Kun kaikki pariutumissuunnat ovat tukossa

Mikä sun painoindeksi on? Luulen että siinä voisi olla yksi syy..??? Onko iso parta? Millainen pukeutumistyyli?

Kunhan ei näytä kovin paljon ylipainoiselta jauhosäkkimaiselta (livenä sitten voi kyllä olla muutama ylikilo), HYMYILEE kuvissa, ei esittele aurinkolaseja tatuointeja lihaksia alkoholijuomia...

Ja tinder on aika passee, en tiedä mikä olisi nykyisin hyvä sovellus, itsekin ihmettelen samaa. Tinder on mennyt alaspäin tässä reilu 3 vuoden sisään kun sitä viimeksi käytin.

Luultavasti jotkut suositut maksulliset deittipalvelut voisivat toimia, mutta ennenkuin niihin satsaa, kannattaa panostaa niihin kuviin.

Ja olla avoin, rehellinen, mutta ei liian epätoivoinen. Viestitellä sopivasti mutta ei liikaa.

Vierailija kirjoitti:

AP, Kuinka monta kertaa olet pyytänyt naista kahville/leffaan/muualle treffeille? Siis suoraan kysynyt, haluaisiko toinen lähteä? Kasvotusten, viestillä, puhelimitse?

Suora tapaamisen ehdottaminen on hyvä, jos siihen vain pystyy, koska moni nainen nykyäänkin odottaa, että mies tekee konkreettisen aloitteen. 

Toisaalta kyllä silläkin tavalla on omassa tuttavapiirissäni ainakin yksi pari muodostunut, että ensin tutustuu toiseen kirjallisesti pitkän aikaa (useita kuukausia jopa), ja vasta sitten tapaa kasvokkain. Jos ongelmana on ujous ja pelko, että vaikuttaa aralta tai epätoivoiselta kasvokkain, niin tuo voisi olla hyvä.

Kirjoittelemalla pystyy tuomaan niitä omia hyviä luonteenpiirteitä esiin, esim. älykkyys, huumorintaju, toisen huomioiminen, erilaisen näkemyksen sietäminen. Jännittäminen ja epäonnistumisen pelko ei pilaa kaikkea, kuten kasvokkaisessa tapaamisessa vieraan ihmisen kanssa saattaa käydä.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet, ap? Onko sinulle esim. naisella olevat lapset este? Mun mielestä kuulostat verbaalisesti lahjakkaalta. On hienoa lukea miehen tekstiä, joka osaa ilmaista itseään hyvin ja kirjoittaa suomenkieltä puhtaasti.

En osaa silti oikein neuvoa muuta, kuin että myös mun mielestä tuo itsetunnon vahvistaminen ei voi ainakaan haittaakaan tehdä, ja että panosta iloiseen olemukseen. Se vetää ihmisiä puoleensa.

Alle 40. Eivät lapset ole este. Jos tässä iässä etsisi vain lapsetonta kumppania rajoittaisi siinä itseään todella paljon. 

Itsetunto tulee paljolti onnistumisten kautta. Ehkä mun vain pitää luottaa tulevaisuuteen, jossa onnistumiset ovat se normaali tilanne ja löytää se itseluottamus sitä kautta. Iloinen yritän olla. En väkisin, mutta pohdin myös asiaa ja jos huomaan itseni vetäytymässä syrjään pyrin kiskomaan takapuoleni pois sieltä nurkasta ja takaisin osallistumaan juttuihin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinusta huokuu epätoivo. Saat ainakin tuon aloitusviestin perusteella itsesi siltä, ettei sinulla oikein ole mitään hienoja odotuksia vaan odotat, että kunhan vaan joku suht ihmisen näköinen löytyisi. Olisiko paha juttu, jos tavoittelisit jotain tietynlaista? Tuskinpa tilanne enää huononee ainakaan.

Sanot hakanneesi päätä seinään. Tulee mieleen, että ehkä naiset jotenkin säikähtävät ja siksi heidän kiinnostus lopahtaa. Ehkä takerrut liikaa.

Arvasin, että tämän kaltainen tulkinta jossain vaiheessa tehdään. Tilanne ei ole kuitenkaan tuo - ei missään nimessä. 

Usein yksinäisillä tai seuran löytämisen kanssa tuskailevilla miehillä oletetaan olevan liian korkeat kriteerit ja stereotypisesti heidän oletetaan kelpuuttavan vain mallitason naiset. Halusin vain kumota omalta kohdaltani tämän olettaman. En tietenkään etsi vain ihmistä. Etsin ihmistä, joka saa minut kiinnostumaan ja viehättymään. Ihmistä, joka tuntee minua kohtaan samoin. Ei se, että olen avoin tapaamaan ihmisiä laajalta skaalalta tarkoita, että kuka tahansa olisi sopiva. Se tarkoittaa sitä, että etenkin näissä deittisovelluksissa ihminen antaa itsestään niin pienen ja rajoitetun kuvan, että vaikka tämä ei minulle täysin olisikaan ns. sopiva, niin uskon silti, että tapaamisen kautta ihmisestä voi paljastua uusia puolia ja nämä puolet saattavat olla niitä joihin huomaankin kiintyväni.

Pään hakkaaminen seinään on metafora. En läheskään aina tavatessani naisen aloita tapaamista pienellä päänhakkaamissessiolla.

ap

No en olettanutkaan, että hakkaisit päätä seinään OIKEASTI :D

Naiset huomaavat ihan pienenkin epätoivon, ja se karkottaa hyvin tehokkaasti. Voi olla kyse aivan pienistä asioista. Siis vaikka et tuntisikaan itseäsi epätoivoiseksi.

Naiset haluavat miehen, jonka muutkin naiset haluavat. Jos mies ei vaikuta siltä, että hänellä on mitään muita vaihtoehtoja, häntä ei kukaan nainen halua.

Tuo, että olet valmis tapaamaan vaikka minkälaisia naisia, kertoo naiselle siitä ettei sinulla ole oikein mitään tekemistä omassa elämässäsi. Eli sinulla on paljon aikaa tavata ihmisiä.

Tulkitsit sitten kaiken kirjoittamani väärin. 

Tuota paremmin en osaa ajatuksiani ilmaista ja jos niistä saa tämän kuvan niin ehkä mun pitää mennä itse-ilmaisun jatkokurssille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on laittaa profiili kuntoon, jos hakee netissä seuraa. Kuva on todella tärkeä. Jos olet kalju, voit käyttää hattua. Jos olet lihava, ole tarkka kuvakulmassa. Jos iho on huono, ota kuva riittävän kaukaa. Valitse tausta tarkasti. Käytä sellaista taustaa, joka kertoo jotain mieltymyksistäsi, esim. metsä, kaupunki, ranta, baaritiski... ei kuvaa vessan peilistä. Älä ota ulkokuvaa pilvisenä päivänä ja valitse myös tarkkaan kuvan muut värit. Käytä vaatteita, joissa viihdyt, mutta pue silti siistit ja ehjät vaatteet. Käytä bändipaitaa vain, jos kyseinen bändi on sinulle todella tärkeä ja toivot ehdottomasti samaa musiikkimakua kumppaniltasi. Jos silmälasisi kaipaavat kipeästi päivitystä, voit ottaa ne pois. Ja käydä ostamassa uudet, kun pääset treffeille.

Naisnäkökulmasta olen eri mieltä! Kaljua, ylipainoisuutta jne ei tule peittää kuvissa. Olen ollut treffeillä kuvan "lupaamana" normaalipainoisen, mutta livenä ylipainoisen kanssa. No eipä siitä sitten suhdetta päässyt alkamaan, kun oli pikku huijaus heti kättelyssä...

Paras fiilis tulee hymykuvasta!

Olen 32-vuotias nainen ja kaikki miehet, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita, olen tavannut töissä tai opiskelujen puitteissa. Olemme ystävystyneet rauhassa. Olen tutustunut miehiin ja tiedän mitä haluan, sillä nyt tiedän, millaisia miehet ovat. Silti olin jo 26-vuotias kun aloitin elämäni ensimmäisen seurustelusuhteen ja menetin neitsyyteni. Olin jo välillä epätoivoinen ja mietin, mikä minussa on vialla. Olen kivan näköinen ja koulutettu, mutta kaikki suhteet jäivät ystävätasolle, olin kuulemma ihana ystävä. Sitten lopetin täysin suhteen etsimisen ja päätin, että antaa olla.

Ystävyydet opettivat minulle paljon itsestäni ja miehistä. Tapasin mieheni siis ollessani 26v ja vuoden sen jälkeen kun olin päättänyt olla vain yksin. Olin itsevarmempi ja onnellinen. Se näkyi. Mieheni kanssa olimme ystäviä 10 kk ennen kuin aloitimme suhteen. Siinä ajassa opimme tuntemaan toisemme ja välillämme oli jo side.

Jotkut asiat olisivat olleet aluksi ehdottomasti turn off jos olisimme jossain tinderissä tavanneet emmekä edes olisi alkaneet seurustella. Kun taas toiseen tutustui niin huomasi, että asiat olivat paperilla pahemmat kuin oikeasti:) Miehestäni esimerkiksi saa hyvin ylimielisen kuvan esimerkiksi valokuvien tai tapaamisen perusteella, mutta se johtuu vain hänen "resting bitch" -naamastaan, ei luonteesta. Tai mies ei paennut vaikka oksensin ja paskoin alleni samanaikaisesti noron takia 1kk deittailun jälkeen, sillä hänellä oli oikeasti side kanssani.

Älä vähättele ystävyyttä äläkä lähde siihen sillä ajatuksella, että voisiko siitä syntyä suhde. Ole vain ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ainoat muutamat mahikset on tulleet työpaikalla, mutta olen tässä vuosien saatossa havainnut, ettei niistä vaan tule yhtään mitään kun päässä on joku häikkä. Ei vaan jotenkin pysty näyttää kiinnostustaan ja siinäpä se sitten. Nelikymppisiähän tässä jo ollaan, että eipä isompi probleema vaikka samoin mentäisiin vielä muutamakymmentä vuotta. Eiköhän ne lihan himotkin ala vanhempana helpottamaan.

Hormonitoiminta alkaa jossain vaiheessa tehdä työtään hyväksesi. 50v on yleinen rajapyykki jolloin naissukupuoli rupeaa kiinnostavuuden sijasta huvittamaan/hirvittämään.

Siihen minäkin luotan ja vaikuttaa siltä, että nämäkin kiinnostuksentapaiset on vain amiskielellä karkeasti ilmaistuna "kassien täyttymisestä" aiheutuvaa biologista pakkoajattelua, vaikka järjellisesti en haluaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Entä työkaverit?

Siis oletko heille maininnut sinkkuutesi kuoppaamishaluista? Vaikkei nyt ihan työkaverin kanssa, mutta hehän saattaisivat parittaa sinua omille sopiviksi katsomilleen sinkkututtavilleen. Aika moni voisi tuntea jopa innostusta parittaa tuttujaan ja lähettää heitä sokkotreffeille.

Suomessa ihmiset ovat niin epäsosiaalisia, että tällaiset naitetaan kaveri tai työkaveri oman kaveriverkoston jäsenelle jäävät lähinnä teorian asteelle.

Kyselin joskus aiemmin täällä, että kuinka moni on oikeasti yrittänyt parittaa kavereitaan keskenään niin tulos oli jotain tyyliin 1/10 ja se yhdenkin esimerkki oli vähän niin ja näin.

- ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sinusta huokuu epätoivo. Saat ainakin tuon aloitusviestin perusteella itsesi siltä, ettei sinulla oikein ole mitään hienoja odotuksia vaan odotat, että kunhan vaan joku suht ihmisen näköinen löytyisi. Olisiko paha juttu, jos tavoittelisit jotain tietynlaista? Tuskinpa tilanne enää huononee ainakaan.

Sanot hakanneesi päätä seinään. Tulee mieleen, että ehkä naiset jotenkin säikähtävät ja siksi heidän kiinnostus lopahtaa. Ehkä takerrut liikaa.

Arvasin, että tämän kaltainen tulkinta jossain vaiheessa tehdään. Tilanne ei ole kuitenkaan tuo - ei missään nimessä. 

Usein yksinäisillä tai seuran löytämisen kanssa tuskailevilla miehillä oletetaan olevan liian korkeat kriteerit ja stereotypisesti heidän oletetaan kelpuuttavan vain mallitason naiset. Halusin vain kumota omalta kohdaltani tämän olettaman. En tietenkään etsi vain ihmistä. Etsin ihmistä, joka saa minut kiinnostumaan ja viehättymään. Ihmistä, joka tuntee minua kohtaan samoin. Ei se, että olen avoin tapaamaan ihmisiä laajalta skaalalta tarkoita, että kuka tahansa olisi sopiva. Se tarkoittaa sitä, että etenkin näissä deittisovelluksissa ihminen antaa itsestään niin pienen ja rajoitetun kuvan, että vaikka tämä ei minulle täysin olisikaan ns. sopiva, niin uskon silti, että tapaamisen kautta ihmisestä voi paljastua uusia puolia ja nämä puolet saattavat olla niitä joihin huomaankin kiintyväni.

Pään hakkaaminen seinään on metafora. En läheskään aina tavatessani naisen aloita tapaamista pienellä päänhakkaamissessiolla.

ap

Kerro sitten niissä deittisovelluksissa kaikki ne puolet itsestäsi, joihin haluat naisen kiinnittävän huomion. Minä löysin unelmamieheni juuri sen perusteella, miten hän kuvasi itseään. Ulkonäköön en ihastunut, mutta luonne, elämäntilanne, tulevaisuudentoiveet ja harrastukset olivat juuri sellaisia, jotka saivat kiinnostukseni heräämään.

Olen tehnyt näin. Olen tehnyt listoja profiiliin. Olen yrittänyt olla luova. Yrittänyt vangita muutamaan sanaan jotain olennaista itsestäni. Olen ollut tylsän asiallinen. En ole huomannut suuria eroja lähestymistapojen välillä.

ap

Ylläolevasta neuvosta poiketen minulla ainakin oli surkein tuuri tinderissä perusteellisella itsensä esittelemisellä profiilitekstissä. Sitten kun muutin profiilitekstin "paskaaks tässä satuilemaan, kun ulkonäkö kuitenkin ratkaisee"-tyyliseksi, niin yllättäen alkoi mätsejä putkahtelemaan enemmän.

Käytätkö silmälaseja? Jos käytät niin mebe kaupunkisi tasokkaimpaan optikkoliikkeeseen ja osta uudet ammattilaisen valitsemat pokat. Niissä älä säästä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sun painoindeksi on? Luulen että siinä voisi olla yksi syy..??? Onko iso parta? Millainen pukeutumistyyli?

Kunhan ei näytä kovin paljon ylipainoiselta jauhosäkkimaiselta (livenä sitten voi kyllä olla muutama ylikilo), HYMYILEE kuvissa, ei esittele aurinkolaseja tatuointeja lihaksia alkoholijuomia...

Ja tinder on aika passee, en tiedä mikä olisi nykyisin hyvä sovellus, itsekin ihmettelen samaa. Tinder on mennyt alaspäin tässä reilu 3 vuoden sisään kun sitä viimeksi käytin.

Luultavasti jotkut suositut maksulliset deittipalvelut voisivat toimia, mutta ennenkuin niihin satsaa, kannattaa panostaa niihin kuviin.

Ja olla avoin, rehellinen, mutta ei liian epätoivoinen. Viestitellä sopivasti mutta ei liikaa.

En ole lihava. Parta on trimmattu. Pukeudun normaalisti.

Varmasti ulkonäössäni on vikaa. Pakkohan siinä on olla. Mikään noista kolmesta kohdasta ei kuitenkaan ole katastrofaalisesti pielessä. Voisin olla lihaksikkaampi, parta voisi olla tuuheampi ja vaatteetkin viimeisen päälle. Voiko se kuitenkaan tuosta olla kiinni?

ap

Minkälaisissa baareissa käyt ja kuinka usein? Uskon että baarista etsimiseen kannattaisi vielä panostaa. Tapaat illan aikana enemmän naisia kuin jossain yksittäisessä harrastuksessa ja monet ovat samalla ajatuksella liikkellä kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Älä vähättele ystävyyttä äläkä lähde siihen sillä ajatuksella, että voisiko siitä syntyä suhde. Ole vain ystävä.

En missään nimessä vähättele. Ystävyys on asia, jota arvostan ja jonka eteen näen myös vaivaa. Ehkä yhtäläisyysmerkki ystävyyden ja seurustelun aloittamisen välillä oli liiankin suora. Halusin vain rinnastaa ystävyyden, joka usein kehittyy hitaan prosessin kautta syvemmäksi luottamussuhteeksi siihen minulle mieluisaan malliin, jossa ihmiseen tutustutaan ihmisenä, eikä pelkästään potentiaalisena seurustelukumppanina. Mä olen kiinnostunut ihmisistä (vaikka ei sitä ehkä tästä ketjusta huomaakaan) ja kohtaamaan uusia tuttavuuksia. Siinä oppisi olemaan uusien ihmisten kanssa vailla paineita ja jatkuvaa ajattelua siitä miltä näytän toisen silmissä.

ap

Olin tinderissä jonkin aikaa. Kävin treffeillä myös jokusen epävarman ja ujon miehen kanssa. Oli ihan tuskaa. Tilanne ei parantunut toisillakaan treffeillä. Se epävarmuus oli niin syvällä!

Olen myös aikanaan tapaillut muutamaa itsetunnoltaan huonoa miestä (yhteinen nimittäjä näille oli lyhyys!). Aika nopeasti niillä tuli ihme tarve kokea alemmuutta vähän joka asiassa. Se taas johti henkiseen väkivaltaan. Enpä viitsinyt sellaista pitkään katsella.

Menkää terapiaan ja kokeilkaa vasta sitten etsiä seuraa. Mä olen mieluummin sinkkuna kuin tyydyn huonoon/negatiiviseen seuraan.

Vierailija kirjoitti:

Käytätkö silmälaseja? Jos käytät niin mebe kaupunkisi tasokkaimpaan optikkoliikkeeseen ja osta uudet ammattilaisen valitsemat pokat. Niissä älä säästä.

Pakko käyttää, kun monitorin edessä päivät istuu. Pokat on. Uudetkin ovat. Optikko niitä myös kehui.

ap

Vierailija kirjoitti:

Minkälaisissa baareissa käyt ja kuinka usein? Uskon että baarista etsimiseen kannattaisi vielä panostaa. Tapaat illan aikana enemmän naisia kuin jossain yksittäisessä harrastuksessa ja monet ovat samalla ajatuksella liikkellä kuin sinä.

Sanotaanko, että baariympäristö ja siellä naisten ns. iskeminen on niin kaukana mun persoonasta kuin olla ja voi. Jos se tuota vaatii yhä uudestaan ja uudestaan, niin ehkä se ei ole sitten mun juttu.

Enkä mä enää baareissa juokse. Ehkä viitisen kertaa vuodessa.

ap

Jos on tuttavapiiriä niin pitäkää bileet. Jokainen tuo sinne jonkun tuttavansa tai kaksi mukana. Eikö siellä  olisi mahdollisuuksia.

Ei kannatakaan iskemällä iskeä. Rentoa juttelua vaan...

Millä alalla olet työssä?

Vierailija kirjoitti:

Olin tinderissä jonkin aikaa. Kävin treffeillä myös jokusen epävarman ja ujon miehen kanssa. Oli ihan tuskaa. Tilanne ei parantunut toisillakaan treffeillä. Se epävarmuus oli niin syvällä!

Olen myös aikanaan tapaillut muutamaa itsetunnoltaan huonoa miestä (yhteinen nimittäjä näille oli lyhyys!). Aika nopeasti niillä tuli ihme tarve kokea alemmuutta vähän joka asiassa. Se taas johti henkiseen väkivaltaan. Enpä viitsinyt sellaista pitkään katsella.

Menkää terapiaan ja kokeilkaa vasta sitten etsiä seuraa. Mä olen mieluummin sinkkuna kuin tyydyn huonoon/negatiiviseen seuraan.

Ujous ja epävarmuus miehessä ovat siis syitä mennä terapiaan. Lyhyt mies on väkivaltainen ja alemmuudentuntoinen. Seuraa ei saa etsiä, jos hieman poikkeaa normista.

Ihanan positiivista.

ap