Lue keskustelun säännöt.
Neljäs vauva ja siitä kertominen
05.01.2020 |
Hjälp! Saan kesällä neljännen lapseni ja kohta asiasta pitäisi kertoa tutuille. Jo kolmannen kohdalla sain kommentteja tyyliin: ”miten te vielä jaksatte?” ”onko toi ihan suunniteltu?”
Miten tämäntyyppisiin voisi vastata fiksusti niin, että sanoja älyäisi olleensa tahditon? Miten voisi antaa hienoisesti takaisin?
Taustatietona, että isoin lapsi on jo lähes aikuinen. Molempia sukupuoliakin löytyy.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensä kyseenalaistaa suurperheiden äideissä sitä, että onko heillä oikeasti varaa maksaa niin monen lapsen elämiset vai joutuuko muut ihmiset elättämään. Toinen kyseenalainen asia on se, että tekeekö tällainen suurperheen äiti ollenkaan oikeita palkkatöitä elämänsä aikana.
Onnea Ap:lle enkä missään nimessä halua aiheuttaa pahaa mieltä eikä minua ainakaan kiinnosta ihmisten lapsiluvut sen kummemmin, mutta nuo edellämainitut asiat ovat varmasti niitä mitkä aiheuttavat ihmisissä mietteitä.
Miksi pitäisi tehdä nimen omaan palkkatöitä?
Jotta saisi käyttöön omaa rahaa (eli taloudellisen itsenäisyyden) ja kerryttäisi eläkettä. Lisäksi oman ammattitaidon käyttäminen yhteiskunnan hyväksi on huomattavasti hyödyllisempää kuin kotona lasten kanssa lusiminen.
Jotkut suurperheiden äidit tekevät vielä vuosikausia palkkatöitä nuorimman lapsen jälkeen. Jotkut jopa lasten välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensä kyseenalaistaa suurperheiden äideissä sitä, että onko heillä oikeasti varaa maksaa niin monen lapsen elämiset vai joutuuko muut ihmiset elättämään. Toinen kyseenalainen asia on se, että tekeekö tällainen suurperheen äiti ollenkaan oikeita palkkatöitä elämänsä aikana.
Onnea Ap:lle enkä missään nimessä halua aiheuttaa pahaa mieltä eikä minua ainakaan kiinnosta ihmisten lapsiluvut sen kummemmin, mutta nuo edellämainitut asiat ovat varmasti niitä mitkä aiheuttavat ihmisissä mietteitä.
Miksi pitäisi tehdä nimen omaan palkkatöitä?
Jotta saisi käyttöön omaa rahaa (eli taloudellisen itsenäisyyden) ja kerryttäisi eläkettä. Lisäksi oman ammattitaidon käyttäminen yhteiskunnan hyväksi on huomattavasti hyödyllisempää kuin kotona lasten kanssa lusiminen.
En oikein jaksa usko, että ihmiset paheksuvat suurperheiden vanhempia vain siksi, että ovat niin kovin huolissaan äidin taloudellisesta itsenäisyydestä.
Me ollaan rikas suurperhe eikä se ole voivottelua yhtään vähentänyt. Toisaalta nyt kommentit saattaa alkaa sanoilla: Hyvähän teidän on lapsia tehdä kun teillä on tota rahaa!! Eikä tosiaan mitenkään positiivisella äänensävyllä sanottuna. Eli ei sekään tunnu olevan hyvä, jos on sitä rahaa.
Mun oma ÄITINI mäkätti kuullessaan neljännen lapseni raskaudesta, miten saa hävetä silmät päästään, mitä muutkin sanovat, tuon täytyy olla vahinko, vain vahinko selittää se miten holtiton olen.
Niin. Eipä äiti tiennyt, että oli viisi vuotta käyty lapsettomuushoidoissa, kymppitonneja mennyt rahaa, tullut monta keskenmenoa, itkua ja surua paljon. Se toisen mielestä ”holtiton vahinko” voi olla jotain ihan muuta oikeasti.
Kiitos vöestöpyramidin pienestäkin tervehdyttämisestä, ja onnea perheenlisäyksen johdosta! Teidänlaisianne tarvitaan Suomessa ja Euroopassa.
Joku muinainen irvileuka taisi kirjoittaa, että lapsista tulee ihmisiä, ja ihmisiä tarvitaan.
Alkuperäiseen kysymykseen: jos joku sanoo jotain ilkeää, vastaa vaikka, että onhan se hyvä, että jälkikasvua tekevät ne, joilla on hyvät geenit.
Vierailija kirjoitti:
Mun oma ÄITINI mäkätti kuullessaan neljännen lapseni raskaudesta, miten saa hävetä silmät päästään, mitä muutkin sanovat, tuon täytyy olla vahinko, vain vahinko selittää se miten holtiton olen.
Niin. Eipä äiti tiennyt, että oli viisi vuotta käyty lapsettomuushoidoissa, kymppitonneja mennyt rahaa, tullut monta keskenmenoa, itkua ja surua paljon. Se toisen mielestä ”holtiton vahinko” voi olla jotain ihan muuta oikeasti.
Viisi vuotta lapsettomuushoidoissa kun oli jo kolme lasta? Tosi loogista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensä kyseenalaistaa suurperheiden äideissä sitä, että onko heillä oikeasti varaa maksaa niin monen lapsen elämiset vai joutuuko muut ihmiset elättämään. Toinen kyseenalainen asia on se, että tekeekö tällainen suurperheen äiti ollenkaan oikeita palkkatöitä elämänsä aikana.
Onnea Ap:lle enkä missään nimessä halua aiheuttaa pahaa mieltä eikä minua ainakaan kiinnosta ihmisten lapsiluvut sen kummemmin, mutta nuo edellämainitut asiat ovat varmasti niitä mitkä aiheuttavat ihmisissä mietteitä.
Miksi pitäisi tehdä nimen omaan palkkatöitä?
Jotta saisi käyttöön omaa rahaa (eli taloudellisen itsenäisyyden) ja kerryttäisi eläkettä. Lisäksi oman ammattitaidon käyttäminen yhteiskunnan hyväksi on huomattavasti hyödyllisempää kuin kotona lasten kanssa lusiminen.
En oikein jaksa usko, että ihmiset paheksuvat suurperheiden vanhempia vain siksi, että ovat niin kovin huolissaan äidin taloudellisesta itsenäisyydestä.
Me ollaan rikas suurperhe eikä se ole voivottelua yhtään vähentänyt. Toisaalta nyt kommentit saattaa alkaa sanoilla: Hyvähän teidän on lapsia tehdä kun teillä on tota rahaa!! Eikä tosiaan mitenkään positiivisella äänensävyllä sanottuna. Eli ei sekään tunnu olevan hyvä, jos on sitä rahaa.
Meillä myös suurperhe ja minä (äiti) erittäin hyvätuloinen, isä ollut se ”kotiäiti” enemmänkin. Tätä ei joko uskota, tai sitten väitetään että kaikki raha on varmasti perittyä. Jotenkin ihan vääristynyt ajatus suurperheistä. Monille on mahdoton uskoa, että olen ylemmän akateemisen tutkinnon suorittanut (lisuri), johtohommissa ja uralla edennyt, ja samalla ehtinyt tehdä ison perheen. Ei se ole mahdotonta kun vaan palaa nopeasti aina töihin. Varmaan iltapäivälehtien ansiosta luullaan että suurperheen äiti on kouluja käymätön monisairas työtön wt, joka marisee että lisää tukia! :)
Vierailija kirjoitti:
Mun oma ÄITINI mäkätti kuullessaan neljännen lapseni raskaudesta, miten saa hävetä silmät päästään, mitä muutkin sanovat, tuon täytyy olla vahinko, vain vahinko selittää se miten holtiton olen.
Niin. Eipä äiti tiennyt, että oli viisi vuotta käyty lapsettomuushoidoissa, kymppitonneja mennyt rahaa, tullut monta keskenmenoa, itkua ja surua paljon. Se toisen mielestä ”holtiton vahinko” voi olla jotain ihan muuta oikeasti.
Ihmeellinen reaktio! Isovanhemmat saavat yleensä suurimman osan vanhemmuuden iloista mutta vain hyvin pienen osan vaivasta. En omilta lapsiltani odota mitään muuta yhtä paljon kuin lapsenlapsia, mieluiten paljon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma ÄITINI mäkätti kuullessaan neljännen lapseni raskaudesta, miten saa hävetä silmät päästään, mitä muutkin sanovat, tuon täytyy olla vahinko, vain vahinko selittää se miten holtiton olen.
Niin. Eipä äiti tiennyt, että oli viisi vuotta käyty lapsettomuushoidoissa, kymppitonneja mennyt rahaa, tullut monta keskenmenoa, itkua ja surua paljon. Se toisen mielestä ”holtiton vahinko” voi olla jotain ihan muuta oikeasti.
Ihmeellinen reaktio! Isovanhemmat saavat yleensä suurimman osan vanhemmuuden iloista mutta vain hyvin pienen osan vaivasta. En omilta lapsiltani odota mitään muuta yhtä paljon kuin lapsenlapsia, mieluiten paljon!
Näinhän se yleensä menee, mutta se mun ilkeä äitini ei välitä lapsenlapsistaan yhtään, ei kyllä niistä omista aikuisista lapsistaankaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma ÄITINI mäkätti kuullessaan neljännen lapseni raskaudesta, miten saa hävetä silmät päästään, mitä muutkin sanovat, tuon täytyy olla vahinko, vain vahinko selittää se miten holtiton olen.
Niin. Eipä äiti tiennyt, että oli viisi vuotta käyty lapsettomuushoidoissa, kymppitonneja mennyt rahaa, tullut monta keskenmenoa, itkua ja surua paljon. Se toisen mielestä ”holtiton vahinko” voi olla jotain ihan muuta oikeasti.
Viisi vuotta lapsettomuushoidoissa kun oli jo kolme lasta? Tosi loogista.
No sinä et ymmärrä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensä kyseenalaistaa suurperheiden äideissä sitä, että onko heillä oikeasti varaa maksaa niin monen lapsen elämiset vai joutuuko muut ihmiset elättämään. Toinen kyseenalainen asia on se, että tekeekö tällainen suurperheen äiti ollenkaan oikeita palkkatöitä elämänsä aikana.
Onnea Ap:lle enkä missään nimessä halua aiheuttaa pahaa mieltä eikä minua ainakaan kiinnosta ihmisten lapsiluvut sen kummemmin, mutta nuo edellämainitut asiat ovat varmasti niitä mitkä aiheuttavat ihmisissä mietteitä.
Miksi pitäisi tehdä nimen omaan palkkatöitä?
Jotta saisi käyttöön omaa rahaa (eli taloudellisen itsenäisyyden) ja kerryttäisi eläkettä. Lisäksi oman ammattitaidon käyttäminen yhteiskunnan hyväksi on huomattavasti hyödyllisempää kuin kotona lasten kanssa lusiminen.
En oikein jaksa usko, että ihmiset paheksuvat suurperheiden vanhempia vain siksi, että ovat niin kovin huolissaan äidin taloudellisesta itsenäisyydestä.
Me ollaan rikas suurperhe eikä se ole voivottelua yhtään vähentänyt. Toisaalta nyt kommentit saattaa alkaa sanoilla: Hyvähän teidän on lapsia tehdä kun teillä on tota rahaa!! Eikä tosiaan mitenkään positiivisella äänensävyllä sanottuna. Eli ei sekään tunnu olevan hyvä, jos on sitä rahaa.
Meillä myös suurperhe ja minä (äiti) erittäin hyvätuloinen, isä ollut se ”kotiäiti” enemmänkin. Tätä ei joko uskota, tai sitten väitetään että kaikki raha on varmasti perittyä. Jotenkin ihan vääristynyt ajatus suurperheistä. Monille on mahdoton uskoa, että olen ylemmän akateemisen tutkinnon suorittanut (lisuri), johtohommissa ja uralla edennyt, ja samalla ehtinyt tehdä ison perheen. Ei se ole mahdotonta kun vaan palaa nopeasti aina töihin. Varmaan iltapäivälehtien ansiosta luullaan että suurperheen äiti on kouluja käymätön monisairas työtön wt, joka marisee että lisää tukia! :)
Monilapsiset kouluttamattomia? Meilläkin on neljä lasta. Vaimolla on kahdet maisterin paperit ihan eri aloilta. Minä olen väitellyt. Olemme aivan "kantasuomalaisia".
Ainakin miehillä tulotaso ja lasten lukumäärä korreloivat vahvasti keskenään: isotuloisella isillä on isosti jälkikasvua ;). Kaikkein pienituloisimmat miehet ovat huomattavan usein sekä naimattomia että lapsettomia.
Naisten osalta en osaa sanoa, miten korrelaatio menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun oma ÄITINI mäkätti kuullessaan neljännen lapseni raskaudesta, miten saa hävetä silmät päästään, mitä muutkin sanovat, tuon täytyy olla vahinko, vain vahinko selittää se miten holtiton olen.
Niin. Eipä äiti tiennyt, että oli viisi vuotta käyty lapsettomuushoidoissa, kymppitonneja mennyt rahaa, tullut monta keskenmenoa, itkua ja surua paljon. Se toisen mielestä ”holtiton vahinko” voi olla jotain ihan muuta oikeasti.
Ihmeellinen reaktio! Isovanhemmat saavat yleensä suurimman osan vanhemmuuden iloista mutta vain hyvin pienen osan vaivasta. En omilta lapsiltani odota mitään muuta yhtä paljon kuin lapsenlapsia, mieluiten paljon!
Näinhän se yleensä menee, mutta se mun ilkeä äitini ei välitä lapsenlapsistaan yhtään, ei kyllä niistä omista aikuisista lapsistaankaan :)
Onko hän ehkä jotenkin masentunut? Ei koe omaa elämäänsä mielekkääksi, eikä halua sen jatkuvan jälkeläisissään. Jotenkin luulen, että hänellä on jotain ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensä kyseenalaistaa suurperheiden äideissä sitä, että onko heillä oikeasti varaa maksaa niin monen lapsen elämiset vai joutuuko muut ihmiset elättämään. Toinen kyseenalainen asia on se, että tekeekö tällainen suurperheen äiti ollenkaan oikeita palkkatöitä elämänsä aikana.
Onnea Ap:lle enkä missään nimessä halua aiheuttaa pahaa mieltä eikä minua ainakaan kiinnosta ihmisten lapsiluvut sen kummemmin, mutta nuo edellämainitut asiat ovat varmasti niitä mitkä aiheuttavat ihmisissä mietteitä.
Miksi pitäisi tehdä nimen omaan palkkatöitä?
Jotta saisi käyttöön omaa rahaa (eli taloudellisen itsenäisyyden) ja kerryttäisi eläkettä. Lisäksi oman ammattitaidon käyttäminen yhteiskunnan hyväksi on huomattavasti hyödyllisempää kuin kotona lasten kanssa lusiminen.
Jotkut suurperheiden äidit tekevät vielä vuosikausia palkkatöitä nuorimman lapsen jälkeen. Jotkut jopa lasten välissä.
Nykyään useimmat tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle aikoinaan kyseltiin jo kolmannen raskauden kohdalla, että "oletteko uskossa", tai oletettiin, että vahinko on. - Neljännen kohdalla olivat varmaan jo tottuneet :D
Tosiasiahan on, että normaalisti odottaja jo kokee, että iloisesti potkiskeleva sikiö on jo olemassa oleva lapsi. Siksi kaikenlaiset spekulaatiot voivat olla hyvinkin loukkaavia ja haavoittavia.
Jos haluaa välttyä negatiivisilta kommenteilta, kannattaa puhe alkaa kertomalla, että neljäs, kaivattu ja toivottu, rakas lapsemme syntyy kesällä. Täytyy olla aika juntti, jos sen kuultuaan kehtaa esittää ikävänsävyisiä huomioita. - Mieheni totesi kerran, että naimisissa oleville ihmisille syntyy lapsia :)
Itse olen kyseenalaistajalle sanonut kurillani, että "se oli sen arvoista". Jos vihjaa asian seksuaaliseen puoleen, kuulija joutuu nostamaan kädet, koska pitää puhujaa vähintäänkin holtittomana.
Miehesi ei ole järjen jättiläinen.
Tuon miehen älykkyydestä en tiedä mitään, mutta hän on eräänlainen yhteiskunnan tukipylväs. Jokainen yhteiskunta tarvitsee uusia sukupolvia, ja vaikka olisi kuinka vanhanaikaista näin sanoa, niin perinteinen perhe, tai ehkä isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla höystetty suurperhe, on paras kasvuympäristö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle aikoinaan kyseltiin jo kolmannen raskauden kohdalla, että "oletteko uskossa", tai oletettiin, että vahinko on. - Neljännen kohdalla olivat varmaan jo tottuneet :D
Tosiasiahan on, että normaalisti odottaja jo kokee, että iloisesti potkiskeleva sikiö on jo olemassa oleva lapsi. Siksi kaikenlaiset spekulaatiot voivat olla hyvinkin loukkaavia ja haavoittavia.
Jos haluaa välttyä negatiivisilta kommenteilta, kannattaa puhe alkaa kertomalla, että neljäs, kaivattu ja toivottu, rakas lapsemme syntyy kesällä. Täytyy olla aika juntti, jos sen kuultuaan kehtaa esittää ikävänsävyisiä huomioita. - Mieheni totesi kerran, että naimisissa oleville ihmisille syntyy lapsia :)
Itse olen kyseenalaistajalle sanonut kurillani, että "se oli sen arvoista". Jos vihjaa asian seksuaaliseen puoleen, kuulija joutuu nostamaan kädet, koska pitää puhujaa vähintäänkin holtittomana.
Miehesi ei ole järjen jättiläinen.
Tuon miehen älykkyydestä en tiedä mitään, mutta hän on eräänlainen yhteiskunnan tukipylväs. Jokainen yhteiskunta tarvitsee uusia sukupolvia, ja vaikka olisi kuinka vanhanaikaista näin sanoa, niin perinteinen perhe, tai ehkä isovanhemmilla ja muilla sukulaisilla höystetty suurperhe, on paras kasvuympäristö.
No, voin vakuuttaa, että nimenomaan älykäs ja monilahjakas. Matemaattinen ja kielitaitoinen (useita kieliä - siis yli lukiokieltenkin), työura hyvinpalkatulla alalla - ja pystynyt rakentamaan sekä talon että leikkimökin pihalle; remonttitaitoinen (käytännön osaamiset tulee varmaan sieltä perinteisestä suursuvusta) :D
Jos ennen muinoin olisi lopetettu lasten teko kolmanteen, ei minuakaan olisi tässä kirjoittamassa. Itse olen kyllä esikoinen, mutta äitini oli perheensä kuudes ja isäni perheensä yhdeksäs lapsi.
Meidän tuttavapiirissä kyllä nämä 3 tai 4 lapsen vanhemmat ovat kaikki koulutettuja ihmisiä ja ovat töissä ja ihan itse elättävät perheensä.
Sanot "anteeksi mitä?" Ja kysyt sitten, että "onko ihan asiallista sanoa tuollaisia?"
Onhan se jännä miten ainoa lapsiluku jota suvaitaan on kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset yleensä kyseenalaistaa suurperheiden äideissä sitä, että onko heillä oikeasti varaa maksaa niin monen lapsen elämiset vai joutuuko muut ihmiset elättämään. Toinen kyseenalainen asia on se, että tekeekö tällainen suurperheen äiti ollenkaan oikeita palkkatöitä elämänsä aikana.
Onnea Ap:lle enkä missään nimessä halua aiheuttaa pahaa mieltä eikä minua ainakaan kiinnosta ihmisten lapsiluvut sen kummemmin, mutta nuo edellämainitut asiat ovat varmasti niitä mitkä aiheuttavat ihmisissä mietteitä.
Olen pitkälle opiskellut vakitöitä tekevä. Miehen työasiat ovat paremmin kuin hyvin. Ei siis olla yhteiskunnalle taakaksi, päin vastoin. Ja nämä tuttavani tietävät kyllä nämä asiat.
ap
Samoin meidänkin perheessä. Lapsista jotkut vielä opiskelee, joku on jo työelämässä. Kaikki ovat taatusti rakentamssa tätä yhteiskuntaa viimeistään muutaman vuoden kuluttua. Oman osani olen tälle maalle antanut, toivottavasti itsekin pääsen suht hyvin hautaan sitten joskus vanhana. Hyvä me! T. Neljän äiti.
Minulle on sanottu jo ensimmäisen raskauden kohdalla, että "voiko onnitella, vai...?" tai "onneksi olkoon vai siis voiko onnitella..." Siinä sitten lisäselitellään, kuinka kaikki eivät ole iloisia raskaudestaan., niin ei tiedä saako onnitella. Oli odottajan tilanne mikä hyvänsä, niin ei ole tervettä ensisijaisesti alkaa kyseenalaistamaan odotuksen onnellisuutta ja aloittaa keskustelua aiheesta, onko lapsi toivottu tai saako tänne ylipäätään syntyä.
Käyvätköhän tällaiset kyseenalaistajat sitten myöhemmin useinkin sanomassa aikuistuneille, koulutetuille ja työssään menestyville lapsille, ettet mielestäni olisi saanut edes syntyä? Vai onko mielipide muuttunut?