Mies: kauanko surit eroa/välien katkeamista?

Vaimo lähti 1,5v sitten. Itken edelleen melkein päivittäin. En osaa sanoa miten pitkään tätä kestää. Onneksi minulle jäi koira.

M51

Up

Tosi mielenkiintoinen ketju

Lisää kokemuksia?

Puoli vuotta itkeskellessä, mielessä vielä parin vuoden jälkeenkin.

Kysy Paperi T:ltä.

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen ketju. Olen jotenkin ollut taipuvainen ajattelemaan että miehet ei sure ja märehdi... mutta täällä on koskettavia tarinoita elävästä elämästä.

Se minua kiinnostaisi, että kun miehet olette päässeet ”yli”, tuleeko tämä entinen kuitenkin mieleenne joskus / kaipaatteko häntä? Siis jos eroon ei liittynyt sen suurempaa dramatiikkaa...

Tulee edelleen mieleen satunnaisesti, valitettavasti, vaikka en haluaisi. En kaipaa enää, kaipasin sen 12v vaikken halunnut sitä.

Voi kun osaisikin olla muistamatta sitä yhdessä elettyä aikaa ja niitä hetkiä, jotka olivat silloin elämäni onnellisinta aikaa. Niitä muistoja tulee silti joskus mieleen tahtomatta.

Kaiken sen pettymyksen käsittäminen ja hyväksyminen, että siitä ei tullut lopulta mitään kestävää vaikka sitä toisillemme vannoimme oli se kaikkein vaikein asia sulattaa. Ja se, että tajusi olleensa hyväksikäytetty naiivi narri sen pari vuotta pänni yksin monta vuotta. Nuoruuden ja kokemattomuuden vuoksi tietysti, mutta sen hyväksyminen että oli pidetty narrina loukkasi syvästi ja pitkään.

Edellä oleva on myös se perimmäinen syy, miksi on edelleen vaikea luottaa naisiin näissä asioissa -- mistä voin tietää ja voisin olla varma, ettei sama toistu ja sitä tehdä minulle uudestaan? Niinpä, en mistään.

t. #12

Nosto

Up

Viikon verran meni toipua kymmenen vuoden suhteen päättymisestä. Toisaalta yhtä puolen vuoden ihmistä mietin usein vielä monien vuosien jälkeen.

Riippuu täysin tapauksesta ja siitä miten kyllästynyt toisen naamaan on jo eron hetkellä.

Up

Siihen asti oli kurjaa, kunnes löysin Tinderistä ekan laastarin. Eli 6 kuukautta. Oltiin naimisissa 10 vuotta.

Näin 7 vuoden jälkeen alkaa pikkuhiljaa helpottaa

Riippuu tosi paljon tilanteesta. Jos ero tapahtuu yllättäen, menee paljon kauemmin prosessoida. Itse erosin neljä kuukautta sitten. Vaikka aika oli jollain tapaa hankalaa, kuvittelin, että paremmat ajat koittavat taas. No, tyttöystäväni halusi erota. Nyt olen prosessoinut eroa neljä kuukautta. Hän oli varmasti prosessoinut eroa pidempään, eli hänellä prosessi oli tavallaan kesken, minulla alkoi. Olen myös "jättänyt" (eli päättänyt erota), jolloin ei mennyt kovinkaan kauaa ennen kuin sain asian prosessoitua. Tai siis enimmäkseen, toki aikaa menee joka tapauksessa. Mutta tilanteessa, jossa tahdoin erota, olin prosessoinut eroa jo varmaan ainakin puoli vuotta ennen kuin ymmärsin, että se on paras vaihtoehto tilanteessa. Oikeastaan muutama viikko sitten pääsin tässä nykyisessä tilanteessa siihen, että hyväksyn, että näin on tapahtunut, vaikka en ole sitä itse halunnut, ja ymmärsin, että elämä jatkuu, vaikka vastoinkäymisiä tapahtuu. Vaikka en tietenkään voi sanoa toiselle, että emme eroa, enkä missään nimessä tahtoisi olla suhteessa, jossa toinen ei sitä halua, alkaa tuollaisessa tilanteessa käyttäytymään jotenkin itsekeskeisesti.

Up