Kumpi on kihlasormuksen laillinen omistaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiverruta pois. Sun se sormus on kun se on sulle ostettu. Tuskin se ukko siitä oikeusjuttua muutenkaan nostais  :D

Kiitos neuvoista! Tähän vielä kommentoisin, että miehellä on sellainen luonne, että saattaisi ihan periaatteesta yrittää jotain tällaista kostoa.

Ap

Miĺaista kostoa?

Viittasin "tällaisella kostolla" siis tuohon aiemman kommentoijan mainitsemaan oikeusjuttuun. Jos sormus olisi lain edessä miehen omaisuutta ja sen arvoinen kun hän sanoo sen olevan, niin hänhän voisi kai tehdä kaiverruksen luvatta muuttamisesta rikosilmoituksen vahingonteosta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vähän lapsellista kyllä. Eikö voi reilusti vaan sanoa, että tää oli tässä. Onko miehesi muuten aloittanut pelaamisen vasta teidän kihlautumisen jälkeen? Jos ei, niin ihme reaktio sinulta muutenkin.

Lapsellista tai ei, aivan sama minulle. Olen niin monta kertaa kertonut miehelle reilusti missä mennään, ja antanut hänelle joustoa ja mahdollisuuksia tehdä korjausliikkeitä, etten jaksa enää. Mitäpä se minua hyödyttää olla "se isompi ihminen". Sädekehää on kiillotettu jo enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä, olen hänelle vihainen ja äärettömän turhautunut ja pettynyt, että hän asettaa tietokonepelit kaiken muun edelle. Hänellä on myös velvollisuuksia minua edeltäneeseen elämäänsä liittyen, nekin jää nyt pelaamisen jalkoihin. Hän on pelannut niin kauan kuin olemme tunteneet, mutta pelaaminen ei ole koskaan ennen tullut muun elämän tielle tällä tavalla. Hän on kohta koko vuoden pelannut lähes kaiken vapaa-aikansa. Yhdessäolo on jäänyt hyvin vähiin, kotitöitä ei enää tee, välillä ei viitsi tulla edes valmiiksi katettuun pöytään syömään! Vastaus kaikkeen on "ihan kohta", mutta mitään ei tapahdu. Suuttuu, jos hänelle kehtaa vihjata, että hänellä on ongelma pelaamisen kanssa. Että joo, tosi ihme reaktio minulta. Viimeksi kun asiasta riideltiin niin hän totesi, että hänellä on oikeus pelata kuten haluaa. Minä totesin siihen, että niin on, ja minulla on oikeus valita puolisoni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän lapsellista kyllä. Eikö voi reilusti vaan sanoa, että tää oli tässä. Onko miehesi muuten aloittanut pelaamisen vasta teidän kihlautumisen jälkeen? Jos ei, niin ihme reaktio sinulta muutenkin.

Lapsellista tai ei, aivan sama minulle. Olen niin monta kertaa kertonut miehelle reilusti missä mennään, ja antanut hänelle joustoa ja mahdollisuuksia tehdä korjausliikkeitä, etten jaksa enää. Mitäpä se minua hyödyttää olla "se isompi ihminen". Sädekehää on kiillotettu jo enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä, olen hänelle vihainen ja äärettömän turhautunut ja pettynyt, että hän asettaa tietokonepelit kaiken muun edelle. Hänellä on myös velvollisuuksia minua edeltäneeseen elämäänsä liittyen, nekin jää nyt pelaamisen jalkoihin. Hän on pelannut niin kauan kuin olemme tunteneet, mutta pelaaminen ei ole koskaan ennen tullut muun elämän tielle tällä tavalla. Hän on kohta koko vuoden pelannut lähes kaiken vapaa-aikansa. Yhdessäolo on jäänyt hyvin vähiin, kotitöitä ei enää tee, välillä ei viitsi tulla edes valmiiksi katettuun pöytään syömään! Vastaus kaikkeen on "ihan kohta", mutta mitään ei tapahdu. Suuttuu, jos hänelle kehtaa vihjata, että hänellä on ongelma pelaamisen kanssa. Että joo, tosi ihme reaktio minulta. Viimeksi kun asiasta riideltiin niin hän totesi, että hänellä on oikeus pelata kuten haluaa. Minä totesin siihen, että niin on, ja minulla on oikeus valita puolisoni.

Ap

Ostin itselleni joululahjaksi Adam Alterin "Vastustamaton" kirjan, jossa käsitellään myös näitä pelien koukuttavuuksia. Esim USAssa on olemassa klinikka WoW-addikteille.

Pahimmassa tapauksessa ei oikeastaan huomaa lähtöäsi. Voi olla jopa tyytyväinen, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän lapsellista kyllä. Eikö voi reilusti vaan sanoa, että tää oli tässä. Onko miehesi muuten aloittanut pelaamisen vasta teidän kihlautumisen jälkeen? Jos ei, niin ihme reaktio sinulta muutenkin.

Lapsellista tai ei, aivan sama minulle. Olen niin monta kertaa kertonut miehelle reilusti missä mennään, ja antanut hänelle joustoa ja mahdollisuuksia tehdä korjausliikkeitä, etten jaksa enää. Mitäpä se minua hyödyttää olla "se isompi ihminen". Sädekehää on kiillotettu jo enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä, olen hänelle vihainen ja äärettömän turhautunut ja pettynyt, että hän asettaa tietokonepelit kaiken muun edelle. Hänellä on myös velvollisuuksia minua edeltäneeseen elämäänsä liittyen, nekin jää nyt pelaamisen jalkoihin. Hän on pelannut niin kauan kuin olemme tunteneet, mutta pelaaminen ei ole koskaan ennen tullut muun elämän tielle tällä tavalla. Hän on kohta koko vuoden pelannut lähes kaiken vapaa-aikansa. Yhdessäolo on jäänyt hyvin vähiin, kotitöitä ei enää tee, välillä ei viitsi tulla edes valmiiksi katettuun pöytään syömään! Vastaus kaikkeen on "ihan kohta", mutta mitään ei tapahdu. Suuttuu, jos hänelle kehtaa vihjata, että hänellä on ongelma pelaamisen kanssa. Että joo, tosi ihme reaktio minulta. Viimeksi kun asiasta riideltiin niin hän totesi, että hänellä on oikeus pelata kuten haluaa. Minä totesin siihen, että niin on, ja minulla on oikeus valita puolisoni.

Ap

Ostin itselleni joululahjaksi Adam Alterin "Vastustamaton" kirjan, jossa käsitellään myös näitä pelien koukuttavuuksia. Esim USAssa on olemassa klinikka WoW-addikteille.

Pahimmassa tapauksessa ei oikeastaan huomaa lähtöäsi. Voi olla jopa tyytyväinen, valitettavasti.

Kiitos kirjavinkistä, voisin kokeilla ottaa lukuun myös.

Sitä olen itsekin alkanut arvella, ettei lähtöni häntä varmaan paljoa hetkauta. Siksipä juuri haluan teettää kaiverruksen muutoksen. Ehkäpä se jää paremmin mieleen ja toivon mukaan herättää hänet ajattelemaan. Ei kylläkään minun vuokseni, minut hän on jo menettänyt. Mutta kun hänellä on elämässään ainakin vielä toistaiseksi sellaisia ihmissuhteita, joista hänen pitäisi ihan oikeasti pitää kunnolla huolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän lapsellista kyllä. Eikö voi reilusti vaan sanoa, että tää oli tässä. Onko miehesi muuten aloittanut pelaamisen vasta teidän kihlautumisen jälkeen? Jos ei, niin ihme reaktio sinulta muutenkin.

Lapsellista tai ei, aivan sama minulle. Olen niin monta kertaa kertonut miehelle reilusti missä mennään, ja antanut hänelle joustoa ja mahdollisuuksia tehdä korjausliikkeitä, etten jaksa enää. Mitäpä se minua hyödyttää olla "se isompi ihminen". Sädekehää on kiillotettu jo enemmän kuin tarpeeksi. Kyllä, olen hänelle vihainen ja äärettömän turhautunut ja pettynyt, että hän asettaa tietokonepelit kaiken muun edelle. Hänellä on myös velvollisuuksia minua edeltäneeseen elämäänsä liittyen, nekin jää nyt pelaamisen jalkoihin. Hän on pelannut niin kauan kuin olemme tunteneet, mutta pelaaminen ei ole koskaan ennen tullut muun elämän tielle tällä tavalla. Hän on kohta koko vuoden pelannut lähes kaiken vapaa-aikansa. Yhdessäolo on jäänyt hyvin vähiin, kotitöitä ei enää tee, välillä ei viitsi tulla edes valmiiksi katettuun pöytään syömään! Vastaus kaikkeen on "ihan kohta", mutta mitään ei tapahdu. Suuttuu, jos hänelle kehtaa vihjata, että hänellä on ongelma pelaamisen kanssa. Että joo, tosi ihme reaktio minulta. Viimeksi kun asiasta riideltiin niin hän totesi, että hänellä on oikeus pelata kuten haluaa. Minä totesin siihen, että niin on, ja minulla on oikeus valita puolisoni.

Ap

Ostin itselleni joululahjaksi Adam Alterin "Vastustamaton" kirjan, jossa käsitellään myös näitä pelien koukuttavuuksia. Esim USAssa on olemassa klinikka WoW-addikteille.

Pahimmassa tapauksessa ei oikeastaan huomaa lähtöäsi. Voi olla jopa tyytyväinen, valitettavasti.

Kiitos kirjavinkistä, voisin kokeilla ottaa lukuun myös.

Sitä olen itsekin alkanut arvella, ettei lähtöni häntä varmaan paljoa hetkauta. Siksipä juuri haluan teettää kaiverruksen muutoksen. Ehkäpä se jää paremmin mieleen ja toivon mukaan herättää hänet ajattelemaan. Ei kylläkään minun vuokseni, minut hän on jo menettänyt. Mutta kun hänellä on elämässään ainakin vielä toistaiseksi sellaisia ihmissuhteita, joista hänen pitäisi ihan oikeasti pitää kunnolla huolta.

t. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaiverruta pois. Sun se sormus on kun se on sulle ostettu. Tuskin se ukko siitä oikeusjuttua muutenkaan nostais  :D

Kiitos neuvoista! Tähän vielä kommentoisin, että miehellä on sellainen luonne, että saattaisi ihan periaatteesta yrittää jotain tällaista kostoa.

Ap

Miĺaista kostoa?

Viittasin "tällaisella kostolla" siis tuohon aiemman kommentoijan mainitsemaan oikeusjuttuun. Jos sormus olisi lain edessä miehen omaisuutta ja sen arvoinen kun hän sanoo sen olevan, niin hänhän voisi kai tehdä kaiverruksen luvatta muuttamisesta rikosilmoituksen vahingonteosta.

Ap

Höpöhöpö. Lahja on lahja, jolle saat tehdä mitä haluat. Kysy huviksesi hinta-arvio koruliikkeestä, mutta oikeudenkäyntikulut tulevat joka tapauksessa olemaan moninkertaiset, jos mies oikeasti on niin hölmö, että käräjille lähtisi.

Ilmeisesti puolisosi on antanut sinulle sormuksen lahjaksi. Kihlasormus ei ole juridisesti mitenkään erilainen kuin mikä tahansa muukaan tavaralahja. Sormus on siis sinun.

Kaiverruksen muuttaminen ei myöskään vaikuta sormuksen arvoon. Käytetty sormushan on joka tapauksessa vain sisältämänsä metallin ja mahdollisten jalokivien arvoinen, varsinkin jos siinä on (mitä tahansa) kaiverruksia.

Mahtava idea naiselta. Eihän tuollainen pelaaja ole mies, vaan lapsi. Ei käyttöä parisuhteessa.

Ignooraa! 

Kulta on nyt hyvässä hinnassa. Käy myymässä muutkin romukullat ja sormus pois esim. pantissa. 

Mun sormus on haudattu mereen. Exä oli pettynyt, luuli, että olisin säilyttänyt "muistona". 🤣

Lieköhän mies edes mitään kaiverruksia rupeaa tihrustamaan. Taitaa mennä ihan hukkaan moinen "kosto".

Hei haloo. Ei se ole mikään luokkasormus, joka pitää palauttaa seurustelun päätyttyä.

Myy sormus ja osta itsellesi jotain kivaa! Mieti, mitä saisit sillä rahalla. 

Miehelle sinun ei tarvitse kertoa myynnistä, kun ette elä enää samassa taloudessa. 

Myy se ja käytä rahat kivaan irtiotto viikonloppuun. Olet ansainnut sen!

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja on lapsellinen, kuten palstan kaikki naiset. 

Katkera incel saa jatkaa runkkaamista kuten tähänkin asti. Vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään ole mitään sellaista lakia, että kihlausaikana annetut lahjat pitäisi palauttaa, jos kihlaus purkautuu. Se on entisaikaa se, silloin kun maksettiin myötäjäisiä ym.

Hyvä idea sinulla, ap, peukku sille! Mutta taitaa kannattaa pitää se sormus vaikka pahan päivän varalle.

Paitsi jos on yhtä fiksu kuin kauramiljonääri. Tekee avioehdon lisäksi kirjallisen todistuksen että kaikki mitä on vaimolle ostettu pitää erotessa palauttaa. Vain alusvaatteet saa pitää. 🤣🤣

Itseasiassa sormukset ovat antajan omaisuutta ja ne kuuluu antaa takaisin jos kihlaus tai avioliitto päättyy eroon.

Kumpikin saa antanansa sormuksen/t takaisin.

Muut lahjaksi annetut sormukset ja korut on saajan omaisuutta.

On noita irtiotto viikonloppuja ollut minullakin muutamia..En ole ap

Ei se mies edes huomaa lähtöäsi. Saati sitten jotain sormusta. 

Myy sormus kultana ja osta rahoilla itsellesi jotain kivaa. 

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa sormukset ovat antajan omaisuutta ja ne kuuluu antaa takaisin jos kihlaus tai avioliitto päättyy eroon.

Kumpikin saa antanansa sormuksen/t takaisin.

Muut lahjaksi annetut sormukset ja korut on saajan omaisuutta.

Exän kanssa aikoinaan erotessa päätettiin yhdessä että kumpikin pitää oman sormuksensa. Itse möin sitten omani pois tarpeettomana muun romukullan mukana.