Kuinka kestätte sen ettette tiedä mihin maailmankaikkeus rajautuu

Suurimpaa osaa "autuita" auttaa jeesus ja jumala. Mihin usko loppuu, alkaa tiedonjano. Äärettömän jälkeen tulee ääretön yksi?

Vierailija kirjoitti:

Ikuisuusaihe juu, ihan konkreettisestikin. Mutta suuntaan kysymystä sellaisille "faktaihmisille", joilla on järjellinen selitys ja rajat kaikelle. Kuinka suhtaudutte siihen että maailmankaikkeutta, avaruutta, ääretöntä emme voi ymmärtää? Mietin vaan kun itselle tuppaa tällaisista aiheista tulemaan melkeinpä fyysisesti huono olo koska ne ovat ymmärryskykyni ulkopuolella.

Olen faktaihminen, mutta en ilmeisesti kuitenkaan kriteerisi täyttävä "faktaihminen". Minä siis tukeudun vaan sellaisiin faktoihin, jotka ovat todistettuja ja todennettuja faktoja. Sellaiset asiat, joihin ei ole vastausta, eivät taas purista minua pätkääkään. Olen suurinpiirtein kartalla avaruuden äärettömyydestä, eikä se saa minussa aikaan minkäänlaista ahdistusta.

Vastaus siis kysymykseesi: kestän oikein hyvin.

Ongelmahan lähtee jo olevaisen olemuksen määrittelemättömyydestä. Eli myös kaikki pohdinnat maailmankaikkeuden rajallisuudesta leijuvat tyhjän päällä vailla konkretiaa.