Miten voi olla mahdollista, ettei jossain suvussa ole yhtään ylioppilasta?

Eihän se ole Sanna Marininkaan suvussa niin,  hänhän on ylioppilas. 

Minä olen 53-vuotias ja minä, sisarukseni ja serkkumme äidin puolelta olemme ensimmäinen sukupolvi, joista osa kävi lukion, meidän vanhemmistamme ei kukaan. Ei se ole mitenkään tavatonta. 

Täytyy olla aika säälittävä elämä jos tälläsiä aloituksia mietti ja niistä päivät pitkät keskustelee nettipalstoilla.

Ex oli/on sukunsa ainoa ylioppilas ja sen kyllä näki yo-juhlissa. Saan vieläkin kylmiä väreitä siitä jengistä ja urpoilusta

Kirjoitin 2010 ja olen isän puolelta ensimmäinen...

Koska Suomessa oli vielä 50 vuotta sitten luokkajako kouluissa

Lukiot oli maksullisia ja moni joutui lopettamaan koulut kesken köyhyyden vuoksi

Vastaan sinulle jos kerrot miten voi olla mahdollista että jossain suvussa on henkilöitä jotka tekevät näin typeriä aloituksia, degeneraatiota taustalla kenties?

Ei aloitus ole minusta typerä. Kyllä nyt jo eletään sellaista maailman aikaa, että se jo vähän ihmetyttää, joa jossain suvussa ei ole yhtään sellaista mustaa lammasta, joka olisi lukenut yluoppilaaksi. Yliopoilaita on kuitenkin 50 % ikäluokasta.

Minäkin olin sukuni ensimmäinen ylioppilas enkä ikinä yltänyt ikiteekkarista ylemmäs. Seuraavassa sukupolvessa on tosin jo monta hyvinkin korkealle kouluttautuneita.

Minä olen edelleen äidin puolelta ainoa ylioppilas.

Vanhemmilla on voinut olla iso rooli asennemuokkauksessa.

On voitu toitottaa jakoa meihin kunnon työihmisiin ja kekkulipelillä pärjääviin koulutettuihin.

Aikaa myöten tämä aivopesu on tehnyt tehtävänsä ja lapset hakeutuvat automaattisesti työläisammatteihin.

On me ja meidän porukka ja sitten huonot muut.

Menee aiheen viereen, kun en enää puhu ylioppilaista vaan yliopistokoulutuksen saaneista.

Otin duunarimiehen ja ihmettelin, kun sukunsa suhtautuu minuun niin nurjasti. Hoksasin sitten kysyä, että tuntevatko vanhempansa ketään maisteriksi valmistunutta, mihin mies vastasi, että eivät taida tuntea muita kuin minut. Itse en pidä maisteria nykyään kummoisenakaan juttuna, mutta mietin, että jos se selittääkin mistä on kyse.

Mutta jos miehen suvulla olisikin koulutusvihaa, niin pakko myöntää, että itseänikin hämmästyttää miten kouluttamattomissa piireissä jotkut elävät koko elämänsä.

Siten, että suvussa ei ole käyty lukiota, vaan sen sijaan menty ammattikouluun tai töihin. Ylioppilas on melko lailla merkityksetön titteli. Paremmin työllistyy ammattitutkinnolla. 

Toisille on tärkeämpää tehdä työtä ja tienata kuin tuhlata aikaansa joutavien asioiden opetteluun. Vai moniko on arkielämässään tarvinut esim. integraalilaskentaa?

Miten voi olla mahdollista?? Siis ihan niinkuin esimerkiksi sillätavalla ettei kukaan suvusta ole mennyt lukioon eikä valmistunut ylioppilaaksi. Ennemmin ihmettelen sitä että kuinka voi olla mahdollista ettei joku tämmöstä asiaa tajua.

Ei tuo mitenkään tavatonta ole. Koulutushan periytyy hyvin vahvasti.

Minä kirjoitin -96, ja olin suvun ensimmäinen ylioppilas. Veljeni kirjoitti pari vuotta myöhemmin. Kukaan muu meidän sukupolvesta ei kirjoittanut, menivät ammattikouluun tai opiskelivat jotain oppisopimuksella. Nyt viime vuonna sukuun tuli kolmas ylioppilas, kun serkun vanhin kirjoitti ylioppilaaksi. Serkun nuorimmainen kirjoittanee muutaman vuoden kuluttua, mutta luulen suurimman osan muiden serkkujeni lapsista menevän ammattikouluun.

Vanhempieni sukupolven ollessa nuoria, matka ylioppilaaksi kulki oppikoulun kautta. Se oli maksullinen, eikä pienituloisilla isovanhemmillani ollut sellaiseen varaa. Kai niitä vapaaoppilaspaikkoja oli välkyimmille, mutta eihän nyt työläisperheen lapset sellaisiin meni, ei sovi nousta oman paikkansa yläpuolelle tai luulla itsestään liikoja. Moni meni töihin heti 14-vuotiaana, äitini sentään kävi ammattikoulun, isäni ei sitäkään. Koulutusta pidettiin paremman väen höpsötyksenä - mikä muuten näkyy vieläkin monen sukulaisen asenteissa. Varsinkin poikien ”ei kuulu” olla kiinnostunut opiskelusta, ja tyttöjen sopii lukea ehkä lähihoitajaksi.

ap tarvitsee holhoojaa

Tuossa puhutaan vain lähisuvusta. Jos se on aika pieni, niin on hyvin mahdollista. Ihan yhtä outoa olisi, jos suvusta ei löytyisi yhtään ei-ylioppilasta.

Duunarisuvut ja ylioppilassuvut. Onhan nämä vielä tänä päivänäkin nähtävissä.

Esim meillä jos tytär nyt käy lukionsa loppuun, niin se on miehen puolen suvun eka ylioppilas. Meillä mun pikkusisko nappas sen merkinnän.