Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syitä, joiden takia en enää halua miestä
02.01.2020 |
Minulla on huonoja kokemuksia parisuhteista. Olen hakeutunut yhteen sellaisten miesten kanssa, jotka ovat kohdelleet minua huonosti. Totta kai se kertoo jotain minustakin, ja tiedän jo oikeastaan, että mistä siinä kaikessa on kyse, mutta en aio avata sitä sen enempää tähän. Pelkään kuitenkin, että päädyn taas uudelleen yhteen sellaisen miehen kanssa, joka kohtelee minua huonosti, joten en enää halua aloittaa suhdetta kenenkään kanssa, jollon varmistan oman turvallisuuteni.
Luettelen tähän piirteitä, jotka yhdistävät kaikkia entisiä miesystäviäni, ja joiden takia en enää halua uutta suhdetta:
1. Joustamattomuus. Mies ei suostu joustamaan missään asiassa tai tekemään kompromisseja. Hän olettaa, että on minun tehtäväni naisena olla se joustava osapuoli ja tulla vastaan, sekä tehdä uhrauksia loputtomiin. Jos esimerkiksi yritämme löytää yhteistä aikaa, mies käskee minua perumaan omia tapaamisiani ja tyhjentämään omaa aikatauluani, jotta yhteistä aikaa löytyisi. Hänen ei tarvitse omasta mielestään joustaa tai tehdä koskaan mitään kompromisseja, koska se ei ole "miehen tehtävä". Minun on aina annettava periksi miehen oikuille ja tehtävä niin kuin hän haluaa.
2. Kykenemättömyys huomata yksityiskohtia tai minun näkemääni vaivannäköä. Eli jos olen esimerkiksi laittautunut kauniiksi, siivonnut koko asunnon, laittanut miehelle ja minulle upean illallisen ja sytyttänyt kynttilöitä, mies tupsahtaa pöytään takamustaan raapien reikäiset kollarit jalassa ja hotkii aterian minuutissa. Sen jälkeen hän kaatuu sohvalle pelaamaan pleikkaria ja juomaan olutta. Vaivannäköni otetaan itsestäänselvyytenä, eikä yksityiskohtiin kiinnitetä mitään huomiota.
3. Dominoiva luonne. Mies päällepäsmäröi, pyrkii muuttamaan keskustelut väittelyiksi ja tavalliset tilanteet kilpailuiksi. Jos olemme vaikkapa baarissa pelaamassa biljardia, mies huutelee minulle että mitä palloa minun tulee lyödä ja mistä kulmasta. Joka tilanteessa mies haluaa mahtailla ja osoittaa omaa suuruuttaan.
4. Kykenemättömyys keskustella tunteista. Eli tunteista ei voi eikä saa puhua. Tunteita pelätään jonain vihollisina. Jos meillä on esimerkiksi konflikti, ja kysyn mieheltä että miltä hänestä tuntuu ja mitä hän haluaa, mies ei suostu keskustelemaan, vaan tarttuu pleikkarin ohjaimeen ja narauttaa kaljan auki. Keskustelemista juostaan karkuun.
Siinä ne päällimmäiset syyt. Kiitos ei enää. Olen mielummin sinkku, kuten olen ollut nyt onnellisesti jo 2 vuotta.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Uhkea kirjoitti:
Näin 60v. naisena olen samaa mieltä ja haluankin nykyääm vain naista.
"Kun nainen tahtoo naista ja hiukan hillua,
On olla jumalaista pillu vasten pillua.
Kun narttu tahtoo nartun, se vastaa känniä,
Siks pakaroihin tartun nänni koskee nänniä <3"😂
Valitettavasti seksi ja erotiikka on juuri se asia, jonka takia miehen haluan.
T. Nainen
Seksiä saa seurustelemattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, ymmärsinkö oikein että olet siis useammankin kerran ryhtynyt suhteeseen samanlaisen miehen kanssa, jolla on aina nuo samat viat? Toki ikisinkkuus ratkaisee ongelman, mutta ihan hyvä vaihtoehto voisi olla sekin, että etsii ihan toisenlaisen miehen, sellaisen, joka itselle passaa.
Ap kuvaili täsmälleen myös kaikki minun mieheni ja en usko edes että muunlaisia on. Mies muuttuu kun uskoo, että et lähde. Sitten voi nöyryyttää ja kurittaa miten haluaa ja painaa alas.
Sinun hassut uskomuksesi rajoittavat ainoastaan sinun omaa elämääsi, että samapa tuo mulle on, mutta väärässä kyllä olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhkea kirjoitti:
Näin 60v. naisena olen samaa mieltä ja haluankin nykyääm vain naista.
"Kun nainen tahtoo naista ja hiukan hillua,
On olla jumalaista pillu vasten pillua.
Kun narttu tahtoo nartun, se vastaa känniä,
Siks pakaroihin tartun nänni koskee nänniä <3"😂
Valitettavasti seksi ja erotiikka on juuri se asia, jonka takia miehen haluan.
T. Nainen
Seksiä saa seurustelemattakin.
Ei tasokasta, ainakaan itselleni. Erotiikka on enemmän.
Niin yksikin putkimies laskutti talosta kolmen talon hinnan.
No minä AP selitän hieman tilannetta. Eli kuten eräs tähän jo kommentoikin, niin lapsuuden parisuhdemallit vaikuttavat siihen, miksi päädyn aina samanlaisiin suhteisiin. Tuttuus vetää puoleensa. Lisäksi olen sitoutumiskammoinen, joten päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, joista alitajuisesti vaistoan, ettei heidän kanssaan voisi tulla kunnollista suhdetta. Kun vastaan tulee kunnollinen mies, joka olisi valmis asettumaan aloilleen, mulla nousee niskakarvat pystyyn ja ohitan kyseisen miehen. Sitten valitsen tilalle sellaisen miehen, joka on tunnetasolla etäinen ja viileä, eikä juurikaan välitä minusta.
Edellämainitun kaltaista psyykkistä kuviota on todella vaikea lähteä rikkomaan ja muuttamaan. Piilotajunta kun ei ole juurikaan hallittavissa. En voi päättää, että ketä kohtaan tunnen vetoa. Enkä voi pakottaa itseäni suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on kiva, mutta ei saa sukkia pyörimään. Ja valitettavasti kiinnostun vain "jännämiehistä". Tiedän, että ongelma on minussa, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa. Joten on helpompaa olla ikisinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitaakohan kompromissi sitä, että mennään aina naisen mielen mukaan? Mitä itse olen seurannut parisuhteessa eläviä kavereitani, niin pikkuhiljaa on kompromissien takia luovuttu kaikista omista harrastuksista. Lopulta entisistä kavereistakin, jos eivät satu miellyttämään tämän naisystävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, ymmärsinkö oikein että olet siis useammankin kerran ryhtynyt suhteeseen samanlaisen miehen kanssa, jolla on aina nuo samat viat? Toki ikisinkkuus ratkaisee ongelman, mutta ihan hyvä vaihtoehto voisi olla sekin, että etsii ihan toisenlaisen miehen, sellaisen, joka itselle passaa.
Ap kuvaili täsmälleen myös kaikki minun mieheni ja en usko edes että muunlaisia on. Mies muuttuu kun uskoo, että et lähde. Sitten voi nöyryyttää ja kurittaa miten haluaa ja painaa alas.
Sinä vaan vedät puoleesi tietynlaisia miehiä.
Minun isäni oli hyvin kiltti ja rauhallinen, tykkäsi leikkiä lasten kanssa ja puuhailla muutenkin kaikenlaista. Meidän suvussa naiset on enemmän niitä kovaäänisiä valittajia ja pomottajia.
Itsekin löysin isäni kaltaisen kiltin miehen, joka hoitaa lapsia, kotia, on romanttinen ja aina ystävällinen ja silti välillä huomaan räksyttäväni hänelle ihan ilman mitään syytä. En ole ikinä viehättynyt mistään pahoista pojista vaan aina on löytynyt kilttejä miehiä minulle, joten kyllä niitäkin riittää vaikka heitä ei usein huomatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitaakohan kompromissi sitä, että mennään aina naisen mielen mukaan? Mitä itse olen seurannut parisuhteessa eläviä kavereitani, niin pikkuhiljaa on kompromissien takia luovuttu kaikista omista harrastuksista. Lopulta entisistä kavereistakin, jos eivät satu miellyttämään tämän naisystävää.
Minä jouduin esimerkiksi yhdessä edellisessä parisuhteessani tekemään sellaisen kompromissin, että ex kävi edellisen tyttöystävänsä kanssa saunailloissa (ilkosillaan), ja tuli joskus aamun sarastaessa kännipäissään takaisin. Ainiin, ja ovat nykyään meidän erottuamme palanneet takaisin yhteen. Ja annoin hänen käydä harrastustensa vuoksi Viron reissuilla ja ties missä maailman kolkissa pyörimässä, enkä koskaan kysellyt mitään, koska halusin olla sellainen tyttöystävä, joka ei ulise ja nalkuta. Ja mies vaan jyräsi, teki ohareita ja vaati ties mitä asioita minulta.
-AP
Vierailija kirjoitti:
No minä AP selitän hieman tilannetta. Eli kuten eräs tähän jo kommentoikin, niin lapsuuden parisuhdemallit vaikuttavat siihen, miksi päädyn aina samanlaisiin suhteisiin. Tuttuus vetää puoleensa. Lisäksi olen sitoutumiskammoinen, joten päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, joista alitajuisesti vaistoan, ettei heidän kanssaan voisi tulla kunnollista suhdetta. Kun vastaan tulee kunnollinen mies, joka olisi valmis asettumaan aloilleen, mulla nousee niskakarvat pystyyn ja ohitan kyseisen miehen. Sitten valitsen tilalle sellaisen miehen, joka on tunnetasolla etäinen ja viileä, eikä juurikaan välitä minusta.
Edellämainitun kaltaista psyykkistä kuviota on todella vaikea lähteä rikkomaan ja muuttamaan. Piilotajunta kun ei ole juurikaan hallittavissa. En voi päättää, että ketä kohtaan tunnen vetoa. Enkä voi pakottaa itseäni suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on kiva, mutta ei saa sukkia pyörimään. Ja valitettavasti kiinnostun vain "jännämiehistä". Tiedän, että ongelma on minussa, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa. Joten on helpompaa olla ikisinkku.
Alitajuntaan iskostuneita uskomuksia on mahdollista muuttaa mutta se vaatii syvällisen itsetuntemuksen ja tietoisuuden kehittämistä sekä todennäköisesti myös ammattilaisen apua (esim. hypnoterapeutti). Sinä vaikutat kuitenkin olevan jo hyvin pitkällä asian käsittelyssä, koska olet jo tiedostanut sen, miksi tämä kuvio on toistunut elämässäsi. En kuitenkaan halua painostaa sinua asian syvällisempään käsittelyyn, mikäli et itse koe olevasi siihen valmis. Sinkkuna eläminen on vallan hyvä ja validi vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen varmaan ihan hirveän onnekas, kun sain huonojen miesten jälkeen vihdoinkin sellaisen, joka osaa keskustella, hieroo, on hellä, auttaa kaikessa ja seksi on parasta ikinä. Luulin ettei sellaisia olekaan, mutta kohtalo päätti toisin:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä AP selitän hieman tilannetta. Eli kuten eräs tähän jo kommentoikin, niin lapsuuden parisuhdemallit vaikuttavat siihen, miksi päädyn aina samanlaisiin suhteisiin. Tuttuus vetää puoleensa. Lisäksi olen sitoutumiskammoinen, joten päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, joista alitajuisesti vaistoan, ettei heidän kanssaan voisi tulla kunnollista suhdetta. Kun vastaan tulee kunnollinen mies, joka olisi valmis asettumaan aloilleen, mulla nousee niskakarvat pystyyn ja ohitan kyseisen miehen. Sitten valitsen tilalle sellaisen miehen, joka on tunnetasolla etäinen ja viileä, eikä juurikaan välitä minusta.
Edellämainitun kaltaista psyykkistä kuviota on todella vaikea lähteä rikkomaan ja muuttamaan. Piilotajunta kun ei ole juurikaan hallittavissa. En voi päättää, että ketä kohtaan tunnen vetoa. Enkä voi pakottaa itseäni suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on kiva, mutta ei saa sukkia pyörimään. Ja valitettavasti kiinnostun vain "jännämiehistä". Tiedän, että ongelma on minussa, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa. Joten on helpompaa olla ikisinkku.
Miten olisi itsensä kehittäminen vaikka lukemalla asiasta tai käymällä terapiassa? Olet puolet työstä jo tehnyt, kun tiedostat missä ongelma on. Moni kohtalonsisaresi kompastelee täysin sokeana suhteesta toiseen eikä ymmärrä, että miksi käy aina näin.
Helppoa se ei toki ole, se on ihan totta. Viimeisin seurustelusuhteeni oli juuri kaltaisesi naisen kanssa ja sehän loppui sitten naisen tahdosta, vaikka hän oli terapiankin käynyt. Oli vain liikaa painolastia. Itselläni taas tuntuu olevan joku jeesus-syndrooma, kun vedän puoleeni juuri teitä rikkonaisia naisia joiden kanssa alussa on hienoa, mutta pidemmän päälle ei sitten kuitenkaan kestä. Onkohan minullakin joku ongelma, kun minulle käy aina näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä AP selitän hieman tilannetta. Eli kuten eräs tähän jo kommentoikin, niin lapsuuden parisuhdemallit vaikuttavat siihen, miksi päädyn aina samanlaisiin suhteisiin. Tuttuus vetää puoleensa. Lisäksi olen sitoutumiskammoinen, joten päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, joista alitajuisesti vaistoan, ettei heidän kanssaan voisi tulla kunnollista suhdetta. Kun vastaan tulee kunnollinen mies, joka olisi valmis asettumaan aloilleen, mulla nousee niskakarvat pystyyn ja ohitan kyseisen miehen. Sitten valitsen tilalle sellaisen miehen, joka on tunnetasolla etäinen ja viileä, eikä juurikaan välitä minusta.
Edellämainitun kaltaista psyykkistä kuviota on todella vaikea lähteä rikkomaan ja muuttamaan. Piilotajunta kun ei ole juurikaan hallittavissa. En voi päättää, että ketä kohtaan tunnen vetoa. Enkä voi pakottaa itseäni suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on kiva, mutta ei saa sukkia pyörimään. Ja valitettavasti kiinnostun vain "jännämiehistä". Tiedän, että ongelma on minussa, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa. Joten on helpompaa olla ikisinkku.
Miten olisi itsensä kehittäminen vaikka lukemalla asiasta tai käymällä terapiassa? Olet puolet työstä jo tehnyt, kun tiedostat missä ongelma on. Moni kohtalonsisaresi kompastelee täysin sokeana suhteesta toiseen eikä ymmärrä, että miksi käy aina näin.
Helppoa se ei toki ole, se on ihan totta. Viimeisin seurustelusuhteeni oli juuri kaltaisesi naisen kanssa ja sehän loppui sitten naisen tahdosta, vaikka hän oli terapiankin käynyt. Oli vain liikaa painolastia. Itselläni taas tuntuu olevan joku jeesus-syndrooma, kun vedän puoleeni juuri teitä rikkonaisia naisia joiden kanssa alussa on hienoa, mutta pidemmän päälle ei sitten kuitenkaan kestä. Onkohan minullakin joku ongelma, kun minulle käy aina näin?
Olet tyypillinen laastarimies, joka lohduttaa ja tukee, kun on vaikeaa. Sitten kun nainen saa itseluottamusta, hän ei koe sinua enää miehekkääksi. Hoivaava mies voi olla miehekäs, mutta pehmopaapoja ei.
Oletko jämäkkä? Hyvä itseluottamus, etkä pyri aina vain miellyttämään?
Käytä tämä vuosi itsesi parantamiseen, niin ei tarvitse katsella enää tuollaisia miehiä. Lue vaikka 100 kirjaa ja laihduta.
Vierailija kirjoitti:
No minä AP selitän hieman tilannetta. Eli kuten eräs tähän jo kommentoikin, niin lapsuuden parisuhdemallit vaikuttavat siihen, miksi päädyn aina samanlaisiin suhteisiin. Tuttuus vetää puoleensa. Lisäksi olen sitoutumiskammoinen, joten päädyn yhteen sellaisten miesten kanssa, joista alitajuisesti vaistoan, ettei heidän kanssaan voisi tulla kunnollista suhdetta. Kun vastaan tulee kunnollinen mies, joka olisi valmis asettumaan aloilleen, mulla nousee niskakarvat pystyyn ja ohitan kyseisen miehen. Sitten valitsen tilalle sellaisen miehen, joka on tunnetasolla etäinen ja viileä, eikä juurikaan välitä minusta.
Edellämainitun kaltaista psyykkistä kuviota on todella vaikea lähteä rikkomaan ja muuttamaan. Piilotajunta kun ei ole juurikaan hallittavissa. En voi päättää, että ketä kohtaan tunnen vetoa. Enkä voi pakottaa itseäni suhteeseen sellaisen miehen kanssa, joka on kiva, mutta ei saa sukkia pyörimään. Ja valitettavasti kiinnostun vain "jännämiehistä". Tiedän, että ongelma on minussa, mutta en tiedä miten siihen voisi vaikuttaa. Joten on helpompaa olla ikisinkku.
Sinullahan on sitten hyvä viestintäjärjestelmä lähestyvästä vaarasta. Kun ihastut, niin lähde vtun kauas siitä miehestä. Kokeile tutustua erilaisiin miehiin, niihin joihin et tunne vetoa. Kavereitakin voi olla.
Tutki itseäsi niin paljon kuin pystyt ja mene terapiaan. Välttelevän kiintymyssuhdemallin saa tietääkseni korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, ymmärsinkö oikein että olet siis useammankin kerran ryhtynyt suhteeseen samanlaisen miehen kanssa, jolla on aina nuo samat viat? Toki ikisinkkuus ratkaisee ongelman, mutta ihan hyvä vaihtoehto voisi olla sekin, että etsii ihan toisenlaisen miehen, sellaisen, joka itselle passaa.
Ap kuvaili täsmälleen myös kaikki minun mieheni ja en usko edes että muunlaisia on. Mies muuttuu kun uskoo, että et lähde. Sitten voi nöyryyttää ja kurittaa miten haluaa ja painaa alas.
Sinä vaan vedät puoleesi tietynlaisia miehiä.
Minun isäni oli hyvin kiltti ja rauhallinen, tykkäsi leikkiä lasten kanssa ja puuhailla muutenkin kaikenlaista. Meidän suvussa naiset on enemmän niitä kovaäänisiä valittajia ja pomottajia.
Itsekin löysin isäni kaltaisen kiltin miehen, joka hoitaa lapsia, kotia, on romanttinen ja aina ystävällinen ja silti välillä huomaan räksyttäväni hänelle ihan ilman mitään syytä. En ole ikinä viehättynyt mistään pahoista pojista vaan aina on löytynyt kilttejä miehiä minulle, joten kyllä niitäkin riittää vaikka heitä ei usein huomatakaan.
Ei ilman syytä räksyttämistä ole olemassakaan. Syy on olemassa, muttet ole löytänyt sitä.
Minulla on ollut ihan hyviä kuin kamaliakin miehiä mutta tosiaan monilla on tuo että ovat lapsellisia, eivät saa mitään aikaiseksi, ottavat itsestään selvyytenä, ei kunnianhimoa elämässä, haluavat äitihahmon.
Sen takia itsekkin kokeilen nyt sinkkuutta ja hyvältä tuntuu jo 3 vuotta ^_^ Mieluusti otan kyllä rakastajan kainaloon kunhan ei tarvitse miehen äidiksi ruveta. Ainoa asia mitä kaipaan on vain halit ja yhteiset rajat asioille mitä tehdään. Kun toisesta ei tule kumppania niin ei tarvi toisesta huolehtiakkaan. Enemmänkin "business" kumppanuus "annat mulle niin annan sulle" tyylillä. Ainoa tapa saada homma toimimaan kenenkään miehen kanssa XD
Kukaan mies ei voi mulle antaa niin paljon kuin voin itselleni antaa elämässä
26 nainen
Hienoa, hyvä sinulle jne.
Vittuako sä täällä asiasta ul.iset?
Alue: Aihe vapaa
Voi että tätä emcelien ulinaa :D Kannattaako aina kerta toisensa jälkeen valita niitä jänniä miehiä?