanhempansa. Aina on haluttu ostaa sitä, mikä on trendikästä. Tämän päivän kolmekymppiset haluavat eri asioita. Siksi he kuluttavat eri tavalla.

Hyvätuloinen kolmekymppinen ostaa Vuittonia ja Parikkaa, koska hänellä on siihen varaa, tavarat on helposti saatavilla ja se on nykyaikaa. Kyse ei ole siitä, että joku wannabe yrittää ollaa jotain.

Ennen luokassa oli yksi tai kaksi oppilasta, jotka matkustivat. Nykyään on luokkia, joissa on yksi tai kaksi, jotka eivät matkustele. Vain kaikkein pienituloisimmat eivät tee reissuja. Noin siis karkeasti ottaen. Poikkeus vahvistaa säännön.

Pääsiköhön kukaan kärryille, mitä yritin sanoa.

Omien havaintojeni mukaan suurin ero on, että rahansa perineet pitävät rahaa itsestäänselvyytenä, eivätkä puhu siitä. Kaltaiseni, itse rahansa tehneet nousukkaat, puhumme mielellämme rahasta ja sen ansainnasta. 

Meitä aina syytetään pröystäilystä, josta tohdin olla vähän eri mieltä. Kaikkea ei tarvitse omistaa, itselleni ainakin riittää tietoisuus siitä, että voisin halutessani ostaa ja omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunta muuttuu. Mä olen syntynyt vuonna 1987 ja kun olin nuori, niin Marimerkon olkalaukku oli the laukku ja se maksoi muistaakseni 60e. Se oli kallis, eikä sitä kaikki saanut. Muotivaatteita, eli niitä kalliita merkkivaatteita oli Stockersin farkut, micmacin huppari ja skeittikengät. Lukioiässä alkoi Longchampin laukut olla pop. Ne sellaiset ohuemmat, ei nahkaiset ja sitten alkoi tulla Guess, jota pidettiin luksusmerkkinä. Hiljalleen alkoi kalliit merkit rantautua nuorison keskelle.

Tämä sukupolvi on tottunut erilaiseen elämänmenoon, kuin vanhempansa. Aina on haluttu ostaa sitä, mikä on trendikästä. Tämän päivän kolmekymppiset haluavat eri asioita. Siksi he kuluttavat eri tavalla.

Hyvätuloinen kolmekymppinen ostaa Vuittonia ja Parikkaa, koska hänellä on siihen varaa, tavarat on helposti saatavilla ja se on nykyaikaa. Kyse ei ole siitä, että joku wannabe yrittää ollaa jotain.

Ennen luokassa oli yksi tai kaksi oppilasta, jotka matkustivat. Nykyään on luokkia, joissa on yksi tai kaksi, jotka eivät matkustele. Vain kaikkein pienituloisimmat eivät tee reissuja. Noin siis karkeasti ottaen. Poikkeus vahvistaa säännön.

Pääsiköhön kukaan kärryille, mitä yritin sanoa.

Tuollaista oli jo syntyessäsi 80-luvun lopulla. Kaikilla oli sen ajan kalliita merkkivaatteita, kuten Lacostea. Sitten tuli lama, eikä kukaan enää kehdannut käyttää merkkivaatteita, vaikka olisi ollut rahaakin.

Vanhan rahan ihmisillä on rauhallinen käytös, nousukkaat ovat yleensä aggressiivisen ja itsekkään oloisia. Nousukkaissa on hyvin vähän mukavia ihmisiä, he ovat kiireisiä ja ajattelevat vain miten saada enemmän rahaa. Ahneita ja ilkeitä. Vanhan rahan ihmisissä on eri alan ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhan rahan ihmisillä on rauhallinen käytös, nousukkaat ovat yleensä aggressiivisen ja itsekkään oloisia. Nousukkaissa on hyvin vähän mukavia ihmisiä, he ovat kiireisiä ja ajattelevat vain miten saada enemmän rahaa. Ahneita ja ilkeitä. Vanhan rahan ihmisissä on eri alan ihmisiä.

Mistähän tämäkin stereotypia juontaa juurensa? Oman kokemuksen mukaan uusrikkaat ovat ehkä tunnettuja kovemmasta äänestään, mutta vanha raha hillitystä ylimielisyydestään.