En ole mikään kallonkutistaja, mutta havaintojeni mukaan "hyvä itsetunto" on usein ainoastaan huonoa itsetietämystä

Nimenomaan hyvään itsetuntoon minusta kuuluu, että ”tunnistaa ja hyväksyy oman pimeytensä” eli sen, että on joissain tärkeissäkin asioissa ihan pa...ka, tekee virheitä, joista muut kärsii jne. ja tietää silti olevansa riittävä ja hyvä. Pystyy olemaan sen asian kanssa ja sietämään itseään, tarvittaessa korjaamaan virheitään.

Monet luulee hyväksyvänsä virheet ”käsi ylös virheen merkiksi” ja oma käsi nousee, mutta todellisuudessa virheinä esitellään sosiaalisesti rakastettavia ”keitin kahvit pöydälle, voi ei!” ja ”me rikottiin se juttu ihan vahingossa” (yleisön edessä vahvistetaan kavereiden keskinäistä höpsöyttä).

Elämä varmaaan kävisi liika tylsäksi jos kokeneet ihmiset alkaisivat opastamaaan liikaa. Toisaaalta taas meidän aivot toimii niin että havainnoimme ja muistamme virheet paremmin kuin onnnistumiset. Esim jos kymmenestä suorituksesta 9/10 oikein niiin muistamme virheen ja ellemme myönnä sekä korosta virhetttämme niin se tulkitaaan valehteluksi ja peitttelyksi. 9 onnistunutta kokemusta eii täytä sitä aukkoa. Jos me pyrimme täydelllisyyteen niin se on taas liika hyvää ollakseen totta eli valhettta eli joku siinä haiskahtaa. Jos me selitämmme asioita liika pitkästi ja filosofisesti eikä ihmisen järki kykene sitää vastaanottamaaan kuulija väsyy. Parasta on se etttä havinnoi keskeiset asiat mahdollisimman lyhyeslloin työmuisti taltioi ne mahdollisimman ytimekkäässä muodossa ja säilyyy jännite ja reaktioherkkyys ytimekkääästi argumetoidun ja perustellun asian ympärillä jossa on tägyjä ja älylllistä kiihoketta ja korostetusti retoriikkaa painottaen keskeisiä kohtia alleviiivaten personifikoidusti. Huuomoria, ironiaaa parodiaa ja populäääriä aiheiden käsitttelyä syntyy vuorovaikutus josssa jaetaan tietoa kommunikaatiossa ihmisten välilllä ja jossa ihmisen identiteeetti reflektoituuu ympäröivän maailman kansssa ja saa omallle persoonalleen hyväksyntää antaen sitä samlla muille ja kritiiikkiä virheistä perustelllen virheet yksilöiden ei haukkkumalla vaan asiallisesti perustelllen ja iistä keskustelllen hyvässä hengessä ja pysrkiä ottamaaan niistä opikseen.

Pöyhistely ei ole hyvää itsetuntoa. Se on narsismin päälle rakennettu ohut kuori. Ja narsisti jos kuka ei itseään tunne, kun häneltä puuttuu kokonaan kyky itsensä ja motiiviensa analysointiin ja itsekritiikkiin.

Hyvä itsetunto tarkoittaa sananmukaisesti itsensä, resurssiensa vahvuuksiensa, heikkouksiensa tuntemista ja sitä, että on sovussa itsensä kanssa. Silloin on muitakin kohtaan asiallinen ja miellyttävä.

Hyvän itsetunnon omaavallekin  voi tulla suuri kiusaus korostaa omia hyviä puoliaan, kun näkee ympärillään katkeria ja huonoitsetuntoisia ihmisiä. Itsekritiikkiä ei jaksa koko aikaa tuoda esille. Kuka nostaisi kissan hännän, jos ei kissa itse?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet hakoteillä. Hyvä itsetunto ei ole kiinni siitä, kuinka hyvä ihminen on missäkin. Se on kiinni siitä, että hyväksyt itsesi vaikka olisit monessakin asiassa aivan pas.ka.

Minä tiedän olevani saamaton keskivertoihminen joka ei ole fyysisesti taitava oikein missään. Opin fyysiset asiat melko hitaasti, ja työssäni olen hidas ja liian pikkutarkka. Mm. näistä huonoista puolista huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen itseeni. Koen että minulla on siis hyvä itsetunto.

Totta turiset, mutta mielestäni aloittaja tarkoitti asian hieman erilailla. Tunnen itsekin monia ”hyvällä itsetunnolla” varustettuja, joilta todella tuntuu uupuvan kaikki itsekritiikki ja kyky hahmottaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Itsetuntoa olisi nähdä ja hyväksyä ne puutteensakin.

Juu hätäpäissäni ilmaisin itseäni kyllä melko epäselvästi ja jätin tulkinnanvaraa avaukseen. En ole kumminkaan mikään sanaseppo ja parhaani tein hosuessani, mutta hyvä että joku ymmärsi myös pohjimmiltani tarkoitin. Ja keskustelu on tärkeintä.

Itse tuon omia heikkouksiani ja pohdintojani niistä vähän liiankin kanssa esiin ystäväpiireissä eli taidan ainakin pyrkiä hyvään itsetuntoon. Itseluottamuksen kanssa on kuitenkin ongelmia, mutta on minulla muutenkin mielenterveyden kanssa monenlaista painimatsia menossa, joten kai se on sitten ihan luonnollistakin.

Ap

Dunning-Kruger-vaikutus.

"mitä huonompi yksilö on kyseisessä taidossa sitä enemmän hän yliarvoi osaamistaan"