Miten kirjailijat toimivat?
Miten kirjailijat _jaksavat_ kirjoittaa pitkää tekstiä?
Onko täällä paikalla kirjailijoita nyt?
Suhtaudutteko kirjoittamiseen kuin työhön vai enemmänkin kuin harrastukseen?
Mitä, jos ei kerta kaikkiaan jaksa kirjoittaa? Pitääkö pakottaa itsensä?
Kommentit (27)
Kyllä, se on työ, mutta myös intohimo. Kirjoitan joka päivä, teen taustatutkimusta, ja usein myös ajattelen työtäni silloin kun en sitä varsinaisesti tee. Ja kuten mikä tahansa työ, töihin on pakko mennä myös silloin kun vähän väsyttää tai tympäisee tai tuntuu ettei mistään tule mitään.
Kirjailijan ja kirjailijuudesta haaveilevan välinen ero on itsekurissa. Kirjailija painaa perseen penkkiin ja kirjoittaa. Siinä se.
Vaikeita kausia tulee aina välillä, mutta ei siinäkään auta kuin vain istua ja alkaa takoa näppistä.
Myös kirjailijoilla on tapana prokrastinoida, silloin tulee siivottua, kokattua ja urheiltua paljon. Tai käytyä täällä vauva-palstalla.
Mutta jossain vaiheessa sitten tulee viimeistään kustannustoimittajalta hoputusviesti, jolloin istutaan taas näppiksen ääreen ja unohdetaan kaikki turhanpäiväinen.
Tv. Useamman kirjan julkaissut kirjailija
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työ, mutta myös intohimo. Kirjoitan joka päivä, teen taustatutkimusta, ja usein myös ajattelen työtäni silloin kun en sitä varsinaisesti tee. Ja kuten mikä tahansa työ, töihin on pakko mennä myös silloin kun vähän väsyttää tai tympäisee tai tuntuu ettei mistään tule mitään.
Mistä ansiosi koostuvat?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työ, mutta myös intohimo. Kirjoitan joka päivä, teen taustatutkimusta, ja usein myös ajattelen työtäni silloin kun en sitä varsinaisesti tee. Ja kuten mikä tahansa työ, töihin on pakko mennä myös silloin kun vähän väsyttää tai tympäisee tai tuntuu ettei mistään tule mitään.
Eikö ikinä väsytä tai tympäise enempää kuin vähän?
Kun väsyttää tai tympii, on luonnollista pitää taukoa. Muutaman päivän tai viikon jälkeen yleensä homma sujuu taas.
Kun on kirjoittamisen pakko, niin on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työ, mutta myös intohimo. Kirjoitan joka päivä, teen taustatutkimusta, ja usein myös ajattelen työtäni silloin kun en sitä varsinaisesti tee. Ja kuten mikä tahansa työ, töihin on pakko mennä myös silloin kun vähän väsyttää tai tympäisee tai tuntuu ettei mistään tule mitään.
Mistä ansiosi koostuvat?
Olen eri kuin keneltä kysyt. Kirjailija kuitenkin
Tuloni koostuvat ansiotyöstä ja tekijänpalkkioista sekä kirjaston lainauskorvauksista. Näistä kaksi viimeistä ovat pieniä puroja, joiden varassa en voisi elää. On pakko käydä töissä. (Jäin miettimään, saanko jostain vielä jotakin pientä korvausta, mutta ei tule mieleen. Niin minimaalista se voi olla. Lisään, jos muistan jotakin vielä.)
Minäkin voin vastata ansio-kysymykseen: tekijänpalkkiot ja lainauskorvaukset muodostavat pääosan tuloista. Muutaman kerran olen saanut apurahoja, mutta en suinkaan joka vuosi tai edes joka toinen, eikä niillä summilla muutenkaan makseta asuntolainaa. Kolumnit voivat lehdestä riippuen olla tärkeäkin tulonlähde, mutta harvoin lehti pitää samaa kolumnistia vuositolkulla, joten niidenkään varaan ei voi oikein laskea.
Vakituisessa työsuhteessa oleva puoliso on lopulta se tärkein tulonlähde niille vuosille, jolloin apurahoja ei heru ja/tai myyntitulot ovat vähäiset. Harva kun julkaisee joka vuosi, joten niiltä julkaisemattomilta vuosilta ei sitten seuraavana vuonna juuri tule tuloja, ehkä hiukan vanhoista painoksista, pokkareista jne.
Pelkästään kirjojen myynnillä eläviä kirjailijoita on Suomessa ehkä neljä, eli Remes, Lehtolainen, Mäki ja Jokinen. Eli jos ei ole bestseller -dekkaristi, niin vähintään apurahoja on anottava, jos haluaa edes laihaa margariinia leivän päälle. Tervoille ja Hotakaisillekin myönnetään apurahoja.
Jos projektini seisovat mudassa, mietin ja kirjoitan kirjoittamisesta. Välillä asiat loksahtavat paikoilleen ja teokseni matelevat eteenpäin. Välillä saan oivalluksen johonkin aivan toiseen projektiin ja juuri se kiireisin jää taka-alalle. Mitä enemmän ”tietää” kirjoittamisesta, sitä kriittisemmin suhtautuu omaan tekstiinsä.
Jos kirjailija ei kirjoita eikä julkaise, ei tuloja tule. Eikä välttämättä silloinkaan, riiippuu paljonko kirjat myy. Kirjailijanpalkkio julkaistusta teoksesta on aika naurettava, myyntimäärät ratkaisee ansaintatason.
t. kaksi tietokirjaa julkaissut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, se on työ, mutta myös intohimo. Kirjoitan joka päivä, teen taustatutkimusta, ja usein myös ajattelen työtäni silloin kun en sitä varsinaisesti tee. Ja kuten mikä tahansa työ, töihin on pakko mennä myös silloin kun vähän väsyttää tai tympäisee tai tuntuu ettei mistään tule mitään.
Mistä ansiosi koostuvat?
Olen eri kuin keneltä kysyt. Kirjailija kuitenkin
Tuloni koostuvat ansiotyöstä ja tekijänpalkkioista sekä kirjaston lainauskorvauksista. Näistä kaksi viimeistä ovat pieniä puroja, joiden varassa en voisi elää. On pakko käydä töissä. (Jäin miettimään, saanko jostain vielä jotakin pientä korvausta, mutta ei tule mieleen. Niin minimaalista se voi olla. Lisään, jos muistan jotakin vielä.)
Näin olen ymmärtänyt. Suomessa ei taida olla kuin n. kymmenen kirjailijaa, jotka elävät pelkästään kirjoillaan. Ja moni ihan tunnettukin kirjailija kertoo, että esim. tekee luentoja, lehtikolumneja yms. jotta tienaa kirjojen kirjoittamisen lisäksi rahaa. Kovaa hommaa. Arvostan työtänne todella.
Mitä apurahan saamiseen vaaditaan? Millaisia näyttöjä pitää olla?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voin vastata ansio-kysymykseen: tekijänpalkkiot ja lainauskorvaukset muodostavat pääosan tuloista. Muutaman kerran olen saanut apurahoja, mutta en suinkaan joka vuosi tai edes joka toinen, eikä niillä summilla muutenkaan makseta asuntolainaa. Kolumnit voivat lehdestä riippuen olla tärkeäkin tulonlähde, mutta harvoin lehti pitää samaa kolumnistia vuositolkulla, joten niidenkään varaan ei voi oikein laskea.
Vakituisessa työsuhteessa oleva puoliso on lopulta se tärkein tulonlähde niille vuosille, jolloin apurahoja ei heru ja/tai myyntitulot ovat vähäiset. Harva kun julkaisee joka vuosi, joten niiltä julkaisemattomilta vuosilta ei sitten seuraavana vuonna juuri tule tuloja, ehkä hiukan vanhoista painoksista, pokkareista jne.
Pelkästään kirjojen myynnillä eläviä kirjailijoita on Suomessa ehkä neljä, eli Remes, Lehtolainen, Mäki ja Jokinen. Eli jos ei ole bestseller -dekkaristi, niin vähintään apurahoja on anottava, jos haluaa edes laihaa margariinia leivän päälle. Tervoille ja Hotakaisillekin myönnetään apurahoja.
Sofi Oksanen taitaa olla yksi parhaiten tienaavia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voin vastata ansio-kysymykseen: tekijänpalkkiot ja lainauskorvaukset muodostavat pääosan tuloista. Muutaman kerran olen saanut apurahoja, mutta en suinkaan joka vuosi tai edes joka toinen, eikä niillä summilla muutenkaan makseta asuntolainaa. Kolumnit voivat lehdestä riippuen olla tärkeäkin tulonlähde, mutta harvoin lehti pitää samaa kolumnistia vuositolkulla, joten niidenkään varaan ei voi oikein laskea.
Vakituisessa työsuhteessa oleva puoliso on lopulta se tärkein tulonlähde niille vuosille, jolloin apurahoja ei heru ja/tai myyntitulot ovat vähäiset. Harva kun julkaisee joka vuosi, joten niiltä julkaisemattomilta vuosilta ei sitten seuraavana vuonna juuri tule tuloja, ehkä hiukan vanhoista painoksista, pokkareista jne.
Pelkästään kirjojen myynnillä eläviä kirjailijoita on Suomessa ehkä neljä, eli Remes, Lehtolainen, Mäki ja Jokinen. Eli jos ei ole bestseller -dekkaristi, niin vähintään apurahoja on anottava, jos haluaa edes laihaa margariinia leivän päälle. Tervoille ja Hotakaisillekin myönnetään apurahoja.
Sofi Oksanen taitaa olla yksi parhaiten tienaavia?
Oksanen toki myös, mutta on saanut myös apurahoja, samoin kuin palkintorahoja.
Pistävät sanoja toistensa perään. Jotkut osaavat pistää ne oikeaan järjestykseen.
Ei kukaan kirjalaiksi opi, pitää olla joku juju(en tiedä mikä). Jotkut vaan hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin voin vastata ansio-kysymykseen: tekijänpalkkiot ja lainauskorvaukset muodostavat pääosan tuloista. Muutaman kerran olen saanut apurahoja, mutta en suinkaan joka vuosi tai edes joka toinen, eikä niillä summilla muutenkaan makseta asuntolainaa. Kolumnit voivat lehdestä riippuen olla tärkeäkin tulonlähde, mutta harvoin lehti pitää samaa kolumnistia vuositolkulla, joten niidenkään varaan ei voi oikein laskea.
Vakituisessa työsuhteessa oleva puoliso on lopulta se tärkein tulonlähde niille vuosille, jolloin apurahoja ei heru ja/tai myyntitulot ovat vähäiset. Harva kun julkaisee joka vuosi, joten niiltä julkaisemattomilta vuosilta ei sitten seuraavana vuonna juuri tule tuloja, ehkä hiukan vanhoista painoksista, pokkareista jne.
Pelkästään kirjojen myynnillä eläviä kirjailijoita on Suomessa ehkä neljä, eli Remes, Lehtolainen, Mäki ja Jokinen. Eli jos ei ole bestseller -dekkaristi, niin vähintään apurahoja on anottava, jos haluaa edes laihaa margariinia leivän päälle. Tervoille ja Hotakaisillekin myönnetään apurahoja.
Sofi Oksanen taitaa olla yksi parhaiten tienaavia?
Oksanen toki myös, mutta on saanut myös apurahoja, samoin kuin palkintorahoja.
Okei .
Mistä noita tietoja näkee miten kukakin tienaa ja miten apurahoja on jaettu?
Useimmat apurahoja myöntävät tahot julkaisevat apurahoja saaneiden kirjailijoiden nimet nettisivuillaan, ihan julkista tietoa siis.
Hassua, että alun kysymys, miten kirjailijat jaksavat kirjoittaa, muuttuu ansiokeskusteluksi. :)
Mutta sitähän se on: kirjailija kirjoittaa vaan ei tienaa.
Käykö palstalla todellakin näin monta ihan oikeata kirjailijaa? Jotka ovat jotain julkaisseet.
Kirjailijat toimivat ennen pääasiassa alkoholilla. Nykyään on muitakin käyttövoimia, huumeet, seksi jne.