Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kestätte sen ettette tiedä mihin maailmankaikkeus rajautuu
04.01.2020 |
Ikuisuusaihe juu, ihan konkreettisestikin. Mutta suuntaan kysymystä sellaisille "faktaihmisille", joilla on järjellinen selitys ja rajat kaikelle. Kuinka suhtaudutte siihen että maailmankaikkeutta, avaruutta, ääretöntä emme voi ymmärtää? Mietin vaan kun itselle tuppaa tällaisista aiheista tulemaan melkeinpä fyysisesti huono olo koska ne ovat ymmärryskykyni ulkopuolella.
Kommentit (43)
maailmankaikkeus on pyöreä. se ei ole ääretön..
mutta miten kestätte mustat aukot
min en kestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havaittava maailmankaikkeus jolta valo on saavuttanut maan on n.45 miljardia valovuotta, halkaisija 90 miljardia valovuotta. Pystymme havaitsemaan vain sen alueen jolta valo on saavuttanut maan. Sen jälkeenkin avaruus jatkuu äärettömyyksiin. Mittaamalla ei pysty selvittämään maailmakaikkeuden äärettömyyttä. Nykytutkimuksen mukaan maailmankaikkeus olisi tasomainen litteä ja jatkuu äärettömyyksiin.
VARMA TIETO kirjoitti:
Ei se rajaudu mihinkään, se on kaareva. Se laajenee itsensä sisään ja jos menisit yhteen suuntaa tarpeeksi kauan, niin tulisit takaisin lähtöpisteeseen.
Rajautuu aivan täsmällisesti. Ajan puitteissa. Ajan alussa kaikki on yhdessä "pisteessä".
Käsittelen sitä nyt niin kuin yleensä on tapana, siis pintana joka on kuin ilmapallon pinta, jossa kaikki pisteet loittonevat toisistaan, kun palloon puhalletaan ilmaa.
Selittäköön joku selvemmin...... .
Mutta mitä olisi valon nopeutta liikkuvaa, sitä kauemmaksi olevaa, BB:n alusta lukien, niin ei siihen voi päästä käsiksi! Se on raja, ja siihen rajoittuu.
Näin sen ymmärrän.
Mitä on emergoituvan avaruusajan ulkopuolella, ei ole käsiteltävissä, siis mikä ei ole avaruusajan vaikutuspiirissä, ei voi käsitellä, eikä ole siksi "olemassa".
Ba-lintu...... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon sellaisia asioita mitä ihmismieli ei pysty(vielä) ymmärtämään. Nämä fakta tyypit nyt on muutenkin sellaisia puupäitä "faktojensa" kanssa ettei niitä taida kiinnostaa äärettömien asioiden pohtiminen.
Maaailmankaikkeus EI OLE ääreton, vaan ulottuu juuri siihen asti, mihin "tähän paivään asti" ulottuu (laajenee koko ajan). Mitään mikä olisi sen ulkopuolella ei voi tarkastella tai tutkia. Tämä on aivan tavallista tosi fysiikkaa...
Maailmankaikkeutta Ei voi tarkastella ulkopuolelta, mutta että sen voi sanoa, on kuitenkin kaikkeuden ymmärtämistä.
Tuo ei tarkoita etteikö maailmankaikkeus ulottuisi kauemmaksi kuin mihin sitä voidaan havainnoida.
Minua ei ahdista yhtään. Uskon, että Jumala loi meidät ja me asumme kuvun alla. Kuumatkat yms. on ihan höpöjuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Havaittava maailmankaikkeus jolta valo on saavuttanut maan on n.45 miljardia valovuotta, halkaisija 90 miljardia valovuotta. Pystymme havaitsemaan vain sen alueen jolta valo on saavuttanut maan. Sen jälkeenkin avaruus jatkuu äärettömyyksiin. Mittaamalla ei pysty selvittämään maailmakaikkeuden äärettömyyttä. Nykytutkimuksen mukaan maailmankaikkeus olisi tasomainen litteä ja jatkuu äärettömyyksiin.
Ahdistaa. Käsittääkö litteys vain aineen, ei tyhjyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Minua ei ahdista yhtään. Uskon, että Jumala loi meidät ja me asumme kuvun alla. Kuumatkat yms. on ihan höpöjuttuja.
Tämän takia kysyin fatkaihmisten näkemystä. He kun hyväksyvät vastaukseksi vain sen mikä on toditettavissa, mutta tämä ei ole. Uskovilla on sikäli helpompaa kun asiaa ei tarvitse ajatella. Tosin, onhan sen Jumalankin ulkopuolella yhtälailla jotain, vai onko ja mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitusvirheitä tuli ja allekirjoitus puuttui:
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ba-lintu...... kirjoitti:
Minulle ei tule huonoa oloa.
Minä olen kaiken alusta, ilman kaiken alkua ei olisi minua. Ei muutakaan. Ei edes valon nopeutta. Se mihin kaiken alku ei vielä ulotu, siellä ei ole mitään käsitettävää, vaan kaikki on yhtä saavuttamaattomissa kuin olisi ennen ajan alkua.
".....Minä olen eilinen, tämä päivä, huominen, (saman arvoinen kuin) kasvot taivaan yläpuolella, synnyttänyt itseni....."
Kysymys vastaa myos Elämään, Elämää ei ole olemassa ilman eilistä. Sitä hetkeä jona aika alkoi.
(lainaus on ainakin 4 500 vuoden takaisesta egyptiläisestä tekstistä. Kasvot taivaan yläpuolella, tarkoittaa yleensäkin kaiken yläpuolella olemista; kaikessa mikä on elämä; elämän puolella olemista..)
Olipa monimutkainen vastaus, muuta voimmeko karkeasti ottaen verrata maailmankaikkeuden ääriä tulevaisuuteen, kumpaakaan emme tässä hetkessä vielä voi tuntea?
Ei tietysti voi tuntea, se on tavallaan totta, minusta. Eli minusta oli yllättävä kysymys. Mutta jotain tietysti fysiikkakin ennustaa....Eli ilmeisesti laajeneminen jatkuu. Ja tapahtui mitä tapahtui, niin jotain ainakin tapahtuu.
Jotenkin se on Elämä eilisestä huomiseen, joka synnytti itsensä, kuten eilinen kerran synnytti itsensä kaiken alussa....Niinkin tuossa sanottiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
maailmankaikkeus on pyöreä. se ei ole ääretön..
mutta miten kestätte mustat aukot
min en kestä
Missä ne maailmankaikkeuden reunat sitten ovat? Ja mitä siellä reunan ulkopuolella on?
Missä se Jumala muuten asuu, kuvun ulkopuolellako, mitä siellä lisäksi on? Taitaa olla sama asia, kuvulla tai ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ba-lintu...... kirjoitti:
VARMA TIETO kirjoitti:
Ei se rajaudu mihinkään, se on kaareva. Se laajenee itsensä sisään ja jos menisit yhteen suuntaa tarpeeksi kauan, niin tulisit takaisin lähtöpisteeseen.
Rajautuu aivan täsmällisesti. Ajan puitteissa. Ajan alussa kaikki on yhdessä "pisteessä".
Käsittelen sitä nyt niin kuin yleensä on tapana, siis pintana joka on kuin ilmapallon pinta, jossa kaikki pisteet loittonevat toisistaan, kun palloon puhalletaan ilmaa.
Selittäköön joku selvemmin...... .
Mutta mitä olisi valon nopeutta liikkuvaa, sitä kauemmaksi olevaa, BB:n alusta lukien, niin ei siihen voi päästä käsiksi! Se on raja, ja siihen rajoittuu.
Näin sen ymmärrän.
Mitä on emergoituvan avaruusajan ulkopuolella, ei ole käsiteltävissä, siis mikä ei ole avaruusajan vaikutuspiirissä, ei voi käsitellä, eikä ole siksi "olemassa".
Tuo laajeneminen ei selitä oikein mitään. Johonkinhan sen laajenemisenkin täytyy tapahtua. Ei se ilmapallokaan pääse laajenemaan, jos pidät sitä nyrkin sisällä. Se, että me emme pääse koskaan sinne ilmapallon ulkopuolelle, ei tarkoita vielä sitä, ettei sitä ulkopuolta ole olemassa. Tottakai se tila on olemassa, että maailmankaikkeus voi laajentua.
Muistan hyvin sen hetken, kun lapsena tajusin tätä pohtia. Oikeasti rupesi ärsyttämään, kun kukaan ei osannut vastata. Että jokin on ääretöntä, oli käsittämätön ajatus. Toisaalta mietin, että jos maailmankaikkeus loppuu johonkin, niin mihin ja mitä siitä eteenpäin.
Enpä ole enää aikoihin tätä mielessäni pyöritellyt eikä järki riitä edelleenkään tajuamaan asiaa.
Jos maailmankaikkeus on pyöreä, niin mitä sen pyörylän ympärillä sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ba-lintu...... kirjoitti:
VARMA TIETO kirjoitti:
Ei se rajaudu mihinkään, se on kaareva. Se laajenee itsensä sisään ja jos menisit yhteen suuntaa tarpeeksi kauan, niin tulisit takaisin lähtöpisteeseen.
Rajautuu aivan täsmällisesti. Ajan puitteissa. Ajan alussa kaikki on yhdessä "pisteessä".
Käsittelen sitä nyt niin kuin yleensä on tapana, siis pintana joka on kuin ilmapallon pinta, jossa kaikki pisteet loittonevat toisistaan, kun palloon puhalletaan ilmaa.
Selittäköön joku selvemmin...... .
Mutta mitä olisi valon nopeutta liikkuvaa, sitä kauemmaksi olevaa, BB:n alusta lukien, niin ei siihen voi päästä käsiksi! Se on raja, ja siihen rajoittuu.
Näin sen ymmärrän.
Mitä on emergoituvan avaruusajan ulkopuolella, ei ole käsiteltävissä, siis mikä ei ole avaruusajan vaikutuspiirissä, ei voi käsitellä, eikä ole siksi "olemassa".
No joo, mutta ei se paljon lohduta että päätämme että jokin ei ole tällä hetkellä käsiteltävissä eikä näin ollen olemassa.
VARMA TIETO kirjoitti:
Ei se rajaudu mihinkään, se on kaareva. Se laajenee itsensä sisään ja jos menisit yhteen suuntaa tarpeeksi kauan, niin tulisit takaisin lähtöpisteeseen.
No mutta mitä sen ulkopuolella sitten on? Ja mihin se ulkopuoli loppuu?
Kyllä mulle tuottaa tuskaa ajatella, että maailmankaikkeus jatkuu äärettömyyksiin. Eihän sitä pysty järjellä käsittämään. Uskovaisilla on paljon helpompaa, kun voivat ajatella, että eräänlaiset ääripäät ovat taivas ja helvetti. Eivät ehkä mieti, mitä niiden tuolla puolen on. Mutta miettivätkö uskovaiset sitä, miten taivas ja helvetti sijoittuvat avaruuteen nähden?
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin sen hetken, kun lapsena tajusin tätä pohtia. Oikeasti rupesi ärsyttämään, kun kukaan ei osannut vastata. Että jokin on ääretöntä, oli käsittämätön ajatus. Toisaalta mietin, että jos maailmankaikkeus loppuu johonkin, niin mihin ja mitä siitä eteenpäin.
Enpä ole enää aikoihin tätä mielessäni pyöritellyt eikä järki riitä edelleenkään tajuamaan asiaa.
Jos maailmankaikkeus on pyöreä, niin mitä sen pyörylän ympärillä sitten on?
No juuri tämä. Minäkin vielä muistan kun lapsena kaverin kanssa tästä puhuttiin ja sanoin, että pakkohan siellä on olla jokin seinä ja kaveri vielä sanoi, että mitä sen seinän takana on ja minun pääni meni ihan sekaisin.
Enkä tajua näitä selityksiä, että maailmankaikkeus on pyöreä tai kehä tai donitsi. Miten se muoto muuttaa asiaa, kun jokaisessa tietämässäni muodossa on jonkinlaiset reunat? Miten se yhtäkkiä poistaisi sen äärettömyyden ongelman, vaikka maailmankaikkeus olisi hakaristin tai mersun merkin muotoinen? Samalla tavalla niissä pitäisi olla jotkut selitettävät reunat.
Vierailija kirjoitti:
Ba-lintu...... kirjoitti:
VARMA TIETO kirjoitti:
Ei se rajaudu mihinkään, se on kaareva. Se laajenee itsensä sisään ja jos menisit yhteen suuntaa tarpeeksi kauan, niin tulisit takaisin lähtöpisteeseen.
Rajautuu aivan täsmällisesti. Ajan puitteissa. Ajan alussa kaikki on yhdessä "pisteessä".
Käsittelen sitä nyt niin kuin yleensä on tapana, siis pintana joka on kuin ilmapallon pinta, jossa kaikki pisteet loittonevat toisistaan, kun palloon puhalletaan ilmaa.
Selittäköön joku selvemmin...... .
Mutta mitä olisi valon nopeutta liikkuvaa, sitä kauemmaksi olevaa, BB:n alusta lukien, niin ei siihen voi päästä käsiksi! Se on raja, ja siihen rajoittuu.
Näin sen ymmärrän.
Mitä on emergoituvan avaruusajan ulkopuolella, ei ole käsiteltävissä, siis mikä ei ole avaruusajan vaikutuspiirissä, ei voi käsitellä, eikä ole siksi "olemassa".
No joo, mutta ei se paljon lohduta että päätämme että jokin ei ole tällä hetkellä käsiteltävissä eikä näin ollen olemassa.
Niinpä. Minusta tuo on vähän omituinen lähestymistapa, kun kysyessä edes teoreettista tai hypoteettista selitystä, vastataan vain, ettei ole voitu havainnoida eikä niitä koskaan pystytäkään havainnoimaan. Ei kai kukaan mistään havainnoista ole kysynytkään, vaan sitä ajatustapaa, miten tämän edes kuvitellaan olevan mahdollista. Selitetään vain kovasti, miksei voi olla havaintoja sen sijaan, että vain reilusti sanottaisiin, että kenelläkään ole oikeasti edes mitään villiä arvausta tästä aiheesta.
Kaikki on suhteellista, eli näet kaiken aina omasta perspektiivistäsi. Esimerkiksi aika maassa ja Marsissa on eri (ero toki pieni, mutta eri). Lisäksi valolla kestää tulla avaruuden läpi. Näemme siis aina vain menneisyyden asioita.
Et voi nähdä mihinkään kirkkaasti, kun aina on jossain materiaa edessä (tähtisumua yms.). Vaikka pystyisit lentämään ja leijumaan avaruudessa, niin silti joutuisit väistelemään koko ajan kaikkea.
Yritän sanoa, että näet kaiken aina vain omasta näkökulmastasi. Et pysty katsomaan asioita maailmankaikkeuden ulkopuolelta, olet aina sen sisällä. Tämän takia ehkä minun on helpompi ymmärtää ääretön maailmankaikkeus. En ole ulkopuolella, vaan sisällä ja en voi ikinä nähdä asioita "kokonaisuudessaan".
Onneksi löytyy jotain mitä "erkkikään" ei pysty selittämään, eli samalla viivalla ollaan kaikki.
Tieto luo tuskaa.