Alan vaihto ja kulttuurishokki
Työskentelen miesvaltaisella teknisellä alalla assistenttina ja olen miettinyt vaihtoa sosiaalialalle samoihin hommiin. Mietin vain, minkähänlainen kulttuurishokki on vaihtaa miesten maailmasta naisten maailmaan isoon sos. ja terveysalan yritykseen. Kokemuksia?
Kommentit (13)
Joka yrityksessä ja organisaatiossa on omanlaisensa työskentelykulttuuri ja ilmapiiri, vaikea siis antaa yleispätevää vastausta. Kai sinulla on naispuolisia kavereita joiden kanssa tulet juttuun; jos pystyt tulemaan toimeen muiden naisten kanssa, niin se on jo puoli voittoa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin shokki on se, että normaalista työpanoksesta ei enää kiitellä eikä jatkuvasti ihastella jaksamistasi. Et koe olevasi mitään erityistä, vain yksi joukosta.
Ai kamala, tää on ihan totta :D Mutta myös hyvä asia.
On toki naispuolisia työkavereita, mutta 98 % miehiä. Se on selvää, että yrityskulttuuri yms on erilaista. Paras ois varmaan sekatyöpaikka.
Ai "miesten maailma" ja "naisten maailma"? Tervetuloa 50-luvulle...
Et muuten edes maininnut oletko itse mies vai nainen. Luulisi olevan tärkeä tieto, jos kerran sukupuoli on sinulle noin oleellinen osa työelämää.
Vierailija kirjoitti:
Ai "miesten maailma" ja "naisten maailma"? Tervetuloa 50-luvulle...
Et muuten edes maininnut oletko itse mies vai nainen. Luulisi olevan tärkeä tieto, jos kerran sukupuoli on sinulle noin oleellinen osa työelämää.
Mä elän ihan tällä oikealla vuosikymmenellä, mutta tiedostan hyvin, että edelleen on naisten aloja sekä miesten aloja, ja niissä toimiminen on erilaista. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Ai "miesten maailma" ja "naisten maailma"? Tervetuloa 50-luvulle...
Et muuten edes maininnut oletko itse mies vai nainen. Luulisi olevan tärkeä tieto, jos kerran sukupuoli on sinulle noin oleellinen osa työelämää.
Ei nykyään saa kysyä tuollaista sukupuoli asiaa.
Sukupuoli ei ole oleellinen osa, mutta tosi asia on, että yrityskulttuuri on erilainen konepajassa ja hoivayrityksessä. Kokemuksia lähinnä kyselin :)
Alkup kyselijä kirjoitti:
Sukupuoli ei ole oleellinen osa, mutta tosi asia on, että yrityskulttuuri on erilainen konepajassa ja hoivayrityksessä. Kokemuksia lähinnä kyselin :)
Yrityskulttuuri on myös erilainen yhdessä konepajassa ja toisessa. Kyllä siihen vaikuttaa niin monta muutakin seikkaa kuin pelkästään sukupuolijakauma.
Vierailija kirjoitti:
Alkup kyselijä kirjoitti:
Sukupuoli ei ole oleellinen osa, mutta tosi asia on, että yrityskulttuuri on erilainen konepajassa ja hoivayrityksessä. Kokemuksia lähinnä kyselin :)
Yrityskulttuuri on myös erilainen yhdessä konepajassa ja toisessa. Kyllä siihen vaikuttaa niin monta muutakin seikkaa kuin pelkästään sukupuolijakauma.
Oletko oikeassa elämässä ns jankkaaja luonne, pitää saada olla oikeassa ja sanoa vika sana? Tuli vaan mieleen, että aloituksessa on kyse yleistämisestä, ja sä et taida haluta sitä ymmärtää. Olisi mielenkiintoista kuulla, monestako konepajasta sulla on kokemusta ja kuinka pitkiltä ajoilta, että voit sanoa, ettei siellä se mieskulttuuri mitenkään nouse sun silmille...
Vierailija kirjoitti:
Suurin shokki on se, että normaalista työpanoksesta ei enää kiitellä eikä jatkuvasti ihastella jaksamistasi. Et koe olevasi mitään erityistä, vain yksi joukosta.
Voisko joku kertoa onko miesvaltaisilla aloilla tapana kehua työntekijät ja ihastella heidän tekemisiään?
Olen kuvitellut ja itse kokenut että se on täysin työpaikkakohtaista. Minulla oli työpaikka naisvaltaisessa firmassa, molemmat omistajat naisia ja samoin työntekijät. Meitä kiiteltiin että korvat punoitti. Samoin miehen johtamassa pikku firmassa, omistaja antoi kiitosta kaikille. Ei sitä ole joka paikassa tapahtunut ja siksi aina jää mieleen. En ole huomannut mitään sukupuolesta johtuvia eroavuuksia tässä.
Itse vaihdoin lähihoitajan työt metallialaan. Hoitajan työssä työkavereina pelkästään naisia ja nyt pelkästään miehiä. Naisalalla paljon valittamista joka hemmetin asiasta, riitoja ja juoruilua. Miehet ottavat rennommin ja työyhteisössä hauskempi ja parempi ilmapiiri.
Suurin shokki on se, että normaalista työpanoksesta ei enää kiitellä eikä jatkuvasti ihastella jaksamistasi. Et koe olevasi mitään erityistä, vain yksi joukosta.