Lue keskustelun säännöt.
Ovatko sosiaaliset ihmiset yksinkertaisia?
06.01.2020 |
Ruokatunnilla, kadulla kävellessäni, kaupan kassajonossa, ynnä muissa lukemattomissa tilanteissa joissa minun ei tarvitse ihan täysillä keskittyä johonkin hankalaan asiaan vaeltelen yksin syvällä ajatuksissani kaukaisiin maailmoihin. Esim yritän löytää mielentilan jossa minulla olisi tunneyhteys numeroihin, muistelen jotain kirjaa jota olen lukenut, kuvittelen että en olekaan kävelemässä kadulla vaan jossain Himalajan vuoristossa, käyn mielessäni keskustelua Forrest Gumpin kanssa, jne jne jne.
En ole täysin epäsosiaalinen. Läheisten ystävien kanssa juttelen syvimmistä tunnoistani, mutta sen enempää en ihmisiä kaipaa. Puolituttujen kanssa en juttele, koska olen huomannut että heillä on aivan järkyttävän pinnalliset jutut. Juoruilua, harrastuksia, ruokavaliota, lemmikkejä, työasioita, mökkeilyä,... eli ihan vain "normaaleja arkisia" asioita. Arkielämän yksinkertaisia asioita joita ihan oikeasti ei tarttisi pohtia sen kummemmin.
Kyllä minäkin tykkään järvellä soudella, mukavaahan se on, mutta ei siitä soutelusta mitään juteltavaa tule! En todellakaan ymmärrä miksi "sosiaaliset" ihmiset vaihtavat kuulumisia tyyliin "kävin mökillä, soutelin järvellä, oli mukavaa". Kuinka aivotonta juttelua voi olla?
Miten sosiaaliset ihmiset jaksavat päivästä ja vuodesta toiseen jutella päivät pitkät noita samoja aivan järkyttävän tyhjänpäiväisiä asioita? Tsiisus! Ihmiset juttelevat useita tunteja joka päivä ja aina vain samoja merkityksettömiä pinnallisia juttuja. Eikö ne mitään enempää tai syvempää kaipaa?
Kyllä minäkin nyt katsoin hieman jääkiekon nuorten MM kisoja, mutta en todellakaan jutellut niistä peleistä! Jos kohtaa toisen ihmisen ihan silmästä silmään niin voi yrittää kohdata hänet myös jollain syvemmällä ja merkityksellisemmällä tasolla kuin vain "oli hieno peli eilen".
Kommentit (50)
Miten ihmeessä se, onko ihminen sosiaalinen vai ei, liittyisi mitenkään hänen älykkyyteensä? Mistä sinä tiedät, millainen sisäinen maailma muilla on? Ilmiö, jota kuvaat, kuulostaa enemmänkin vahvistusharhalta kuin osuvalta analyysilta ihmistyypeistä. Jostain syystä huomaat ympärilläsi vain tyhjänpäiväiset juoruilijat, vaikka monet ihmiset käyvät myös älykkäitä, syvällisiä ja nokkelia keskusteluita. Yhtä lailla kuin on älykkäitä ja tarkkanäköisiä ekstroverttejä, on myös kapeakatseisia introverttejä. Ekstrovertillä voi olla rikas mielikuvitus ja introvertillä köyhä. Kaikenlaiset älykkyyden ja sosiaalisuuden asteen yhdistelmät ovat mahdollisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle, vaan onnistuu siinä surkeasti kun ei edes tiedä, mitä sosiaalinen tarkoittaa.
Eli kalikka kalahti sinnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle, vaan onnistuu siinä surkeasti kun ei edes tiedä, mitä sosiaalinen tarkoittaa.
Eli kalikka kalahti sinnekin.
Hieno lause! Tänäänkö opit? Vielä kun opit käyttämään sitä oikeassa asiayhteydessä, olet todella taitava tyttö/poika. Jatka siis harjoittelua.
Vierailija kirjoitti:
Viihdeohjelmissahan tarvitaan tätä älykkyyden muotoa.
Monesti kun kuuntelee joutavaa puhetta, niin siinä lepää korva. Se on kuin jazzia tai ambienttia.
Suloista lajikumppanin ääntä taustalla.
Itse nautin lenkkeilystä kaupungin keskustoissa ruuhka-aikaan. Voin saada korviini ison annoksen lajinomaista ääntelyä ja se nostaa hormonitasoja ja mieltä voimakkaammaksi.
Äskettäin oli tutkimuskin siitä miten ihminen tarvitsee ääntä ja erityisesti lajinomaista puhetta päivittäin usean tunnin ajan tai sairastuu henkisesti.
Yksi henkisen sairastumisen muoto on tuo ap:n kuvailema päänsisäinen keskustelu mielikuvitushahmon kanssa. Sitä samaa myös vangit tekevät eristyksissä ja kun eivät kuule lajinomaista ääntelyä, niin myös masentuvat ja älykkyyskin heikkenee.
On tutkittu että kongnitiiviset tasot romahtaa. Samaa voi myös todeta laululinnuilla, kun vertaa yksinäistä laululintua häkissä ja laululintuja häkissä lajikumppanien kanssa, niin voidaan jo suoraan ymmärtää että aivot ja hermosto vaatii tiettyä värähtelyä jatkuvasti ympärille ollakseen toimintakykyiset optimaalisella tasollaan.
Kuurot ihmiset eivät koskaan kuule ihmisen puhetta. Heistä tulee masentuneita imbesillejä?
Vierailija kirjoitti:
Hölöttäjät hölöttää, loppumaton luonnonvara.
Me muut pakkokuuntelemme. Busseissa, pukuhuoneissa, kassajonoissa, hisseissä, odotushuoneissa, kahviloissa, . . . 🔊🙉
Musta olisi aika pelottavaa, jos joka paikassa olisi haamunhiljaista. Olen itse introvertti ja jopa jonkin sortin ”ihmisvihaaja”, mutta en siltikään sietäisi, jos joka paikassa olisi täysin hiljaista. Miksi erityisesti Suomessa korostuu tämä, että vihataan ääniä, tuoksuja, naurua, värejä... se on hyvin harmillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä eräs kokemus ystävästä, tosin entisestä, joka tavatessamme pälyilee kokoajan ympäristöä, jos olisi joku tuttu. Ja niitähän riittää. Koen jotenkin epäkohteliaaksi, kun tavatessamme esm. kahvilassa, liehuu ympäriinsä vaihtaen sanan sinne ja tänne, samaan aikaan kun itse istun siinä sitten yksikseni, vaikka meillä oli tapaaminen.
Sama kävellessämme, jos vastaan tulee joku etäisestikin tuntema, jää siihen höpöttämään. Siinä sitten taas saa olla vieressä seisten kuin ilmaa.
Juttunsa ovat myös kanssani joko sumliirumlaarumia, tai sitten arvostelua sekä juoruja ihmisistä joita en tunne enkä liioin ole kiinnostunut.
Aikani katselin ja tapailin tätä, mutta osoittautui niin yksinkertaiseksi tapaukseksi, joten päätin ettei maksanut vaivaa.
Mistään ei oikein osannut puhua tavatessamme muusta kuin näistä minulle täysin vieraista tyypeistä - mitä siinä olisi edes osannut sanoa. Ei kiinnostanut.
Onneksi ei tarvitse enää olla tämän läheisriippuvan yltiösosiaalitapauksen kanssa missään tekemisissä, ei maksa aikaa eikä vaivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdeohjelmissahan tarvitaan tätä älykkyyden muotoa.
Monesti kun kuuntelee joutavaa puhetta, niin siinä lepää korva. Se on kuin jazzia tai ambienttia.
Suloista lajikumppanin ääntä taustalla.
Itse nautin lenkkeilystä kaupungin keskustoissa ruuhka-aikaan. Voin saada korviini ison annoksen lajinomaista ääntelyä ja se nostaa hormonitasoja ja mieltä voimakkaammaksi.
Äskettäin oli tutkimuskin siitä miten ihminen tarvitsee ääntä ja erityisesti lajinomaista puhetta päivittäin usean tunnin ajan tai sairastuu henkisesti.
Yksi henkisen sairastumisen muoto on tuo ap:n kuvailema päänsisäinen keskustelu mielikuvitushahmon kanssa. Sitä samaa myös vangit tekevät eristyksissä ja kun eivät kuule lajinomaista ääntelyä, niin myös masentuvat ja älykkyyskin heikkenee.
On tutkittu että kongnitiiviset tasot romahtaa. Samaa voi myös todeta laululinnuilla, kun vertaa yksinäistä laululintua häkissä ja laululintuja häkissä lajikumppanien kanssa, niin voidaan jo suoraan ymmärtää että aivot ja hermosto vaatii tiettyä värähtelyä jatkuvasti ympärille ollakseen toimintakykyiset optimaalisella tasollaan.
Kuurot ihmiset eivät koskaan kuule ihmisen puhetta. Heistä tulee masentuneita imbesillejä?
Todennäköisempää varmasti on. Samoin yksinäisyys myös. Se on sääli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viihdeohjelmissahan tarvitaan tätä älykkyyden muotoa.
Monesti kun kuuntelee joutavaa puhetta, niin siinä lepää korva. Se on kuin jazzia tai ambienttia.
Suloista lajikumppanin ääntä taustalla.
Itse nautin lenkkeilystä kaupungin keskustoissa ruuhka-aikaan. Voin saada korviini ison annoksen lajinomaista ääntelyä ja se nostaa hormonitasoja ja mieltä voimakkaammaksi.
Äskettäin oli tutkimuskin siitä miten ihminen tarvitsee ääntä ja erityisesti lajinomaista puhetta päivittäin usean tunnin ajan tai sairastuu henkisesti.
Yksi henkisen sairastumisen muoto on tuo ap:n kuvailema päänsisäinen keskustelu mielikuvitushahmon kanssa. Sitä samaa myös vangit tekevät eristyksissä ja kun eivät kuule lajinomaista ääntelyä, niin myös masentuvat ja älykkyyskin heikkenee.
On tutkittu että kongnitiiviset tasot romahtaa. Samaa voi myös todeta laululinnuilla, kun vertaa yksinäistä laululintua häkissä ja laululintuja häkissä lajikumppanien kanssa, niin voidaan jo suoraan ymmärtää että aivot ja hermosto vaatii tiettyä värähtelyä jatkuvasti ympärille ollakseen toimintakykyiset optimaalisella tasollaan.
Kuurot ihmiset eivät koskaan kuule ihmisen puhetta. Heistä tulee masentuneita imbesillejä?
Todennäköisempää varmasti on. Samoin yksinäisyys myös. Se on sääli.
Mitä säälimistä siinä on, ettei kuule? Viittomakieli kun on kuitenkin keksitty.
Olen kai puolisosiaalinen. Small talkille kuvittelen sisällön, esim. miten kertoja on kokenut vaikka sen souturetken esteettisesti, omissa tajunnantiloissaan, vaikka kuittaa sen köyhästi verbeillä "kävin tuossa soutelemassa". Ja mikä informaatiomerkitys sillä on minulle ja muille kuulijoille. Tämä kuuntelutaipumus rikastuttaa kaikki jutut. En vaadi enkä odota että ihmiset ovat muuta kuin ovat. Se mikä ärsyttää, on tiedollinen välinpitämättömyys, jolloin asioiden käsittely jää tunteiden kautta harmaalle alueelle, eikä siihen maksa vaivaa eikä ottaa kantaa. Ei voi itsekään olla varma onko oikeassa, jos minua pitää tollukkana niin sitten pitää. Kyllä ihmisissä on syvyyttäkin itse tykönään, luultavasti tuo kevyt höpöttely palvelee yhteisyyttä ja on siten hyväksi. Olisihan se parempi, jos yhteisöllisyys olisi hiukka älyllisempää, vai?
Kaikki ihmiset ajattelevat kiinnostavia asioita ja moni osaa kertoa mietteistään toisille.
Muiden kanssa jutteleminen on kohteliasta ja huomaavaista, koska jokainen ihminen pitää itseään mielenkiintoisena - kuten aloittaja. Olet yksi arkinen ja tuikitavallinen ihminen monien joukossa.
Eihän siitä tuli mitään, jos kaikki vain möllöttäisivät omien "äärettömän syvällisten ja tärkeiden ajatustensa kanssa".
Monilla (nuorilla) ihmisillä on usein huvittavia tapoja kuvitella, että he ovat ainutlaatuisia mietteineen, vaikka toisten kanssa pärjäävät ja keskustelevat ihmiset ovat parasta, mitä on tarjolla.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja huomiota muilta.