Siis käytiinkö ennen vessassa yhtäaikaa??
Vanhoissa hyyskissä usein kaksi reikää tai enemmän. Ihmisetkö oikeasti kävivät tarpeillaan samaan aikaan? Ei mitään yksityisyyttä!!
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Armeijasssa oli 1980-luvun alussa V-12 vessa eli vastakkain 6 pönttöä ilman seiniä. Siinäpä oli mukava jutella mm. aamujen määrästä vastakkaisen tai vierekkäisen varusmiestoverin kanssa.
Paukahtelivatko sylinterit oikeassa järjestyksessä ja oikeaan tahtiin? Eihän se muuten oikein jaksa käydä.
Pöntöllä istuessa piti aina jäkittää ja pyyhkiminen tapahtui vasemmalla kädellä ettei upseerin tullessa vessaan, läimäyttänyt vahingossa kakkaisen vessapaperin omaan naamaansa upseeria tervehtiessä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, ja kun olin armeijassa niin siellä oli varmaan 20 pönttöä pienessä tilassa, istuttiin naamat vastakkain ja vierekkäin, mitään sermejä ei ollut mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, on mahtanut shitti lemahtaa!
Hyvin hoidetussa huusissa ei muuten paskan haju käy nenään ollenkaan sillä lailla kuin vessassa. Kun on mieto lannan aromi koko ajan, ei tuoreet pökäleet sillä lailla erotu kuin vessan neutraalinpuhtaassa ympäristössä.
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, on mahtanut shitti lemahtaa!
Haisihan se, varsinkin kesähelteellä ja jos huusi alkoi kaivata tyhjennystä. Reiälle kun istui, porähti sontaläjästä kärpäsparvi ja törmäsi persauksiin.
Hyi hitto, mutta minkäs teki...
Vierailija kirjoitti:
Armeijasssa oli 1980-luvun alussa V-12 vessa eli vastakkain 6 pönttöä ilman seiniä. Siinäpä oli mukava jutella mm. aamujen määrästä vastakkaisen tai vierekkäisen varusmiestoverin kanssa.
Joo, ja kuka on se joka ensimäisenä aloittaa pyyhkimisen.
Pikkuisen menee ohi aiheen mutta opin nuorena että taito se on metsässä pissalla käyminenkin, meinaan naisena. Itse osasin maalla kasvaneena taidon, lapsena juostiin ties missä leikkimässä eikä kukaan vessaan lähtenyt kuin isomman hädän takia (useimmiten).
Opiskellessa ystävystyin tytön kanssa joka ei ollut koskaan puskapissalla käynyt ja kun eka kerta käytiin pakon sanelemana (kaljaa tietysti juotu auton takapenkillä pitkällä metsätaipaleella) metsässä asialla niin tytöltä pääsi melkein itku, hän ei ollut millään osata. Mutta oppipa tuon jalon ja tarpeellisen taidon hänkin aika nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Armeijasssa oli 1980-luvun alussa V-12 vessa eli vastakkain 6 pönttöä ilman seiniä. Siinäpä oli mukava jutella mm. aamujen määrästä vastakkaisen tai vierekkäisen varusmiestoverin kanssa.
Oliko ne pöntöt kallistettu takaviistoon?
Ennen myös räittiin sisätiloissa lattioille... nam
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vessassa käytettiin "pyyhkimiseen" puutikkua, jokaisella tais olla oma tikku.
Tätä ei tapahtunut enää vessan = vesiklosetin aikaan. Hyysikässäkin käytettiin sanomalehtipaperia, ja ennen sitä oli sammalta käytössä.
Elisabet Rehn oli se puolustusministeri, jonka aikana armeijan vessoihin tuli muutos.
Kyllä 1900 luvun alussa käytettiin myös puutikkua, paperi jos sitä oli oli liian arvokasta siihen hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huh huh, on mahtanut shitti lemahtaa!
Hyvin hoidetussa huusissa ei muuten paskan haju käy nenään ollenkaan sillä lailla kuin vessassa. Kun on mieto lannan aromi koko ajan, ei tuoreet pökäleet sillä lailla erotu kuin vessan neutraalinpuhtaassa ympäristössä.
Vastii jotain purua joka käynnillä jätösten päälle ja tuuletushormin makin alta katolle.
Kumpikin ovat uudemman ajan mökkihuusien käytäntöjä.
Tai siis koulujen jne huuseissa oli ilmastointihormit ja lantalaosa oli korkea, ne eivät niin haisseet kuin maatalojen tunkionlaitojen paskamakit.
Vierailija kirjoitti:
Ennen myös räittiin sisätiloissa lattioille... nam
Hyi h...! Siitähän kaikki bakteerit haihtuu hengitysilmaan.
Sittemminhän keuhkotauteja pyrittin torjumaan sylkykupeilla ja kielloilla "Älä sylje lattialle - Spotta ej på golfvet - (ja sama venäjäksi)"
https://2.bp.blogspot.com/-Ec8SgNu8v9Y/URtuY1XjTwI/AAAAAAAALCw/ry5qBn1p…
Olen aina asunut taloissa joissa oli yksireikäinen huussi. Ja vaikka tarpeilleen pääsi vain yksi kerrallaan, niin silti mentiin yleensä jonkun toisen kanssa. Erityisesti illalla pelotti mennä yksin, sillä naapuri päästi ajokoiransa juoksentelemaan irrallaan ja se säikäytteli monesti. Sukulaisissa kaupungissa oli monireikäinen hyyskä, kauniin vaaleanvihreäksi sisältä maalattu, ja siellä oli lapsille oma pieni reikä matalammalla. En muuten koskaan ole pyyhkinyt peräpeiliäni puutikulla, vaan meillä vietiin vanhat sanoma- ja kuvalehdet sinne lauteille. Kuvalehtien paperi oli usein niin kovaa, ettei se sopinut pyyhkimiseen, oli kiva lueskella niitä. Sanomalehtipaperiakin pehmiteltiin ensin käsissä. Sitten tuli silkkipaperiarkkeja, jotka itse asiassa olivat kauhean kovia, toinen puoli oli liukas, toinen karhea. Sitten kun tuli pehmeät vessapaperit, niin nehän olivat aivan ylellisiä! Tosin silloin ainakin millä oli jo siirrytty sisävessaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen myös räittiin sisätiloissa lattioille... nam
Eräs sukulaismies noudatti tuota perinnettä. Istui uunin edessä saappaat jalassa tupakoimassa, syljeskeli lattialle.
Heitti sätkäntumpitkin lattialle.
Rouvansa siivosi sikamaisen peikko-ukon jäljet.
Minäkin olen pyyhkinyt Turun Sanomilla. Se oli sopivan pehmeää kun sitä vielä käsissä rutisteli ennen käyttöä. Ensin siitä saattoi lukea uutiset ja mainokset. Sitä iloa ei ole nykyvessapapereisssa, ainakaan vielä. Hyvää mainostilaa menee hukkaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina asunut taloissa joissa oli yksireikäinen huussi. Ja vaikka tarpeilleen pääsi vain yksi kerrallaan, niin silti mentiin yleensä jonkun toisen kanssa. Erityisesti illalla pelotti mennä yksin, sillä naapuri päästi ajokoiransa juoksentelemaan irrallaan ja se säikäytteli monesti. Sukulaisissa kaupungissa oli monireikäinen hyyskä, kauniin vaaleanvihreäksi sisältä maalattu, ja siellä oli lapsille oma pieni reikä matalammalla. En muuten koskaan ole pyyhkinyt peräpeiliäni puutikulla, vaan meillä vietiin vanhat sanoma- ja kuvalehdet sinne lauteille. Kuvalehtien paperi oli usein niin kovaa, ettei se sopinut pyyhkimiseen, oli kiva lueskella niitä. Sanomalehtipaperiakin pehmiteltiin ensin käsissä. Sitten tuli silkkipaperiarkkeja, jotka itse asiassa olivat kauhean kovia, toinen puoli oli liukas, toinen karhea. Sitten kun tuli pehmeät vessapaperit, niin nehän olivat aivan ylellisiä! Tosin silloin ainakin millä oli jo siirrytty sisävessaan.
Lapsena saattoi huikata huusin takana pdottavalle kaverille:"Minä pyyhin Kekkosella!"
Vierailija kirjoitti:
Amerikkalaiset eivät käytä vessaa. He menevät kylpyhuoneeseen (go to the bathroom) vaikka keskellä metsää, jossa ei ole rakennuksia mailien säteellä.
Tai se on "restroom" :D
Vierailija kirjoitti:
Tottakai, ja kun olin armeijassa niin siellä oli varmaan 20 pönttöä pienessä tilassa, istuttiin naamat vastakkain ja vierekkäin, mitään sermejä ei ollut mihinkään suuntaan.
Armeija muistoja. oltiin perjantaina lähdössä vapaille kaveri istu paskalla ja söi banaania samaan aikaan. Hitto kun nauratti.
Meillä oli kansakoulussa sellanen vissiin kahdeksan reikää ainakin samassa tilassa. työille ja posille omansa
Ja hyyskän takana oli ovi josta sai kurkisteltua tyttöjen takapuolia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vessassa käytettiin "pyyhkimiseen" puutikkua, jokaisella tais olla oma tikku.
Tätä ei tapahtunut enää vessan = vesiklosetin aikaan. Hyysikässäkin käytettiin sanomalehtipaperia, ja ennen sitä oli sammalta käytössä.
Elisabet Rehn oli se puolustusministeri, jonka aikana armeijan vessoihin tuli muutos.
Olin tulossa samaa sanomaan. Joskus on vain hyvä, että johtoon tulee ihminen, joka ei vanhastaan tiedä, miten asioiden "kuuluu" olla. Rehn ei ollut armeijaa käynyt ja taisi olla aika mind blown nähtyään tilanteen. Vessojen ovettomuus oli osa oman persoonan murtamista. Sotilaalle piti tehdä selväksi, että hänellä ei ole oikeutta yksityisyyteen. Tuolloin ysärillä ei missään muualla enää ollut näitä kimppavessoja.
Tätä ei tapahtunut enää vessan = vesiklosetin aikaan. Hyysikässäkin käytettiin sanomalehtipaperia, ja ennen sitä oli sammalta käytössä.
Elisabet Rehn oli se puolustusministeri, jonka aikana armeijan vessoihin tuli muutos.