Ahdistaa mieheni kuolema

Vahinkoja tapahtuu. Jos tekee asioista valituksia, paperit on aina salassapidettäviä.

Vaikka asiakas puhuisi avoimesti, paperit on salaisia, jotta voidaan peitellä työntekijöiden mahdollisia virheitä. Ei liity tähän tapaukseen, vaan yleisesti.

Älä AP syytä itseäsi. Saithan olla miehesi kanssa sen ajan kuin olitte.

Hyvät muistot kantaa.

Jos aivosähkökäyrä näytti nollaa, ei toivoa olisi ollut. Silmänliikkeitä ohjaavat aivoalueet ovat aivojen syvimmissä osissa, minkä takia silmänliikkeet toimivat vielä, vaikka aivokuori eli tietoisuus oli sammunut. Myös mm. anenkefaliasta kärsivillä vauvoilla voi syntyessään näkynsä silmänliikkeitä, vaikka aivoista puuttuisi suurin osa syvimpiä aivorungon osia lukuunottamatta. Se, että miehesi hengitysliikkeet loppuivat kertoi, että hän oli oikeasti aivokuollut, toivoa ei olisi ollut ja miehesi, se persoona ja sielu, lähti todennäköisesti jo teillä kotona. Voimia ❤️

T. Lääkäri

Nyt sanon Ap:lle, että älä enää lue näitä vastauksia.

Täällä on pari asiallista vastausta ja lopussa valitettavan paljon provoa. Myös minä olen hoitanut elvytettyjä vuosien ajan ja kertomasi perusteella voin vakuuttaa, että kaikki on tehty mikä on ollut mahdollista. Ylipäänsä 24 minuutin elottomuus (sydämen pysähdyksestä/hätäpuhelun alusta sydämen käynnistymiseen) on jo melko pitkä aika ja ennuste yleensä heikko. Miehesi on ollut ilmeisesti hypotermiahoidossa ja nukutettuna lääkkeellisesti. Karkeasti yksinkertaistetusti, kun nukutusaineen anto lopetetaan, potilas herää, jos aivotoimintaa on jäljellä. Herääminen ei tarkoita vain silmien auki pitämistä, josta myös EEG on kertonut omaa tarinaansa. Miehesi ei olisi voinut elää ilman hengityskonetta ja verenkiertoa ylläpitäviä lääkkeitä ja niiden antaminen elämän pitkittämiseksi olisi epäeettistä, kun lopputulosta ei voi muuttaa. Lääkäreille nämä tapaukset ovat selviä, eikä niissä kyllä ole epäilyksen sijaa. Refleksit säikäyttävät ja ymmärrettävästi ahdistavat omaisia, mutta ne todella ovat vain refleksejä. Hoidon lopettamiseen liittyvät päätökset tekee teho-osastolla kokeneiden lääkärien tiimi, ei kukaan henkilö yksin.

Omaiset surevat lähes aina, että eivät tehneet tarpeeksi tai eivät ehkä elvyttäneet oikein. Haluan kuitenkin sanoa, että et olisi voinut tehdä mitään tämän paremmin! Lääketiede pystyy paljon, mutta on tällaisia asioita, joiden edessä ihmiset ovat voimattomia.

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja lohtua siitä, että olit miehesi luona viimeisillä hetkillä.

Varaa aika jollekkin lääkärille ja ota miehesi hoitotiedot mukaasi, tämä lääkäri sitten sinulle selittää mitä on tehty, miten miehesi aivotoiminta on toiminut jne. Saat selkeän ja ammattimaisen vastauksen ja voit päästä hieman turhasta syyllisyydestäsi eroon. Ja ehkä hieman myös surussa ns. eteenpäin ja kokisit myös iloa myöhemmin.

Toivon hirveästi, että tämän keskustelun aloittaminen oikeasti auttoi aloittajaa. Rankkaa kantaa tuollaista taakkaa mukanaan. Täällä on muutama todella hyvä kommentti, jo itseäkin helpotti ap:n puolesta.

Paljon tsemppejä surun käsittelyyn <3

Harmittaa sinun puolesta, että sairaalassa ei käyty kunnollista keskustelua sinun kanssa. Oman läheiseni vakavan sairauskohtauksen kohdalla me lähiomaiset istuimme pöydän ääressä ja lääkäri kävi läpi, miten ja miksi on toimittu ja mitä vaihtoehtoja on edessä, mikä on todennäköistä jne. Meidän läheisten oli mahdollisuus ilmaista mielipiteitä ja kysellä. Kävi myös selväksi, että teholla läheistä hoitaa lääkäreiden tiimi ja he myös konsultoivat muiden sairaaloiden lääkäreitä. (Meillä tilanne oli harvinainen, jossa tarvittiin paljon osaamista.) Myös sairaanhoitajien kanssa keskusteltiin pitkiä keskusteluja niiden päivien aikana ja he olivat todella hyvin perehtyneet tilanteeseen. Hoitajat mm. laittoivat hiuksia nätiksi ja soittivat hänen lempimusiikkia, vaikka läheisemme oli syvässä nukutuksessa. Uskon, että miehesi oli yhtä lailla hyvässä hoidossa viimeiset hetket ja päätökset on olleet perusteellisia. Voimia sinulle <3