Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsia käymässä
08.01.2020 |
Miten teillä menee viikot, kun miehen lapsia tulee teille? Pärjään kyllä heidän kanssaan ja pidän kylä omat harrastukseni silloinkin. Mies sanoo minun olevan etäisempi hänen suhteensa, ehkä niin onkin. Toki nuo viikot ovat minulle isompi muutos kuin miehelle, onhan heillä oma historiansa. Kertokaa kokemuksianne samassa tilanteessa olevat.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen ajatellut niin, että isällä on mahdollisuus olla paremmin lasten kanssa, kun en ole siinä hääräämässä. Se voi vaikuttaa etäiseltä, mutta toisaalta ei ole minun lapsiani, niin en oikein halua, enkä osaa osallistua heidän arkeensa.
Ehkä miehestä tuntuu että välttelet hänen lastaan? Jotenkin pelkäät tai et hyväksy lasta tai miehesi isyyttä. Se on aika iso asia kenelle vanhemmalle tahansa.
Viestisi tavallaan vahvistaa sen, et edes halua olla osa hänen lapsensa elämää. Toisin sanoen teillä on osa-aikainen suhde niin kauan kunnes lapsi katoaa miehen elämästä. Ei tarvitse äidiksi ruveta, mutta voi (pitää) silti osallistua jollain tavalla myös lapsen elämään. Lapsi on kuitenkin hyvin tärkeä ja kiinteä osa miehesi elämää.
Ilmeisesti itselläsi ei ole lapsia. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos miehesi ei haluaisi mitenkään tutustua äitiisi, sisarukseesi tai parhaaseen kaveriisi. Eikö sinua häiritsisi jos mies muuttuisi etäiseksi sinua kohtaan tai katoaisi harrastuksiinsa aina kun joku sinulle rakas ihminen tulee käymään?
Ei minua häiritse, että mies on etäinen kun äitini tai kaverini käy. Toki haluan hänen olevan kohtelias ja hyvin käyttäytyvä ja vaihtaa muutaman sanan, mutta sen jälkeen voi tehdä omiaan.
Näin hän tekeekin. Ja minä toimin samoin hänen lastensa kanssa.
Naimisissa olemme olleet jo vuosia. Eikä. Itään uusperheongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä olen ajatellut niin, että isällä on mahdollisuus olla paremmin lasten kanssa, kun en ole siinä hääräämässä. Se voi vaikuttaa etäiseltä, mutta toisaalta ei ole minun lapsiani, niin en oikein halua, enkä osaa osallistua heidän arkeensa.
Ehkä miehestä tuntuu että välttelet hänen lastaan? Jotenkin pelkäät tai et hyväksy lasta tai miehesi isyyttä. Se on aika iso asia kenelle vanhemmalle tahansa.
Viestisi tavallaan vahvistaa sen, et edes halua olla osa hänen lapsensa elämää. Toisin sanoen teillä on osa-aikainen suhde niin kauan kunnes lapsi katoaa miehen elämästä. Ei tarvitse äidiksi ruveta, mutta voi (pitää) silti osallistua jollain tavalla myös lapsen elämään. Lapsi on kuitenkin hyvin tärkeä ja kiinteä osa miehesi elämää.
Ilmeisesti itselläsi ei ole lapsia. Mieti miltä sinusta tuntuisi jos miehesi ei haluaisi mitenkään tutustua äitiisi, sisarukseesi tai parhaaseen kaveriisi. Eikö sinua häiritsisi jos mies muuttuisi etäiseksi sinua kohtaan tai katoaisi harrastuksiinsa aina kun joku sinulle rakas ihminen tulee käymään?
Ei minua häiritse, että mies on etäinen kun äitini tai kaverini käy. Toki haluan hänen olevan kohtelias ja hyvin käyttäytyvä ja vaihtaa muutaman sanan, mutta sen jälkeen voi tehdä omiaan.
Näin hän tekeekin. Ja minä toimin samoin hänen lastensa kanssa.
Naimisissa olemme olleet jo vuosia. Eikä. Itään uusperheongelmia.
Jep, se on sitten ihan eri asia, jos ei millään suostuta huomaamaan eikä noteerata, vaan hiivitään seiniä pitkiä ja käydään keittiössä ja vessassa vain silloin kun on varma ettei tlrmää toisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käymässä? Kun otetaan mies jolla on lapsia otetaan kokopaketti ja syödään sitä pohjaakin, eikä nuolla vain pelkkiä kermoja päältä.
Lapset itsekin sanovat, että tulevat yökylään. Eli käymään.
Äitipuoli
Silloin on jotakin pielessä, jos lapset ei koe tulevansa toiseen kotiinsa.
Lapsi ei voi kokea kodikseen paikkaa, jossa viettää murto-osan ajastaan.
Miehen lapsi on meillä vain joka toisen viikonlopun ja puhuu aina kodista. Ei se ole se aika joka siellä kodissa vietetään joka tekee sen kodin vaan ne ihmiset jotka on niiden seinien sisäpuolella ja vain sillä on merkitystä miten aikuiset siihen lapseen suhtautuu, että hän kokee kodin kodikseen, eikä vain paikaksi jossa yökyläillään.
Ei ihme, että valtaosa uusperheistä päätyy eroon, koska uudelle puolisolle kertyy valtavasti paineita-kaikesta. Mielestäni ei kenellekään tarvitse tehdä selväksi, ettei rakasta puolison lapsi- tämän asian voi pitää omana tietonaan. Myöskään, en ole itse lähtenyt puolison lasten seuraneidiksi, perusystävällinen käytös riittää. Ei miehiäkään syyllistetä siitä, etteivät leiki tai touhua uusperheen lapsien kanssa-miksi naisten oletetaan aina rakastavan kaikkia lapsia? Itse vietän puolison lapsiviikolla aikaa harrastuksissani ja tapaan ystäviäni, en tarvitse tähän ajankäyttööni lupaa keneltäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että valtaosa uusperheistä päätyy eroon, koska uudelle puolisolle kertyy valtavasti paineita-kaikesta. Mielestäni ei kenellekään tarvitse tehdä selväksi, ettei rakasta puolison lapsi- tämän asian voi pitää omana tietonaan. Myöskään, en ole itse lähtenyt puolison lasten seuraneidiksi, perusystävällinen käytös riittää. Ei miehiäkään syyllistetä siitä, etteivät leiki tai touhua uusperheen lapsien kanssa-miksi naisten oletetaan aina rakastavan kaikkia lapsia? Itse vietän puolison lapsiviikolla aikaa harrastuksissani ja tapaan ystäviäni, en tarvitse tähän ajankäyttööni lupaa keneltäkään.
Samaa mieltä. Nämä keskustelut uusperheistä menevät aina samalla tavalla. Uutta puolisoa kritoisoidaan ja ladellaan säätöjä mitä pitää tai ei saa tehdä. Millä mandaatilla? Jos lapsen biovanhempi uusperheessä hyväksyy tilanteen ja jatkaa suhdetta, niin asia on siinä.
Nähdäkseni ainoa keino estää etäisen tai muuten ei toivotun aikuisen ilmaantuminen lapsen elämään on olla eroamatta. Ei voi paikkaa täyttää kun sellainen ei ole edes vapaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa palautetta olen minäkin saanut mieheltä, että muutun etäisemmäksi ja omissa oloissani viihtyvämmäksi kun miehen lapsi tulee meille.
Voi olla, kaikkien näiden vuosien aikana en ole kasvanut rakastamaan miehen lasta. Suhtaudun häneen oikeastaan enemmän kuin kämppikseen ja pyrin käyttäytymään häntä kohtaan reilusti ja asiallisesti. Ja kun sellaista luontaista yhdessä tekemisen kulttuuria ei ole syntynyt, niin aika lailla omissa hommissaan sitä viihtyy. En tiedä, mitä lapsi tästä tuumii mutta miestä tämä jotenkin haittaa. Ehkä hän olisi haaveillut enemmän sitten siitä että oltaisiin touhuttu ja oltu enemmän yhdessä ihan porukalla.
Luontaista yhdessä tekemisen kulttuuria syntyy jos juuri sinä olet siinä asiassa aktiivinen.
Et voi odottaa aloitteen ja työn tekemistä lapselta.
Kyllä minäkin olisin pettynyt jos puolisoni suhtautuisi tuolla tavalla .
Sinä olet avainasemassa.
Mies on itse erilainen lapsiviikolla. Yrittää miellyttää lasta ja hyppää joka inahdukseen, vaikka kyse kouluikäisestä. Teen osani kotitöistä ja saatan lähteä kerran kk heidän kanssaan ulos syömään. Vietän enemmän aikaa kotoa pois ja työmatkoilla. Miksi en? Olen alkanut miehen puolisoksi alkujaan, en edes yritä olla vanhempi. Mies on väsyneempi ja turhautunut, emme pääse yhdessä harrastamaan ja juttelutkin jää vähiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käymme miehen kanssa kahdestaan matkoilla ja toivoo mies minun lähtevän myös hänen lastensa kanssa. Luonteeltani tarvitsen matkoilla ihan eri juttua kuin lasten tarpeet ovat. Joutuisin siellä liikkumaan yksin. Fiksua siis jäädä pois näiltä reissuilta. Jos kotona sujuu suht hyvin lasten kanssa ja voin tehdä omat juttuni, kuten ilman lapsia, on turha lähteä pilaamaan välelä maapallon toiselle puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, että valtaosa uusperheistä päätyy eroon, koska uudelle puolisolle kertyy valtavasti paineita-kaikesta. Mielestäni ei kenellekään tarvitse tehdä selväksi, ettei rakasta puolison lapsi- tämän asian voi pitää omana tietonaan. Myöskään, en ole itse lähtenyt puolison lasten seuraneidiksi, perusystävällinen käytös riittää. Ei miehiäkään syyllistetä siitä, etteivät leiki tai touhua uusperheen lapsien kanssa-miksi naisten oletetaan aina rakastavan kaikkia lapsia? Itse vietän puolison lapsiviikolla aikaa harrastuksissani ja tapaan ystäviäni, en tarvitse tähän ajankäyttööni lupaa keneltäkään.
Kyse onkin varmaan siitä mitä se perusystävällinen käytös kenellekin on. Toisille se on sitä että jutellaan ja kysellään kuulumisia ja välillä puuhataankin jotain yhdessä. Joillain se taitaa olla melko etäistä ja kylmää, jopa välttelevää, jos kumppanikin väittää että jopa häneen suhtaudutaan etäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käymässä? Kun otetaan mies jolla on lapsia otetaan kokopaketti ja syödään sitä pohjaakin, eikä nuolla vain pelkkiä kermoja päältä.
Lapset itsekin sanovat, että tulevat yökylään. Eli käymään.
Äitipuoli
Silloin on jotakin pielessä, jos lapset ei koe tulevansa toiseen kotiinsa.
Lapsi ei voi kokea kodikseen paikkaa, jossa viettää murto-osan ajastaan.
Miehen lapsi on meillä vain joka toisen viikonlopun ja puhuu aina kodista. Ei se ole se aika joka siellä kodissa vietetään joka tekee sen kodin vaan ne ihmiset jotka on niiden seinien sisäpuolella ja vain sillä on merkitystä miten aikuiset siihen lapseen suhtautuu, että hän kokee kodin kodikseen, eikä vain paikaksi jossa yökyläillään.
Minun lapseni olivat vuoroviikkolapsia ikävuosina 8-15. Aikuisiksi tultuaan molemmat ovat sanoneet, että isän koti (uusperheineen) ei koskaan tuntunut kodilta. Koti oli minun luonani.
Oletan tämän johtuvan siitä, että minä olin lasten ollessa pieniä kotona, ja siis tein sen kodin. Isän luona uusi nainen tekee kodin, ja se on erilainen kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on itse erilainen lapsiviikolla. Yrittää miellyttää lasta ja hyppää joka inahdukseen, vaikka kyse kouluikäisestä. Teen osani kotitöistä ja saatan lähteä kerran kk heidän kanssaan ulos syömään. Vietän enemmän aikaa kotoa pois ja työmatkoilla. Miksi en? Olen alkanut miehen puolisoksi alkujaan, en edes yritä olla vanhempi. Mies on väsyneempi ja turhautunut, emme pääse yhdessä harrastamaan ja juttelutkin jää vähiin.
”Mies yrittää miellyttää lasta, hyppää joka inahdukseen”
Joo, taidatkin olla mustasukkainen.
Jos mielellä on lapset, sinun on hyväksyttävä, otettava ”puolisoksi” koko paketti, et voi ryhtyä vain miehelle puolisoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule Leena. Jätä mies ja lapset rauhaan. Miksi tuppauduit? Luulitko saavasi hyvänkin pokan?
Lapset eivät tule koskaan hyväksymään sinua.
Kun naisella on lapsia, miehen pitää hoitaa ja elättää lapset, koska nainen on lapsineen "paketti".
Kun miehellä on lapsia, lapset ovat miehen oma ongelma. Naisten kaksinaismoralismi ei ikinä lopu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko aihe lähtee osittain siitä, että miehellä on jo liitto tai useampi takanaan ja oletus siitä, että uuden naisen rakkaus mieheen kattaisi miehen lapsetkin. Aiemmassa liitossa mies on saattanut olla hyvä isä ja kantaa vastuun lapsistaan edelleen. Jos lapset ovat miehen luona säännöllisesti, on mies näinä aikoina enemmän isä kuin puoliso. Näin on saattanut olla ydinperheessäkin. Uusi puoliso joutuu väistämättä taustalle lasten aikana ja tämä voi tulla yllätyksenä. Tietenkin miehelle kelpaa apu kotitöissä ja lasten hoidossa, mutta mitään vanhemman roolia ei uuden puolison tarvitse ottaa. Ja ei juuri muutakaan. Jos parisuhde on kunnossa, voi sopia yhteiset säännöt. Ja puhua ja puhua. Yhteinen aika kannattaa ottaa lapsiviikoillakin, sillä muuten kasautuu liikaa odotuksia lapsivapaille viikoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on itse erilainen lapsiviikolla. Yrittää miellyttää lasta ja hyppää joka inahdukseen, vaikka kyse kouluikäisestä. Teen osani kotitöistä ja saatan lähteä kerran kk heidän kanssaan ulos syömään. Vietän enemmän aikaa kotoa pois ja työmatkoilla. Miksi en? Olen alkanut miehen puolisoksi alkujaan, en edes yritä olla vanhempi. Mies on väsyneempi ja turhautunut, emme pääse yhdessä harrastamaan ja juttelutkin jää vähiin.
”Mies yrittää miellyttää lasta, hyppää joka inahdukseen”
Joo, taidatkin olla mustasukkainen.Jos mielellä on lapset, sinun on hyväksyttävä, otettava ”puolisoksi” koko paketti, et voi ryhtyä vain miehelle puolisoksi.
No jaa. Lapset on mestareita manipuloimaan vanhempiaan ja osa lähtee tähän mukaan. Kenenkään ei tarvitse rakastaa puolison lapsia, kunnioitettava kyllä on.
Meillä on niin, että teen osuuteni kotona samalla tavalla kuin muutenkin. Ero on kyllä esim. ruokien laadussa eli kahden ollessamme teemme suuritöisempiä ruokia ja syömme pitkään ja rauhassa. Olen kyllä enemmän omissa harrastuksissani ja työmatkoilla lapsiviikolla ja mielestäni minulla on siihen oikeus. Mies on joskus maininnut, että on epäsuhtaa menoissani, näin varmaan onkin. Oletan kuitenkin, että isä-lapsihetket ovat palkitsevia. Pieniä matkojakin on tehty yhdessä ja ne ovat olleet ok. Mies on joskus myöntänyt olevansa kade, kun pystyn kulkemaan miten vain. Tiedän, että hän haluaisi olla kanssani enemmänkin lapsiaikoina. En tahdo itselleni Äiti_ roolia, vaan olen yksi aikuinen, joka antaa aikaa, kun minulle sopii ja miten miehen kanssa päätetään. Lapsi on mielellään kanssani ja monia hyviä hetkiä on ollut ja paljon iloa.
Vierailija kirjoitti:
Kun naisella on lapsia, miehen pitää hoitaa ja elättää lapset, koska nainen on lapsineen "paketti".
Kun miehellä on lapsia, lapset ovat miehen oma ongelma. Naisten kaksinaismoralismi ei ikinä lopu
Älkää hyvät ihmiset muuttaako saman katon alle, jos lapsia aiemmista suhteista. Vältytte monilta haasteita. Toki kypsiltä ja puhumiskykyisiltä ihmisiltä onnistuu, mutta aika usein ne lapset joutuvat kantamaan liian isoa reppua aikuisten takia.
En ymmärrä alkuunkaan järjestelyjä lapsella on kaksi kotia. Moni noin lapsuuden elänyt aikuinen kertoo, että koti ei ole missään, kun joka toinen viikko ollaan eri paikassa. Käytännössä usein on, että kumpikaan vanhempi ei edes halua olla lapsen kanssa, vaan joutuu olemaan. Riitaisat erot puidaan lasten kautta. Kun on kaksi kotia ja vanhemmat ei kommunikoi, menee helposti niin,että lasten kasvatus ja ohjaus jää kokonaan tekemättä. Voi mennä överiksi joko niin, ettei välitä tai sitten tarjotaan kaikki valmiina ja jotenkin hyvitellåän lapsia .
Suomalaiset naiset on kyllä yllättävän kylmiä noitia pohjimmiltaan,ei kai se lapsen vika ole kenelle on syntynyt
Aloitko ydinperheessäsikin etäiseksi äidille, kun isä tuli kotiin?