Vaihtamalla parani - miten teillä muilla kävi?

Minun kohdallani pitää ainakin paikkansa se, että vaihtamalla paranee. Nuorena rakastuin suinpäin ja ei silloin osannut ajatella kovin pitkälle tulevaisuuteen, saati sitten että olisi miettinyt millainen isäkandidaatti kumppani mahtaakaan olla tulevaisuudessa. Toisaalta eipä siinä vaiheessa itsekään vielä tiennyt, millainen äiti itsestä joskus tulee. Todellisuus kun on monesti ihan jotain muuta kuin on itse ajatellut.

Naimisiin mentiin ja lapset tehtiin ja elettiin kiireisiä ruuhkavuosia uupumisen rajoilla. Vasta siinä vaiheessa aloin tajuamaan, että elämä on pelkkää kitkuttelua ja voin todella huonosti. Toista en pysty muuttamaan, mutta elämä voisi kuitenkin ehkä vielä joskus olla hyvääkin. Parisuhde ei paremmaksi muuttunut, vaikka toiveita siihen liittyen esitinkin eri äänenpainoilla vuosien varrella.

Nyt elämäni on aivan erilaista. Paha olo on poissa. Olen innostunut taas monista eri asioista, jaksan tehdä vaikka mitä ja odotan tulevaisuutta hyvillä mielin. Elämä on seesteistä ja ihanaa. Uusi, aikuinen, juuri minulle sopiva suhde sai ihmeitä aikaan. Ikää minulla on 40+.