Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?

Minulla on sekä tyttö että kaksi poikaa. Esikoinen on tyttö ja häntä toivoin kovasti ja hänet sain. On ollut ihanaa tehdä tyttöjuttuja enkä ymmärrä lainkaan noita kommentteja että just siksi onneksi mulla ei ole tyttöjä. Ööö se kommentin heittäjä on itsekin ollut joskus tyttö, ihan helv rasittava varmaan kun tietää ettei semmoisia halua.

No seuraavien raskauksien kohdalla ei ollut sitten väliä onko ne poikia vai tyttöjä. Olin jo tyttöni saanut ja jos hyvin ideaalia niin olisihan hänelle leikkikaveriksi toisen tytön voinut toivoa. Mutta nämä pojat puolestaan ovat syntyneet niin lähekkäin niin olen hyvin tyytyväinen että ovat sitten molemmat poikia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sekä tyttö että kaksi poikaa. Esikoinen on tyttö ja häntä toivoin kovasti ja hänet sain. On ollut ihanaa tehdä tyttöjuttuja enkä ymmärrä lainkaan noita kommentteja että just siksi onneksi mulla ei ole tyttöjä. Ööö se kommentin heittäjä on itsekin ollut joskus tyttö, ihan helv rasittava varmaan kun tietää ettei semmoisia halua.

No seuraavien raskauksien kohdalla ei ollut sitten väliä onko ne poikia vai tyttöjä. Olin jo tyttöni saanut ja jos hyvin ideaalia niin olisihan hänelle leikkikaveriksi toisen tytön voinut toivoa. Mutta nämä pojat puolestaan ovat syntyneet niin lähekkäin niin olen hyvin tyytyväinen että ovat sitten molemmat poikia.

Ja tähän vielä lisään ennen kuin joku tulee valittamaan että eikö poikien kanssa muka voi tehdä tyttöjuttuja ja kauhean stereotypioitunut kommenttini oli.. joo kyllä voi, mutta on oikeasti asioita joita ei nyt pidemmän päälle voi tehdä poikien kanssa - harva 6v poika kuitenkaan haluaa tanssitunnille balettimekossa, diggaa frozenia ja haluaa lakata kynsiä. Vastaavasti taas tyttöä ei kiinnosta poikien kiinnostuksen kohteet.

Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Mies käy mielellään poikien kanssa autojutuissa ja puhuu niistä poikien kanssa, koska poikiakin kiinnostaa ne. Tyttöjä ei autot kiinnosta, joten heidän kanssaan jutellaan sitten muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te vain poikien äidit tiedätte että tyttöjen kanssa olisi ollut hankalampaa joku, painolastia, draamaa tms.? Eihän sitä voi tietää sellaisesta mitä ei itsellä ole. Tuntuu että moni vain poikien äiti on kauhean tarkka siitä miten se sukupuoli sitten määrittää kaiken ja kaikki on niiden tyttöjen eli tulevien naisten, eli sellaisten mitä te itsekin olette, kohdalla jotenkin hirmuisen paljon pahempaa ja haastavampaa. Minulla on molempia, eipä kyllä ole suuria eroja niissä draamoissa tai omissa painolasteissa ollut, minullakin oli hankala äitisuhde, mutta niinpä vain tytön kanssa olen voinut elää.

Osasta haiskahtaa trolli. 

Toinen mikä pistää silmään on nämä: "miehet tekee poikien kanssa asiat a ja b ja äidit tyttöjen kanssa c ja d, ja mä äitinä jään ulkopuolelle jos mulla ei ole sitä tyttöä". No varmasti näin onkin sellaisissa perheissä joissa roolit ja kaikki kiinnostuksenkohteet seuraavat tiukasti sukupuolirooleja sekä vanhemmilla että lapsilla, eikä mikään kiinnosta molempia sukupuolia. Niitä on vaan jännän paljon  verrattuna siihen miten palsta on toisaalta täynnä kirjoituksia kuinka "mies ei tee mitään lasten kanssa, makaa sohvalla, kittaa kaljaa, on etäinen ja ulkona perheestä". Niin yhtäkkiä kaikki pojat aikuisina ovatkin isänsä kanssa niin läheisiä että haluavat hengailla isänsä kanssa vapaa-aikansa?

Niinpä. Jotenkin ihmisillä tuntuu olevan todella kapea käsitys sukupuolista ja ihmisistä. Olen itse nainen, meikkaan, pukeudun itseni tyylisiin vaatteisiin, lakkaan kynsiä (mustaksi tosin)... mutta ei minua yhdistä tyttäreeni tällaiset asiat. Me tehdään retkiä ja matkoja, katsotaan yhdessä elokuvia, jutellaan, luetaan avaruusuutisia, joskus askarrellaan ja leivotaan, pelataan lautapelejä, käydään uimassa ja luistelemassa... Tytön kiinnostuksenkohteita ovat yhtä lailla jotkut ns. "söpöt" jutut kuin Harry Potter tai luonnontiede. Lisäksi minulla on pienempi lapsi, joka on poika, ja yllättäen hänen kanssaen tehdään näitä ihan samanlaisia juttuja. Lisäksi poika on alkanut omaehtoisesti taideharrastuksen, joka on sama mikä itsellänikin on olltu lapsesta asti intohimon kohde.

Jotenkin kauhean kaavamaista, että tyttöjen kanssa vaan meikataan ja shoppaillaan ja pojan kanssa kalastetaan ja korjataan autoa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Mies käy mielellään poikien kanssa autojutuissa ja puhuu niistä poikien kanssa, koska poikiakin kiinnostaa ne. Tyttöjä ei autot kiinnosta, joten heidän kanssaan jutellaan sitten muusta.

Mitä tarkoittaa "käydä autojutuissa"? Ei mun miestä ainakaan kiinnosta mikään "autojutuissa käyminen", paitsi silloin harvoin kun on aika ostaa uusi auto. Aika ankeaa jos perheen poikia ja miehiä ei kiinnosta muu kuin autot. Onko sulla itselläsi muuta yhteistä tekemistä miehesi kanssa kuin yhteisen kodin hoito?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te vain poikien äidit tiedätte että tyttöjen kanssa olisi ollut hankalampaa joku, painolastia, draamaa tms.? Eihän sitä voi tietää sellaisesta mitä ei itsellä ole. Tuntuu että moni vain poikien äiti on kauhean tarkka siitä miten se sukupuoli sitten määrittää kaiken ja kaikki on niiden tyttöjen eli tulevien naisten, eli sellaisten mitä te itsekin olette, kohdalla jotenkin hirmuisen paljon pahempaa ja haastavampaa. Minulla on molempia, eipä kyllä ole suuria eroja niissä draamoissa tai omissa painolasteissa ollut, minullakin oli hankala äitisuhde, mutta niinpä vain tytön kanssa olen voinut elää.

Osasta haiskahtaa trolli. 

Toinen mikä pistää silmään on nämä: "miehet tekee poikien kanssa asiat a ja b ja äidit tyttöjen kanssa c ja d, ja mä äitinä jään ulkopuolelle jos mulla ei ole sitä tyttöä". No varmasti näin onkin sellaisissa perheissä joissa roolit ja kaikki kiinnostuksenkohteet seuraavat tiukasti sukupuolirooleja sekä vanhemmilla että lapsilla, eikä mikään kiinnosta molempia sukupuolia. Niitä on vaan jännän paljon  verrattuna siihen miten palsta on toisaalta täynnä kirjoituksia kuinka "mies ei tee mitään lasten kanssa, makaa sohvalla, kittaa kaljaa, on etäinen ja ulkona perheestä". Niin yhtäkkiä kaikki pojat aikuisina ovatkin isänsä kanssa niin läheisiä että haluavat hengailla isänsä kanssa vapaa-aikansa?

Niinpä. Jotenkin ihmisillä tuntuu olevan todella kapea käsitys sukupuolista ja ihmisistä. Olen itse nainen, meikkaan, pukeudun itseni tyylisiin vaatteisiin, lakkaan kynsiä (mustaksi tosin)... mutta ei minua yhdistä tyttäreeni tällaiset asiat. Me tehdään retkiä ja matkoja, katsotaan yhdessä elokuvia, jutellaan, luetaan avaruusuutisia, joskus askarrellaan ja leivotaan, pelataan lautapelejä, käydään uimassa ja luistelemassa... Tytön kiinnostuksenkohteita ovat yhtä lailla jotkut ns. "söpöt" jutut kuin Harry Potter tai luonnontiede. Lisäksi minulla on pienempi lapsi, joka on poika, ja yllättäen hänen kanssaen tehdään näitä ihan samanlaisia juttuja. Lisäksi poika on alkanut omaehtoisesti taideharrastuksen, joka on sama mikä itsellänikin on olltu lapsesta asti intohimon kohde.

Jotenkin kauhean kaavamaista, että tyttöjen kanssa vaan meikataan ja shoppaillaan ja pojan kanssa kalastetaan ja korjataan autoa.

Ja jos naiset ja miehet ovat noin erikseen niin mitä yhteistä näillä vastaajilla on miestensä kanssa...?

Entä homopariskunta jolla tyttö tai lesbopariskunta jolla poika? Ulkopuolisia lastensa elämästä?

Meilläkin tehdään just noita kivoja juttuja poikien kanssa mitä luettelit. Ja esim. katsotaan kissavideoita, nauretaan internet ilmiöille, leivotaan, pelataan korttia, katsotaan TV-sarjaa, ostetaan jätskit. Kaikenlaista, sellaista normaalia elämää jota tehtäisiin tyttöjen kanssa yhtälailla. 

Meillä oli pitkään 2 poikaa, jotka syntyivät 2,5 vuoden ikäerolla. Molemmat ovat isokokoisia rymyäjiä. Kolmas raskaus päättyi keskiraskauden keskenmenoon noin raskauden puolivälissä. Synnytin kuolleen sikiön, joka oli poika.

Kun odotin viiden vuoden kuluttua neljättä lasta, olin varma, että poika tulee. Kolme aiempaakin olivat poikia. Ultrassa emme kuulleet sukupuolta, koska lääkäri piti sitä epäolennaisena asiana. Hän piti tuohtuneen luennon siitä, kuinka sukupuolesta tehdään niin iso numero ja jotkut vanhemmat kuvittelee, että tutkimuksia tehdään sukupuolen paljastamiseksi, vaikka se on täysin epäolennaista. En sitten uskaltanut edes kysyä sukupuolta.

Synnytyksessä hämmästys oli suuri, kun syliin nostettiin pieni, siro tyttö. Meillä oli vain poikien värisiä vaatteita, vaikkei se nyt iso juttu ole. Mutta tyttö näytti siis ulkoisesti pojalta muiden silmissä, koska käytti lähinnä beigejä, harmaita, vihreitä ja sinisiä vaatteita.

Luonneasioista voin kertoa, että kyllä yksi kovatahtoinen tyttö on meidän perheessä ollut paljon haastavampi kuin pojat. Hän keksi jo varhaisina vuosinaan kiljua saadakseen tahtonsa läpi. Kun poikien kanssa on aina pystynyt neuvottelemaan, niin tämä nuorimmainen ei halua antaa periksi missään asiassa. Ikinä ei poikia tarvinnut pienenä komentaa niin paljon kuin tätä kuopusta. Ehkä se luonne ei kuitenkaan ole riippuvainen sukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Erikoinen kysymys siinä mielessä, että vauvasta kasvaa aina oman persoonallisuutensa omaava lapsi ja lapsesta aikuinen. Ei vauvoja hankita nukkeleikkejä varten.

.

Tai vanhuuudenturvaa varten. Tai että odottaa itselleen ykkösmummon roolia. Yhä useammat valitsevat nykyään lapsettomuuden.

Vastaan ap:n kysymykseen mitä ajattelet siitä ettei sinulla ole tyttöä.

En ole tullut ajatelleeksi. Nyt kun kysyit niin onpa negatiivisesti ajateltu: ettei ole jotain. Miksi lapsen pitäisi olla juuri tyttö?

En halunnut kuin yhden lapsen, ja aina olin sanonut pienestä asti, että pojan. Ja pojan sain💙 Ei siis harmita yhtään :D ei toki olisi haitannut sekään, jos olisi ollut tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin mua ärsyttää nää keskustelut näin poikien äitinä.

Pitäisi jotenkin perustella, että onhan ne pojatkin ihan ok ja pystyn elämään tämän kauhean tragedian kanssa, että sain vain poikia?

Juurikin näin. Todella onnellinen poikien äiti.

Huomaa miten perhepiireissä naisviha on ihan normaali asia. Täältä ei koskaan poistu TYTTÖLAPSIIN kohistuva vihapuhe, se saa vain olla. Jopa miehiä suojellaan enemmän kuin pikkulapsia. Sovinismi näkyy myös siinä, että naiset itsekin halventaa tyttölapsia ja isoäidithän ne on hirveimpiä solvaajia ja miesten omistamia panoleluja. Todistatte vain, miten perhekeskeiset naiset on niin säälittäviä kuin monet luuleekin. Näkymättömiä, itseinhoisia, miesvaltaisten sukujen leikkikaluja jotka levittää itsekin naisvihaa ja vielä kehuu perään miten itse osaa valita sen.

Koska tyttöjä saa halventaa, pidän huolen että omassa perheessäni poika on alempiarvoinen. Yhdenkään miehen sukunimi ei tässä perheessä jatku. Pidän huolen, että kaikki tietää kuka on perheen pomo ;) 

Muka sukupuolisensitiivisyys "menee yli"? Tehän tässä menette yli :D Kiroatte luonnollisia sukupuolia ja varsinkin naisten osuutta siitä. Tämän takia sukupuolesta tuli tabu. Naiset on aina sukupuolittamisen kärsijöitä, tyttölapsia inhotaan, naisen sukunimi on vähemmän arvokas. Hankkikaa itsekunnioitus. Te perheelliset naiset olette niitä esineellistettyjä leluja, ei suinkaan mitkään seksiä harrastavat naiset. Voi miten sokeita olette.

Tuntuu, että ihmiset hommailevat lapsia kuin lemmikkejä.

"Minulla on se ja se." Kyllä se ihminen on ihan oma itsensä, ei kenenkään omistama.

Surullista poikien kannalta, jotka eivät tosiaan osu näihin heille osotettuihin lokeroihin. Noh, ainakin he voivat tehdä youtube-videoita siitä, miten eivät ole tekemisissä vanhempiensa kanssa, koska vanhemmat eivät ymmärrä heidän mieltymystään meikkaamiseen tai muihin elämänvalintoihin.

"Hommasin suomenajokoiran, muttei se osannut ajaakaan jänistä." Jos jopa tiettyyn tarkoitukseen jalostetuilla eläimillä on vaihtelua mielenkiinnon kohteissa, miksei sitten ihmisillä?

Jos kerran ihmisillä on jotenkin sisäänrakennettu se, että pojat kiinnostuu autoista ja tytöt frozenista, niin miksei samaa näy muilla eläinlajeilla? Miksei hevosilla ole niin, että tamma sisustaa karsinaansa ja ori keskittyy urheilusuorituksiin?

Videossa vauva puetaan toisen sukupuolen vaatteisiin ja vieras aikuinen leikittää heitä. Aikuiset tarjoavat lapsille leluja sen mukaan mitä heillä on päällä, ei sen mukaan mitä lasta kiinnostaa.

Mulla on kaksi ala-asteikäistä poikaa ja lähes aikuinen tytärpuoli. En ole kaivannut omaa tytärtä, koka oman kokemuksen mukaan poikia on helpompi kasvattaa, tyttöjen kanssa kaikki on jotenkin monimutkaisempaa vaatteista, raha-asioista ja kaverisuhteista lähtien. Ja omat pojat ovat molemmat ihan eri luonteisia, eli ei ole vain siitä kyse että olisivat erityisen helppoja lapsia. (Eivät ole!)

Sitä aikuisen tyttären ja äidin suhdetta, mikä itselläni on oman äidin kanssa, kyllä varmaan joskus saatan haikalla. Mutta näin lapsuusiässä ei mun mielestä ole montakaan asiaa mitä ei voisi poikalasten kanssa tehdä, esim. Frozenin kävin juuri 7v. kanssa katsomassa. Ensi kesänä mennään molempien poikien kanssa Antti Tuiskun keikalle jne. Tietysti mitä isommaksi lapset tulevat niin sitä vähemmän näitä yhteisiä leffareissuja yms tulee mutta näinhän siinä käy sukupuolesta riippumatta. Lapset kasvaa ja itsenäistyy🙂

Vierailija kirjoitti:

Sitä aikuisen tyttären ja äidin suhdetta, mikä itselläni on oman äidin kanssa, kyllä varmaan joskus saatan haikalla.

Täällä av-palstalla on valtavan pitkä ketju "70-luvulla syntyneiden äidit, onko teillä tällaista" (jotenkin noin). Eli ei se äidin ja tyttären suhde niin auvoisa suhde ole kaikilla.

Tänäkin päivänä tiedän tuttavapiiristä pari nuorta naista, joilla on sama tilanne. Toisella on tulehtuneet välit äitiinsä eikä halua olla missään tekemisissä, ja toinen muutti kotoa pois heti kun pääsi ja otti reippaasti etäisyyttä. Vielä enemmän on näitä jotka muuttavat pois kotikylältä joko oman tai miehensä työn perässä, ulkomailla asuminenkin on yleistä nykyään. 

En nyt ole varmaan oikea ihminen vastaamaan kyselyyn, koska minulla kumpaakin,mutta vastataan silti.

Ennen lapsien tekoa olin aina haaveillut että saisin ensin pojan ja sitten tytön (tyttö koska kuka äiti nyt ei haluaisi laittaa tyttärensä hiuksia ja viettää oman lapsen kanssa tyttöjen iltaa katsoen kaikki Disneyn prinsessa leffat jne, ostella kaikkia ihania prinsessa Mekkoja yms, mainittakoon tässä että olen itse ainoa lapsi, joten ei olisi mahdollista sisarusten lapsien kanssa/ lapsille) ja järjestys tuo sen takia että tytöllä olisi isoveli joka puolustaa jne. Mutta kun vähän kasvoin ja päätimme miehen kanssa antaa vauvan tulla kun on tullakseen niin tiesin että en välitä sukupuolesta tai siitä jääkö ainoaksi kunhan osaan olla hyvä äiti ja kasvattaa lapsestani kunnon kansalaisen ja kunhan meillä tulee olemaan hyvät välit, poika tuli, no alle vuos meni kun aloimme odottamaan toista lasta, kaikki toivoivat tyttöä paitsi me, mä ehkä vähän toivoin poikaa, ihan vaan sen takia että tuli tunne että jos tulee tyttö hän saa kaiken huomion muilta ja esikoinen jää sivuun, muuten ei ollut väliä, tyttö tuli ja aika moni jätti esikoisen tytön varjoon :( ja sen kyllä huomaa tyttö on todella vaikea tapaus ja en sano tätä sillä että koska on tyttö vaan koska miehen sukulaiset suorastaan palvoivat tätä vähän väliä tuotiin nukkea, Barbeja, vaunuja, barbi en autoja linnoja, Mekkoja kaikkea tyttöjen juttuja mitä löydettiin, kumpikin lapsista on vielä pieniä (alle 10v) ja koitan kovasti kasvattaa tuosta tytöstäkin vähän kunnollisempaa, hänellä on todella kova luonne mikä on ihan hyvä pitemmän päälle, mutta hänen on todella vaikea joustaa tai hyväksyä ettei läheskään joka kerta saa haluamaansa... Mutta kyllä on ihanaa välillä viettää tytön kanssa tyttöjen sauna/leffa iltaa ja samalla tehdä kasvonaamioita ja lakata kynsiä! Meillä myös kolmas lapsi joka poika ja hänen kohdallaan toivoin poikaa, mutta ainoastaan nimen takia (meillä ollut aina hankaluuksia keksiä nimiä ja pojalle oli parikin nimeä valmiina jotka kävi kummallekin, mutta tytön nimeä ei keksitty millään)

Jos baletti kiinnostaa niin eikö itse voi harrastaa tanssia? Frozenin voi katsoa itse tai ystävän kanssa. 

Ei kaikkien tyttöjenkään kanssa voi mennä balettimekossa tanssitunnille, minua ei olisi saanut semmoiseen kirveelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Surullista poikien kannalta, jotka eivät tosiaan osu näihin heille osotettuihin lokeroihin. 

.

Ja tyttöjen jotka eivät osu heille osoitettuihin lokeroihin. Eniten varmaan ahdistaa odotukset seuraneitinä olosta ja hoivavelvollisuudesta kaikin puolin. 

Minulla on kaksi ihanaa poikaa ja enempää lapsia ei ole suunnitteilla. Kuopuksen kohdalla tavallaan toivoin tyttöä, jotta olisi kumpaakin sukupuolta (jos esikoinen olisi ollut tyttö, olisin toivonut toisesta poikaa). Mutta sitten, kun sain kuulla, että odotan poikaa, ymmärsin kuinka ns. "järjetön" toiveeni oli ollut. Vaikka minulla oli esikoispoikani, niin ei minulla silti ollut juuri tätä poikaa. Ei poikia tai tyttöjä voi niputtaa samaan muottiin. Minä halusin ja haluan juuri nämä kaksi aivan ihanaa omanlaistaan persoonaa. Jos vielä yllättäen tulisinkin raskaaksi, en toivoisi tiettyä sukupuolta, vaan toivoisin juuri sitä omanlaistaan yksilöä.

Tuntuu myös, että enemmän toiset ihmiset odottivat tai odottivat minun odottavan toista sukupuolta, etenkin kuopuksen kohdalla. Törkein kommentti mitä ulkopuoliselta sain, oli se, kun olin käynyt raskauden viimeisellä kolmanneksella ylimääräisessä ultrassa ja tämän kuullessaan kyseinen henkilö töksäytti: "No joko se on muuttunut tytötksi?" Ihan kuin syntymätön lapseni ei kelpaisi toisille tai minulle juuri sellaisena kuin on.

Vierailija kirjoitti:

Luuletteko että miehet kehuisi miten eivät halua poikaa? Eivät todellakaan. Miehet eivät tyttöjä rakasta, he itsekkäinä haluavat oman nimen jatkumaan. Miehet syrjii tyttöjä ja naisia kaikissa sukujärjestelmissä, naisilla se on täysin päinvastoin. Naiset abortoi tyttönsäkin, eli syrjii omaa sukupuolta miesten sijaan. Ja muka miehillä ongelmia? Miesten asiaa ei tule ajaa, miehet on täydellisessä yliasemassa perheissä. 

Kuka edes haluaa kasvattaa pornoaddikteja, naisvihaajia, esineellistäjiä ja mälliä lennättäviä runk--reita? Oksentaisin jos saisin pojan. Pidän huolen että poika saa kokea saman, mitä tytöt maailmalla. Ehkä sitten alkaisi näkyä kiitosta ;) Miehet kun kääntää teitä vastaan kaiken. Miehet ei teidän nimeänne tai tyttöjä suosi :)

Sulla taitaa olla joku huono isä kokemus tai mies kokemus.. Meillä kyllä mies rakastaa tyttöjä iha yhtä paljon kun poikaakin, joo toinen meijän tytöistä osaa olla rasittava on villi tapaus ja häneltä löytyy luonnetta vaikka muille jakaa, mutta se vaan on hänen luonne ja itse sanoisin että vahvuus, tosin kun esikoisen poikamme on vähän sellanen mamman poika ja nuorin prinsessa taas on vasta vauva, mutta kyllä mies ihan yhtä paljon kaikkia rakastaa, ainoo mitä on sanonut että ei osaa lettejä laittaa eikä uskalla edes pompulaa neidille laittaa, kun pelkää että satuttaa kun neidillä niin herkkä pää, on se aina silloin tällöin mun hiuksiin koittanut, mutta vielä on harjoteltavaa ja kyllä se pyys sellasta isien ja tyttöjen letti kirjaa vai mikähän se nyt oli... Ja kyllähän se on laittanu tytölle huulipunaakin tytön pyynnöstä :D Ja kyllä toi on neidin kanssa kattonu prinsessa leffoja siinä missä pojankin kanssa auto juttuja ja kyllä meillä myös tyttö pääsee auton renkaiden vaihtamiseen mukaan ja viemään auto korjaamolle, katsastukseen yms jos vaan haluaa. Ja meillä minä oon päättänyt meidän sukunimen. Eikä meillä mies syrji ketään, mua jopa ihannoi ja tekee jopa enemmän koti töitä kun mä! Ja ei tää ei oo mikään puolustus puhe miehille, mutta ärsyttää tollanen että miehet ei rakasta tyttöjä ja oksennan jos saan pojan jutut, toivon että et edes lapsia saa, niitä kun ei voi vaan valita ja tiedoksesi itse en tunne yhtäkään pornoaddiktia, naisvihaajaa, esineellistäjää, mälliä lennättävää runkkaria, enkä ketään kenellä olisi edes yksi noista piirteistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te vain poikien äidit tiedätte että tyttöjen kanssa olisi ollut hankalampaa joku, painolastia, draamaa tms.? Eihän sitä voi tietää sellaisesta mitä ei itsellä ole. Tuntuu että moni vain poikien äiti on kauhean tarkka siitä miten se sukupuoli sitten määrittää kaiken ja kaikki on niiden tyttöjen eli tulevien naisten, eli sellaisten mitä te itsekin olette, kohdalla jotenkin hirmuisen paljon pahempaa ja haastavampaa. Minulla on molempia, eipä kyllä ole suuria eroja niissä draamoissa tai omissa painolasteissa ollut, minullakin oli hankala äitisuhde, mutta niinpä vain tytön kanssa olen voinut elää.

Osasta haiskahtaa trolli. 

Toinen mikä pistää silmään on nämä: "miehet tekee poikien kanssa asiat a ja b ja äidit tyttöjen kanssa c ja d, ja mä äitinä jään ulkopuolelle jos mulla ei ole sitä tyttöä". No varmasti näin onkin sellaisissa perheissä joissa roolit ja kaikki kiinnostuksenkohteet seuraavat tiukasti sukupuolirooleja sekä vanhemmilla että lapsilla, eikä mikään kiinnosta molempia sukupuolia. Niitä on vaan jännän paljon  verrattuna siihen miten palsta on toisaalta täynnä kirjoituksia kuinka "mies ei tee mitään lasten kanssa, makaa sohvalla, kittaa kaljaa, on etäinen ja ulkona perheestä". Niin yhtäkkiä kaikki pojat aikuisina ovatkin isänsä kanssa niin läheisiä että haluavat hengailla isänsä kanssa vapaa-aikansa?

Niinpä. Jotenkin ihmisillä tuntuu olevan todella kapea käsitys sukupuolista ja ihmisistä. Olen itse nainen, meikkaan, pukeudun itseni tyylisiin vaatteisiin, lakkaan kynsiä (mustaksi tosin)... mutta ei minua yhdistä tyttäreeni tällaiset asiat. Me tehdään retkiä ja matkoja, katsotaan yhdessä elokuvia, jutellaan, luetaan avaruusuutisia, joskus askarrellaan ja leivotaan, pelataan lautapelejä, käydään uimassa ja luistelemassa... Tytön kiinnostuksenkohteita ovat yhtä lailla jotkut ns. "söpöt" jutut kuin Harry Potter tai luonnontiede. Lisäksi minulla on pienempi lapsi, joka on poika, ja yllättäen hänen kanssaen tehdään näitä ihan samanlaisia juttuja. Lisäksi poika on alkanut omaehtoisesti taideharrastuksen, joka on sama mikä itsellänikin on olltu lapsesta asti intohimon kohde.

Jotenkin kauhean kaavamaista, että tyttöjen kanssa vaan meikataan ja shoppaillaan ja pojan kanssa kalastetaan ja korjataan autoa.

Jokaisella ihmisellä on toki olemassa myös sukupuolineutraaleja kiinnostuksen kohteita (esim. historia, luonnontieteet, politiikka jne), mutta aika monella on myös oman sukupuolen kiinnostuksia/harrastuksia, joita pääse jakamaan helpoiten samaa sukupuolta olevan kanssa. Esim. naisille tälläisiä ovat vaatteet, meikit, korut, naistenleffat ja naistensarjat, tyttökirjat). Harvaa miestä varmaan kiinnostaa linnanjuhlien osallistujien mekkovalinnat tai Jane Austenin teoksiin perustuvat leffat. Näitä asioita sitten naiset harrastaa enimmäkseen muiden naisten kanssa (äidit, siskot, serkut, tyttäret, kaverit). Eli vaikka vaimolla ja miehellä olisi myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita, niin ei kaikki kiinostuksen kohteet ole yhteisiä. Äidillä ja tyttärellä on mahdollisuus pitää myös niitä "tyttöjen iltoja" ja silti harrastaa myös näitä neutraaleja asioita yhdessä, kun taas poikien äideillä puuttuu ensimmäinen.