*~*~HAAVEILIJAT~*~*

Tulin vähän aika sitten töistä ja ajattelin vielä nostaa pinoa ettei putoa ihan hirmu kauas, jos joku tulis vaikka mun seuraks kirjottelemaan. Vaikka eipä taida kukaan näin hienoilla ilmoilla viihtyä sisällä tietsikan ääressä.



Kyllä oli töissäkin ihan tuskaa olla kun niin kuuma oli ja vielä aika fyysistä tuo homma painotalossa, lehtinippujen nostelua yms. Ois kyllä tosi ihana olla nyt lomalla varmasti sitten sataa räntää tai jotain kun ite pääsee lomalle :( (Minäkö pessimistinen???)



Mutta tulkaahan nyt muutkin kirjottelemaan ettei mun tartte täällä yksinäni höpistä :) :) :)

Taidan minäkin olla vasta haaveilu-asteella, mutta kirjoittelen kyllä tuonne enskojen pinoon, kun ensimmäisestä kuitenkin haaveilen :)



Meillä juu mies sanonut että lasta tahtoo ja minä sanonut samaa, eli päätös on tehty, mutta täti (menkat) vielä kylässä, niin yritys käynnistyy vasta jussina ja siitä eteenpäin. Pillerit jätettiin pois tuolla huhtikuussa, siitä eteenpäin silloin tällöin käytetty ehkäsyä, joskus ei :)

Nyt siis lähetään linjalle tulee-jos-on-tullakseen/yritys nro1.



Alkuvaiheessa siis meidän yritys, mutta haaveita ollut pitkään... Olen miettinyt jo nimiä ja piirtänyt meidän tulevaa perhettä (!) ja säilönyt vanhoja satukirjoja sun muuta. :)

Tansem: Mullaki tuo ukko on sitä mieltä että parin vuoden päästä ruvetaan perhettä perustamaan. Toi on vielä sen laatunen yksilö et sen päätä ei ihan hetkessä käännetä. Välillä se saattaa sanoa et voishan sitä jo nytki hankkia vauvan, sit se saattaa sanoo seuraavana päivänä et sit vasta parin vuoden päästä. Pösilö mies.

Hei,



olen yli parikymppinen nuori nainen ja seuraillut aikani viestittelyänne. Tämä oli ensimmäinen foorumi, johon uskalsin kirjoittaa, kun meilläkin on vauva-asia vasta haaveena: Mies empiväisempi, noin vuoden päästä olisi valmis antamaan pienen ihmisen astua elämäämme, minä taas voisin heittää pillerit vessanpyttyyn vaikka nyt:) Tosin koitan samalla olla realisti ja ajatella, että valmistun ammattiini jouluna 2006, joten olisi kai järkevää olla hetki töissä ennen kuin jäisi mammalomalle...Jotenkin kummasti tunteet tosin voittavat useimmiten järjen:) Ostimme vasta talomme ja mies on vuoden sisällä tullutkin siihen tulokseen, että haluaa isäksi. Aikaisemmin oli toista mieltä, jonka seurauksena pidimme mietintätaukoa suhteessamme. Nyt dilemmana on, että oma biologinen kelloni tikittää turhankin kuuluvasti ja en haluaisi koko ajan painostaa miestä, hitaan puoleinen hänkin, kuten joku muukin kirjoitteli (miehet!)..Ja kuumeiluani ei auta yhtään, kun hyvä ystäväni odottaa pienokaistaan rv 17.



MaryRose: Onnea yrityksellenne:) oi, olet varmasti aivan täpinöissäsi, kun ovat moiset jännät ajat esillä:) NAUTI kesästä ja yrityksestänne!



Miimu86: Miehet ovat aika eksoottisia otuksia..koeta kestää, kyllä se mies vielä keksii mitä haluaa:)



Mutta nauttikaapa kaikki auringosta ja juhannuksen taiasta:) Plussaonnea yrittäjille:)

Eilen ostin raskauskalenterin niin, että se sitten on jo valmiina jos näin sattuupi onnellisesti käymään, että plussaan. Toisaalta edessä nyt vasta eka kierto kun todella yritetään. Eilen loppu menkat, ja tosiaan, olo on vähän sellanen yli-onnellinen ja jotenkin lämmin tai sellanen. Oltiin kaverin kanssa eilen ulkona istumassa ja edessä oli lasten uima-allas ja mä katoin sydän kallellaan pikkusia uimassa :)



Mitäs te haaveilijat, onko samaa kun mulla, että miettii minkä väriset silmät tulis tms., miettii nimiä ja kaikenlaista... mulla näin.. oon " suunnitellu" melkein kaiken... en tosin ihan muttakun on tullu podettua tätä jo niin kauan nin ehtii saada kaikki moneen kertaa fundeerattua. :))



ONNELISTA JA PLUSSAISTA JUHANNUSTA KAIKILLE TEILLE! <3

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Vielä pitäs tänään jaksaa töihin mennä ennen pidennettyä viikonloppua, Juhannusta. Nyt vaan vähän harmittaa kun koko viikko on ollut tosi hyvät kelit ja nyt sit kun tulee viikonloppu ja ois enemmän aikaa niin heti on luvattu vesisadetta :( Mutta toisaalta ihan kiva että nää helteet vähän laantuu.



MaryRose:

Onnea ensimmäiseen yritykseen, toivottavasti se tuotttais jo heti tuloksia, eli plussan! Mä oon kanssa suunnitellu paljon minkälaista sitten on kun saadaan (toivottavasti joskus saadaan) vauva, mutta nyt oon yrittäny vähän hillitä itteeni noissa suunnitteluissa kun tulee vaan kovempi vauvakuume ja paha mieli kun mies ei vielä tahdo vauvaa :(



pariisitar:

Tervetuloa! Nyt on ollu aika hiljasta täällä meidän pinossa mutta varmaan kesä vaikuttaa ja syksyllä varmasti keskustelu vilkastuu :) Hyvä että miehes kuitenkin muutti jo mielensä ja tahtookin vauvan vaikkei ihan vielä yritys pääsiskään alkamaan.



miimu:

Me varmaan kuumeillaan täällä sitten ties kuinka kauan, huoh. Tuntuu että monilla muilla täällä olevilla miehet on kuitenkin suostuneet johonkin vuoden tai puolen vuoden aikatauluun... Tuo mun miehen sanoma muutaman vuoden päästä luultavasti tarkottaa sitä ettei se oo asiaa enempää ees ajatellut, tuo muutaman vuoden päästä on helppo sanoo kun se ei tarkota mitään tarkkaa aikaa. Toivottavasti mekin kuitenkin saatas miehet käännytettyä aiemmin :)



Hyvää Juhannusta kaikille jos en täällä enää kerkeä huomenna käymään!

yötöissä minä, kauhian kuuma täälläkin. Hoitoalan arkea..



Enivei:



Tansem83: Kiitos tervetulotoivotuksista:) Ihana päästä jakamaan vauva-haaveita muiden samanlailla ajattelevien kanssa:) Ystäväni,jonka kanssa vauvoista unelmoin odottaa tosiaan omaansa rv 17. Olen onskana hänen puolestaan, mutta nyt ei ole enää kavereita samassa elämäntilanteessa, vauvoista haaveilemassa kaikki vapaahetket:)



MaryRose: Miekin olen suunnitellut kaiken valmiiksi sitten joskus tulevaa pientä ihmistä varten:) Työmatkat kuluu mukvasti sopivia nimiä pähkäillen. Ehdin jo rekisteröityä huutonettiinkin ja vasta viimeinen järjenääni esti miua tilaamasta sitä ja tätä ja tota vauvatavaraa...ääk! Onneksi veljen perhe sai esikoisensa 11.4, joten miulla kummitätinä on oikeus saada sitten joskus heitin tavaroitaan omalle pienokaiselle:)



Btw, todettakoon vielä, että mies toivoi eilen saavansa vielä hiukan aikaa valmistautua vauvaan tuloon, mutta painotti, että tahtoo sitä lasta kanssasi todella. Eli ei kai auta, kun olla kärsivällinen, jotteitule kamalaa jussiriitaa, kun alan inttää asiasta...PÖH!



Kysyisin vielä,oletteko miettineet kaikkia mahdollisia syitä, miksei vauvaa kuulukaan? Mie olen ainakin vakuuttunut, että miulla on endometrioosi ja mies on lapsena sairastetun sikotaudin takia hedelmätön ja ties lie mitä kaikkea muuta, vaikkei näin olekaan syytä uskoa...



Mukavia juhannushetkiä ja niitä plussatuulia yrittäjille:)

Silloin tällöin olen käynyt pinoa lukemassa, mutta en ole vielä kirjoitellut mitään. Mukava lukea muiden samanlaisessa tilaanteessa olevien mietteitä.



Meillä on kohta puolitoistavuotias poika (1/05) ja vauvakuumetta olen potenut viime kesästä lähtien. Miehen mielestä vielä ei ole sopiva aika toiselle. Aikataulusta, jos tarkemmin kyselee saa vastaukseksi, joskus viiden vuoden päästä :(

Olisi kiva, jos esikoinen saisi suht saman ikäisen leikkikaverin eikä ikäeroa olisi niin montaa vuotta.

Tällä hetkellä olemme molemmat opiskelijoita, joten tietenkin olisi mukava saada opinnot ensin päätökseen. Siihen menee vielä vuosi. Mutta, kun kuume on niin kova....



Ehkäisynä meillä on kumi tai keskeytys, joten joka kuukausi toiveet alkavat heräilemään hieman ennen menkkoja ja kohta tullaan rytinällä alas. Juhannuksena ei tullut kumeja mukaan mökille, joten peukkuja täällä pitelen, kun oviskin saattoi olla juuri silloin :) Olisipa ihana ylläri!

Kunhan ei vaan taas tiputtaisi kovaa ja korkeelta....





Unikko

Pariisitar, kun tuota kyselit että miettiikö kukaan, miksei vauvaa kuulu. No, meillä vasta nyt 1. yritys, joten... ei oo tullut moisia ajatuksia eteen. Ehkä siksi mulla vielä suuret unelmat ja haaveet, ei oo päässy romuttumaan...



-unikko-, teretulemast vain. Aika hankala tilanne sulla :/ Tuntuu olevan harvinaisen usein näin että nainen tahtois lasta jo mutta mies toppuuttelee.. miksi? Eihän miehen homma ole ainakaan niin hervottoman suuri ettäkö se olisi siitä kiinni ettei heti " jaksa" . Tsemppiä nyt vain <3

Ja ainiin, opiskelusta sen verran että mullakin vuosi vielä jäljellä, että jos nyt lykästäisi, niin vauvan maailmaantulo osuis just yo-kirjotusten päälle! :)

Mutta senkin oon miettiny ja ei tuota ongelmia.

MaryRose: Jännä juttu tosiaan, että yleensä miehet syttyvät hitaammin ajatukseen vauvasta.

Niin ja opiskelusta vielä. Tämän mennen lukuvuoden koin todella ihanana aikana. Opiskelin omaan tahtiin ja samalla pystyin kuitenkin olemaan paljon kotona esikoisen kanssa. Käyn iltaisin töissäkin, jolloin esikoinen on isänsä kanssa kotona. Työ on vakipaikka. Vielä kun saisi sen inssityön jossain vaiheessa väännettyä, olisi paperit kourassa. Pakollisia kursseja ei puutu kuin muutama enää, mutta luultavasti käyn jonkin verran ylimääräisiäkin.





Unikko

Tulempas pitkästä aikaa tänne kirjoittelemaan kun kerrankin on jotain asiaa. Tähän asti kun ei ole ollut mitään kirjoitettavaa kun asioiden saralla ei ole mitään tapahtunut mutta nyt on kp29/28 vaikka pillereitä syön ja ei mitään tietoa tädin tulosta vaikka minulla ei ole KOSKAAN ollut kuukautiset myöhässä kuin raskauden vuoksi joten nyt odottelen vielä jospsa se ensimmäinenkin kerta tapahtuisi ja syy ei olisi raskautuminen (mikä kyllä minulle olisi toivottu ja iloinen yllätys) mistä mies ei ilahtuisi kun kolme noita tenavia jo ennestään on =)



Minnes kaikki muut ovat hävinneet, kun me kaikki vanhat ollaan ihan pimennossa, tansem, kinttunen, sonnai, snow, hu-huuuuuu



Nyt menen keittämään kahvetta kun tulee naapuri ilta kahveelle ;O)



*Tansku* jolla ei ainakaan vielä ole raskausoireita =) Odottelen vielä enne kuin teen testin ja petyn =(

Heips!



Mä joka päivä töitä teen...ja joka päivä vierähtää ylitöihin. :) Mitäs tänne kuuluupi? Moro tansku ja tansem! :D Missäs Snowflake on?? Onko tärpännyt? Entäs kaikki muut?



Harmittaa kun en kerkee enää kirjotella kauheesti tänne, työt vie liikaa aikaa ja kotona ei oo nettiä.. :(



Muuten kaikki omassa navassani ihan jees, jälkeläistä aletaan duunaan sitten joskus.. :) Nyt tyydytään miehen kans lapsen työstämisen harjoitteluun.. ;)



Tämmöttis!!



-Kinttunen-

Yksi haaveilija ilmoittautuu!:)



Miehelläni on vauvakuumetta ollut jo kauan (näköjään harvinaista tuo miesten vauvakuume) ja itselleni on nyt pukannut aivan mielettömän kuumeen:) Ollaan jo kahdesti koitettu. Ensimmäisellä kerralla ei tullut tulosta ja nyt pitäisi malttaa ootella ensi viikon puoliväliin!



Asiassa vain huolettaa minun tulevaisuuteni (jos saan nyt näin itsekkäästi ajatella). Minulla on nimittäin koulut kesken ja olen aika nuori:/ Mutta joku on joskus sanonut että kyllä sitä ehtii opiskella ja lapset täytyy tehdä silloin kun siltä tuntuu. Miehelläni sen sijaan kyllä on ihan hyväpalkkainen työ, että toimeen tulemme kyllä vaikka pikkuinen käärö meille tulisikin. Ja olihan siellä aikaisemminkin kirjoitellut joku opiskelija äiti:)

On ollut vähän hiljaisempaa näköjään muutenkin haaveilijoiden pinoissa..



Meille ei mitään uutta..Tänään haikeena pakkasin taas tytön pieneksi menneitä vaatteita varastoon:( Meinasi tippa tulla linssiin, on ne niin suloisia, ne ihan pienet vaatteet..Miten tuo meidänkin neiti on joskus niihin mahtunut?:)



Tuntuu kans että joka puolella pyörii vaan ihania isoja masuja ja pieniä söpöjä nyyttejä..Ei varmaan voi johtua siitä, että tää vauvakuumeinen mieli laittaa niitä katselemaan ihan eri tavalla kuin ei-kuumeinen..Tajusitte varmaan:)?



Meillä oli jo tuon ekan kans niin, et mies ajatteli enemmän " järjellä" ja mie taas tunteella tuota vauva-asiaa..Mula kun oli vaan semmoinen fiilis, että semmoisen käärön kovasti haluisin ja et kaikki kyllä järjestyy, niin mies taas huolehti enemmän raha-asioista yms. Eipähän tuo valittanut sitten kun " itse asiaan" eli yrittämään päästiin:)



Sitä ei edes huomaa, kun lapset kasvaa, yksikin päivä ihan hämmästyin, miten iso meidän pikkuinen jo on..Ja vastahan se oli ihan pieni, tuhiseva nyytti..Mihin tää aika menee??



No joo, semmoista meillä siis, ei kuume vissiin hellitä vielä vähään aikaan..mut katellaan:)

Olen vasta alkanut pyöriä näillä foorumeilla ja palstaslanginne on vierasta:/ Ja huomasin että olenkin ensikko/tuplaaja. Eikö se niin mene?:)



Onnea teille haaveilijat yrityksiinne ja toivotaan että miehiännekin puraisee vauvakärpänen!

bdbdbdbd

Meillä on nyt tuttivieroitus menossa ja poika tuhisee sängyssään 45 min. huudon jälkeen. Sydän meinaa itseltä särkyä, kun toinen haluaisi sen unitutin, mutta nyt on tähän paras hetki, kun olen itsekin lomalla ja uhma on vasta aluillaan.



Kp 25 tänään, huomen aamulla pitäisi tädin tulla. Vähän jo siihen malliin vihlookin. Pojan 1½ v neuvolassakin jo kyseltiin, että milloinkohan sitä leikkikaveria...jee, tästä se nyt alkaa, rupee varmaan kohta naapuritkin asiasta utelemaan, kun itse ei mielellään kommentoisi mitenkään :(



Eipä tässä kai nyt muuta. No, viime lauantaina kaaduin portaissa ja nyt on koko jalka polvesta alaspäin musta ja sääressä syvä haava. Pystyn kyllä kävelemään, kun ulkona on se rollaattori ( =pojan rattaat;) ) mukana, mutta pirun kipeetä kyllä tekee vieläkin.





Unikko

Täältä kurkkailen tälle palstalle.

Olen 25-vuotias kahden tytön (-01 ja -05) äiti ja nyt kai haaveilen taas vauvasta. Ollaan miehen kanssa päätetty ettei enempää lapsia, mutta huomasinkin olevani pieniin päin helmikuun alussa. Oltiinkin harrastettu riskillä petipuuhia, joten ei kai sitä vahingoksikaan voi sanoa. Valmistauduttiin siihen että kolmas on siis tulossa ja suunniteltiin asioita sen mukaan. Kuitenkin alusta saakka oli sellanen tunne, että joku tässä mättää. No, ekassa lääkärineuvolassa (rv 11+6) sitten varmistui että sikiön kasvu oli pysähtynyt rv 7+6, oli siis keskeytynyt keskenmeno ja sain kaavinta-ajan. Lääkärin ronkkimisesta johtuen kai sitten kohdunsuu ärsyyntyi sen verrän että tulikin itsestään ulos päivää ennen kaavintaa.



Sen jälkeen päätettiin visusti, että nyt pidetään huoli ehkäisystä jne. Hain myös ammattikorkeakouluun, josta vastauksen pitäisi tulla 11.7



Nyt mulla on ollut jo viikon-pari ihan hirveä vauvakuume. Haluaisin niin vielä olla raskaana, käydä neuvolassa, kuulla sydänäänet, nähdä vauvan ultrassa ja sitten lopuksi saada sen pienen nyytin syliin.

Ollaan " isoon ääneen" sanottu kaikille että meille ei enempää lapsia tule, niin jotenkin tuntuu " nololta" jos nyt sitten kuitenkin alkaisin odottaa vielä kolmatta.



Meille on sormustestillä povattu tyttö-tyttö-poikaa, eli se poika vielä uupuu. ;)



Keskenmeno oli kai miehelle kovempi paikka, jotenkin vaan tuntuu siltä. En ole uskaltanu hänelle vielä tästä " kuumeesta" hänelle sanoa, kai pelkään reaktiota. Että jos hän törmää suoralta kädeltä heti asian ja pelkää että taas kävisi samoin kuin helmikuussa.



Kauheen vaikeeta. Miten tämän hänelle sanoisin? Meillä on tosi lämpimät välit ja pysytyäänkin puhumaan kaikesta, mksi siis nyt tuntuu niin ylitsepääsemättömän vaikealta?



Mietin itsekin, että onko tää vaan joku ohimenevä huuma vai eikö sittenkään. Kaveripiirissä on muutama raskaana ja toisilla suunnitelmissa. Kahden lapsen kanssa mahtuu vielä suht hyvin joka paikkaan, asuntoon, autoon, jne. Mutta mitäs jos silti vielä se kolmas..?



Joo, mut nyt tästä tuli romaani, anteeksi.



Lähden pohtimaan asiaa



paragon

Nyt pikkuisen jänskättää...kp 27/25 menossa. Olisiko sittenkin salamatkustaja hypännyt juhannuksena kyytiin? Ei kuitenkaan tunnu yhtään samanlaiselta kuin esikoisen odotuksen alussa. Jospa onkin vain pidempi kierto, kun viime syksynä oli sellaisia 28 päivän kiertoja.



Ollaan kohta lähdössä reissuun (kunhan saan pakattua), joten jos nyt pian ei jotain tapahdu, passitan miehen apteekkiin. Teille pääsen kertomaan vasta viikon päästä kuinka kävi.



Aurinkoisia kesäpäiviä!





Unikko