Lue keskustelun säännöt.
Ovatko sosiaaliset ihmiset yksinkertaisia?
06.01.2020 |
Ruokatunnilla, kadulla kävellessäni, kaupan kassajonossa, ynnä muissa lukemattomissa tilanteissa joissa minun ei tarvitse ihan täysillä keskittyä johonkin hankalaan asiaan vaeltelen yksin syvällä ajatuksissani kaukaisiin maailmoihin. Esim yritän löytää mielentilan jossa minulla olisi tunneyhteys numeroihin, muistelen jotain kirjaa jota olen lukenut, kuvittelen että en olekaan kävelemässä kadulla vaan jossain Himalajan vuoristossa, käyn mielessäni keskustelua Forrest Gumpin kanssa, jne jne jne.
En ole täysin epäsosiaalinen. Läheisten ystävien kanssa juttelen syvimmistä tunnoistani, mutta sen enempää en ihmisiä kaipaa. Puolituttujen kanssa en juttele, koska olen huomannut että heillä on aivan järkyttävän pinnalliset jutut. Juoruilua, harrastuksia, ruokavaliota, lemmikkejä, työasioita, mökkeilyä,... eli ihan vain "normaaleja arkisia" asioita. Arkielämän yksinkertaisia asioita joita ihan oikeasti ei tarttisi pohtia sen kummemmin.
Kyllä minäkin tykkään järvellä soudella, mukavaahan se on, mutta ei siitä soutelusta mitään juteltavaa tule! En todellakaan ymmärrä miksi "sosiaaliset" ihmiset vaihtavat kuulumisia tyyliin "kävin mökillä, soutelin järvellä, oli mukavaa". Kuinka aivotonta juttelua voi olla?
Miten sosiaaliset ihmiset jaksavat päivästä ja vuodesta toiseen jutella päivät pitkät noita samoja aivan järkyttävän tyhjänpäiväisiä asioita? Tsiisus! Ihmiset juttelevat useita tunteja joka päivä ja aina vain samoja merkityksettömiä pinnallisia juttuja. Eikö ne mitään enempää tai syvempää kaipaa?
Kyllä minäkin nyt katsoin hieman jääkiekon nuorten MM kisoja, mutta en todellakaan jutellut niistä peleistä! Jos kohtaa toisen ihmisen ihan silmästä silmään niin voi yrittää kohdata hänet myös jollain syvemmällä ja merkityksellisemmällä tasolla kuin vain "oli hieno peli eilen".
Kommentit (50)
Harva haluaa ventovieraiden kanssa alkaa puhua syvimmistä tunteistaan. Mutta harva myöskään osaa olla ihmisten seurassa ihan täysin hiljaa. Joten pitää sitten puhua jostain mistä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että eri ihmiset kaipaavat elämältä eri verran merkityksentunnetta, jotain syvempää merkitystä. Jotkut kaipaavat vähemmän, jotkut enemmän, jotkut niin paljon että tulevat aivan sairaiksi. Mutta en voi ymmärtää miten sosiaalisille ihmisille voi riittää niin älyttömän vähäinen merkitys.
Mitä tunnetta tai muuta elämänsisältöä minun pitäisi siitä saada jos tuttava kertoo minulle esim "tuo keittiössä töissä oleva Maija oli naimisissa mutta sitten sen mies häipyi, nyt Maija on yksinhuoltaja, hyvin se vaikuttaa pärjäävän, sillä on myös koira, Maija on kouluttanut sen koiran tosi hyvin,..." ?
Joskus kuuntelen ihmisten puhuvan tuollasia juoruja ja mä yritän tajuta että mikä pointti tuossa oikein on. Mikä merkitys, mikä arvo, mikä syvempi sisältö? Mikä pointti??? Tuo on mysteeri johon en varmaan ikinä tule saamaan vastausta.
-ap
Kannattaa alkuun hankkia sitä syvempää sisältöä esimerkiksi syventämällä tietämystäsi sanan sosiaalinen merkityksestä. Seuraavaksi voit syventyä sanaan juoruilija ja miettiä miten se eroaa sosiaalisesta. Saatat löytää hyvinkin yllättävän ratkaisun mysteeriin jos toiseenkin.
Mulle on tosi raskasta tuollaisten ihmisten kanssa seurustella. Omat kuulumiset olen oppinut kertomaan ja kuuntelemaan tuttujen asiat ja keskustelemaan ja kyselemään niistä, mutta kun tutut jauhavat tuntemattomista ihmisistä niin mulla lyö päässä vaan tyhjää. Ihan että "muistatko kun ylä-asteella oli Mikko? Näin sitä kaupassa niin eipä ois uskonut että se olisi niin kauniin naisen itselleen saanut", "miehen siskon lapset on ihan kauheita, niiden äiti on joku mt-ongelmainen ihan varmasti, miehen vanhemmatkin ihmettelee sen touhuja" ok?
Puhumisen taito on oma taiteen muoto.
Japanissa tunnetaan myös keskustelun zen.
Keskustelun täytyy tällöin olla yhdentekevää, koska vain siten se voi palvella toisentekevää ja tuottaa merkityksiä.
Hyvä esimerkki on vanhahko rouva, jolta onnistuu mestarillisesti tyhjän puhumisen taito.
Heidän seurassaan voi tuntea olevansa eräällä tavalla vaivautuneessa roolissa. He ovat älykköjä tässä taiteen muodossa.
Vaatii perustaitoja että oppii olemaan vaivautumatta ja yksi perusmuoto tässä ns. länsimaissa tunnetussa smalltalkissa on että hyvä puhuminen on sitä ettei muista mitä äskettäin puhui ja puhe ei välttämättä liity loogisessa merkityksessä edelliseen aiheeseen vaan virtaa kuin puro.
Näitä ihmisiä arvostetaan taiteilijoina ja runoilijoina. Lähes joka kerrostalossa on tälläisiä ihmisiä. Meillä heitä ei oikein arvosteta samassa tasossa kuin vaikkapa Aasiassa yliopistomaailmassa arvostetaan.
Myös Yhdysvalloissa tämä taito on todella tärkeä jos haluaa edetä uralla ja olla menestynyt ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli kanssa tämä sama ongelma, mutta arvaa mitä, kun työ on tarpeaksi mielenkiintoista, niin työkaveritkin ovat mielenkiintoisia. Tietenkin muutama ärsyttävä kuuluu aina joukkoon. Mutta tärkeänä pointtina on se, että opettelee itsekin sen pskan smalltalkin mitä ne tylsät ihmiset harrastaa. Se kuuluu asiaan. Älä vain ala puhua mistään globaalien ongelmien ratkaisemisista tms. Isoista ajatuksista, koska ne ei niitä ymmärrä tai luulevat sinua vain hulluksi :") mutta ajattele miten ihanaa kun on hyviä ystäviä ja ettei kaikki ole aivan säälittävän yksinkertaisia. 👍
Mutta mitä sitten kun ainoa työ mikä kiinnostaa on kapea-alainen erikoisala jolla ei suomessa elätä itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap:n "kertojaäänestä" jotain itsestäni.
Mieleen tulee että se kassajonohöpisijän kassajonohöpinä on vain murto-osa hänen elämästään. Pinnallinen ja syvällinen eivät sulje toisiaan pois; hän voi puhua lähimpiensä kanssa hyvin eri asioista kuin julkisesti. Näet hänet vain lyhyen hetken eikä hänen pulinansa ole varmaankaan se mikä riittää hänelle elämän sisällöksi. Ja toisaalta kuten ap itsekin totesi, ihmiset arvostavat elämässään eri asioita.
Ihmisen elämässä on myös eri vaiheita: kun omat elämänarvoni olivat vielä enemmän hakusessa kuin nykyään, halveksuin "kaikenmaailman marjanpakastamista" ja kämpän siistinä pitämistä sekä arkista pulinaa. Nyttemmin olen tyytyväisempi ja jaan ystävieni kanssa näkemyksiä ja vinkkejä hyvin arkisista asioista.
Eivät ole. Mutta se on hyvin yksinkertaisen ihmisen merkki, että kuvittelee puheliaan olevan sama asia kuin sosiaalinen. Ja vielä yksinkertaisemman ihmisen merkki on, että taivastelee sitä, että jotkut ovat erilaisia kuin itse on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, mikä on sosiaalisen ihmisen vastakohta. Jos et ole sosiaalinen, olet...
Eli kukahan tässä nyt on yksinkertainen?
Kalikka taisi kalahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sen että eri ihmiset kaipaavat elämältä eri verran merkityksentunnetta, jotain syvempää merkitystä. Jotkut kaipaavat vähemmän, jotkut enemmän, jotkut niin paljon että tulevat aivan sairaiksi. Mutta en voi ymmärtää miten sosiaalisille ihmisille voi riittää niin älyttömän vähäinen merkitys.
Mitä tunnetta tai muuta elämänsisältöä minun pitäisi siitä saada jos tuttava kertoo minulle esim "tuo keittiössä töissä oleva Maija oli naimisissa mutta sitten sen mies häipyi, nyt Maija on yksinhuoltaja, hyvin se vaikuttaa pärjäävän, sillä on myös koira, Maija on kouluttanut sen koiran tosi hyvin,..." ?
Joskus kuuntelen ihmisten puhuvan tuollasia juoruja ja mä yritän tajuta että mikä pointti tuossa oikein on. Mikä merkitys, mikä arvo, mikä syvempi sisältö? Mikä pointti??? Tuo on mysteeri johon en varmaan ikinä tule saamaan vastausta.
-ap
Joillekin puhuminen on kivaa. Sillä ei ole mitään väliä mitä lätisee.
Oma ex oli tuppisuu.
Nyrkkeilijä, mutta hyvin hiljainen tapaus.
Kun aloitti sparraamaan tai kesällä rakennettiin jotain niin alkoi puhumaan eik puheelle nähnyt loppua.
Toiset on hiljaisempia ja kun kädet käy niin suu käy samalla.
Ehkä joillekin on vaikea yhdistää puhetta, kun ei kädet liiku samalla. Johtuu ehkä autismista?
Mielestäni suomalaisille yleistä että vasta puuhastellessa alkaa puhe ja samalla työt hidastuu myös. Ehkä se on sellaista työnteon välttelyä sitten, tiedä sitten mitä se oikein on.
Minä puhun jatkuvasti vaikkei suu liiku.
Heitän nerokkaita loukkauksia keskustelujen väliin pääni sisässä ja naureskelen ylimielisesti muille. Äänet pääni sisällä ei lakkaa koskaan.
Sanotaan että terve ihminen puhuu.
Eihän apinat puhu, se nyt pitää muistaa tähän väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisuuden määrittely on muuten käsittääkseni aika vaikeata, se ei tosiaan ole yhtä kuin puheliaisuus tai seurallisuus. T. 27
Hölöttäjät hölöttää, loppumaton luonnonvara.
Me muut pakkokuuntelemme. Busseissa, pukuhuoneissa, kassajonoissa, hisseissä, odotushuoneissa, kahviloissa, . . . 🔊🙉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertti. kirjoitti:
Eivät, mutta monet introvertit ovat ihmissuhdetaidottomia tolloja.
Taisi ekstrovertilla mennä tunteisiin? No, käy pihalla juttelemassa ekstroverttinapureillesi, niin helpottaa. Ikään kuin katarttisesti puhdistutte yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Mietipä, mikä on sosiaalisen ihmisen vastakohta. Jos et ole sosiaalinen, olet...
Eli kukahan tässä nyt on yksinkertainen?
Sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemukseni ovat täysin päinvastaisia aloittajan kanssa. Tuntemani sosiaaliset ihmiset ovat monisyisiä, älykkäitä, ja maailmasta kiinnostuneita henkilöitä.
En tiedä onko omassa mielikuvituksessaan Forrest Gumpin kanssa keskustelu sitten joku ylemmän älykkyyden ja syvällisyyden taso, jotka vain ap:n kaltaiset introvertit voivat saavuttaa... Ehkä olen vain liian typerä tajuamaan tätä mielikuvitusdialogin hienoutta? Miksipä tosiaan keskustella oikeassa elämässä kenenkään kanssa kun voi mielikuvituksessaan keskustella vaikka Roope Ankan kanssa rahataloudesta tai kysyä metsän oravilta käpyjen makumaailmasta.
Vierailija kirjoitti:
Hölöttäjät hölöttää, loppumaton luonnonvara.
Me muut pakkokuuntelemme. Busseissa, pukuhuoneissa, kassajonoissa, hisseissä, odotushuoneissa, kahviloissa, . . . 🔊🙉
Suurissa kaupungeissa ihmisille kehittyy taito ignoorata möly.
Hyvä harjoitus suurkaupungissa tai hälinässä on opetella lukemaan kirjaa ja eritellä ne kirjan ajatukset edelle kaikkea muuta hälyä.
Sitä kutsutaan keskittymiseksi. Ihmisillä on sisäänrakennettu taito olla melun keskellä.
Ajattele jotain sademetsää jossa hiljaista hetkeä ei ole olemassakaan. On vain kakofoniaa.
Tälle kehittyi tarve ja taito eristää turha meteli taustalle että kykeni keskustelemaan asioista melun keskellä.
Tuo kertoo vain että ei ole keskittymiskykyä ja itsekuria mennä flowtilaan.
Olen introvertti. En ole järin sosiaalinen, mutta minua kyllä kiinnostavat myös mainitsemasi arkielämän ”yksinkertaiset asiat”. :) Olen kiinnostunut myös monista muista asioista ja aiheista, jotka taas eivät ole niin arkisia. Joskus mietin syvällisiä, joskus en. Välillä tykkään nollata aivot ja vaan puhua tyhjänpäiväisiä, joskus taas keskustella vakavia.
Kuulostat vähän ylimieliseltä ja mustavalkoiselta. Elämässä on hetkensä syvällisten pohdinnalle, mutta niin myös arkisemmille ja ”pinnallisemmille” asioille. Olisi elämä varsin tylsää jos jatkuvasti pitäisi olla pohtimassa elämää suurempia kysymyksiä. Välillä on hyvä osata myös nollata aivot ja olla miettimättä kaikkea niin paljon.
Ap yrittää nostaa itseään muiden yläpuolelle, vaan onnistuu siinä surkeasti kun ei edes tiedä, mitä sosiaalinen tarkoittaa.
Viihdeohjelmissahan tarvitaan tätä älykkyyden muotoa.
Monesti kun kuuntelee joutavaa puhetta, niin siinä lepää korva. Se on kuin jazzia tai ambienttia.
Suloista lajikumppanin ääntä taustalla.
Itse nautin lenkkeilystä kaupungin keskustoissa ruuhka-aikaan. Voin saada korviini ison annoksen lajinomaista ääntelyä ja se nostaa hormonitasoja ja mieltä voimakkaammaksi.
Äskettäin oli tutkimuskin siitä miten ihminen tarvitsee ääntä ja erityisesti lajinomaista puhetta päivittäin usean tunnin ajan tai sairastuu henkisesti.
Yksi henkisen sairastumisen muoto on tuo ap:n kuvailema päänsisäinen keskustelu mielikuvitushahmon kanssa. Sitä samaa myös vangit tekevät eristyksissä ja kun eivät kuule lajinomaista ääntelyä, niin myös masentuvat ja älykkyyskin heikkenee.
On tutkittu että kongnitiiviset tasot romahtaa. Samaa voi myös todeta laululinnuilla, kun vertaa yksinäistä laululintua häkissä ja laululintuja häkissä lajikumppanien kanssa, niin voidaan jo suoraan ymmärtää että aivot ja hermosto vaatii tiettyä värähtelyä jatkuvasti ympärille ollakseen toimintakykyiset optimaalisella tasollaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tapana käydä keskusteluja voileivän teosta Karl Marxin kanssa.
Tunnen olevani älykkö. Yleensä keskustelu kiihtyy kun väittelemme parhaimmista patongin täytteistä.
Jos kävisin saman keskustelun työtovereiden kanssa, niin se ei olisi niin älykkömäistä.
Kykenen myös masturboimaan samalla kun luen ihan tavallista romaania tai sanomalehtiä.
Osaan jakaa ajatukseni siten että seksuaalisille asioille jää sopivasti tilaa että masturbointi onnistuu samalla kun luen sanomalehteä tai romaania.
Oletko entinen vanki?
Mietipä, mikä on sosiaalisen ihmisen vastakohta. Jos et ole sosiaalinen, olet...
Eli kukahan tässä nyt on yksinkertainen?