Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vaihtamalla parani - miten teillä muilla kävi?
04.01.2020 |
Minun kohdallani pitää ainakin paikkansa se, että vaihtamalla paranee. Nuorena rakastuin suinpäin ja ei silloin osannut ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen, saati sitten että olisi miettinyt millainen isäkandidaatti kumppani mahtaakaan olla tulevaisuudessa. Toisaalta eipä siinä vaiheessa itsekään vielä tiennyt, millainen äiti itsestä joskus tulee. Todellisuus kun on monesti ihan jotain muuta kuin on itse ajatellut.
Naimisiin mentiin ja lapset tehtiin ja elettiin kiireisiä ruuhkavuosia uupumisen rajoilla. Vasta siinä vaiheessa aloin tajuamaan, että elämä on pelkkää kitkuttelua ja voin todella huonosti. Toista en pysty muuttamaan, mutta elämä voisi kuitenkin ehkä vielä joskus olla hyvääkin. Parisuhde ei paremmaksi muuttunut, vaikka toiveita siihen liittyen esitinkin eri äänenpainoilla vuosien varrella.
Nyt elämäni on aivan erilaista. Paha olo on poissa. Olen innostunut taas monista eri asioista, jaksan tehdä vaikka mitä ja odotan tulevaisuutta hyvillä mielin. Elämä on seesteistä ja ihanaa. Uusi, aikuinen, juuri minulle sopiva suhde sai ihmeitä aikaan. Ikää minulla on 40+.
Kommentit (41)
Ehdottomasti vaihtamalla parani. Pitkä +20v liitto muuttui kaverisuhteeksi. Ei mitään yhteistä, ei seksiä, ei harrastuksia tms. Nyt uusi kumppani ja kaikki on 100x parempaa. Viikko/viikko hoidetaan lapset ja elämä hymyilee. M43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parani. 1. avioliitto kontrolloivaksi ja mustasukkaiseksi osoittautuneen miehen kanssa kesti 6 vuotta. Tämä toinen on kestänyt nyt kymmenen (+muutama seurusteluvuosi), ollaan onnellisia edelleen. Ei tarvetta enää vaihtaa.
Ja kai se vaihtamalla voi parantua ihan senkin vuoksi, että usein näissä uusissa suhteissa panostetaan ja otetaan ihan eri tavalla parisuhteen huolto. Eli vaihtaja itsekin on parempi versio itsestään. Kaksi siihen huonoonkin parisuhteeseen tarvitaan. Pois lukien väkivaltaiset tyypit.
Löysin kerralla hyvän ja sopivan, joten ei ole ollut tarvetta vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vaihtamalla parani. Pitkä +20v liitto muuttui kaverisuhteeksi. Ei mitään yhteistä, ei seksiä, ei harrastuksia tms. Nyt uusi kumppani ja kaikki on 100x parempaa. Viikko/viikko hoidetaan lapset ja elämä hymyilee. M43
Katsellaan taas parinkymmenen vuoden kuluttua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vaihtamalla parani. Pitkä +20v liitto muuttui kaverisuhteeksi. Ei mitään yhteistä, ei seksiä, ei harrastuksia tms. Nyt uusi kumppani ja kaikki on 100x parempaa. Viikko/viikko hoidetaan lapset ja elämä hymyilee. M43
Toi viikko/viikko systeemi on aikuisille kiva mutta lapsille tosi raskas. Jatkuva muutto. Eikö voisi olla vähintään kaksi viikkoa (mielummin enemmän). Kukaan ei ajatte lasta. Ei lapsi halua olla joku heitti pussi ei hetken rauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja kai se vaihtamalla voi parantua ihan senkin vuoksi, että usein näissä uusissa suhteissa panostetaan ja otetaan ihan eri tavalla parisuhteen huolto. Eli vaihtaja itsekin on parempi versio itsestään. Kaksi siihen huonoonkin parisuhteeseen tarvitaan. Pois lukien väkivaltaiset tyypit.
Enpä allekirjoita omalle kohdalle. Ex oli passiivinen. Oikea riippa jo alusta asti ja jarrutti ja vastusti kaikkea ja sysäsi vastuun minulle talon remonteissa ym. Olin rakastunut ja jaksoin tehdä itse ja olla kärsivällinen. Nyt on ihan ihmeellistä, kun on mies, joka tekee ja on avoin kaikelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vaihtamalla parani. Pitkä +20v liitto muuttui kaverisuhteeksi. Ei mitään yhteistä, ei seksiä, ei harrastuksia tms. Nyt uusi kumppani ja kaikki on 100x parempaa. Viikko/viikko hoidetaan lapset ja elämä hymyilee. M43
Toi viikko/viikko systeemi on aikuisille kiva mutta lapsille tosi raskas. Jatkuva muutto. Eikö voisi olla vähintään kaksi viikkoa (mielummin enemmän). Kukaan ei ajatte lasta. Ei lapsi halua olla joku heitti pussi ei hetken rauhaa.
No meillä on myös kahden viikon vaihtoja, lasten mukaan näitä vaihdellaan. Silti vaihtamalla parani, elämänlaatu ehdottomasti koheni. Sama mies 43.
Vierailija kirjoitti:
Ja kai se vaihtamalla voi parantua ihan senkin vuoksi, että usein näissä uusissa suhteissa panostetaan ja otetaan ihan eri tavalla parisuhteen huolto. Eli vaihtaja itsekin on parempi versio itsestään. Kaksi siihen huonoonkin parisuhteeseen tarvitaan. Pois lukien väkivaltaiset tyypit.
Huonoja ominaisuuksia on paljon muutkin asiat kuin väkivaltaisuus. Tissuttelu ja liiallinen alkoholin käyttö on tuhonnut monen perheen elämän. Samoin, jos toinen ei osallistu millään tavalla perhearkeen ja jättää kaiken toisen huolehdittavaksi. Myös epätasapaino seksuaalisuudessa tai mieltymyksissä on saanut monen liiton kariutumaan. Ihan vain elämän erirytmisyys voi rasittaa niin pahoin suhdetta, ettei puolisoilla ole käytännössä yhteistä aikaa. Syitä on vaikka kuinka paljon, miksei liitot toimi ja silloin on ihan hyvä vaihtoehto alkaa tavoittelemaan parempaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yks tuttu on painokkaasti sitä mieltä, että vaihtamalla parani. Kun tuntee vaimonsa, niin ihmetyttää tuo miehen mielipide. Miten kammottava raakkuva korppikotka voi olla parannus. Mutta eka vaimonsa olikin umpihullu, joten onhan normihullu korppikotka tietenkin parannus entiseen 😂
Täällä ei parantunut. Uuden miehen käytös oli niin outoa, luultavasti jotenkin narsistista. Itsekästä, alentavaa, halveksuvaa, vetäytyvää, mykkäkouluja, tulistui ja suuttui helposti, väheksyi kaikkia mulle mieleisiä asioita, ei arvostanut... Lapseni ja minä olimme koko ajan ihan kireinä ja emme osanneet rentoutua kotona. Hänen lapsensa nostettiin jalustalle monin tavoin, minun väheksyttiin ja arvosteltiin.
Tuon psyykkisen helvetin rinnalla aloin tajuta, miten hyvä ja muutoin toimiva se edellinen liitto oli vaikka se olikin alkoholistin kanssa. Siinä sentään oli selkeä syy ja sairaus jolla on nimi, ja tiesi että se ihminen hyvinä hetkinään aidosti välitti ja rakasti meitä.
Kuvittelin että otin uuden hyvän ja kunnollisen (jännä että se uusikin kyllä käytti alkoholia paljon, vaikkei alkoholistinen ollutkaan, ainakaan vielä...), mutta...
En mä siihen sen alkoholistinkaan kanssa olisi voinut enää aikanaan jäädä, mutta harmittaa vaan että miten ihmeessä minä, fiksu ihminen, sitten aivan korvia myöten rakastuin tuollaiseen :/ ja tein isoja muutoksia mun ja lasten elämässä sen takia.
Nyt siitä irti päässeenä, pelottaa enää yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se vaihtamalla parane. Mistähän tuo sanonta kertoo?
Ehkä sanonta juontaa juurensa siihen, että usein ihastutaan ja rakastutaan alitajuisesti samanlaisiin tyyppeihin ja puoliso valitaan samanlaisin kriteerein seuraavassa suhteessa. Ja sitten jossain vaiheessa seuraavakin suhde kasahtaa samoihin ongelmiin kuin edellinen.
Vaihtamalla paranemisen näkee vasta muutaman vuoden jälkeen, ensihuumakin kestää sen 3v ja siitä vasta reality alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranemisen näkee vasta muutaman vuoden jälkeen, ensihuumakin kestää sen 3v ja siitä vasta reality alkaa.
Juurikin näin. Meillä nyt alkoi nyt neljäs vuosi seurustelussa, ja edelleen pelkkää plussaa. Asutaan omissamme ja nähdään sen minkä voidaan (joka toinen viikko, tai parin viikon välein), lasten etu kuitenkin ensin. Jos joku väittää että vaihtamalla ei parane niin valehtelee, kyllä tässä iässä jo tietää mitä haluaa. Se mies 43v edelleen.
tykkään nuorista naisista ja vaihtamalla ne pysyy aina nuorina.
T. DI 46v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti vaihtamalla parani. Pitkä +20v liitto muuttui kaverisuhteeksi. Ei mitään yhteistä, ei seksiä, ei harrastuksia tms. Nyt uusi kumppani ja kaikki on 100x parempaa. Viikko/viikko hoidetaan lapset ja elämä hymyilee. M43
Toi viikko/viikko systeemi on aikuisille kiva mutta lapsille tosi raskas. Jatkuva muutto. Eikö voisi olla vähintään kaksi viikkoa (mielummin enemmän). Kukaan ei ajatte lasta. Ei lapsi halua olla joku heitti pussi ei hetken rauhaa.
No meillä on myös kahden viikon vaihtoja, lasten mukaan näitä vaihdellaan. Silti vaihtamalla parani, elämänlaatu ehdottomasti koheni. Sama mies 43.
Toistaiseksi. Koheneeko elämänlaatu myös 65- ja 87-vuotiaina kun tylsän pitkän liiton vaihtohetket on taas käsillä? Voi miettiä onko edes hengissä silloin ja miten flaksi käy. Onko lasten kanssa hyvät välit vai ovatko unohtanut itselleen elävän ukon.
Ei parantunut, voi sanoa nyt kaikist että olisi pitänyt erota jo aiemminkin. Ja olla sitten vaikka yksin, kuten nyt sitten kai lopun elämääni olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtamalla paranemisen näkee vasta muutaman vuoden jälkeen, ensihuumakin kestää sen 3v ja siitä vasta reality alkaa.
Juurikin näin. Meillä nyt alkoi nyt neljäs vuosi seurustelussa, ja edelleen pelkkää plussaa. Asutaan omissamme ja nähdään sen minkä voidaan (joka toinen viikko, tai parin viikon välein), lasten etu kuitenkin ensin. Jos joku väittää että vaihtamalla ei parane niin valehtelee, kyllä tässä iässä jo tietää mitä haluaa. Se mies 43v edelleen.
Teillä on panoelämää, ei perhe-elämää. Tottakai se on kiimavaiheessa 1000 x parempaa. Uskottelee toki itsellesi mitä uskottelet. Voin luvata että ongelmia on vielä rutkasti tiedossa.
Ja jos syyttää vain toista osapuolta seksin puutteesta, tylsyydestä yms niin pitäisi varmaan sinne peiliin katsoa. Edelleen väitän että uudet suhteet tuntuu paremmilta, koska itsekin yrittää. Eikä pidä kaikkea itsestäänselvyytenä. Aika itsekästä väittää olleensa se parempi. Olisi hyvä kuulla toinen näkemys. Olen vähän sitä mieltä että vaihtajat ovat sellaisia ikuisia rakastumisen tunteeseen jumittuneita.
Alue: Aihe vapaa
Aivan sama kokemus kuin ap:lla. Paremmasta en tiennyt. Yli 20 vuotta yhdessä oltiin exän kanssa. Mies pilkkasi, kun yritin puhua miltä tuntuu ja miten liiton koin.
Ihastuin toiseen ja ero tuli. Elämä muuttui täysin.