Ahdistaa mieheni kuolema

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt1234567 kirjoitti:

Vielä lisään edelliseen, että minun mielipidettä ei kysytty hengityskoneen sammuttamiseen liittyen. Lääkärit vain sanoivat, että tänään illalla laitetaan kiinni. Eli sen puoleen ei ole syyllisyyttä, koska en asiaan voinut vaikuttaa ja en muutenkaan haluaisi ketään koneiden avulla elossa pitää. Ilmeisesti oli tilanne tosiaan niin toivoton, ettei tästä alettu edes keskustelemaan.

AP

Ei minultakaan kysytty laitteesta irrottamisesta ja muutaman tunnin kuluttua siitä lähti. Silti kelaan edelleen mielessäni olisinko voinut tehdä jotain toisin, jossittelen eri tilanteita ja käyn tapahtunutta sekunti sekunnilta läpi. Millekään ei tietenkään enää voi mitään ja toivottavasti lääkärit oli oikeassa, muuta ei voi toivoa.

#15

Ap, älä piinaa itseäsi. Miehestäsi oli jäljellä enää kuori, hänellä ei ollut enää tietoisuutta siinä vaiheessa, kun hänet irrotettiin koneesta. Surullista, että hän kuoli noin nuorena, mutta muistele aikoja ennen kohtausta, älä sitä, mitä tapahtui sen jälkeen.

Osanottoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIkös tuollainen refleksi ole helposti suljettavissa pois? "Älä seuraa minua katseellasi jos kuulet minua". Jos seuraa niin se on refleksi.

Tosipaikassa ei ihminen kyllä kykene loogisesti testailemaan.

Lääkärit testaavat tämänkin varmistaakseen että kyse on refleksistä. Eli jos potilas noudattaa kehoituksia, esim seuraa ja lakkaa seuraamasta katseella kehoituksesta, silloin ei tietenkään ole kyse refleksistä. Aivosähkökäyrä kertoo tosiaan noiden isoaivojen toiminnasta, erityisesti aivokuoren toiminnasta. Aivokuorella sijaitsevat kaikki tärkeät ns korkeammat aivotoiminnot: liikkeiden hallinta, näkö, puheen tuotto ja ymmärtäminen. Jos siellä ei ole toimintaa, ihminen ei ole kuin elävä kuori. Ja aivovaurio myös pahenee elvytystä seuraavina vuorokausina aivojen turpoamisen takia. Hapenpuutteesta kuolioon mennyt aivokudos turpoaa ja tuhoaa sen jäljelle jälkeenkin osan joka jää puristuksiin kallon sisällä. Ja kuten joku jo aiemmin kommentoikin, jos kuolee pian hengityskoneen sammuttamisen jälkeen, aivorunkokin on tuhoutunut eikä pysty elämään ilman hengityskonetta.

Ihmisen tuntoaisti säilyy melko pitkään pahankin aivovaurion jälkeen. Ja aivovauriossa, erityisesti aivokuolemassa tai sen lähestyessä on tyypillinen refleksi että ihmisen katse kääntyy sinne mihin häntä kosketaan. Jos aivorungossa on osittain toimintaa, ihminen myös avaa silmiään. Nämä löydökset ovat omaisille aina rankkoja, koska tuntuu niin vaikealta ymmärtää että se rakas läheinen sieltä kehon sisältä on kuollut vaikka keho onkin vielä jotenkin elossa.

Ap, otan kovasti osaa suruusi. Hoidan usein miehesi kaltaisia potilaita ja kohtaan omaisia jotka käyvät läpi samoja tunteita kuin sinä. Parantavasta hoidosta sekä aktiivisesta tehohoidosta luovuttaessa potilaalla on aina hyvä lääkitys joka helpottaa kaikkia mahdollisia tuskia. Omalla osastollani on myös tapana että hoitaja on potilaan vierellä mahdollisimman paljon, erityisesti kuoleman hetkellä jos omaiset eivät voi olla paikalla.

Ap, olet kokenut äkillisen ja shokeeraavan menetyksen. On selvää että mielessäsi velloo paljon kysymyksiä ja ahdistusta. Ymmärrän hyvin että olo on epävarma. Luultavasti lääkärit ovat asioita sinulle selittäneetkin mutta tapahtumien nopeus ja äkillisyys tekevät niistä vaikeita sisäistää. Kokemuksesta tiedän että asian käsitteleminen vie aikaa viikkoja, jopa kuukausia eikä sitä siltikään ole helppo hyväksyä. Hae rohkeasti itsellesi keskusteluapua, joko terveyskeskuksesta tai seurakunnasta tai vaikka molemmista, ihan mikä itsestäsi parhaalta tuntuu. Voit myös turvautua Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen. Netistä löydät myös Nuorten leskien yhdistyksen, sieltä saat vertaistukea.

Toivotan sinulle kovasti voimia surussasi!

Ystäväni joutui neuvottelemaan lääkäreiden kanssa sammutetaanko hänen mieheltään elintoimintoja tukevat laitteet. Mies oli myös aivokuollut. 

Se tapahtui 25 vuotta sitten.

Ystäväni koki päätöksen tekemisen vaikeaksi, vaikkakin lääkäreiden tukemana, joten jos hän saisi valita hän antaisi päätösvallan vain lääkäreillä. Hän kantoi raskasta syylllisyyden taakkaan vuosikausia, kunnes aika auttoi häntä ymmärtämään kaiken tapahtuneen.

Ole itsellesi armollinen. Voimia!

Terv myöskin leski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIkös tuollainen refleksi ole helposti suljettavissa pois? "Älä seuraa minua katseellasi jos kuulet minua". Jos seuraa niin se on refleksi.

Tosipaikassa ei ihminen kyllä kykene loogisesti testailemaan.

Lääkärit testaavat tämänkin varmistaakseen että kyse on refleksistä. Eli jos potilas noudattaa kehoituksia, esim seuraa ja lakkaa seuraamasta katseella kehoituksesta, silloin ei tietenkään ole kyse refleksistä. Aivosähkökäyrä kertoo tosiaan noiden isoaivojen toiminnasta, erityisesti aivokuoren toiminnasta. Aivokuorella sijaitsevat kaikki tärkeät ns korkeammat aivotoiminnot: liikkeiden hallinta, näkö, puheen tuotto ja ymmärtäminen. Jos siellä ei ole toimintaa, ihminen ei ole kuin elävä kuori. Ja aivovaurio myös pahenee elvytystä seuraavina vuorokausina aivojen turpoamisen takia. Hapenpuutteesta kuolioon mennyt aivokudos turpoaa ja tuhoaa sen jäljelle jälkeenkin osan joka jää puristuksiin kallon sisällä. Ja kuten joku jo aiemmin kommentoikin, jos kuolee pian hengityskoneen sammuttamisen jälkeen, aivorunkokin on tuhoutunut eikä pysty elämään ilman hengityskonetta.

Ihmisen tuntoaisti säilyy melko pitkään pahankin aivovaurion jälkeen. Ja aivovauriossa, erityisesti aivokuolemassa tai sen lähestyessä on tyypillinen refleksi että ihmisen katse kääntyy sinne mihin häntä kosketaan. Jos aivorungossa on osittain toimintaa, ihminen myös avaa silmiään. Nämä löydökset ovat omaisille aina rankkoja, koska tuntuu niin vaikealta ymmärtää että se rakas läheinen sieltä kehon sisältä on kuollut vaikka keho onkin vielä jotenkin elossa.

Ap, otan kovasti osaa suruusi. Hoidan usein miehesi kaltaisia potilaita ja kohtaan omaisia jotka käyvät läpi samoja tunteita kuin sinä. Parantavasta hoidosta sekä aktiivisesta tehohoidosta luovuttaessa potilaalla on aina hyvä lääkitys joka helpottaa kaikkia mahdollisia tuskia. Omalla osastollani on myös tapana että hoitaja on potilaan vierellä mahdollisimman paljon, erityisesti kuoleman hetkellä jos omaiset eivät voi olla paikalla.

Ap, olet kokenut äkillisen ja shokeeraavan menetyksen. On selvää että mielessäsi velloo paljon kysymyksiä ja ahdistusta. Ymmärrän hyvin että olo on epävarma. Luultavasti lääkärit ovat asioita sinulle selittäneetkin mutta tapahtumien nopeus ja äkillisyys tekevät niistä vaikeita sisäistää. Kokemuksesta tiedän että asian käsitteleminen vie aikaa viikkoja, jopa kuukausia eikä sitä siltikään ole helppo hyväksyä. Hae rohkeasti itsellesi keskusteluapua, joko terveyskeskuksesta tai seurakunnasta tai vaikka molemmista, ihan mikä itsestäsi parhaalta tuntuu. Voit myös turvautua Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen. Netistä löydät myös Nuorten leskien yhdistyksen, sieltä saat vertaistukea.

Toivotan sinulle kovasti voimia surussasi!

Huomasin vasta että asiasta on kulunut aikaa. Koska edelleen asia noin vahvasti sinua vaivaa, sitä suuremmalla syyllä hae apua.

Elvytyksestä ja sen onnistumisesta älä kanna syyllisyyttä. Elvyttäminen on viimeinen epätoivoinen yritys pelastaa jotain kun asiat ovat jo lähtökohtaisesti pahimmalla mahdollisella tavalla pielessä. Elvyttäminen ei ole koskaan helppoa, ei edes sairaalassa kaikkien laitteiden ja hoitovälineiden keskellä. Miehesi sairastuminen on ollut äkillinen ja raju. Sen edessä ei ihminen juuri mitään mahda. On tilanteita joissa ammattilaisetkin ovat voimattomia, eikä sinulta ap kukaan voi myöskään odottaa sen enempää (samoin kuin tässä keskustelussa toinen puolisoaan sureva). Armahda itseäsi, et ole tehnyt mitään väärää eikä sinulta kukaan voi myöskään enempää odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan piinaat itseäsi asialla. Olen ollut varmasti shokkitilassa tuossa vaiheessa, eikä siinä oikein osaa muuta tehdä kuin kuunnella lääkäreitä, joiden pitäisi olla asiantuntijoita. Otan osaa menetykseesi. t. nuorileski

Höpö höpö.

Ei varmasti ole shokkitilaa tämmöinen: "hänellä oli silmät auki ja silmillä seurasi minun kasvoja ja puhetta. Kun koskin hänen käteen, hän katsoi heti alas meidän käsiimme"

Selkeä ymmärrys tuossa on. Vaikka on julmaa sanoa näin, muuta se on rehellistä.

Voimia äärettömästi ❤

Vierailija kirjoitti:

Turhaan piinaat itseäsi asialla. Olen ollut varmasti shokkitilassa tuossa vaiheessa, eikä siinä oikein osaa muuta tehdä kuin kuunnella lääkäreitä, joiden pitäisi olla asiantuntijoita. Otan osaa menetykseesi. t. nuorileski

Miksi valehtelet ja yrität valheella saada ap uskomaan johonkii epätoteen.

Tässä on vähän idea kuin kaveri kysyy onko puseroni kiva ja vastaat, että on, kun et halua loukata ja olla rehellinen ja sanoa, että ruma. Asioiden vakavuus on eri, mutta idea sama.

Väsynyt1234567 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koomapotilaat ymmärtävät siinä missä valveillaolevat. Tämä on todistettu MRI:llä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4147439/ ja monella eri tavalla. Aivokuollut ei varmasti liikuta silmiään ärsykkeen suuntaan, eli mikäli miehesi näin olisi tehnyt, olisi lääkäri linnassa taposta. Kyse on siis provosta.

Ei kyllä tosiaan ole kyse provosta. Mieheni ei ollut enää koomassa! Ensin elvytyksen jälkeen hänet vaivutettiin lääkekoomaan, jotta aivot eivät rasittuisi enempää ja ruumiin lämpötila laskettiin. Tämän jälkeen häntä yritettiin herättää (lämpötilaa lisätä jne.), mutta ensimmäinen yritys ei lääkärin mukaan onnistunut (hoitaja sanoi, että miehesi ei reagoinut siihen hyvin?). Toisella kertaa onnistui ja samalla tuli varmistus aivosähkökäyrän tuloksista, eli 'ei _lähes_ mitään toimintaa' tai käyrät olemattomia. Hän ei siis ollut menehtyessään koomassa.

Kiitos kaikille tsempeistä! Silmät eivät siis seuranneet minua esimerkiksi ovelta vierelleen, mutta ainakin minun mielestäni hän katsoi minua silmiin. Toivon hartaasti ettei hänellä ollut enää mitään aivotoimintaa. Kun hengityskoneet sammutettiin, luulin hänen kuolevan heti. Hoitaja sitten sanoi, että tässä voi joillain mennä viikkoja, jopa kuukausia! Tämän jälkeen olin aivan kauhuissani tulevasta, mutta 'onneksi' hän menehtyi muutaman tunnin kuluessa.

Pahin skenaario olisi ollut, että hän olisi toipunut joten kuten laitteissa ja rullatuolissa. Liikunnallinen ja touhukas mies ei olisi kyllä sellaiseen elämään sopeutunut :/ Toivon mukaan hän menehtyi jo meidän asunnon lattialla eikä enää koskaan ymmärtänyt mitään ympäristöstään.

AP

Aivot ovat toisinaan ihmeelliset ja ne voivat palautua todella isostakin traumasta ja pitkänkin kooman jälkeen. Elintoimintojen suhteen aivorunko ja sen lähialueet ovat merkityksellisiä, ei niinkään harmaan aineksen kuusi solukerrosta, joissa tietoisuutemme ja ihmisyytemme ovat. Ehkä hänellä on ollut niin laajat solutuhot, että ne ovat näkyneet aivokuvissa ja siksi hän menehtyi.

Mitä sitten tulee silmiin, niin jos katsot nukkea, jonka silmät ovat takuuvarmasti paikallaan, vaikuttaa nukkekin seuraavan sinua. Tämä johtuu illuusioista, joita on kaikilla ja erityisesti stressissä ja surussa tällaiset voivat vahvistua.

Ei lääkäritkään tiedä kaikkea varsinkaan kokemattomat, tuota ei voi kukaan tietää. Tajuissaan olevalta kuitenkin vaikutti, jos on seurannut katseellaan. Näinhän ihminen yleensä toimiinormaalistikin niin miten voitte väittää, että ei ollut tajuissaan.

Vierailija kirjoitti:

Aivokuolleet ei kyllä seuraa katseellaan.

Pelkään itse joutuvani tuollaiseen elvytystapahtumaan, koska en varmasti osaisi toimia oikein.

Jaksamisia sinulle.

No eihän ne seuraa mutta osa täällä nyt haluaa valehdellä AP että kyllä se oli aivikuollut. 

Väsynyt1234567 kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen, että miten sitten silmillään seurasi minua. Lääkäri sanoi tosiaan, että on vain refleksiä. Vaikea tuota on uskoa ja ahdistaa kauheasti, että mieheni olisi ollut tajuissaan ja ymmärtänyt lääkärien puheet ja tilanteensa. En pystynyt edes mennä paikalle enää, kun koneet sammutettiin. Tämänkin vuoksi ahdistaa, jos sitten tiesi kuolevansa ja oli yksin synkässä huoneessa peloissaan.

AP

Eikö omaisena pysty kieltämään koneen sammutusta, jos miehesi vielä noin voimakkaan selkeästi reagoi ja itse vielä epäilit tuota aivokuollut-asiaa.

Eikö tuossa tilanteessa voi sanoa että ei irroteta piuhuja. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä piinaa itseäsi. Miehestäsi oli jäljellä enää kuori, hänellä ei ollut enää tietoisuutta siinä vaiheessa, kun hänet irrotettiin koneesta. Surullista, että hän kuoli noin nuorena, mutta muistele aikoja ennen kohtausta, älä sitä, mitä tapahtui sen jälkeen.

Osanottoni.

Tiedoton ei kyllä seuraa katseellan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EIkös tuollainen refleksi ole helposti suljettavissa pois? "Älä seuraa minua katseellasi jos kuulet minua". Jos seuraa niin se on refleksi.

Tosipaikassa ei ihminen kyllä kykene loogisesti testailemaan.

Lääkärit testaavat tämänkin varmistaakseen että kyse on refleksistä. Eli jos potilas noudattaa kehoituksia, esim seuraa ja lakkaa seuraamasta katseella kehoituksesta, silloin ei tietenkään ole kyse refleksistä. Aivosähkökäyrä kertoo tosiaan noiden isoaivojen toiminnasta, erityisesti aivokuoren toiminnasta. Aivokuorella sijaitsevat kaikki tärkeät ns korkeammat aivotoiminnot: liikkeiden hallinta, näkö, puheen tuotto ja ymmärtäminen. Jos siellä ei ole toimintaa, ihminen ei ole kuin elävä kuori. Ja aivovaurio myös pahenee elvytystä seuraavina vuorokausina aivojen turpoamisen takia. Hapenpuutteesta kuolioon mennyt aivokudos turpoaa ja tuhoaa sen jäljelle jälkeenkin osan joka jää puristuksiin kallon sisällä. Ja kuten joku jo aiemmin kommentoikin, jos kuolee pian hengityskoneen sammuttamisen jälkeen, aivorunkokin on tuhoutunut eikä pysty elämään ilman hengityskonetta.

Ihmisen tuntoaisti säilyy melko pitkään pahankin aivovaurion jälkeen. Ja aivovauriossa, erityisesti aivokuolemassa tai sen lähestyessä on tyypillinen refleksi että ihmisen katse kääntyy sinne mihin häntä kosketaan. Jos aivorungossa on osittain toimintaa, ihminen myös avaa silmiään. Nämä löydökset ovat omaisille aina rankkoja, koska tuntuu niin vaikealta ymmärtää että se rakas läheinen sieltä kehon sisältä on kuollut vaikka keho onkin vielä jotenkin elossa.

Ap, otan kovasti osaa suruusi. Hoidan usein miehesi kaltaisia potilaita ja kohtaan omaisia jotka käyvät läpi samoja tunteita kuin sinä. Parantavasta hoidosta sekä aktiivisesta tehohoidosta luovuttaessa potilaalla on aina hyvä lääkitys joka helpottaa kaikkia mahdollisia tuskia. Omalla osastollani on myös tapana että hoitaja on potilaan vierellä mahdollisimman paljon, erityisesti kuoleman hetkellä jos omaiset eivät voi olla paikalla.

Ap, olet kokenut äkillisen ja shokeeraavan menetyksen. On selvää että mielessäsi velloo paljon kysymyksiä ja ahdistusta. Ymmärrän hyvin että olo on epävarma. Luultavasti lääkärit ovat asioita sinulle selittäneetkin mutta tapahtumien nopeus ja äkillisyys tekevät niistä vaikeita sisäistää. Kokemuksesta tiedän että asian käsitteleminen vie aikaa viikkoja, jopa kuukausia eikä sitä siltikään ole helppo hyväksyä. Hae rohkeasti itsellesi keskusteluapua, joko terveyskeskuksesta tai seurakunnasta tai vaikka molemmista, ihan mikä itsestäsi parhaalta tuntuu. Voit myös turvautua Mielenterveysseuran kriisipuhelimeen. Netistä löydät myös Nuorten leskien yhdistyksen, sieltä saat vertaistukea.

Toivotan sinulle kovasti voimia surussasi!

Kiitos paljon! Tämä viesti helpotti oloani. Olin todella hämmästynyt, kun kävin hänen luonaan kooman jälkeen. Juuri tätä säikähdin, kun silmät olivat auki. Kiitos ammattitaidostasi, teet arvokasta työtä ja nyt myös minä voin hieman hengähtää helpotuksesta.

AP

Vierailija kirjoitti:

Äidillänikin kääntyili silmät, kun hän teki kuolemaa monen aivoinfarktin jälkeen. Voi oikeastikin olla vain refleksi, jos ei aivosähkökäyrä näytä toimintaa. 

Voi hyvää päivää. Silmien kääntyily on nyt aivan eri kuin sauraaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt1234567 kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen, että miten sitten silmillään seurasi minua. Lääkäri sanoi tosiaan, että on vain refleksiä. Vaikea tuota on uskoa ja ahdistaa kauheasti, että mieheni olisi ollut tajuissaan ja ymmärtänyt lääkärien puheet ja tilanteensa. En pystynyt edes mennä paikalle enää, kun koneet sammutettiin. Tämänkin vuoksi ahdistaa, jos sitten tiesi kuolevansa ja oli yksin synkässä huoneessa peloissaan.

AP

Eikö omaisena pysty kieltämään koneen sammutusta, jos miehesi vielä noin voimakkaan selkeästi reagoi ja itse vielä epäilit tuota aivokuollut-asiaa.

Eikö tuossa tilanteessa voi sanoa että ei irroteta piuhuja. 

Ei minulta kysytty mitään, todettiin vain, että koneet sammutetaan tänä iltana ja annettiin tarkka kellonaika (jos olisin voinut tulla paikalle). En nyt tästä hengityskoneesta sinänsä ole ahdistunut, koska mieheni ei missään nimessä olisi voinut ns. vammaisena pyörätuolissa elää hänelleen mieluista elämää. Enkä usko, että olisi koskaan toipunut edes sen vertaa. Tuskin hän olisi muutenkaan kuollut niin nopeasti koneiden sammuttamisen jälkeen, jos olisi ollut mitään toivova jäljellä.

Minua siis eniten ahdistaa se kooman jälkeinen tila. En ollut varautunut siihen, että hänellä olisi edes silmät auki! Paria tuntia aikaisemmin hän oli tosiaan lääkekoomassa kuin nukkuva. Nyt silmät liikkuivat (toivon edelleen, että kyseessä oli jokin refleksi tms. eikä tiedostanut mitään). Myös hengityskoneella hengittäminen kuulosti raskaalta, aivan kuin olisi itse hengittänyt. Mieheni ei ikinä halunnut kuolemasta puhua ja tiesin, että hänellä on kuolemanpelko. Olisi kauheaa siinä tilanteessa kuulla lääkäreiden puhuvan tulevasta kuolemasta. Olen tätä pari vuotta päässäni miettinyt ja itkenyt, nyt vihdoin uskalsin anonyymisti avautua ja kysellä, koska googlaamalla en löydä tietoa.

AP

Hän vaikutti siltä, kuin aivoissa ymmärtäisi kaiken, mutta kehon liikkeet ja puhe olisi vain mahdotonta.

Kauheaa olla oman kehonsa vanki. Tuota pelkään. 

Vierailija kirjoitti:

Hän vaikutti siltä, kuin aivoissa ymmärtäisi kaiken, mutta kehon liikkeet ja puhe olisi vain mahdotonta.

Kauheaa olla oman kehonsa vanki. Tuota pelkään. 

Tätä varten on se eeg että näin ei pääse käymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei lääkäritkään tiedä kaikkea varsinkaan kokemattomat, tuota ei voi kukaan tietää. Tajuissaan olevalta kuitenkin vaikutti, jos on seurannut katseellaan. Näinhän ihminen yleensä toimiinormaalistikin niin miten voitte väittää, että ei ollut tajuissaan.

Tämä. Kummallista että täällä puolustellaan hoitovirheitä tehneitä lääkäreitä.

En missään vaiheessa ole syyllistänyt lääkäreitä enkä aio! He tekivät kaikkensa. Tässä nyt ei ole kyse mieheni hengen pelastamisesta, hän ei varmasti olisi tuosta enää toipunut mitenkään inhimmilliseen elämään. Missään kohtaa lääkärit ei varmasti tehneet hoitovirhettä, ainoastaan minulle lähiomaisena olisi voitu asiat selkeämmin selittää (mistä tämä ja tuo johtuu jne.) ja tästä nyt täällä vauvapalstalla avaudun. Minulla ei mitään tietoa aivojen anatomiasta ja olenkin jo saanut hyviä neuvoja ja tsemppauksia, olen niistä todella kiitollinen.

AP