Miten saatte olonne rauhoittumaan, kun ahdistaa?

Ahdistus lähtee sillä, että ei taistele ahdistusta vastaan. Antautuu siis sille ahdistukselle, se on vain tunne ja kun antautuu sille niin se rupeaa helpottamaan. Kun tietää että se on tunne. Puhu vaikka Ahdistukselle, voit ajatella sen jonkinlaisena hahmona. Sano että tule ahdistus jne, usein ahdistus vetäytyy silloin. Tärkeintä on koko ajan ymmärtää että kyse on tunteesta.

Olen vaan ja odotan että menee ohi. Jos syynä ei ole ollut siis mitään selvää, on tunne mennyt ajallaan ohi. Jos jotain selvää, pitäisi sille koittaa tehdä jotain, vaikka puhua siitä/tehdä tekemätön työ tms..

Monesti ajattelen, että tää on vain tunne. Tunteita tulee ja menee ja huomenna on parempi fiilis.

Asioiden laittaminen oikeisiin mittasuhteisiin.

Jos ahdistus johtuu toisesta ihmisestä tai hänen teoistaan, muistutan aina itselleni että minä en voi vaikuttaa siihen, mitä toinen ihminen päättää tehdä joten sitä on turha murehtia.

Keksin jotain puuhaa esim. teen hyvää ruokaa tai uppoudun johonkin sarjaan.

Kuvittele se Ahdistus jonkinlaisena "oliona", kauhean näköisenä tai hullunkurisena. Ja toivota se tervetulleeksi, älä taistele vastaan. Mitä enemmän taistelet sen enemmän ahdistaa. Puhu sille "oliolle", älä haraa vastaan. Jos olio haukkuu sinua niin älä pelkää, ja jossain vaiheessa voit haukkua takaisin. Tärkeintä ettet taistele vastaan. Kun "olio" huomaa, ettet taistele vastaan niin se pikkuhiljaa perääntyy.

Mulle tulee hengenahdistusta, ei auta kuin  kaverin pyytäminen kylään ja rauhoittava. Kauhea tunne.

Minulla on semmoisia tiettyjä "turvajuttuja", joista tulee hyvä ja rauhallinen olo ja joihin liittyy vahva positiivinen tunneside. Esim. Täydelliset naiset-sarja ja Harry Potter -kirjat ovat itselleni sellaisia, jotka saavat stressitasot matalalle, ja näitä tulee kulutettua usein iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Kannattaa miettiä, onko itsellä jotain tällaisia vastaavia.

Ei tietenkään varmasti ratkaise vakavaa ahdistusta, siihen kannattaa varmasti hakea keskusteluapua ja mahdollista lääkitystä.

Tiedän, miltä paha ahdistus tuntuu. Pyydä terveydenhoitajalta tai lääkäriltä lähete HUSin ahdistuneisuuden hoito-ohjelmaan: https://www.terveyskyla.fi/palliatiivinentalo/oireiden-hoito/oireet/ahd…

Sieltä saat hyviä vinkkejä. Se on ilmaista sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittele se Ahdistus jonkinlaisena "oliona", kauhean näköisenä tai hullunkurisena. Ja toivota se tervetulleeksi, älä taistele vastaan. Mitä enemmän taistelet sen enemmän ahdistaa. Puhu sille "oliolle", älä haraa vastaan. Jos olio haukkuu sinua niin älä pelkää, ja jossain vaiheessa voit haukkua takaisin. Tärkeintä ettet taistele vastaan. Kun "olio" huomaa, ettet taistele vastaan niin se pikkuhiljaa perääntyy.

Tämä usein tehoaa myös pakkomielteisiin. Mikäli on todella pitkäaikainen ahdistus niin jonkinlainen lääkitys voisi olla hyvä. Voit kokeilla myös esim. vanhaa keinoa, ota tyyny ja " hakkaa" sitä niin kauan että väsyt, helpottaa. Huom. vain tyynyä, muuten ei pidä olla agressiivinen.

-Annan ahdistuksen tulla päälle. Sallin itselleni luvan tuntea ne haastavat tunteet kokonaan ja muistutan, ettei haastavissa tunteissa ole mitään pahaa, vaan ne kuuluvat elämään. Kysyn itseltäni, että mikä minua ahdistaa tai onko niille tunteille jokin syy. Jos syy on esimerkiksi maksamattomat laskut ja lähestyvä deadline koulutyön vuoksi, lupaan itselleni, että hoidan ne asiat, ja muistutan itseäni siitä, että olen selvinnyt tähänkin asti ja hoitanut aina asiat tarvittavalla tavalla.

-Tarkistan myös, onko minulla haavoittuvuustekijöitä (verensokeri alhaalla, olenko nukkunut huonosti tms) ja syön tai lepään jos tarvitsee. Haavoittuvuustekijät lisäävät ahdistusta.

-Puhun itselleni lohdullisia sanoja mielessäni. Sanon esimerkiksi: "On ihan ok tuntea näitä tunteita, eikä minulla ole mitään hätää. Tulen selviämään tästä. Minulla on nyt lupa olla vähän väsynyt ja levätä, sekä ottaa iisimmin. Aina ei tarvitse olla terässä. Olen hyvä, vahva ja luova. Kaikki tulee kääntymään hyväksi."

-Teen tai annan itselleni jotakin kivaa. Esimerkiksi laitan lempiruokaani tai menen saunaan. Tai katson jonkun hyvän elokuvan. Osoitan rakkautta itseäni kohtaan ja annan itseni ymmärtää, että olen itseni puolella.

-Juttelen kaverille. Joko kerron pahasta olostani, tai sitten puhumme jostain ihan muusta, jotta saan ajatukset hetkeksi pois johonkin positiivisempiin aiheisiin. Kumpikin toimii. Vähän riippuu päivästä :)

Vierailija kirjoitti:

Mäkin haluaisin tietää. Ahdistaa justn nyt niin etten kykene mkuin itkemään. En osaa olla mitenkään. Lenkillä jo olin, nyt koitan rauhoittua.

Pääsetkö saunaan? Tai laita jotain kunnon jyrinää kunnon volyymilla soimaan ja tanssi eli riehu. Tai sitten kato itseäsi peilistä ja tee kaikkia hulluja ilmeitä. Kuulostaa tyhmältä mutta itse alan aina lopulta nauramaan

Ensimmäinen neuvo, älä taistele vastaan, anna ahdistuksen tulla. Se on vain tunne. Ja ahdistus on tunne että silloin kun se on pahimmillaan niin rupeaa helpottamaan. Toinen jota voit kokeilla, ota paperia, paperilappuja ja kirjoita ensimmäinen sana mikä mieleesi tulee, se voi olla mikä vain ja sen jälkeen revi lappu, kirjoita uusi sana mikä vain ja revi paperi, jatka niin kauan kuin alkaa helpottaa. Mielikuvaharjoittelu poistaa sanojen mukana sanan tarkoituksen, tunteen.

Luen, tai teen jotain keskittymistä vaativaa näperryskäsityötä. Eli jotain sellaista, mitä on pakko ajatella niin ettei ehdi ajatella sitä ahdistuksen aihetta.

Lenkillä käynti auttaa pitämään ahdistusta kurissa, mutta se ei auta akuuttiin tilanteeseen. Mulle mitkään kemikaalit ei myöskään sovi, kahvi ja energiajuomat aiheuttaa paniikkikohtauksia ja rauhoittavat tyhmentää. Olen kokeillut, tulos ei ollut hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken järjen mukaan Propralin ei juurikaan pitäisi auttaa ahdistukseen. Voi kyllä laskea sykettä, mikä joissain tilanteissa helpottaa oloa. Mutta harmiton ja halpa lääke, hyvä jos auttaa.

Voi kun saisi vielä lääkärinkin vakuutettua asiasta. Ihan samaa kaaosta se pää on, elimistö vaan on rentona. Tulee hyvin kummallinen olo, kun mieli on paniikissa ja elimistö on rento. Tuo ristiriitainen olo ei todellakaan helpota toimimaan missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveästi syötte rauhoittavia! Niihin jää koukkuun esim. Ketipinor on parempi ei aiheuta riippuvuutta ollenkaan.

Ketipinor tekee olosta entistä kamalamman.

En suosittele Ketipinoria. Se on mielialan tasaaja ja anti-psykoottinen, ja sen kohderyhmä on varsinaisesti kaksisuuntaiset sekä skitsofreenikot. Keti siis tasaa mielialoja ja ikään kuin puuduttaa tunteet, jolloin tunteista on entistä vaikeampi saada selvää, eikä niiden käsittely juurikaan onnistu. Jos ahdistus on lievää, suosittelen lääkkeettömyyttä ja esimerkiksi liikuntaa, psyykkisiä työkaluja (mielikuvaharjoituksia ja omien tunteiden kohtaamista ja käsittelyä). Jos ahdistus on voimakasta, kannattaa kokeilla masennuslääkettä miedolla annostuksella, mutta terapian kanssa. Masennuslääke ei tee potilaasta iloista tai onnellista, vaan saattaa aivot plastiseen eli muovautuvaan tilaan, jolloin potilas kykenee omaksumaan helpommin terveitä ajatus- ja käyttäytymismalleja pysyväksi osaksi elämäänsä. Tämä kuitenkin onnistuu vain ammattilaisen/terapian avulla.

Älä taistele ahdistusta vastaan. Nythän olet sodassa ahdistuksen kanssa. Tee välirauha. Ajattele myös mitkä kaikki asiat sinulla on hyvin, ihan tyyliin on koti jne. jne. Muista että aina voisi olla huonommin. Minäkin voisin nyt asua ulkosalla ilman nettiä sen sijaan että istun mukavasti sohvalla. Kokeile lukea vitsejä, ne voivat rentouttaa.

Juttelen kavereiden kanssa, lähden kävelemään, tanssin, luen tai kuuntelen musiikkia.

Olen siitä onnekas, ettei minua juuri koskaan ahdista, vaikka olen ollut vakavasti sairaana ja saanut pari kuolemantuomiota. Olen edelleen hengissä ja onnekkaasti parantunut.

Kun ahdistus tulee niin hengitä mahdollisimman syvään sisäänpäin ja sitten suu auki ulospäin ikäänkuin ahdistuksen ulos.

Vierailija kirjoitti:

Minä keskityn sisimpääni. Ehkä hengitykseen keskittyminen toimii samoin, mutta minä yritän löytää selkärankani. Ja sieltä löytyy rauha. Aina.

Joo,mä teen samaa,meen seisomaan tohon takapihalle (suojaisa) vedän keuhkot täyteen ilmaa ja puhallan hitaasti ulos,ja sanon itelleni että rauhoitu,taas keuhkot täytteen ja puuuuhh ulos ja rauhoitu,ei ole mitään hätää...yritän seisoa rthdikkäästi ja taas ilmaa ja puuuuhhh rauhoitu...

Silitän koiraani ja leikin sen kanssa. Tai katson esim. stand uppia Netflixistä tai Youtubesta. Tai Frasieria, Frendejä tms. lohtusarjaa, joka vie ajatukset muualle ja parhaassa tapauksessa saa nauramaan, mikä on hyvää vastalääkettä ahdistukseen.

Myös tanssiminen vie ahdistusta pois kehosta, vaikka yksin olohuoneessa.

Jos ahdistus on niin syvää, että en pysty keskittymään mihinkään edellä mainittuun, niin pyydän puolisoani halaamaan minua ja silittämään vaikka selkää tms. Se usein saa ahdistuksen purkautumaan itkuna ja sitten hiljalleen helpottaa.

Nämä siis akuuttiin ahdistukseen, kun tilanne on jo päällä. Itselläni on vaikeaa traumaperäistä stressi- ja ahdistusoireilua, jonka hoito noin muutoin on toki aika kokonaisvaltaista ja jokapäiväistä ihan riittävästä unesta ja turvallisista ihmissuhteista lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri ei uusinut xanoria. Yritän hengittää rauhallisesti. Luen naistenlehdistä ruokaohjeita.

Miksei uusinut Onpa ärsyttävää.

Mene toiselle lääkärille, ei keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä saa yht'äkkiä lopettaa potilaalta. Jos olet saanut siitä helpotusta ja käyttänyt ohjeen mukaan, pitäisi sinulla olla oikeus lääkkeeseen. Näin sanon, vaikka en lääkäri olekkaan.