Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syitä, joiden takia en enää halua miestä
02.01.2020 |
Minulla on huonoja kokemuksia parisuhteista. Olen hakeutunut yhteen sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Totta kai se kertoo jotain minustakin, ja tiedän jo oikeastaan, että mistä siinä kaikessa on kyse, mutta en aio avata sitä sen enempää tähän. Pelkään kuitenkin, että päädyn taas uudelleen yhteen sellaisen miehen kanssa, joka kohtelee minua huonosti, joten en enää halua aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, jollon varmistan oman turvallisuuteni.
Luettelen tähän piirteitä, jotka yhdistävät kaikkia entisiä miesystäviäni, ja joiden takia en enää halua uutta suhdetta:
1. Joustamattomuus. Mies ei suostu joustamaan missään asiassa tai tekemään kompromisseja. Hän olettaa, että on minun tehtäväni naisena olla se joustava osapuoli ja tulla vastaan, sekä tehdä uhrauksia loputtomiin. Jos esimerkiksi yritämme löytää yhteistä aikaa, mies käskee minua perumaan omia tapaamisiani ja tyhjentämään omaa aikatauluani, jotta yhteistä aikaa löytyisi. Hänen ei tarvitse omasta mielestään joustaa tai tehdä koskaan mitään kompromisseja, koska se ei ole "miehen tehtävä". Minun on aina annettava periksi miehen oikuille ja tehtävä niin kuin hän haluaa.
2. Kykenemättömyys huomata yksityiskohtia tai minun näkemääni vaivannäköä. Eli jos olen esimerkiksi laittautunut kauniiksi, siivonnut koko asunnon, laittanut miehelle ja minulle upean illallisen ja sytyttänyt kynttilöitä, mies tupsahtaa pöytään takamustaan raapien reikäiset kollarit jalassa ja hotkii aterian minuutissa. Sen jälkeen hän kaatuu sohvalle pelaamaan pleikkaria ja juomaan olutta. Vaivannäköni otetaan itsestäänselvyytenä, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä mitään huomiota.
3. Dominoiva luonne. Mies päällepäsmäröi, pyrkii muuttamaan keskustelut väittelyiksi ja tavalliset tilanteet kilpailuiksi. Jos olemme vaikkapa baarissa pelaamassa biljardia, mies huutelee minulle että mitä palloa minun tulee lyödä ja mistä kulmasta. Joka tilanteessa mies haluaa mahtailla ja osoittaa omaa suuruuttaan.
4. Kykenemättömyys keskustella tunteista. Eli tunteista ei voi eikä saa puhua. Tunteita pelätään jonain vihollisina. Jos meillä on esimerkiksi konflikti, ja kysyn mieheltä että miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa, mies ei suostu keskustelemaan, vaan tarttuu pleikkarin ohjaimeen ja narauttaa kaljan auki. Keskustelemista juostaan karkuun.
Siinä ne päällimmäiset syyt. Kiitos ei enää. Olen mielummin sinkku, kuten olen ollut nyt onnellisesti jo 2 vuotta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vela12 kirjoitti:
Mutta tuon takia niin monet naiset eivät enää nykyään halua sitoutua, mennä naimisiin saati sitten perustaa perhettä. Miehet ovat kuin ikuisia pikkupoikia, jotka eivät ikinä kasva aikuisiksi. Tarvitsevat naisen vähän niin kuin äidiksi huolta pitämään ja palvelemaan.
Mitä ne nämä aikuiset asiat sitten ovat? Ei koskaan mitään hauskanpitoa, kuten juuri niitä videopelejä tai urheilua höntsäporukassa? Jatkuvia kynttiläillallisia ja "vakavia" keskusteluja/juoruilua naista kiinnostavista aiheista, loputonta kämpän siivoamista, sisustamista ja shoppailua? Ettekö te tajua ettei miehiä kiinnosta nuo asiat!
Kyllä oikeita miehiä kiinnostaa. Mieslapset sitten harrastavat tätä kuuluisaa e-urheilua kaljatölkki kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonoja mies kokemuksia myös mulla. Viimeisin liitto kesti 20v ja loppui, kun mies lähti itseään 15v nuoremman mukaan. Tosin heidän suhde kestänyt ei. Alkuun oli hän mukava ja suuri onnen huuma kesti ekat 7 vuotta. Lapsia mollemmat haluttiin, mutta yllätyksekseni mies ei sitoutunut isyyteen. Suren sitä miten vähällä isän huomiolla yksin lapsia kasvatan. Isänsä kulkee vaan uutta nuoruutta eläen ja naisia naurattaen. Mies kohteli minua liitossa lopulta todella huonosti ja petti luottamukseni pahanpäiväisesti. En ole pystynyt enää aloittamaan suhdetta keneenkään. Kaipaan kyllä läheisyyttä ja hellyyttä. Arki rullaa kuitenkin meillä. Tunnen itseni vajaaksi, kun parisuhteen lämpöä vaille jään..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä AP selitän hieman tilannetta. Eli kuten eräs tähän jo kommentoikin, niin lapsuuden parisuhdemallit vaikuttavat siihen, miksi päädyn aina samanlaisiin suhteisiin. Tuttuus vetää puoleensa. Lisäksi olen sitoutumiskammoinen, joten päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, joista alitajuisesti vaistoan, ettei heidän kanssaan voisi tulla kunnollista suhdetta. Kun vastaan tulee kunnollinen mies, joka olisi valmis asettumaan aloilleen, mulla nousee niskakarvat pystyyn ja ohitan kyseisen miehen. Sitten valitsen tilalle sellaisen miehen, joka on tunnetasolla etäinen ja viileä, eikä juurikaan välitä minusta.
Edellämainitun kaltaista psyykkistä kuviota on todella vaikea lähteä rikkomaan ja muuttamaan. Piilotajunta kun ei ole juurikaan hallittavissa. En voi päättää, että ketä kohtaan tunnen vetoa. Enkä voi pakottaa itseäni suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on kiva, mutta ei saa sukkia pyörimään. Ja valitettavasti kiinnostun vain "jännämiehistä". Tiedän, että ongelma on minussa, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa. Joten on helpompaa olla ikisinkku.
Miten olisi itsensä kehittäminen vaikka lukemalla asiasta tai käymällä terapiassa? Olet puolet työstä jo tehnyt, kun tiedostat missä ongelma on. Moni kohtalonsisaresi kompastelee täysin sokeana suhteesta toiseen eikä ymmärrä, että miksi käy aina näin.
Helppoa se ei toki ole, se on ihan totta. Viimeisin seurustelusuhteeni oli juuri kaltaisesi naisen kanssa ja sehän loppui sitten naisen tahdosta, vaikka hän oli terapiankin käynyt. Oli vain liikaa painolastia. Itselläni taas tuntuu olevan joku jeesus-syndrooma, kun vedän puoleeni juuri teitä rikkonaisia naisia joiden kanssa alussa on hienoa, mutta pidemmän päälle ei sitten kuitenkaan kestä. Onkohan minullakin joku ongelma, kun minulle käy aina näin?
Olet tyypillinen laastarimies, joka lohduttaa ja tukee, kun on vaikeaa. Sitten kun nainen saa itseluottamusta, hän ei koe sinua enää miehekkääksi. Hoivaava mies voi olla miehekäs, mutta pehmopaapoja ei.
Oletko jämäkkä? Hyvä itseluottamus, etkä pyri aina vain miellyttämään?
Hmm, tuo edellinen nainen kyllä joskus mainitsi, että kaipaisi vähän jämäkkyyttä. Mutta ei sitten kuitenkaan osannut kertoa tarkemmin, että mitä sillä tarkoittaa. Toisaalta sitten taas oli esimerkiksi tilanne, että vanhempani kutsuivat meitä mökille käymään ja siihen kommentoin heti, että en tiedä huvittaako sinne nyt lähteä. Tästä taas tuli sitten erotessa palaute, että senkin heti torjuin ja nainen olisi halunnut lähteä. Eikö tuo juuri ollut sitä jämäkkyyttä, että en lähde joka asiaan jos ei siltä tunnu? Vähän ristiiriitaisia oli ne viestit mitä häneltä tuli, en oikein tiennyt miten päin siinä olisi pitänyt olla. En kyllä ole mikään miellyttäjä ja välillä turhankin itsepäinen, mutta toisaalta hyvin rento sen suhteen että mitä kukakin haluaa suhteessa tehdä ja missä olla. Luulen, että nainen oli tottunut edellisen narsistisen kontrolloijan kanssa siihen, että mies ohjaa käytännössä koko arkea siitä lähtien että mitä syödään ja milloin syödään. Jos nainen oli tilannut lasten kanssa pitsaa spontaanisti, joutui piilottelemaan pitsalaatikot roskiksen pohjalle ja jos mies oli ne löytänyt, niin alkoi kuulustelu ja ripitys. Sellaistako jämäkkyyttä pitäisi olla? Vai olisiko niin, että epävakaan taustan jälkeen ei oikein osaa olla sellaisen miehen kanssa, joka antaa vapauden olla ja tehdä miten haluaa? Se kontrollointi ja tietyn henkisen etäisyyden pitäminen on sitä tuttua ja turvallista ja sitä kohti hakeutuu. Näinhän ne terapeutit ainakin selittävät asiaa. Kun on ollut alkoholismin värittämä lapsuus, sitä ajautuu tiettyihin ajatusmalleihin ja niistä on pirun vaikea päästä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vela12 kirjoitti:
Mutta tuon takia niin monet naiset eivät enää nykyään halua sitoutua, mennä naimisiin saati sitten perustaa perhettä. Miehet ovat kuin ikuisia pikkupoikia, jotka eivät ikinä kasva aikuisiksi. Tarvitsevat naisen vähän niin kuin äidiksi huolta pitämään ja palvelemaan.
Mitä ne nämä aikuiset asiat sitten ovat? Ei koskaan mitään hauskanpitoa, kuten juuri niitä videopelejä tai urheilua höntsäporukassa? Jatkuvia kynttiläillallisia ja "vakavia" keskusteluja/juoruilua naista kiinnostavista aiheista, loputonta kämpän siivoamista, sisustamista ja shoppailua? Ettekö te tajua ettei miehiä kiinnosta nuo asiat!
Ah, kun olisikin nainen jonka kanssa viettää rauhassa keskusteluhetkiä. Se vaan tuppaa aina olemaan enemmän sitä touhuamista ja menemistä paikasta toiseen, jatkuvaa liikettä ja siitä pitäisi sitten repiä jotain syvällistä miehen ja naisen kohtaamista irti. Sitten kun en tuosta jatkuvasta hyppäämisestä nauti, niin koetaan että kanssani ei arki suju.
Alue: Aihe vapaa
Mitä ne nämä aikuiset asiat sitten ovat? Ei koskaan mitään hauskanpitoa, kuten juuri niitä videopelejä tai urheilua höntsäporukassa? Jatkuvia kynttiläillallisia ja "vakavia" keskusteluja/juoruilua naista kiinnostavista aiheista, loputonta kämpän siivoamista, sisustamista ja shoppailua? Ettekö te tajua ettei miehiä kiinnosta nuo asiat!