Semmoinen kakkoskoti/maalaiipaikka/mökki -homma jossa anoppi ja appi päättää asioista ja lapset vaan joutuu työleirille, on yhtä piinaa!
Nimimerkki; Olen jo viimeiset 15 vuotta toivonut, että tämä pakollinen "Meidän perhe viettää juhannuksen ja kesäloman suvun mökillä" voisi jo tulla tiensä päähän.
Minä olen miniä eli se joka yrittää niissä vuodelta 1962 olevissa keittiökomero-olosuhteissa ruokkia 4 aikuista ja yhden 10-vuotiaan.
Ruokkiminen ei suinkaan tarkoita mitään semmoista, mitä kaikissa lehdissä ja blokeissa esitellään: Että laitetaan kevyt salaatti, homejuustoa ja mansikoita ja hieman balsamikoa. Että grillissä paistuisi jotain lammasvartaita ja grillattua paprikaa. Ei missään nimessä!
Ruokailu pitää sisällään: aamukahvin, voileivät sekä puuron. Puuroa pitää olla, muuten ei maha kestä. Selelvä.
Lounas jo ennen puolta päivää: perunoita ja kastiketta. Lihaa pitää olla. Salaattia voi olla mutta se tarkoittaa tomaattilohkoja ja kurkunpaloa. Salaattikastike on thousand island ja muuta ei voi olla.
Iltapäiväkahvit: voileivät ja jotain makeaa. Keksipaketti häviää parissa päivässä.
Päivälinen: Perunoita, lihaa, kastike, salaatti ja jälkiruoka.
Iltatee: karjalanpiirkakka, tai voileipä. Keksejä.
Sitten siiivotaan sitä tupaa ja keittiökomeroa, kellarissa voi säilyttää kylmiä, kun kaasujääkaapissa on tilaa ehkä voipaketille ja vähän päälle.
Tässä törmää nyt elämäntavat ja sukupolvet. Anoppi ja appi yli 70 vee ja kunto heikkenee vääjäämättä. Me elämme kaupungissa semmoista kaupunkilaista elämäntapaa ja siinä ei oikein nämä päivärytmit ja ruokailutavat oikein vanhusten kanssa kohtaa.
Siitä on ollut puhetta, ja aina talvisin anoppi varsinkin halutessaan olla marttyyri ja surkea, esittää että kyllä me nyt luovutetaan se mökki teille ja saatte sen laittaa niinkuin haluatte, me tullaan sitten vierailulle kesällä. Me innostutaan miehen kanssa ja aletaan vähän suunnittelemaan remonttia ja välttämättömiä hommia mitä siellä ainakin pitäsi tehdä. Ensimmäisenä kaadetaan varmaan 30 runkoa puita , jotka varjostaa ja pimentää koko tontin. Nythän ne kasvaa siellä korkeutta kuulemma tuulensuojana.
Siinä sitten tulee kevät ja kesäsuunnitelmat menee niin, että anoppi ja appi ajaa omalla autollaan, koko läntisen suomen tieliikenteen turvallisuutta uhmaten mökille ja laittelee ne nyssäkät ja pussukat paikoilleen ja istuvat terassille tuoleilleen odottamaan että me tullaan paikalle ja saadaan talous pyörimään.
Kuitenkaan mökin hallinta tai mikään tekeminen ei voi tapahtua ilman että se tehdään justiins niinkuin on 50 vuotta tehty ja mitään ei saa muuttaa.
Tiedän , että luonnonjärjestyksen mukaan joskus koittaa sekin kesä, että me voidaan tosissaan olla siellä keskenään. Lopulisesti siis. Mutta sitä ennen olisi jo kiva saada paikkaa kunnostettua, päivitettyä, hoidettua kuntoon. Mutta vielä se ei vaan käy.
Kyllä turhauttaa. Tämän vaan tässä avauduin kun taas alaa tuo juhannus tuolta lähestyä ja mökkipusikko nousta mieleen.
Nyt tähän yksioikoisia ja pahantuulisia vakiovastauksia että mitäs lähdet, sano appivanhemmille suorat sanat, tee ruokaa vaan itelles, älä lähde mökille koskaan ollenkaan ja lopuksi haukutaan mies että miksei se sano vanhemmilleen suoraan että nyt tämä poika kaataa puut ja korjaa saunan.
Tätä ei kukaan jaksa uskoa, mutta omille vanhemmilleen ja appivanhemmilleen ei ole kovin helppoa alkaa juurikaan sanomaan suoraan. Se ei ole hyvää käytöstä, se ei johda mihinkään ja siitä ei mökkiolot eikä elämä helpota kuitenkaan.
Kommentit (13)
Mitä jos ilmoittaisi että meillä on muita suunnitelmia juhannukselle/kesälomalle. Emme ole tulossa mökille.
Onpa huonokuntoisia 70 vuotiaita. Minun 70 v vanhempani on tuhat kertaa kovakuntoisempia kuin minä. Pyöräilevät kesäisin kymmeniä kilometrejä, käyvät salilla, hoitavat kaikki kotihommat jne.
Ei se ehkä helppoa ole, mutta ei niin vaikeaakaan, että olisi pakko kärsiä 15 vuotta tekemättä asialle mitään.
Minä en kävisi tuolla mökillä, vaan järjestäisin perheelleni muita lomareissuja. Appivanhemmille sanoisin kohteliaasti että kiitos kutsusta mutta nyt ei olla tulossa. Miksi miksi jankkaamiseen sanoisin vaan, että ei olle nyt tällä kertaa tulossa, on muita suunnitelmia.
Tosin taisin lukea saman jutun jo viime vuonna täältä (kuulostaantutulta tuo perunaa ja kastiketta ennen puoltapäivää).
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ilmoittaisi että meillä on muita suunnitelmia juhannukselle/kesälomalle. Emme ole tulossa mökille.
Pyytäisit siis miestäsi valehtelemaan äidilleen päin naamaa?
On tämä nyt vähän aikaista. Tuskin joulu on ohi ja ensimmäinen kesämökkiprovo jo ilmestynyt.
En ymmärrä. Onko se siis nyt teidän vai ei? Ja voisitteko itse viedä mukananne mansikoita ja homejuustoa ja balsamicoa? Eihän appivanhempien niitä tarvitse syödä jos ei maistu, mutta kai te sentään saatte? Oletan että joka tapauksessa viette jotakin syötävää mukananne.
Miksi juuri sinun pitää tehdä ruuat kaikille? Jos pitää, niin keitä appivanhemmille puurot ja perunat, tee siihen lisäksi jotain sellaistakin mitä itse syötte. Miehesikin voisi tietenkin osallistua. Ja älkää viettäkö siellä koko lomaa, keksikää välillä jotain muutakin. Nyt on hyvä tilaisuus vaikka varata juhannukseksi vuokramökki omalle perheellenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ilmoittaisi että meillä on muita suunnitelmia juhannukselle/kesälomalle. Emme ole tulossa mökille.
Pyytäisit siis miestäsi valehtelemaan äidilleen päin naamaa?
Viettää juhannusta ydinperheellä kotona = suunnitelma myöskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ilmoittaisi että meillä on muita suunnitelmia juhannukselle/kesälomalle. Emme ole tulossa mökille.
Pyytäisit siis miestäsi valehtelemaan äidilleen päin naamaa?
Miten niin pyytäisin miestäni valehtelemaan?
Ei mökille ole pakko mennä, olet ihan vapaa tekemään omat suunnitelmasi johon ei sisälly mökkeilyä appivanhempien mökillä.
Ja jos mies haluaa mennä sinne, hän voi mennä sinä voit tehdä omat, erilaiset suunnitelmasi.
Ap, hankkikaa oma mökki.
Tai vuokratkaa sellainen kesäksi.
Olet pelkkä valittaja ja itsekäs nainen. Ei ne sairaat appivanhemmat jaksa mökillä enää montaa vuotta kulkea.
Ja niiden mökkihän se on, ei teidän. Tottakai mökki on heille rakas, tavallaan toinen asunto monta kuukautta vuodessa.
Mökki ei ole sinun missään vaiheessa, ainoastaan miehesi sitten joskus.
Voi hyvä Luoja, millainen valitusvirsi aikuiselta naiselta.
Syyllistät vanhoja ihmisiä siitä, että he haluavat olla mökillään.
Sietäisit hävetä ja syvästi.
Ekoilla treffeillä ei kannata kysellä mitä teet työksesi/missä opiskelet tms, vaan onko sinun perheelläsi mökkiä. Jos vastaus on kyllä, niin ei muuta kuin sanoo että anteeksi ja poistuu paikalta, ei vastaa puheluihin - vaihtaa mielellään oman numeron kokonaan.
Ei voi sanoa suoraan ja kaikki kesälomat menevät työleirillä?
Meillä voi sanoa suoraan. Kesäloman viettotavat valitaan yhdessä puolison ja lasten kanssa.
Isovanhemmat 78-85 vuotiaita.