Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enää ystävääni
08.01.2020 |
Olen nyt siinä tilanteessa että en enää jaksa kuunnella ystäväni selityksiä raastavasta parisuhteestaan. Koetan olla hänelle tukena aina kun tulee suru puseroon ja olen nyt vuosien varrella huomannut että heidän parisuhteensa vaan menee kokoajan syvemmälle suohon. Ystäväni puoliso juo, sekoilee, pettää ja on vielä mustasukkainen ja sitten kohta taas itketään. Ja sitten meneekin muutama viikko ja kaikki onkin taas hyvin. Se on jo kiusallista minullekin koska sitten seuraavaksi pitää esittää heidän seurassaan että onpa mukavaa porukassa, vaikka kaikki vaikeudet leijuvat ilmassa.
Tiedän ettei minun pitäisi ottaa näistä mitenkään huolta itselleni, mutta en voi sille mitään. Olen myös sanonut ystävälleni suoraan että pitäisikö yhdessäoloa miettiä uudelleen kun on kokoajan tuollaista vuoristorataa, mutta ei. En voi enkä halua kuitenkaan hylätä ystävääni, mutta en jaksa olla se tukipilari jos asioille ei tehdä mitään muutosta.
Mitä voisin vielä tehdä auttaakseni tässä tilanteessa? Onko kukaan muu samassa tilanteessa?
Kommentit (26)
Sanot suoraan vaan mitä tännekin sanoit, että välität hänestä mutta tilanne kuormittaa tosi paljon joten olisi parempi jos hän ei enää avautuisi sulle tästä miehestä ellei aio erota. Voi vetää herneen nenään, mutta siinähän vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apuja?
Niin mihin haluat apua? Ystävän haukkumiseen? Ehkä roikut tuossa suhteessa, että saat tuntea itsesesi suhteessa paremmaksi ihmiseksi? Siksihän moni jää huonoon suhteeseekin. Ystävä voi purkaa omia paineitaan haukkumalla miestä sinulle ja sinä purat niitä haukkumalla ystävääsi. Elämästä tulisi tylsää ja liian tavanomaista, jos ei ole ketään jolla nostattaa sitä omaa egoaan.
On aivan totta, että draamaan voi jäädä koukkuun.
Toisaalta, jos ystävälläsi on pitkä parisuhde voi ottaa kauan ennenkuin hän pystyy repäisemään itsensä irti.
Voit myös tokaista, kun seuraava draama tulee että, sellaista se on kun ottaa miehen. Ja alkaa jutella jostakin muusta.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet mahdollistaja. Kuuntelet ystäväsi murheita ja kun hän saa purettua sulle pussiaan, hän jaksaa taas kestää huonoa suhdettaan.
Eihän asian pitäisi olla noin, vaikka toki nyt ajattelen tuon kommenttisi jälkeen että missä kohtaan on mennyt minulla vikaan. Jos olen kuitenkin ystävällisesti keskustellut ongelmista ja myös kiistänyt hänen väitteitään, niin kai se on osittain mahdollistamista hänen ajatuksilleen.
-ap
Peiliä tarttee tuo ystäväsi, että näkisi toisen silmin oman älyttömän tilanteensa. Itselleni ystävä tokaisi parisuhdekiemuroita murehtiesseni, että "jos ei halua, että yli kävellään, ei kannata maata lattialla". Sen jälkeen olen lakannut hänelle vuodattamasta parisuhdeongelmiani. Ilmeisesti sinä kuitenkin olet kiinteästi heihin (molempiin?) yhteydessä, kun saat/joudut jakamaan ne hyvätkin hetket?
Sanoisin suoraan kaiken, mitä aloituksessa sanoit. Luulisi, että sen jälkeen ystävä ei enää haluaisi eikä kehtaisikaan tilittää samoista parisuhdeongelmistaan sinulle. Tai jos hän vielä tekee niin, hän ei ole hyvä ystävä eli ei ole kuunnellut sinua tai ei välitä sinun toiveistasi ja kokemuksestasi.
Sille ei voi oikein mitään, että aikuiset ihmiset valitsevat pysyä tuhoisassa parisuhteessa.
Ystäville voi puhua vaikeista asioista, mutta siihen riittää, että kerran avautuu niistä. Samaa levyä ei tarvitse ystävänkään kuunnella vuodesta toiseen.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Silloin vaihtoehtoja on kaksi. Oppia elämään asian kanssa tai puhua se ystävän kanssa läpi.