Miksei kehitysvammaisia juurikaan näy katukuvassa?

Näkyy heitä siellä, missä on joku asumispalveluyksikkö tai päivätoiminta. Päivätoimintaan kulkevat usein perätysten joka päivä tiettyyn aikaan.

Siellä missä asuu paljon somaleja on paljon kehitysvammaisia ja autisteja. Ja tämä on vain toteamus. Mutta ei heitäkään kadulla niin paljon näe. Kouluissa ja päiväkodeissa paljonkin.

No jaa. Kyllä kehitysvammaisen usein tunnistaa ulkonäöstä. Kuljen usein bussilla vammaisten tuetun asumisyksikön lähellä olevalta pysäkiltä ja ja siinä samalta pysäkiltä kulkevat myös nämä asukkaat päivätoimintoihinsa. Omalla kohdallani tämä kohtaaminen tapahtuu muutaman kerran viikossa eli vammaisia on katukuvassa säännöllisesti - ja kyllä heidät selvästi erottaa pysäkin ”tavismatkustajista”.

Mutta ehkä kohtaamisia ei ole niillä, jotka eivät itse kulje julkisilla tai jotka kulkevat toisenlaisiin kellonaikoihin. Vammaisten päivätoiminta alkaa usein noin klo 10 tai 11. Tapaan heitä silloin kun menen itse myöhään töihin noin kymmeneksi. Silloin kun menen kahdeksaksi, tapaan pysäkillä vain lukiolaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ilmeisesti saavat aika hyvin taksikuljetuksia Kelan kautta, joten kulkevat niillä. Joissain yleisötapahtumissa kyllä näkyy kehitysvammaisiakin. Voi olla, että terveydenhoidon taso on parantunut ja vammautuneita on aiempaa vähemmän. Esim. CP-vammaisia (jotka sinänsä eivät ole kehitysvammaisia) näkee todella harvoin missään enää. Kun olin lapsi 80-luvulla, heitä näki toisinaan pikkukaupungeissakin.

Tarkoittaako tuo terveydenhoidon parantuminen sitä, että vammaiset pyritään tunnistamaan jo kohdussa ja heidät useammin abortoidaan?

Ohiksena. CP-vamma ei ole tosiaankana kehitysvamma, eikä heitä tunnisteta kohdussa ja abortoida, koska kyse ei ole kromosomihäiriöstä. Heitä todetaan vuosittain vain 100-120, eli se on aika harvinainen vamma.

Downin syndroomaa taas voidaan todeta jo raskausaikana kromosomitestillä ja abortoida. Toisaalta synnyttäjien keski-iän nousu todennäköisesti lisää riskiä, mutta tosiaan iso osa yli 35-vuotiaista synnyttäjistä ottaa kromosomitestin.

Eli en osaa sanoa, syntyykö heitä nykyään enemmän vai vähemmän.

Downin syndroomaisia on Suomessa kuitenkin heitäkin todella vähän, vain kolmisen tuhatta eri ikäistä. On siten aika ymmärrettävää, että viiden ja puolen miljoonan ihmisen joukossa heitä näkyy katukuvassa harvoin.

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk0…

Ohis

Suurin osa kehitysvammoista on muusta kuin downista johtuvia.

En sanonut siitä mitään, puhuin Downista, koska se voidaan todeta jo raskausvaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Kyllä kehitysvammaisen usein tunnistaa ulkonäöstä. Kuljen usein bussilla vammaisten tuetun asumisyksikön lähellä olevalta pysäkiltä ja ja siinä samalta pysäkiltä kulkevat myös nämä asukkaat päivätoimintoihinsa. Omalla kohdallani tämä kohtaaminen tapahtuu muutaman kerran viikossa eli vammaisia on katukuvassa säännöllisesti - ja kyllä heidät selvästi erottaa pysäkin ”tavismatkustajista”.

Mutta ehkä kohtaamisia ei ole niillä, jotka eivät itse kulje julkisilla tai jotka kulkevat toisenlaisiin kellonaikoihin. Vammaisten päivätoiminta alkaa usein noin klo 10 tai 11. Tapaan heitä silloin kun menen itse myöhään töihin noin kymmeneksi. Silloin kun menen kahdeksaksi, tapaan pysäkillä vain lukiolaisia.

Juu, laitoksen läheisyydessä toki osaat itsekin "epäillä" vastaantulijaa kehitysvammaiseksi. Samoin isolla joukolla avustajineen kulkeva sakki on helppo bongata.

Lievästi kehitysvammaisia yksilöitä sen sijaan et muualla kaupungilla väkijoukossa todennäköisesti bongaa.

Vierailija kirjoitti:

No täällä maalla ainakin näkyy. Kävelevät varmaankin päivittäin kylänraittia ja vähän väliä bongaan paikallisen kehitysvammaisten hoitokodin asukkaat letkassa kävelyllä tai menossa jonnekin.

Sama täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Kyllä kehitysvammaisen usein tunnistaa ulkonäöstä. Kuljen usein bussilla vammaisten tuetun asumisyksikön lähellä olevalta pysäkiltä ja ja siinä samalta pysäkiltä kulkevat myös nämä asukkaat päivätoimintoihinsa. Omalla kohdallani tämä kohtaaminen tapahtuu muutaman kerran viikossa eli vammaisia on katukuvassa säännöllisesti - ja kyllä heidät selvästi erottaa pysäkin ”tavismatkustajista”.

Mutta ehkä kohtaamisia ei ole niillä, jotka eivät itse kulje julkisilla tai jotka kulkevat toisenlaisiin kellonaikoihin. Vammaisten päivätoiminta alkaa usein noin klo 10 tai 11. Tapaan heitä silloin kun menen itse myöhään töihin noin kymmeneksi. Silloin kun menen kahdeksaksi, tapaan pysäkillä vain lukiolaisia.

Juu, laitoksen läheisyydessä toki osaat itsekin "epäillä" vastaantulijaa kehitysvammaiseksi. Samoin isolla joukolla avustajineen kulkeva sakki on helppo bongata.

Lievästi kehitysvammaisia yksilöitä sen sijaan et muualla kaupungilla väkijoukossa todennäköisesti bongaa.

No en sanoisi näin. Samalla pysåkillä on runsaasti taviksiakin, eivätkä nämä liiku isolla joukolla ohjaajan kanssa, vaan yksin tai kaverin kanssa. Mutta heidät tunnistaa kyllä vaatetuksesta ja käytöksestä. Molemmat vain ovat selvästi erilaisia kuin tämän varsin keskiluokkaisen asuinalueen muilla asukkailla.

Kehotysvammaisuuttakin on monentasoista.

Eivätkä kaikki mitään taksimatkoja saa.

Kaikki kehitysvammaiset eivät myöskään asu palveluasennoissa, osa pärjää omassakin kodissa, usein tosin ainakin jollain tavoin tuetusti.

Riippunee paikkakunnasta. Olen ollut aiemmin töissä pikkupaikkakunnalla, missä on heidän oppilaitoksensa. Päivittäin näkyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Kyllä kehitysvammaisen usein tunnistaa ulkonäöstä. Kuljen usein bussilla vammaisten tuetun asumisyksikön lähellä olevalta pysäkiltä ja ja siinä samalta pysäkiltä kulkevat myös nämä asukkaat päivätoimintoihinsa. Omalla kohdallani tämä kohtaaminen tapahtuu muutaman kerran viikossa eli vammaisia on katukuvassa säännöllisesti - ja kyllä heidät selvästi erottaa pysäkin ”tavismatkustajista”.

Mutta ehkä kohtaamisia ei ole niillä, jotka eivät itse kulje julkisilla tai jotka kulkevat toisenlaisiin kellonaikoihin. Vammaisten päivätoiminta alkaa usein noin klo 10 tai 11. Tapaan heitä silloin kun menen itse myöhään töihin noin kymmeneksi. Silloin kun menen kahdeksaksi, tapaan pysäkillä vain lukiolaisia.

Juu, laitoksen läheisyydessä toki osaat itsekin "epäillä" vastaantulijaa kehitysvammaiseksi. Samoin isolla joukolla avustajineen kulkeva sakki on helppo bongata.

Lievästi kehitysvammaisia yksilöitä sen sijaan et muualla kaupungilla väkijoukossa todennäköisesti bongaa.

Juuri näin. Joku taas olettaa pakkoliikkeisen ja/tai pyörätuolissa olevan kehitysvammaiseksi. Tourette voi aiheuttaa erikoista ääntelyä ja liikehdintää. Oma autistinen lapseni voi kaupassa hypähdellä ja kiljahdella ja varmaan joku luulee kehitysvammaiseksi. Moni kehitysvammainen liikkuu muiden joukossa ihan tavallisen näköisenä.

IG aktivisti kaisa 👍🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa. Kyllä kehitysvammaisen usein tunnistaa ulkonäöstä. Kuljen usein bussilla vammaisten tuetun asumisyksikön lähellä olevalta pysäkiltä ja ja siinä samalta pysäkiltä kulkevat myös nämä asukkaat päivätoimintoihinsa. Omalla kohdallani tämä kohtaaminen tapahtuu muutaman kerran viikossa eli vammaisia on katukuvassa säännöllisesti - ja kyllä heidät selvästi erottaa pysäkin ”tavismatkustajista”.

Mutta ehkä kohtaamisia ei ole niillä, jotka eivät itse kulje julkisilla tai jotka kulkevat toisenlaisiin kellonaikoihin. Vammaisten päivätoiminta alkaa usein noin klo 10 tai 11. Tapaan heitä silloin kun menen itse myöhään töihin noin kymmeneksi. Silloin kun menen kahdeksaksi, tapaan pysäkillä vain lukiolaisia.

Juu, laitoksen läheisyydessä toki osaat itsekin "epäillä" vastaantulijaa kehitysvammaiseksi. Samoin isolla joukolla avustajineen kulkeva sakki on helppo bongata.

Lievästi kehitysvammaisia yksilöitä sen sijaan et muualla kaupungilla väkijoukossa todennäköisesti bongaa.

Kyllä vaan heidät normaali-ihminen bongaa. Arvasin itsekin asian ennen kuin joku kertoi minulle, että heillä on oppilaitos työpaikkakunnallani. Toinen asia on sitten, onko sillä mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

IG aktivisti kaisa 👍🏻

ohis, mutta Kaisa ei ole kehitys-, vaan CP-vammainen. Monella nämä termit tuntuvat edelleen menevän sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä heitä näkyy. Kehitysvamma ei usein näy ulospäin, joten et tiedä näkeväsi.

Minkä näköisiksi aloittaja kuvittelee kehitysvammaiset? Tähti rinnassa vai mitä?

Suurin osa kaduilla kulkevista kehitysvammaisista on hyvin tavallisen näköisiä. Vasta silloin ulkonäkö voi vähän herättää huomiota, kun paikallisen toimintakeskuksen kehitysvammaiset ovat liikkeellä isolla porukalla.

Menkää vaikka Ranualle tai Kajaaniin katsomaan, siellä kehitysvammaisia riittää.

Kiitos tuon seudun kotiseutu- ja äidinrakkauden, "aikamiespojilla"

Käyttäjä7437 kirjoitti:

Ihan liikaa silti näkyy. Ovat pelottavia, rumia ja arvaamattomia.

👎

Onks ne päidevammaset sitten kivempia, niitä kun peilaa itseensä ymmmärtää vielä syyt, muttakun pelkkä vammanen niin ei voi käsittää. Ja käyhän se vähän itserakkaan ihmisen egollekki että Jumalan kuva näyttää downsyndroomalta ja silti on hyvä sielunen.

Veikkaan että pysyvät yleensä lähellä kotiaan, kun yleensä kehitysvammaisten asuntolat sijaitsee kauppojen lähellä yms. niin ei ole tarvetta lähteä muualle, joten sieltähän heitä voi "bongata".

Varmasti on myös melko yleistä, että ainakaan syvästi kehitysvammaiset eivät halua hirveästi pois tutuista piireistä eli esim. ulkoilemaan saaminen voi olla haasteellista. Mulla asuu naapurissa yksi kehitysvammainen, mutta eipä häntä usein ulkona näe ja on kovin ujo, lähtee pois jos koittaa jututtaa, tervehtii kuitenkin välillä takaisin.

Ja sitten tietenkin myös se fakta, ettei kehitysvammaisia nyt niin paljon ole, että heitä jokapaikkaan riittäisi ja hyvä niin (siis onhan se aina parempi, että ihmisellä ei kehitysvammaa ole).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ilmeisesti saavat aika hyvin taksikuljetuksia Kelan kautta, joten kulkevat niillä. Joissain yleisötapahtumissa kyllä näkyy kehitysvammaisiakin. Voi olla, että terveydenhoidon taso on parantunut ja vammautuneita on aiempaa vähemmän. Esim. CP-vammaisia (jotka sinänsä eivät ole kehitysvammaisia) näkee todella harvoin missään enää. Kun olin lapsi 80-luvulla, heitä näki toisinaan pikkukaupungeissakin.

Tarkoittaako tuo terveydenhoidon parantuminen sitä, että vammaiset pyritään tunnistamaan jo kohdussa ja heidät useammin abortoidaan?

Jos onkin näin, niin en näe siinä ongelmaa.

Kesäisin näkyy kaikkialla mutta talvisin en ihmettele jos ei näy, ovat kotonaan lämpimässä. Takseilla kulkevat tai avustajan kanssa. Olen nähnyt myös kun kulkevat ryhmissä kaupungilla, käyvät esim kahviloissa tms avustajien kera.