Ahdistaa mieheni kuolema
Mieheni kuoli kaksi vuotta sitten sydänkohtaukseen 48 vuotiaana. Hän yhtäkkiä tuupertui olohuoneen lattialle ja tottakai soitin heti ambulanssin (15min kesti tulla) ja aloitin itse elvytyksen, tosin en usko, että tein sen oikein. Mieheni saatiin elvytettyä vasta 24min päästä.. Hänet vaivutettiin lääkekoomaan, jotta aivot eivät vaurioituisi enempää. Seuraavana päivänä eeg näytti kuulema aivotoiminnan olevan todella vähäistä tai olematonta ja sanottiin, että hengityslaitteet suljetaan vielä myöhemmin samana päivänä. Kävin häntä katsomassa tämän kooman 'pois oton' jälkeen (koomassa hän tietenkin näytti vain nukkuvalta) ja tämä hetki minua edelleen ahdistaa: hänellä oli silmät auki ja silmillä seurasi minun kasvoja ja puhetta. Kun koskin hänen käteen, hän katsoi heti alas meidän käsiimme. Lääkäri selitti tämän olevan vain aivokuolleen refleksejä tms.? Voiko näin olla? Ahdistaa ihan hirveästi, jos miehesi olisikin ymmärtänyt jotain ympäristöstään ja kuullut lääkärien sanoja hengityskoneiden sammuttamisesta ja kuolemasta. En löydä mistään vastauksia tähän. Hän vaikutti siltä, kuin aivoissa ymmärtäisi kaiken, mutta kehon liikkeet ja puhe olisi vain mahdotonta. Auttakaa, onko tietoa tällaisesta?:( Hengityskone tosiaan sammutettiin sinä iltana ja hän muutaman tunnin päästä sitten menehtyi..
Kommentit (47)
Aivokuolleet ei kyllä seuraa katseellaan.
Pelkään itse joutuvani tuollaiseen elvytystapahtumaan, koska en varmasti osaisi toimia oikein.
Jaksamisia sinulle.
Tätä minäkin ihmettelen, että miten sitten silmillään seurasi minua. Lääkäri sanoi tosiaan, että on vain refleksiä. Vaikea tuota on uskoa ja ahdistaa kauheasti, että mieheni olisi ollut tajuissaan ja ymmärtänyt lääkärien puheet ja tilanteensa. En pystynyt edes mennä paikalle enää, kun koneet sammutettiin. Tämänkin vuoksi ahdistaa, jos sitten tiesi kuolevansa ja oli yksin synkässä huoneessa peloissaan.
AP
Tsemppiä ap. En osaa sanoa. Mun ensimmäinen mieheni oli hyvin sairas ja oli ns lomalla vuodeosastolla. Sai taas keuhkokuumeen eikä lääkäri määrännyt enää antibiootteja. Moni asia siinäkin meni niin erikoisesti.
AP hyvä, ymmärrän hyvin mietteesi. Kuitenkin, jos aivosähkökäyrän mukaan aivotoiminta oli lähes olematonta, hän olisi todennäköisesti kuollut pian muutenkin eikä olisi ainakaan pystynyt koskaan liikkumaan tai kommunikoimaan tuota silmänliikettä enempää (jos se olisi ollut muuta kuin refleksi). Elä syytä itseäsi, teit oikein miehesi kannalta. Hänen ei tarvinnut kärsiä kauempaa. Ehkä hän jätti siinä hetkessä sinulle hyvästit. <3
Vierailija kirjoitti:
AP hyvä, ymmärrän hyvin mietteesi. Kuitenkin, jos aivosähkökäyrän mukaan aivotoiminta oli lähes olematonta, hän olisi todennäköisesti kuollut pian muutenkin eikä olisi ainakaan pystynyt koskaan liikkumaan tai kommunikoimaan tuota silmänliikettä enempää (jos se olisi ollut muuta kuin refleksi). Elä syytä itseäsi, teit oikein miehesi kannalta. Hänen ei tarvinnut kärsiä kauempaa. Ehkä hän jätti siinä hetkessä sinulle hyvästit. <3
Hän myös todennäköisesti ei pystynyt ymmärtämään tilaansa ja siten pelkäämään, koska ajatteluun liittyvät aivoalueet eivät olleet enää toiminnassa. Ole huoleti tämän suhteen
Syyllisyys on kamala tunne
Mitä jos... loputon suo
Äidillänikin kääntyili silmät, kun hän teki kuolemaa monen aivoinfarktin jälkeen. Voi oikeastikin olla vain refleksi, jos ei aivosähkökäyrä näytä toimintaa.
voimia sulle todella paljon. Uskon että lääkärit eivät ole valehdelleet sinulle ja kyse on vaan reflekseistä. Sattumalta vain tuli sellaiset refleksit jotka jäivät piinaavan näköisiksi.<3
Miehesi näkee ja kuulee sinut.
Teit parhaan päätöksen siinä tilanteessa.
EIkös tuollainen refleksi ole helposti suljettavissa pois? "Älä seuraa minua katseellasi jos kuulet minua". Jos seuraa niin se on refleksi.
Osanottoni
Jos miehesi kuoli sen jälkeen, kun hengityskone lopetettiin, se kertoo siitä, että aivorungon hengityskeskukset olivat tuhoutuneet, joten hänellä ei olisi koskaan ollut mahdollisuutta elää hengityskoneesta riippumattomana.
Toisaalta aivosähkökäyrässä mitataan isoaivojen eli sen tietoisen aivoalueen toiminitaa, ja jos se on ollut lähes nollilla, hänellä ei mitenkään ole voinut olla tietoisuutta,. joten ei myöskään ahdistusta tai pelkoa tulevasta. Refleksejä on voinut olla jäljellä.
Voimia suruusi.
Vierailija kirjoitti:
EIkös tuollainen refleksi ole helposti suljettavissa pois? "Älä seuraa minua katseellasi jos kuulet minua". Jos seuraa niin se on refleksi.
Tosipaikassa ei ihminen kyllä kykene loogisesti testailemaan.
Otan osaa suruusi.
Lääkärit ovat nähneet useiden ihmisten kuolevan, joten heillä oli tieto ja osaaminen siitä, miten toimia puolisosi kanssa. Olen pahoillani siitä, että miehesi kuoli nuorena.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa kymmenkunta vuotta sitten ja edelleen minua vaivaa syyllisyys. Kuoliko yksin ja peloissaan, ymmärsikö viimeisiä sanoja mitä sanoin? Jossittelu on raskasta.
Koomapotilaat ymmärtävät siinä missä valveillaolevat. Tämä on todistettu MRI:llä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4147439/ ja monella eri tavalla. Aivokuollut ei varmasti liikuta silmiään ärsykkeen suuntaan, eli mikäli miehesi näin olisi tehnyt, olisi lääkäri linnassa taposta. Kyse on siis provosta.
Vierailija kirjoitti:
Koomapotilaat ymmärtävät siinä missä valveillaolevat. Tämä on todistettu MRI:llä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4147439/ ja monella eri tavalla. Aivokuollut ei varmasti liikuta silmiään ärsykkeen suuntaan, eli mikäli miehesi näin olisi tehnyt, olisi lääkäri linnassa taposta. Kyse on siis provosta.
Ei kyllä tosiaan ole kyse provosta. Mieheni ei ollut enää koomassa! Ensin elvytyksen jälkeen hänet vaivutettiin lääkekoomaan, jotta aivot eivät rasittuisi enempää ja ruumiin lämpötila laskettiin. Tämän jälkeen häntä yritettiin herättää (lämpötilaa lisätä jne.), mutta ensimmäinen yritys ei lääkärin mukaan onnistunut (hoitaja sanoi, että miehesi ei reagoinut siihen hyvin?). Toisella kertaa onnistui ja samalla tuli varmistus aivosähkökäyrän tuloksista, eli 'ei _lähes_ mitään toimintaa' tai käyrät olemattomia. Hän ei siis ollut menehtyessään koomassa.
Kiitos kaikille tsempeistä! Silmät eivät siis seuranneet minua esimerkiksi ovelta vierelleen, mutta ainakin minun mielestäni hän katsoi minua silmiin. Toivon hartaasti ettei hänellä ollut enää mitään aivotoimintaa. Kun hengityskoneet sammutettiin, luulin hänen kuolevan heti. Hoitaja sitten sanoi, että tässä voi joillain mennä viikkoja, jopa kuukausia! Tämän jälkeen olin aivan kauhuissani tulevasta, mutta 'onneksi' hän menehtyi muutaman tunnin kuluessa.
Pahin skenaario olisi ollut, että hän olisi toipunut joten kuten laitteissa ja rullatuolissa. Liikunnallinen ja touhukas mies ei olisi kyllä sellaiseen elämään sopeutunut :/ Toivon mukaan hän menehtyi jo meidän asunnon lattialla eikä enää koskaan ymmärtänyt mitään ympäristöstään.
AP
Vielä lisään edelliseen, että minun mielipidettä ei kysytty hengityskoneen sammuttamiseen liittyen. Lääkärit vain sanoivat, että tänään illalla laitetaan kiinni. Eli sen puoleen ei ole syyllisyyttä, koska en asiaan voinut vaikuttaa ja en muutenkaan haluaisi ketään koneiden avulla elossa pitää. Ilmeisesti oli tilanne tosiaan niin toivoton, ettei tästä alettu edes keskustelemaan.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
EIkös tuollainen refleksi ole helposti suljettavissa pois? "Älä seuraa minua katseellasi jos kuulet minua". Jos seuraa niin se on refleksi.
Tosipaikassa ei ihminen kyllä kykene loogisesti testailemaan.
Riippuu ihmisestä. Suosittelen aapeetä hakemaan psyykkistä apua epäluuloisuuteen. Lääkärit eivät tapa ihmisiä eivätkä väitä näitä aivokuolleeksi huvikseen.
Väsynyt1234567 kirjoitti:
Vielä lisään edelliseen, että minun mielipidettä ei kysytty hengityskoneen sammuttamiseen liittyen. Lääkärit vain sanoivat, että tänään illalla laitetaan kiinni. Eli sen puoleen ei ole syyllisyyttä, koska en asiaan voinut vaikuttaa ja en muutenkaan haluaisi ketään koneiden avulla elossa pitää. Ilmeisesti oli tilanne tosiaan niin toivoton, ettei tästä alettu edes keskustelemaan.
AP
Ei minultakaan kysytty laitteesta irrottamisesta ja muutaman tunnin kuluttua siitä lähti. Silti kelaan edelleen mielessäni olisinko voinut tehdä jotain toisin, jossittelen eri tilanteita ja käyn tapahtunutta sekunti sekunnilta läpi. Millekään ei tietenkään enää voi mitään ja toivottavasti lääkärit oli oikeassa, muuta ei voi toivoa.
Turhaan piinaat itseäsi asialla. Olen ollut varmasti shokkitilassa tuossa vaiheessa, eikä siinä oikein osaa muuta tehdä kuin kuunnella lääkäreitä, joiden pitäisi olla asiantuntijoita. Otan osaa menetykseesi. t. nuorileski