Mitä uutta tuossa Louhimiehen Tuntemattomassa oikein on?

Vierailija kirjoitti:

Laineen elokuvassa hahmot tulevat tutuiksi luonteenpiirteineen. Se on edellytys sille että heidän kuolemansa oikeasti koskettaa katsojaa. Se on mielestäni Laineen version paras piirre. Loputtomasti kaklattavan, hyväntuulisen ja kavereiden puolta pitävän Hietasen kuolema Laineen versiossa saa minut aina vain liikuttumaan. Lisäksi pidän murteella puhua 'lottuuttamisesta' vaikka mahtoiko todellisuudessa joka porukkaan mahtua tyyppejä ympäri Suomen?

Totta on että useimmat näyttelijät ovat rooleihinsa liian vanhan näköisiä mutta mistäpä olisi tempaistu mihinkään näistä versioista sellaista määrää nuoria taitavia näyttelijöitä?

Yksi asia on sodanvastaisuus. Sitä ovat korostaneet kaikki nämä tekijät, ymmärrettävästi. Se ei kuitenkaan mielestäni saisi näkyä liiallisena synkkyytenä elokuvan sotilaiden mielialassa. Selväähän on että jokapäiväinen leikinlasku, vitsailu ja päällystön irvaaminen oli sotilaiden tapa selvitä järjissään hirvittävästä koettelemuksesta. Todella tärkeä asia.

Tästä tuli mieleen että Laine oli mestari kuvailemaan realistisesti erilaisia ihmisiä ja heidän luonteenlaatuaan nimenomaan kirjoissaan. Tämän huomasi myös Täällä Pohjantähden alla trilogiasta, jossa hahmoja oli vielä enemmän kuin sotaromaanissa. Itse pidän eniten siitä vanhimmasta versiosta kun se on oman aikansa tuotos. Tietysti nämä uudemmat versiot ovat teknisesti paremmin tehtyjä. Varmasti 10-15 vuoden päästä joku ohjaaja tekee uuden version ja saa siitä sulan hattuunsa.

Oliks Robin varismiehenä ja Frontside ollie muonamiehenä siellä ?

Kenties Sara Chafak luonneroolissa pötköttämässä tajuttomana desanttina hangessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juho Milonof on aina hyvä roolissa kun roolissa. Mut missä oli Eero?

Miksei Janne Katajaa ollu  missään?

Joo. Eero Milonoffille olisi voitu antaa jokin kustomoitu sivurooli, jossa se hokee v1ttua 726 kertaa. Se olisi vedonnut yleisöön vielä Robiniakin paremmin. 

Eero nyt olis varastanut koko jatkojohtosota-shown kännisen tyyliin parrakkaan Shemeikan roolissa vetäisten kyykyssä reippaat pikku-ri-pas-kat.

Minusta se kaipasi duudsoneita sinne sekaan ryynäämään.

Nää tyypit on sellaisia, että voisivat tehdä flashmop esityksen rummuttamalla muonapurkkiin ja laulamalla Sota-lauluja kauppakeskuksessa. 😆

Entä missä olivat Tunna Milonoff ja Riku Rantala?

Päräyttävä Neuvostoliiton-matka, jossa mennään suoraan ytimeen arvostelemaan maan politiikkaa ja lainataan Pushkinia. Kivi-sakset-paperilla valitaan, kuka syö kulitsan. Myöhemmin maan tavoista julkaistaan kirja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laineen elokuvassa hahmot tulevat tutuiksi luonteenpiirteineen. Se on edellytys sille että heidän kuolemansa oikeasti koskettaa katsojaa. Se on mielestäni Laineen version paras piirre. Loputtomasti kaklattavan, hyväntuulisen ja kavereiden puolta pitävän Hietasen kuolema Laineen versiossa saa minut aina vain liikuttumaan. Lisäksi pidän murteella puhua 'lottuuttamisesta' vaikka mahtoiko todellisuudessa joka porukkaan mahtua tyyppejä ympäri Suomen?

Totta on että useimmat näyttelijät ovat rooleihinsa liian vanhan näköisiä mutta mistäpä olisi tempaistu mihinkään näistä versioista sellaista määrää nuoria taitavia näyttelijöitä?

Yksi asia on sodanvastaisuus. Sitä ovat korostaneet kaikki nämä tekijät, ymmärrettävästi. Se ei kuitenkaan mielestäni saisi näkyä liiallisena synkkyytenä elokuvan sotilaiden mielialassa. Selväähän on että jokapäiväinen leikinlasku, vitsailu ja päällystön irvaaminen oli sotilaiden tapa selvitä järjissään hirvittävästä koettelemuksesta. Todella tärkeä asia.

Tästä tuli mieleen että Laine oli mestari kuvailemaan realistisesti erilaisia ihmisiä ja heidän luonteenlaatuaan nimenomaan kirjoissaan. Tämän huomasi myös Täällä Pohjantähden alla trilogiasta, jossa hahmoja oli vielä enemmän kuin sotaromaanissa. Itse pidän eniten siitä vanhimmasta versiosta kun se on oman aikansa tuotos. Tietysti nämä uudemmat versiot ovat teknisesti paremmin tehtyjä. Varmasti 10-15 vuoden päästä joku ohjaaja tekee uuden version ja saa siitä sulan hattuunsa.

Laine? Tarkoittanet Linnaa.

vielä kun puheesta saisi jotain selvää ihme sössötystä tehosteet sitäkin kovempia. mikä tuossa äänityksessä oiken mättää uudemmissa suomalaisissa tuotoksissa. tehkää mykkä leffoja kun puheesta ei kuitenkaan saa selvää.

Minusta se on aivan mahtava, kirja on yksi lempikirjoistani ja alkuperäinen elokuva on myös hyvä. Uuteen leffaan on kuitenkin luotu omanlaisensa tunnelma kuvaustyylillä ja editoinnilla: tumma filtteri kuvastaa ankeita aikoja ja sotaa. Elokuva ei ole yhtä sankarillinen kuin ensimmäinen, vaan minusta tuo uusi tehtiinkin tarkoituksella enemmän arkisemman ja samaistuttavan oloiseksi (mm. rakkaussuhteet ja häät).

Joa jotain miinusta antaisin, niin tunnetuista ja kulutetuista naamoista. Hirviniemi, Vesala, Robin,... Onneksi eivät erottuneet liikaa ja Hirviniemikin onnistui ihan hyvin, Vesala yllättävän hyvin.

N20

Mielestäni elokuva piti tehdä uudelleen ja Louhimiehen versio on hyvä. Pohjaan mielipiteeni siihen, että teinipoikani katsoi uuden leffan hievahtamatta ja puhui sen jälkeen, että vasta nyt tajusi missä isopapat ovat olleet. Mustavalkoista versiota ei jaksa katsoa ollenkaan, ja onhan se jo itsestänikin aika huvittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laineen elokuvassa hahmot tulevat tutuiksi luonteenpiirteineen. Se on edellytys sille että heidän kuolemansa oikeasti koskettaa katsojaa. Se on mielestäni Laineen version paras piirre. Loputtomasti kaklattavan, hyväntuulisen ja kavereiden puolta pitävän Hietasen kuolema Laineen versiossa saa minut aina vain liikuttumaan. Lisäksi pidän murteella puhua 'lottuuttamisesta' vaikka mahtoiko todellisuudessa joka porukkaan mahtua tyyppejä ympäri Suomen?

Totta on että useimmat näyttelijät ovat rooleihinsa liian vanhan näköisiä mutta mistäpä olisi tempaistu mihinkään näistä versioista sellaista määrää nuoria taitavia näyttelijöitä?

Yksi asia on sodanvastaisuus. Sitä ovat korostaneet kaikki nämä tekijät, ymmärrettävästi. Se ei kuitenkaan mielestäni saisi näkyä liiallisena synkkyytenä elokuvan sotilaiden mielialassa. Selväähän on että jokapäiväinen leikinlasku, vitsailu ja päällystön irvaaminen oli sotilaiden tapa selvitä järjissään hirvittävästä koettelemuksesta. Todella tärkeä asia.

Tästä tuli mieleen että Laine oli mestari kuvailemaan realistisesti erilaisia ihmisiä ja heidän luonteenlaatuaan nimenomaan kirjoissaan. Tämän huomasi myös Täällä Pohjantähden alla trilogiasta, jossa hahmoja oli vielä enemmän kuin sotaromaanissa. Itse pidän eniten siitä vanhimmasta versiosta kun se on oman aikansa tuotos. Tietysti nämä uudemmat versiot ovat teknisesti paremmin tehtyjä. Varmasti 10-15 vuoden päästä joku ohjaaja tekee uuden version ja saa siitä sulan hattuunsa.

Laine? Tarkoittanet Linnaa.

Ei kait se tv:stä tuttu Susanna Laine oo  jo uuden Tuntemattoman ohjaajakin? 

Vierailija kirjoitti:

Entä missä olivat Tunna Milonoff ja Riku Rantala?

Päräyttävä Neuvostoliiton-matka, jossa mennään suoraan ytimeen arvostelemaan maan politiikkaa ja lainataan Pushkinia. Kivi-sakset-paperilla valitaan, kuka syö kulitsan. Myöhemmin maan tavoista julkaistaan kirja.

Mun mielestä jos kerta chafak oli päässy rainalle niin olis ihan hyvin voinu mahduttaa elokuvaan yhden Ville Haapasalon venäläisenä punannenäisenä pilkkijänä  vaiks siihen  jäälle tarinoimaan rintaman matkailunähtävyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni elokuva piti tehdä uudelleen ja Louhimiehen versio on hyvä. Pohjaan mielipiteeni siihen, että teinipoikani katsoi uuden leffan hievahtamatta ja puhui sen jälkeen, että vasta nyt tajusi missä isopapat ovat olleet. Mustavalkoista versiota ei jaksa katsoa ollenkaan, ja onhan se jo itsestänikin aika huvittava.

Juuri näin. Suomen sodat tulee säilyttää muistissa, myös nuoremmissa sukupolvissa. Siksi joskus on hyvä tehdä uusia versioita, jotta nuorempien olisi helpompi ymmärtää historiaa.

N20

Pettymys oli suuri kun Robin ei marssinutkaan etulinjassa Olli-nimisenä sotilaana ja laulaa luikauttanut Front-line-Ollien.

Vierailija kirjoitti:

Entä missä olivat Tunna Milonoff ja Riku Rantala?

Päräyttävä Neuvostoliiton-matka, jossa mennään suoraan ytimeen arvostelemaan maan politiikkaa ja lainataan Pushkinia. Kivi-sakset-paperilla valitaan, kuka syö kulitsan. Myöhemmin maan tavoista julkaistaan kirja.

"Kaho sie Vänskä ku mie kaarnalaivan tälleen laitan . . ."

Vierailija kirjoitti:

Pettymys oli suuri kun Robin ei marssinutkaan etulinjassa Olli-nimisenä sotilaana ja laulaa luikauttanut Front-line-Ollien.

:DDDDDD

Elokuvassa jaettiin sotilaille myös amfetamiinia ja lopussa näkyi mielenterveysongelmat.

Sitä ei Laineen versiossa ollut.

Oli kyllä melkoinen pettymys kun alkuperäiseen vertasi, näyttelijät eivät päässeet lähellekään samalle tasolla kuin vanhat legendat aikoinaan. sen lisäksi taistelukohtaukset olivat yllättävän vaisuja isoon budjettiin nähden ja ne Rokan kotona käymiset olivat aivan turha sivujuonne jonka takia elokuva venyi entisestään.

Pastori Luttista ei vaan jaksa. Katsomatta jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten tässä uudessa versiossa häiritsee sekin, että näyttelijät eivät osaa luoda sitä oikeaa tunnelmaa, joka nousee kurjuuden päälle rakennetusta vihan ja surun piilottavasta opettelusta reippauden ja rentouden asenteesta, joka ehkä ennen oli ihmisille luontevampaa. Sitten, kun eivät osaa käyttää aseita ja toimia rivakasti, kuten siihen aikaan toimittiin. Liikkuminen on muuttunut ja ihmisen kehollinen viestintä. Se oli jotenkin äkkinäisempää ja kulmikkaampaa ennen. Aseiden käyttäminen häiritsi kaikkein eniten. Ei näyttänyt kovin uskottavalta. Mutta silti, elokuva on mielestäni tosi hyvä. Monta kertaa katsottu jo ja sarja myös.

Minun mielestäni aseiden käyttö nimenomaan oli realistista. Oikeat aseet painavat eikä niitä heilutella kuin leluaseita. Oletko koskaan ampunut rynnäkkökiväärillä? Lisäksi hylsyjen käyttäytyminen esim. konepistoolilla ammuttaessa oli realistista eli niitä sinkoili ympäriinsä.

Aseharrastajana voin allekirjoittaa lainaamasi kirjoittajan väitteen, ettei todellakaan ollut realistista. Hylsyt joo, mutta aseet näyttivät näyttelijöiden kourassa yhtä asiaankuulumattomilta kuin jääkiekkomailat vanhainkodin asukkaiden kourissa. 

Sotilaalle ase on jotain muuta kuin paino tai hylsyt. Se on se linkki siihen sotaan, se kaikkein kamalin asia, joka samalla on se ainoa suoja. Jokapäiväinen, henkilökohtainen ja silti jotakin enemmän. 

No mun mielestä esim. Kariluodon rynnäkkö metsässä konepistoolien kanssa sarjaa ampuen oli todella realistinen.

Minkähän asetyyppien harrastaja olet jos muuta väität? Katsottu liikaa jenkkisotaleffoja ja räiskitty pari kertaa jollain epärealistisella practical-radalla?

No Kariluoto oli yksi harvoja valopilkkuja koko pökäleessä sekä näyttelijänä että roolituksena, sen voin myöntää.

 

Kariluodon näyttelijä näytti pysäyttävästi kuinka lausutaan repliikit ilman että naama liikkuu ja ilme pysyy samana.