Miten saatte olonne rauhoittumaan, kun ahdistaa?

Vierailija kirjoitti:

-Annan ahdistuksen tulla päälle. Sallin itselleni luvan tuntea ne haastavat tunteet kokonaan ja muistutan, ettei haastavissa tunteissa ole mitään pahaa, vaan ne kuuluvat elämään. Kysyn itseltäni, että mikä minua ahdistaa tai onko niille tunteille jokin syy. Jos syy on esimerkiksi maksamattomat laskut ja lähestyvä deadline koulutyön vuoksi, lupaan itselleni, että hoidan ne asiat, ja muistutan itseäni siitä, että olen selvinnyt tähänkin asti ja hoitanut aina asiat tarvittavalla tavalla.

-Tarkistan myös, onko minulla haavoittuvuustekijöitä (verensokeri alhaalla, olenko nukkunut huonosti tms) ja syön tai lepään jos tarvitsee. Haavoittuvuustekijät lisäävät ahdistusta.

-Puhun itselleni lohdullisia sanoja mielessäni. Sanon esimerkiksi: "On ihan ok tuntea näitä tunteita, eikä minulla ole mitään hätää. Tulen selviämään tästä. Minulla on nyt lupa olla vähän väsynyt ja levätä, sekä ottaa iisimmin. Aina ei tarvitse olla terässä. Olen hyvä, vahva ja luova. Kaikki tulee kääntymään hyväksi."

-Teen tai annan itselleni jotakin kivaa. Esimerkiksi laitan lempiruokaani tai menen saunaan. Tai katson jonkun hyvän elokuvan. Osoitan rakkautta itseäni kohtaan ja annan itseni ymmärtää, että olen itseni puolella.

-Juttelen kaverille. Joko kerron pahasta olostani, tai sitten puhumme jostain ihan muusta, jotta saan ajatukset hetkeksi pois johonkin positiivisempiin aiheisiin. Kumpikin toimii. Vähän riippuu päivästä :)

Viestissäsi on lueteltuna kaikki ne keinot, joita itsekin käytän kun ahdistaa, ja koen ne helpottavina.  Tärkeintä on se, ettei ahdistusta koita työntää pois, ohittaa tai välttää. Se pitää hyväksyä osaksi tunteiden kirjoa. Lisäksi teen vielä seuraavia:

- Tunnistan ja tunnustan, että ahdistaa. Jos koen tarpeelliseksi, puhun asian auki itsekseni eli tavallaan sanoitan asian. Aina ei ole selvää miksi ahdistaa, vaan kyse on epämääräisestä tunteesta. Annan luvan tuntea ahdistusta. Kiitän ahdistusta siitä, että se tuo mieleeni jotain, joka minun olisi hyvä muistaa, ymmärtää tai oivaltaa.

-Pyydän itseltäni anteeksi juuri sitä asiaa, joka aiheuttaa ahdistusta. 

Jos ahdistusta aiheuttaisi jokin ihmissuhdesotku, niin pyydän itseltäni anteeksi, jos en ole osannut pitää puoliani. Tai jos itse olen ollut loukkaava, niin pyydän anteeksi sitä, ettei minulla ollut siinä tilanteessa riittävästi taitoja, joilla tilanteen olisi voinut ratkaista tyylikkäämmin. Sitten mietin miten voin ottaa opiksi ja kehittää taitojani. 

Jos ahdistuksen syy olisi tekemätön tehtävä/asia/velvollisuus, pyydän anteeksi, etten ole jaksanut/voinut/ehtinyt/kyennyt tarttua siihen riittävän ajoissa. Totean, että teen kaiken mahdollisen, jotta asia/tehtvä tulee hoidetuksi. Onneksi elämänkokemus on opettanut sen, että asioilla on kuitenkin tapana järjestyä, vaikka lopputulos ei olisi täsmälleen se, mitä olen toivonut. 

- Käyn selinmakuulle ja seuraan hengitystä, voin samalla kuunnella ohjattua rentoutusta (esim. youtubesta). Pyrin syventämään hengitystä, sillä se on nopea tie rauhoittumiseen. Edelleen hyväksyn ahdistuksen tunteen. Käytän myös keinona rohkaisevaa sisäistä puhetta. Puhun itselleni, kuten lohduttaisin rakasta ihmistä/ystävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ei auta mikään, vaan menen totaaliseen paniikkiin. Itken huutoitkua, vellon lohduttomuudessa ja teen jotain typerää ja harkitsematonta, mikä pahentaa tilannetta entisestään (esim. soittelen epätoivoisia avautumispuheluja miesystävän vastaajaan).

Joku sanoi, että auttaa ajatella, ettei itse pysty vaikuttamaan muiden tunteisiin, valintoihin ym. Mutta minua ahdistaa nimenomaan tieto siitä, etten ole hallinnassa.

Ja tämä ahdistuksen tunne on niin voimakas, ettei esimerkiksi liikunnan harrastamisesta tule mitään, yritetty on. Kaikki huomio on pahassa olossa, mikä estää keskittymisen mihinkään muuhun. 😕

Kokeile hydroterapiaa https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4049052/ tai ainakin mene jääkylmään suihkuun kun tällainen tilanne tulee seuraavan kerran kohdallesi. Mikäli suihkua ei ole, laske vettä altaaseen, pistä pää veden alle niin pitkään että tunnet tukehtuvasi. Tämä ei ole vitsi.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile laittaa pää jääkylmään veteen tai ottaa todella kylmä suihku. Tällöin autonominen hermosto palauttaa tasapainonsa. Tähän hoitomuotoon on tutkimusnäyttöä.

Onko tutkimustuloksia siitä, että ahdistaa vain enemmän? Mulla näin.

Vanha ketju, mutta nostan. Minua ahdistaa nyt suunnattomasti töiden alku huomenna. Olen yrittänyt katsoa vanhoja elokuvia ja piirrettyjäkin. Esimerkiksi Naapurini Totoro toimii aina.

Poikaystävän tai kaverien kanssa juttelu, liikunta, päiväkirjan kirjoittaminen, joogaaminen, semmoinen lämpimällä vedellä täytettävä asia minkä voi laittaa esim mahan päälle (ei nyt helteellä auta, mutta muulloin), kävelylle meno, nukkuminen

Miten saatte olonne rauhoittumaan, kun ahdistaa?

Hakeudun pois perheen seurasta ja puuhailen jotain yksin.

Treenaan autotallisalilla itseni piippuun tai väkerrän jotain verstaalla.

Ahdistushullu taas vauhdissa

Mä olen aina ollut taipuvainen ahdistumaan milloin mistäkin, ehkä lähinnä pelkäämään sairauksia, sitä että jotain pahaa tapahtuu kuitenkin jne. Elämässä sitten tapahtuikin eräs surullinen käänne (jota en osannut etukäteen pelätä) sekä muutamia muitakin isompi vastoinkäymisiä. Lopulta annoin periksi ja hain apua. Sain masennuslääkkeet ja siitä alkoi nouseminen suosta vaikka en kokenut olevani masentunut ( uupunut kyllä). Rupesin luottamaan itseeni ja huomasin myös, että asiat jotka ennen aiheuttivat ahdistusta/pelkoa eivät enää ahdistaneet tai jos ahdistivat, pystyin suhtautumaan niihin terveellä tavalla. Olen diagnisoinnut itsellä ahdistuneisuushäiriön ja hypokontrian ja lääkkeet kyllä auttavat niihin hienosti. Yritin lopettaa lääkityksen pikkuhiljaa parin vuoden käytön jälkeen, mutta huomasin että oireet (ahdistus ja pelot) rupesivat taas puskemaan päälle, ei niinkään masennus. Eli jos ahdistuu on säännöllistä, niihin on olemassa myös lääkkeellistä apua

Up

Jassoo,jällenkö oli kyrvänsyylä kandi, pitäs vetää turpiin !

Hakekaa kadulta löytyy apteekin lääkkeitä !

Minua ahdistaa pääasiassa kaksi asiaa: teini-ikäisen lapseni itsetuhoisuus sekä taloudelliset ongelmani.

Ensinmainittuun auttaa sen toisteluun itselleni että voin keskittyä tähän päivään:  tänään on ihan riittävän hyvä päivä, tänään hän on elossa.

Rahaongelmiin auttaa lähinnä se, että yritän antaa itselleni anteeksi taloudellisen epäonnistumisen ja muistaa kaikki hyvät asia jotka minulla on. Yritän myös olla ajattelematta liian kauas koska silloin tuntuu etten voi hengittää.

Joku sanoi pienien kivojen asioiden tekemisen. Se on tärkeää - ja että yrittää puhua itselleen ystävällisesti.

Vierailija kirjoitti:

Rukoilen. Myös anteeksiantaminen auttaa. Jos omat tekoni aiheuttavat ahdistusta, annan anteeksi itselleni. Jo pelkkä asian sanominen auttaa eli siinä ei välttämättä tarvitse olla voimasta tunnetta mukana.

"Jos omat tekoni ahdistavat, annan anteeksi itselleni". Vmp. Vähä rukoilet siihen päälle, mielikuvitusolento antaa anteeksi ja sitten voit rientää tekemään saman paskan uudestaan, ehkä vähän eri twistillä.