Poika lähti armeijaan toissapäivänä, tänään sitten oli keskeyttänyt
Surullinen olo jotenkin on. Isä on todella pettynyt ja minunkin on pakko myöntää, että hävettää. Poika sanoi vain, että ei huvittanut. Nyt pelaa pleikkaria omassa huoneessaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itkettää ihan.
Kommentit (142)
Vierailija kirjoitti:
Eikö se sitten ole hyvä asia, että poikasi tajusi, ettei armeija ole hänen juttunsa ja lähti pois ennen kuin aiheutti itselleen mahdollisesti korjaamatonta henkistä vahinkoa? Kaikki eivät sovi armeijaan eikä ketään pidä syyllistää valinnoistaan tähän asiaan liittyen.
On kai se näinkin, mutta kun minusta tuntuu, että kyseessä on ihan vaan laiskuus. Ikävä äitinä on näin sanoa, mutta se on totuus. En tiedä kasvaako hän koskaan sellaiseksi, joka pystyy ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se sitten ole hyvä asia, että poikasi tajusi, ettei armeija ole hänen juttunsa ja lähti pois ennen kuin aiheutti itselleen mahdollisesti korjaamatonta henkistä vahinkoa? Kaikki eivät sovi armeijaan eikä ketään pidä syyllistää valinnoistaan tähän asiaan liittyen.
On kai se näinkin, mutta kun minusta tuntuu, että kyseessä on ihan vaan laiskuus. Ikävä äitinä on näin sanoa, mutta se on totuus. En tiedä kasvaako hän koskaan sellaiseksi, joka pystyy ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Ap.
Sa-int opettaa miten sluibaillaan kunnes alikessu tulee paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Velttoja ovat nykynuoret. En minäkään tykännyt intistä yhtään, mutta suoritin velvollisuuteni huulta purren. Sivari ei tullut mieleenkään.
Kun vaihtoehtoja oli silloin vähemmän.
poingpouing kirjoitti:
Armeijan käymisellä ei ole nykyaikana yhtään mitään merkitystä.
Enemmän olisin huolissani syistä jotka siihen johtivat.
Ei sieltä niinvain lähdetä kun kerran kutsunnoissa on hyväksytty.
Kyllä sieltä ennen valaa niin vaan lähdetään. "ei tää ollutkaan mun juttu" " ei huvita" "tylsää" jne aivan tyypillisiä selityksiä ja ne menee läpi. Yleensä siinä toivossa, että käyvät kotona kasvamassa muutaman vuoden ja sitten palaavat suorittamaan velvollisuutensa.
Oma broidi vaan jätti palaamatta ekalta lomalta. Kapteeni soitti himaan ja kyseli, että meinaatko tulla takaisin. En! tuo vastas.. selvä. Meni sitten kuuden vuoden päästä uudestaan, sai hetken oltua ja sitten parin vuoden päästä suoritti loput.
Vierailija kirjoitti:
Näin kolmannen maailmansodan alla olisi kannattanut ainakin opetella kuinka rynkky toimii. Koska ne muuten jaetaan vai haetaanko kasarmilta vasta kun sota syttyy?
Ne haetaan ukin aitan vintiltä sahanpurujen alta.
Vierailija kirjoitti:
Velttoja ovat nykynuoret. En minäkään tykännyt intistä yhtään, mutta suoritin velvollisuuteni huulta purren. Sivari ei tullut mieleenkään.
Mä sanoisin, että fiksuja. Tajuavat jo, ettei intistä mihinkään ole, eikä sen käymisessä ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Hänen valinta, tukea nyt kun sitä tarvitaan.
Niin on ihan oma valintansa, mutta mihin sitä tukea tarvitaan? Ei kai poika mitään tukea tarvitse jos tyytyväisenä pleikkaria pelaa.
Eipä sinun ole syytä olla pettynyt kun kävi enemmän kuin sinä.
Ei armeejassa mitään hyödyllistä opi ja sen muunkin unohtaa nopeasti. Intti on vain jotain mikä sinnitellään läpi. Tuo sinnittelyn taito on elämässä tärkeä. Tärkeää on tietää myös milloin ei kannata jäädä sinnittelemään vaan vaihtaa strategiaa.
Tämä tulee tietysti yllätyksenä, mutta poikanne palasi koska häntä kiinnosti pojat jo vähän liikaakin siellä.
Mestari ei läpäissyt armeijaa, eikä hänestä tullut "popcorneja" mussuttavaa äärihörhöä. =)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se sitten ole hyvä asia, että poikasi tajusi, ettei armeija ole hänen juttunsa ja lähti pois ennen kuin aiheutti itselleen mahdollisesti korjaamatonta henkistä vahinkoa? Kaikki eivät sovi armeijaan eikä ketään pidä syyllistää valinnoistaan tähän asiaan liittyen.
On kai se näinkin, mutta kun minusta tuntuu, että kyseessä on ihan vaan laiskuus. Ikävä äitinä on näin sanoa, mutta se on totuus. En tiedä kasvaako hän koskaan sellaiseksi, joka pystyy ottamaan vastuuta yhtään mistään.
Ap.
Ehdotan, että pidätte palaverin. Vakavan.
Poika menee joko opiskelemaan tai töihin. Aikaa sen toteuttamiseen on x = teidän määrittelemänne aika. Nyt vuoden alussa voi päästä opiskelemaan monia aloja. Tai jos ei pääse / ei kiinnosta, niin hommaa minkä tahansa työn siihen asti. Asuu teillä ja säästää rahaa opiskeluihin, jos keksii mitä haluaa.
Mutta pelaaminen ja velttoilu kuuluu vapaa-aikaan, se on pojan ymmärrettävä.
Aina voi osoittaa isänmaallisuutensa tutkimalla muinaiskirkkoslaavia kuten maanpetturipersut.
Ehkä poika ymmärtää ettei Suomi ole enää yhtenäinen kansa pakolaistulvan vuoksi. Perussuomalaiset ovat viimeinen toivo vaihtaa kuraristilipun väri sinivalkoiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Mestari ei läpäissyt armeijaa, eikä hänestä tullut "popcorneja" mussuttavaa äärihörhöä. =)
Mitä nyt valehteleva pettävä two-timer.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velttoja ovat nykynuoret. En minäkään tykännyt intistä yhtään, mutta suoritin velvollisuuteni huulta purren. Sivari ei tullut mieleenkään.
Siviilipalvelus olisi ollut hyödyllisempi kuin turhat pyssyleikit.
Massa-armeija ei ole nykypäivää, sori tetsasitte turhaan, teistä ei ole mitään hyötyä.
Sellaista se nykyään on lasten kanssa. Parhaat ovat entistä parempia ja huonoimmat entistä huonompia. Jos lohduttaa, niin nykyään keskeyttämisiä on jo niin paljon, ettei se ole enää este esim työllistymiselle, jos koulut on vain hoidettu kunnialla.
Mutta ymmärrän hyvin surun siitä, että et saanut tuntea ylpeyttä poikasi armeijan suorittamisesta.
Laiskuutta mahdollistatte omilla toimillanne. Oikeesti aikuistuminen alkaa, kun joutuu itse vastaamaan elämästään. Intti ei tärkeä, ilmankin pärjää, mutta loppuelämä menee vaikeaksi, jos oppii, että mamma elättää.
Nyt pleikka kuukaudeksi takavarikkoon ja mies jäähylle.
Näin kolmannen maailmansodan alla olisi kannattanut ainakin opetella kuinka rynkky toimii. Koska ne muuten jaetaan vai haetaanko kasarmilta vasta kun sota syttyy?