Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Poikien äiti, toivoitko myös tyttöä?
Hei kaikki poikien äidit!
Olen tekemässä kirjaa poikien vanhemmuudesta. Kirjassani sivutaan myös sitä, miltä äidistä tuntuu, jos perheeseen ei synny yhtään tyttöä. Olen keräämässä nimettömiä kommentteja aiheesta (joista osa julkaistaan kirjassa). Jos olet halukas kertomaan lyhyesti ajatuksiasi: mitä ajattelet siitä, että sinulla ei ole tyttöä? Oletko yrittänyt vaikuttaa lapsen sukupuoleen, kun lasta on toivottu? Onko lapsen sukupuolella ylipäänsä suurta merkitystä? Entä miten ulkopuoliset ovat kommentoineet perhettäsi, jossa ei ole tyttölasta?
Kiitos jo etukäteen niille, jotka asiaa haluavat kommentoida! Ja toki voin tarvittaessa antaa yhteystietoni, jos haluat kommentoida asiaa suoraan minulle.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
[
Joku tutkimushan oli että aggressiivisemmat naiset olisivat taipuvaisempia saamaan poikalapsia?
No näinhän sitä sanotaan. Aggressiivisia ovat, ja katkeria nyt ainakin ovat kaikki poikien äidit ihan varmasti. Kunnes se oma tytär saa poikia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Joku tutkimushan oli että aggressiivisemmat naiset olisivat taipuvaisempia saamaan poikalapsia?
No näinhän sitä sanotaan. Aggressiivisia ovat, ja katkeria nyt ainakin ovat kaikki poikien äidit ihan varmasti. Kunnes se oma tytär saa poikia...
Tätä ei moni toisen sukupuolen - tai toisen sukupuolen ätien - haukkuja muuten ota huomioon. Että ne omat (oikeaa sukupuolta olevat) lapset voivatkin saada sitä väärää sukupuolta.
Vierailija kirjoitti:
Olen avoimesti onnellinen siitä että minulla on tytär sekä poika, rehellisesti todella toivoin kokevani molempien äitiyden, vaikkei siinä nyt kokemuksen perustella niin hirmuisesti eroa olekaan. Tytär ei ole kovin prinsessa eikä poikakaan kaikkein pahin rymyäjä. Näin stereotyyppisesti ilmaistuna.
Joskus olen Poikien äidit -facesivulla osallistunut keskusteluihin ja huomaan että muutut näkymättömäksi kun tuot vähänkään yllämainitsemiani asioita esiin.
Ihme kieltäjien ryhmä :D
Minä olisin kokenut stressaavaksi jos äitiyden onnellisuus olisi ollut sukupuolista kiinni, liian iso epäonnistumisriski. Sain haaveilemani lapsilukumäärän.
No eipä olisi tullut mieleenkään alkaa väkertää toista lasta sen takia, että jospa se olisi tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä aikuisen tyttären ja äidin suhdetta, mikä itselläni on oman äidin kanssa, kyllä varmaan joskus saatan haikalla.
Täällä av-palstalla on valtavan pitkä ketju "70-luvulla syntyneiden äidit, onko teillä tällaista" (jotenkin noin). Eli ei se äidin ja tyttären suhde niin auvoisa suhde ole kaikilla.
Tänäkin päivänä tiedän tuttavapiiristä pari nuorta naista, joilla on sama tilanne. Toisella on tulehtuneet välit äitiinsä eikä halua olla missään tekemisissä, ja toinen muutti kotoa pois heti kun pääsi ja otti reippaasti etäisyyttä. Vielä enemmän on näitä jotka muuttavat pois kotikylältä joko oman tai miehensä työn perässä, ulkomailla asuminenkin on yleistä nykyään.
Av palstahan se onkin luotettava tiedon lähde!
Olen itse syntynyt 70-luvulla ja kaikilla tuttavillani on ihan normaali suhde äitiinsä. Eivät ole paenneet hirmuäitejään ulkomaille ja todellakin viettävät aikaa yhdessä. Aina on poikkeuksia, mutta eiköhän se ole yleisintä, että ollaan ihan väleissä vanhempien kanssa.
Mielenkiintoista että kohdistat tuon johonkin random keskustelijaan, etkä alkuperäiseen. Hänhän nimittäin väittää keräävänsä täältä av-palstalta kokemuksia kirjoittamaansa kirjaan. Aikoo jopa liittää osan kommenteista kirjaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Joku tutkimushan oli että aggressiivisemmat naiset olisivat taipuvaisempia saamaan poikalapsia?
No näinhän sitä sanotaan. Aggressiivisia ovat, ja katkeria nyt ainakin ovat kaikki poikien äidit ihan varmasti. Kunnes se oma tytär saa poikia...
Siis mitä väliä sillä on? En minä VIHAA poikia, mutta itselleni toivoin 2 tyttöä.
Poika ja tyttö löytyy. Myönnän että toivoin toisesta tyttöä koska halusin kokea molemmat. Olisin varmaan jäänyt katkeraksi kahden pojan äitinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sukupuolen toivominen on Suomessa tabu? Tottakai kaikki toivoo elävää lasta mutta mielestäni myös sukupuoli toive saisi olla siinä mukana.
Se että päästääkö itsensä katkeraksi asti on taas sitten ihan toinen juttu.
Meillä on kolme poikaa ja tyttö, tässä järjestyksessä. Kolmannesta toivoin salaa tyttöä, mutta koska kakkosen ja kolmannen välillä n. 10 vuotta, vauvan synnyttyä sukupuolella ei enää ollut väliä. Nelonen olisi saanut olla poika, kolmoselle 'kaveriksi', mutta tyttö tuli. Siitähän sitten tunnemyrsky syntyikin; vouhotin kastepappia myöten kaikille, että emme ole yrittäneet tyttöä, että tämä viimeinen ei ole mikään kolmannen jälkeen onnistunut yritys, että kaikki ovat yhtä toivottuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden pojan äitinä toivon että seuraava lapsi on terve. Ultra viikon päästä ja mietin, haluunko tietää kumpi on. Ennen kuin mulla oli lapsia, puhuin mitä toivon. Ehkä kuitenkin nousee se ajatus ykköseksi, että kunhan on terve.
Ennen (esikois)kaksospoikia toivoin tyttöä. Ehkä sksi, koska olen elänyt siskojen kanssa, enkä oikein osannut kuvitella itseäni poikien äitinä. Kokemus opetti, ettei lapsen sukupuolella ole väliä. Kolmosta odottaessa sukupuoli oli ihan sama. Olin tosi yllättynyt, kun sainkin tytön. Kaikki kolme ovat ihania omanlaisia tyyppejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Joku tutkimushan oli että aggressiivisemmat naiset olisivat taipuvaisempia saamaan poikalapsia?
No näinhän sitä sanotaan. Aggressiivisia ovat, ja katkeria nyt ainakin ovat kaikki poikien äidit ihan varmasti. Kunnes se oma tytär saa poikia...
Siis mitä väliä sillä on? En minä VIHAA poikia, mutta itselleni toivoin 2 tyttöä.
No sanopa se, niinhän sitä luulisi.
Mutta minunkin tuttavapiiristäni löytyy tällainen äiti, jolle oli aina tärkeää ottaa puheeksi kuinka hän halusi vain tyttöjä koska tytöt x ja pojat y.
Kummasti vaan siinä vaiheessa kun oma tytär sai poikia, ne puheet loppuivat siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avoimesti onnellinen siitä että minulla on tytär sekä poika, rehellisesti todella toivoin kokevani molempien äitiyden, vaikkei siinä nyt kokemuksen perustella niin hirmuisesti eroa olekaan. Tytär ei ole kovin prinsessa eikä poikakaan kaikkein pahin rymyäjä. Näin stereotyyppisesti ilmaistuna.
Joskus olen Poikien äidit -facesivulla osallistunut keskusteluihin ja huomaan että muutut näkymättömäksi kun tuot vähänkään yllämainitsemiani asioita esiin.
Ihme kieltäjien ryhmä :D
Minä olisin kokenut stressaavaksi jos äitiyden onnellisuus olisi ollut sukupuolista kiinni, liian iso epäonnistumisriski. Sain haaveilemani lapsilukumäärän.
No eipä se kyllä ollut, tietysti olisi rakastanut yhtälailla, mutta olisi jäänyt uteliaisuus sitä puuttuvaa kohtaan. Olen onnellinen että tuuri kävi asiassa johon itse ei kovin voi vaikuttaa.
Pelkkiä poikia saaneet ystäväni ovat tunnustaneet haaveilleensa myös tytöstä, vaikka poikiaan täysin rakastavatkin. En yleistä kaikkiin, mutta näin itselläni ja näillä kavereillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen avoimesti onnellinen siitä että minulla on tytär sekä poika, rehellisesti todella toivoin kokevani molempien äitiyden, vaikkei siinä nyt kokemuksen perustella niin hirmuisesti eroa olekaan. Tytär ei ole kovin prinsessa eikä poikakaan kaikkein pahin rymyäjä. Näin stereotyyppisesti ilmaistuna.
Joskus olen Poikien äidit -facesivulla osallistunut keskusteluihin ja huomaan että muutut näkymättömäksi kun tuot vähänkään yllämainitsemiani asioita esiin.
Ihme kieltäjien ryhmä :D
Minä olisin kokenut stressaavaksi jos äitiyden onnellisuus olisi ollut sukupuolista kiinni, liian iso epäonnistumisriski. Sain haaveilemani lapsilukumäärän.
No eipä se kyllä ollut, tietysti olisi rakastanut yhtälailla, mutta olisi jäänyt uteliaisuus sitä puuttuvaa kohtaan. Olen onnellinen että tuuri kävi asiassa johon itse ei kovin voi vaikuttaa.
Pelkkiä poikia saaneet ystäväni ovat tunnustaneet haaveilleensa myös tytöstä, vaikka poikiaan täysin rakastavatkin. En yleistä kaikkiin, mutta näin itselläni ja näillä kavereillani.
Ei tosiaan kannatakaan yleistää. Muutama kaksilapsinen ystäväni on kertonut haaveilleensa kolmannesta lapsesta, eikä tulisi mieleenkään yleistää. Nämä asiat ottavat puheeksi ne kenelle se on tärkeää. Ei se tarkoita että muut eivät vain tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kolmen pojan äiti.
Yllättävän moni oletti, että kolmas lapsi hankittiin perheeseemme sen takia, että saataisiin se tyttö. Ei pitänyt paikkaansa. Itse asiassa kolmannen kohdalla ensimmäisen kerran toivoin vauvan sukupuolta, että hänkin olisi poika kuten isoveljensä - tuli sellainen olo, että olen mielummin poikien äiti. Ja hyvinhän meillä on mennytkin.
Tuttavapiirin äidillä on tuo uskomus. Hän kokee, että poikien äidit joko tunnustavat, tai eivät tunnusta haluavansa tytön.
Esim. jos vauvaa odottava vastaa kysyttäessä että kyllähän se tyttökin olisi kiva, hän olettaa odottajan toivovan ensi sijassa tyttöä. Söpön pikkutytön kehut ja ihastelut ottaa niin, että kehujakin olisi halunnut tytön. Tottakai sitä on kohtelias ja kehuu varsinkin tytön ja pojan äidille kuinka kiva on kun on molemmat. Lällättely tai itsekehu ei ole kohteliasta käytöstä keneltäkään.
Olisiko joillekin tärkeää saada tyttö ja poika koska koetaan, että täyttämällä tietyt perinteiset raamit kaikki on mennyt elämässä "kuten pitääkin"? Vaikka eihän sellaista kaikien haluamaa raamia ole. Jotkut tekevät vain yhden lapsen ja (ja jotkut eivät halua tehdä yhtään).
Kyllä, monet itkut olen itkenyt, koska en saanut tyttöä - vaikka kolme kivaa poikaa sainkin.
En missään nimessä toivonut tyttöä. Itseasiassa esikoista odottaessani toivoin yli kaiken poikaa ja olin superonnellinen, kun sain tietää odottavani poikaa.
Kun näin miehen ystävän vaimoa kerran ohimennen ja hän sai kuulla meidän saaneen toisen pojan, niin hän onnitteli vedet silmissä sanoen ”onnea pojasta! Minä toivoin saavani yhden tyttölapsen pojan lisäksi ja nyt kun hän on teini-ikäinen, niin toivon että voisin perua toiveeni! Hän on niin vaikea ja kaikki tyttöjen ongelmat (ulkonäkökeskeisyys, itsetunto yms. asiat) odottavat, kun tulen töistä kotiin eli työpäivä alkaa uudestaan, kun palaan töistä kotiin. Pojan kanssa ei ole mitään tuollaista teini-iässä ollut!”.
Ja toinen mitä huomasin koulussa työskennellessäni: tytöt ovat niin näsäviisaita, ilkeitä toisilleen jo pienestä lähtien ja se jatkuu yleensä aikuisuuteen asti (esimiehenä useampaa ongelmaa aikuisten keskellä ratkonut ja kaikki liittynyt naistyöntekijöihin).
Minulle yksi päivä alkoi 8-vuotias sukulaistyttö viisastelemaan. Sanoin suoraan tälle tytölle, että nyt pitäisi miettiä onko tämä järkevä asia mistä viisastella. Poikani eivät ole IKINÄ laukoneet mitään tuollaista. Tietenkin kasvatuksellakin on osansa, temperamentilla ja muullakin, mutta.. kuten sanoin, Onneksi Minulla On Vain Poikia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kun katselee tuttavan tyttöä ja muistelee omaa lapsuuttaan, niin ei kiitos. Pojat on helpompia, viihdyn paremmin poikien ja miesten kanssa. Naiset osaa olla niin kieroja, vaativia ja ilkeitä. Enkä ole letittäjä, sukan silittäjä tyyppiä.
Ei tyttärestäsi välttämättä tulisi äitinsä kaltainen ilkeä kieroilija.
Minäkö ilkeä kiero? Oletko nainen.. 😂
Alue: Aihe vapaa
Voinko vastata kun olen myös tytön äiti?
Minulla on kolme poikaa ja yksi tyttö järjestyksellä poika, poika, tyttö, poika.
Joskus toivoin poikaa ennen kuin minulla olu lapsia. Kun aloin odottaa esikoista niin pieni tyttötoive taisi olla alussa mutta pojan tiesin saavani ja pojaksi paljastui ultrassa loppuraskaudesta. En ollut pettynyt, päinvastoin. Odotin niin paljon vauvaa ettei sukupuolella ollut merkitystä. Toista odottaessa taisi käydä samoin. Jotenkin oli itsestään selvää että minulla on kaksi poikaa.
Kolmannesta toivoin jo tyttöä ja täytyy sanoa että olisin varmaan ollut harmissani jos olisi ollut poika. Tai en osaa sanoa kun ei sellaista tilannetta tullut, mutta oli se ihanaa kun sai tytön kahden pojan jälkeen. Pääsi ostelemaan mekkoja ja nyt 10-vuotiaana on edelleen kovinn tyttömäinen tyttö. Hyvin pärjää silti veljesten keskellä eikä pienistä hätkähdä.
Neljäs on syntynyt vähän muita myöhemmin ja hänestä kyllä toivoin poikaa.
Nyt olen todella ylpeä kolmesta komeasta pojasta! Kaksi vanhempaa on jo teinejä. Ovat pitkiä, komeita ja hyväkäytöksisiä poikia. Kuopus on vasta 2-vuotias mutta aina ylpeänä katson noita veljeksiä.
Minusta on hienoa olla poikien äiti mutta täytyy sanoa että ihanaa kun on myös se yksi tyttö. Lapsia en koskaan ole tehnyt sukupuolen mukaan ja neljäs haluttiin vaikka olikin jo kumpaakin sukupuolta olevia. Ei ole tullut ikinä edes mieleen että yhden, kahden tai kolmenkin pojan äiti haluaa lapsia lisää vain sen takia että saisi tytön.
Kaveripiirissä on myös aika paljon poikia ja en usko että kukaan on tehnyt lapsia lisää toisen sukupuolen toivossa.