Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin jättää sairaan mieheni
07.01.2020 |
Olen huomannut hänellä alkavaa muistisairautta ja tunnistan kyllä merkit. Anoppini ja isäni muistisairaudet läheltä seuranneena. Mieheni on 58 vuotias ja ihan kyvykäs vielä työelämässä ja omatoiminen, mutta merkit on jo ilmassa. Olen itse 43 vuotias ja tiedän mitä mulla on edessä jos tähän jään. Huomaan nyt jo mieheni persoonallisuuden muuttuneen.
Järki sanoo että lähde ja elä elämääsi, mut sydän estää. Rakkaus miestäni kohtaan ei ole enää romanttista. Voinko elää omatuntoni kanssa jos nyt hänet jätän ja tiedän että hänen mielenterveys vaan huononee kokoajan? En haluaisi omaishoitajaksi miehelleni.
Kommentit (50)
Olisikohan ensin selvitettävä mistä on kysymys. Toivon ettei minua jätettäisi, arveltujen dementiaoireiden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet ap sen ,mikä tuntuu sinusta nyt oikealta.
Minä harkitsen naisen jättämistä myös lihavuuden takia, sillä ylipaino ei ole terveellistä ja johtaa erinäisiin sairauksiin. Huomaan jo kuinka hän hengästyy portaissa, ja ei saa samoja asioita aikaiseksi mitä ennen. En voisi kuvitella elää elämääni sellaisen ihmisen kanssa. Miltä tämä kuulostaa, onko ok?
En osaa sanoa. Olisitko jättämässä häntä jos hän olisi terve? Jos olisit, kannattaa erota nyt kun hän ymmärtää asian ja voitte puhua asiat selviksi. Jos taas olet jättämässä häntä vain sairauden takia, pystytkö elämään oman päätöksesi kanssa? Olisiko joku kompromissi mahdollinen? Eroaisitte mutta pitäisit hänestä ainakin jollain tasolla huolta? Isovanhempani tekivät näin, he erosivat mutta huolehtivat toisistaan loppuun saakka kuin ystävät (mm. Kyläilivät toisillaan viikoittain ja mummoni hoisi sairasta pappaani loppuvaiheessa).
Minä olen ainakin lähtenyt avioliittoon sillä ajatuksella että tässä on meidän tiimi, jossa huolehditaan toisesta kaikissa tilanteissa.
Miksi noin ajattelevat ihmiset menevät naimisiin? Kuten joku jo kirjoittikin, on vain ajan kysymys, milloin jompikumpi tai molemmat sairastuvat. Varsinkin jos valitsee vanhemman puolison, on outoa olla sitten ihmeissään tilanteessa. Mitäs tässä nyt sitten tekisi... Joo, eikö noita pitäisi miettiä ENNEN kuin sanoo tahdon? Jos ollenkaan epäilee, että ei kestä puolison vanhenemista ja sairastumista, ei pidä mennä naimisiin!
Tulee mieleen jokasyksyinen uutinen siitä, miten talvi yllätti autoilijat. Mitä ihmettä, marraskuussa tuli pakkanen. Outo juttu, mieheni alkaa kuusikymppisenä näyttää vanhenemisen merkkejä. Kummaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä vaikea sanoa. Olen 42v, enkä voisi kuvitella miehekseni kuuskymppistä vanhusta. En olisi siis ikinä voinut päätyä tuohon tilanteeseen. Yleensä mulla on asioista jokin mielipide, mutta tähän en nyt pysty yhtään eläytymään.
Miksi otit 15 v. vanhemman miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä harkitsen naisen jättämistä myös lihavuuden takia, sillä ylipaino ei ole terveellistä ja johtaa erinäisiin sairauksiin. Huomaan jo kuinka hän hengästyy portaissa, ja ei saa samoja asioita aikaiseksi mitä ennen. En voisi kuvitella elää elämääni sellaisen ihmisen kanssa. Miltä tämä kuulostaa, onko ok?
On se ok, jos kerrot vaimolle tunteesi, eikä hän silti muuta käytöstään. Normaali vanheneminen tai dementiaan sairastuminen ovat ihan eri asia, koska ne eivät ole omassa hallinnassa.
On todella epäreilua hylätä, koska toinen vanhenee, koska se asia oli ihan tiedossa naimisiin mentäessä. Vai lupasiko sulho pysyä ikuisesti nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Miksi noin ajattelevat ihmiset menevät naimisiin? Kuten joku jo kirjoittikin, on vain ajan kysymys, milloin jompikumpi tai molemmat sairastuvat. Varsinkin jos valitsee vanhemman puolison, on outoa olla sitten ihmeissään tilanteessa. Mitäs tässä nyt sitten tekisi... Joo, eikö noita pitäisi miettiä ENNEN kuin sanoo tahdon? Jos ollenkaan epäilee, että ei kestä puolison vanhenemista ja sairastumista, ei pidä mennä naimisiin!
Tulee mieleen jokasyksyinen uutinen siitä, miten talvi yllätti autoilijat. Mitä ihmettä, marraskuussa tuli pakkanen. Outo juttu, mieheni alkaa kuusikymppisenä näyttää vanhenemisen merkkejä. Kummaa on.
No mitä luulet, miksi nuori nainen on mennyt vanhemman miehen kanssa? Taloudellisen turvan takia. Nyt kun ei ole miehestä hyötyä ja voi tulla taakkaakin, niin se on moido.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsepä on mies ottanut nuoren naisen kumppanikseen. Näin siinä käy lopulta. Ymmärrän täysin, ettei nappaa jäädä eläväksi leskeksi ja omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä harkitsen naisen jättämistä myös lihavuuden takia, sillä ylipaino ei ole terveellistä ja johtaa erinäisiin sairauksiin. Huomaan jo kuinka hän hengästyy portaissa, ja ei saa samoja asioita aikaiseksi mitä ennen. En voisi kuvitella elää elämääni sellaisen ihmisen kanssa. Miltä tämä kuulostaa, onko ok?
On se ok, jos kerrot vaimolle tunteesi, eikä hän silti muuta käytöstään. Normaali vanheneminen tai dementiaan sairastuminen ovat ihan eri asia, koska ne eivät ole omassa hallinnassa.
On todella epäreilua hylätä, koska toinen vanhenee, koska se asia oli ihan tiedossa naimisiin mentäessä. Vai lupasiko sulho pysyä ikuisesti nuorena?
Lihavuus tässä on ongelma, ja sen myötä tulevat sairaudet. Osaatko lukea?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä ainakin pysyn rakkaani vieressä viimeiseen asti ja tiedän, että niin tekee hänkin. Tiedättekös kun tällaista todellista rakkautta on vielä olemassa tässä hedonismia ja itsekkyyttä korostavassa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Itsepä on mies ottanut nuoren naisen kumppanikseen. Näin siinä käy lopulta. Ymmärrän täysin, ettei nappaa jäädä eläväksi leskeksi ja omaishoitajaksi.
Nuorempaab naiseen ei voi luottaa ja vanhemman omaishoitajaksi kukaan ei halua. Tässä on järkeä. Mikä se maksimaalinen ikäero sitten voisi olla, ehkä kuukausi? Päivä? Ei yhtään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan oikeasti olisit valmis jättämään hänet, silloin kun hän eniten sinua ja kaikkien muidenkin läheisten tukea tarvitsisi?
Sinulla on ilmeisesti melko erikoinen käsitys siitä, miten on toimia oikein tilanteen vaatimalla tavalla.
Ei varmasti ole helppoa asettua toisen asemaan, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi estää sinua toimimasta epäitsekkäästi, rakastavasti, arvokkaasti ja oikein, vai mitä arvelet?
Miten luulisit miehesi toimivan, sinä olisit se joka on sairastunut, jättäisikö hän sinut, tai edes miettisi mitään sellaista?
Tee ja kohtele toista niin kuin haluaisit että sinua itseäsi kohdeltaisiin.
Velvollisuudesta älä jää. Jos et rakasta miestäsi romanttisessa mielessä niin kuin kirjoitit, lähde.
Hoidan työkseni muistisairaita ja olen nähnyt niin monen puolison katkeroituvan oman elämänsä kaipuusta. Omaishoitajan työ on sata kertaa raskaampaa kuin minun työni ikinä. Ne, jotka hoitavat rakkaudesta yleensä jaksavat. Ne jotka velvollisuudesta joko kestävät tai luhistuvat. Voimia, jos päätät jäädä kaikesta huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Minä harkitsen naisen jättämistä myös lihavuuden takia, sillä ylipaino ei ole terveellistä ja johtaa erinäisiin sairauksiin. Huomaan jo kuinka hän hengästyy portaissa, ja ei saa samoja asioita aikaiseksi mitä ennen. En voisi kuvitella elää elämääni sellaisen ihmisen kanssa. Miltä tämä kuulostaa, onko ok?
Aina Voi laihduttaa, mutta dementiasta ei parane. Siis huono vertaus.
Jos nyt ensin hommaatte diagnoosin kuten tuossa jo joku neuvoi. Kyllä niitä dementian oireita on terveilläkin vanhetessa.
Ilmiselvä naisen provo. En tunne ainuttakaan muistisairasta miestä tai naista. Ei edes omat vanhemmat. Töistä tunnen varmaan 100 +50v miestä. Useimmat 54-60v. No problem
mies51v
Johnny Handsome kirjoitti:
Siis ihan oikeasti olisit valmis jättämään hänet, silloin kun hän eniten sinua ja kaikkien muidenkin läheisten tukea tarvitsisi?
Sinulla on ilmeisesti melko erikoinen käsitys siitä, miten on toimia oikein tilanteen vaatimalla tavalla.
Ei varmasti ole helppoa asettua toisen asemaan, mutta sen ei kuitenkaan pitäisi estää sinua toimimasta epäitsekkäästi, rakastavasti, arvokkaasti ja oikein, vai mitä arvelet?
Miten luulisit miehesi toimivan, sinä olisit se joka on sairastunut, jättäisikö hän sinut, tai edes miettisi mitään sellaista?
Tee ja kohtele toista niin kuin haluaisit että sinua itseäsi kohdeltaisiin.
Haluaisin itseäni kohdeltavan niin, että mut pistetään laitokseen, kun muisti ei enää pelaa. Muistisairas ei ole enää se ihminen, johon toinen rakastui. En halua olla toiselle taakka. Mitä iloa siitä olisi minulle? Enhän tietäisi mitään siitä, kuka se vieras ihminen kodissani on. Miksi hänen pitäisi olla luonani, kun minä en häntä tunne?
Jos minä saan muistisairauden, todellakin tahdon, että kumppanini lähtee, ennen kuin se käy liian raskaaksi. Joka muuta sanoo, niin joko ei tiedä muistisairauksista tarpeeksi, tai on äärettömän itsekäs.
En ole ap.