En ole mikään kallonkutistaja, mutta havaintojeni mukaan "hyvä itsetunto" on usein ainoastaan huonoa itsetietämystä

Osuit naulan kantaan.

Kukkoilu = puutteellista tai olematonta itsekritiikkiä.

Näyttää samalta kuin terve hyvä itsetunto, jota toki on myös olemassa.

Kukon tuntomerkit: suuttuu jos sen erehdyksistä muistuttaa, kyvytön nauramaan itselleen, ei missään tapauksessa myönnä olleensa väärässä, väheksyy muita, odottaa

alituista kehumista.

"hyvä itsetunto" on usein "itsensä korostamista". Ei aina, mutta usein.

Samoin optimismi on useimmilla vähän turhan ylimitoitettua siihen nähden, millaiset mahdollisuudet todellisuudessa on tässä maailmassa. Pessimistit ja kyynikot ovat usein lähempänä oikeaa todellisuutta.

Hyvä itsetunto voi olla myös positiivista, eli itseensä ja omiin kykyihinsä luottamista, ilman mitään itsetietoista korostusta. Minulla on päiviä jolloin luotan itseeni, joskus taas vähemmän, huonona päivänä. Mutta en huutele toreilla että katsokaa minua, luotan itseeni.

Olet hakoteillä. Hyvä itsetunto ei ole kiinni siitä, kuinka hyvä ihminen on missäkin. Se on kiinni siitä, että hyväksyt itsesi vaikka olisit monessakin asiassa aivan pas.ka.

Minä tiedän olevani saamaton keskivertoihminen joka ei ole fyysisesti taitava oikein missään. Opin fyysiset asiat melko hitaasti, ja työssäni olen hidas ja liian pikkutarkka. Mm. näistä huonoista puolista huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen itseeni. Koen että minulla on siis hyvä itsetunto.

Vierailija kirjoitti:

Olet hakoteillä. Hyvä itsetunto ei ole kiinni siitä, kuinka hyvä ihminen on missäkin. Se on kiinni siitä, että hyväksyt itsesi vaikka olisit monessakin asiassa aivan pas.ka.

Minä tiedän olevani saamaton keskivertoihminen joka ei ole fyysisesti taitava oikein missään. Opin fyysiset asiat melko hitaasti, ja työssäni olen hidas ja liian pikkutarkka. Mm. näistä huonoista puolista huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen itseeni. Koen että minulla on siis hyvä itsetunto.

Juu eihän tuo minun tynkä avaukseni ollutkaan kuin pikainen ajatusoksennus, jota en sen laajemmin pohtinut. Toiveenani olikin keskustelun herättäminen aiheesta.

Itseluottamus, jonka joku jo mainitsikin, on esimerkiksi mielestäni yksi tärkeä polttoaine hyvän itsetunnon rakentumiselle ja voin myöntää, että oma itseluottamus heilahtelee laidasta laitaan ja itsetunnostani en osaa varmuudella sanoa juuta enkä jaata.

Esimerkkinä itseluottamuksestani: Saatan olla arka ja pelokas ihmisiä kohtaan, mutta jo urheilullisen treenin jälkeen olen valmis vaikka puhumaan suurellekin ihmisjoukolle ilman tuskaa.

Koko itsetunto on käsitteenä minulle hieman mysteeri ja toivonkin oppivani täällä siitä taas jotain, en tiedä mitä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

"hyvä itsetunto" on usein "itsensä korostamista". Ei aina, mutta usein.

Ei oikeastaan koskaan. Itsensä korostamiseen tuntee tarvetta vain jos itsetunto ei ole kondiksessa.

Mä oon huomannut vähän saman. Ihmisen kertomus ja näyttäytyminen muille, oma luulo itsestään ja omista kyvyistään On jotain ihan muuta kuin todellisuus hirveän usein.

Ja itseasiassa nämä ihmiset, joiden itsetunto perustuu kuvitelmille, rooleille ja itsekritiikittömyydelle, tunnustaa aidosti hyvän itsetunnon hirveän huonosti myös muissa.

Sama kokemus! Omassa tuttavapiirissä nämä "hyväitsetuntoiset" itsekritiikittömät myös erittäin mielellään mollaa muita, mikä kertookin sitten ihan muusta kuin hyvästä itsetunnosta. 

Vierailija kirjoitti:

Olet hakoteillä. Hyvä itsetunto ei ole kiinni siitä, kuinka hyvä ihminen on missäkin. Se on kiinni siitä, että hyväksyt itsesi vaikka olisit monessakin asiassa aivan pas.ka.

Minä tiedän olevani saamaton keskivertoihminen joka ei ole fyysisesti taitava oikein missään. Opin fyysiset asiat melko hitaasti, ja työssäni olen hidas ja liian pikkutarkka. Mm. näistä huonoista puolista huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen itseeni. Koen että minulla on siis hyvä itsetunto.

Yhdyn tämän kirjoittajan mielipiteeseen. Mun omakohtaisen kokemuksen mukaan hyvän itsetunnon omaavat ihmiset eivät suinkaan ole kykenemättömiä itsekritiikkiin ja tunnistavat puutteensa, mutta eivät anna heikkouksiensa hallita omaa tekemistä ja olemista. Toisin kuin esimerkiksi minä itse, olen lähes täysin kykenemätön tarkastelemaan itseäni realistisesti, kritisoin tekemistäni ja osaamistani aivan liikaa ja siksi alisuoriudun jatkuvasti.

Ammattilaisetkin pitävät itsetuntoa usein itsevarmuuden synonyyminä, vaikka sehän jo sanana tarkoittaa, että tuntee itsensä – omat vahvuudet, mutta myös omat heikkoudet. Hyvä itsetunto sisältää myös itsekritiikin ja kykyjensä rajallisuuden ymmärtämisen.

Hyvän itsetunnon korostaminen ainakin on lähinnä vain pelote muille. Keino saada huomiota ja arvostusta. Ei ehkä henkilön todellinen tunne lainkaan. Mutta "heikkoutta" eli huonoa itsetuntoa ei ehkä kannata näyttää, sillä niin kuin muutkin eläimet, käyvät monet ihmiset sen kimppuun, joka osoittaa jotain heikkoudeksi tulkittavia merkkejä.

Kuvaavaa on myös se, kuinka usein "huonosta itsetunnosta" toiselle huomauttaminen/mainitseminen on kuin lyömäase, sen sijaan että jonkun käytökseen joka vaikuttaisi johtuvan huonosta itsetunnosta suhtauduttaisiin empaattisesti ja asiallisesti.

Aidosti hyvän itsetunnon määrittelystä olen samaa mieltä kuin 5. kommentti.

Sitten voi olla niinkin, että näyttää pinnalle että on superhyvä itseluottamus, on jopa ylpeä, mutta on sitä salatakseen äärimmäisen huonon ja haavoittuvaisen itsetunnon. Minä olen tällainen. Leveät puheet, ison numeron teen onnistumisistani, olen ärsyttävä ja ylimielinen. Inhoan sitä itsekin. Syy on se, että sisälläni tunnen olevani huonoin ja hävettävin kaikista, ja pelkään että jään siitä kiinni kaikkien edessä, ellen näyttele erilaista.

Mutta "heikkoutta" eli huonoa itsetuntoa ei ehkä kannata näyttää, sillä niin kuin muutkin eläimet, käyvät monet ihmiset sen kimppuun, joka osoittaa jotain heikkoudeksi tulkittavia merkkejä.

Tämäpä juuri. Paljon puhutaan miten on sympaattista ja inhimillistä että ihmisellä on heikkouksia ja uskaltaa ne näyttää. Käytännön elämässä, muita kuin turvallisimmissa läheisissä ihmissuhteissa, heikkouksien paljastaminen vain altistaa hyökkäyksille. Esim. töissä kun vähän näytät heikkouksia niin kiipijät ja toista painamalla itseään korostavat hyökkäävät päälle kuin hyeenalauma.

Tässä on kyse samasta asiasta mitä monessa muussakin vastaavassa: mitä enemmän pitää korostaa sitä huonompi se usein on. Eli puhdasta itsepetosta. Jos on hyvä itsetunto niin sen useimmiten pitää itsellään tai mainitsee asiasta vain jos siitä keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Olet hakoteillä. Hyvä itsetunto ei ole kiinni siitä, kuinka hyvä ihminen on missäkin. Se on kiinni siitä, että hyväksyt itsesi vaikka olisit monessakin asiassa aivan pas.ka.

Minä tiedän olevani saamaton keskivertoihminen joka ei ole fyysisesti taitava oikein missään. Opin fyysiset asiat melko hitaasti, ja työssäni olen hidas ja liian pikkutarkka. Mm. näistä huonoista puolista huolimatta pidän itsestäni ja olen tyytyväinen itseeni. Koen että minulla on siis hyvä itsetunto.

Totta turiset, mutta mielestäni aloittaja tarkoitti asian hieman erilailla. Tunnen itsekin monia ”hyvällä itsetunnolla” varustettuja, joilta todella tuntuu uupuvan kaikki itsekritiikki ja kyky hahmottaa omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan. Itsetuntoa olisi nähdä ja hyväksyä ne puutteensakin.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaavaa on myös se, kuinka usein "huonosta itsetunnosta" toiselle huomauttaminen/mainitseminen on kuin lyömäase, sen sijaan että jonkun käytökseen joka vaikuttaisi johtuvan huonosta itsetunnosta suhtauduttaisiin empaattisesti ja asiallisesti.

Parikin entistä kumppania sanoi itsetuntoani surkeaksi, kun loukkaannuin esim. h*orittelusta ja vertailusta kauniimpiin. Lyömäase on juuri oikea sana.

Kaikki rehelliset tietää mistä johtuu miehillä hyvä itsetunto. Naisilla varmaan jostakin ihan muusta, ei varmaa tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Osuit naulan kantaan.

Kukkoilu = puutteellista tai olematonta itsekritiikkiä.

Näyttää samalta kuin terve hyvä itsetunto, jota toki on myös olemassa.

Kukon tuntomerkit: suuttuu jos sen erehdyksistä muistuttaa, kyvytön nauramaan itselleen, ei missään tapauksessa myönnä olleensa väärässä, väheksyy muita, odottaa

alituista kehumista.

Totta, paitsi kukkoilijalla ei ole hyvää itsetuntoa vaan erittäin heikko sellainen.