Te joiden elämä ei ole mieluisaa
Miksi ette ala muuttamaan elämäänne askel askeleelta paremmaksi?
Sen ymmärrän että jos on joku vakava tai kivulias sairaus niin siihen ei voi vaikuttaa mutta jos on terve niin silloin se on kyllä omasta itsestä kiinni.
Kommentit (81)
Sehän se on, kun ei ole terve. Kun on monia sairauksia. T. Ammattivalittaja
Väärä kysymys väärällä palstalla. Täällä kaikki on äidin, työnantajan, yrittäjän, persujen, kokkareiden, Putinin, Trumpin tai kauniin naisen syytä.
Vierailija kirjoitti:
Sehän se on, kun ei ole terve. Kun on monia sairauksia. T. Ammattivalittaja
Tämän ymmärrän kyllä. Hyvää uutta vuotta kuitenkin sinulle.
ap
On velvollisuuksia ja huollettavia, jotka vie ajan, rahan ja energian.
Vierailija kirjoitti:
On velvollisuuksia ja huollettavia, jotka vie ajan, rahan ja energian.
Sitä suuremmalla syyllä olisi syytä miettiä miten parantaa omaa ja perheen elämää.
ei ap
Elämä ei ole mieluisaa?
Ootas. Haluan 200m2 kattohuoneiston max 1920 -talosta, sijainti mieluusti Eira tai Ullanlinna. Enkä mä haluaisi töissä käydä, enkä kyllä katsella mitään miestäkään. Pitäisi ateljeeta ja ostaisin vaatteeni mittatilaustyönä. Ja itseasiassa mittatilaustyöstä, en mä mitään bulkkihuonekalujakaan halua. Ja kun kaupunkielämä kyllästyttää, niin Turun saaristossa mulla odottaisi hoidettu huvila meren rannalla.
Ja sitten takaisin realismiin; ei näillä sukutaustoilla tai suhteilla koskaan kiivetä sellaiseen asemaan, että mikään noista olisi mahdollista. Mulla on vuodessa kyllä 50k tulot ja omistan kaksi asuntoa kuudenneksi suurimmasta asutuskeskuksesta. Kärvistelen vähän ontuvassa parisuhteessa, mutta se on kyllä oikeastaan ihan hyvä jarru, sillä ruoho on aina yhtä nuuttunutta ihan mistä päin tahansa aitaa katsottuna. Ja rikkaisiin naimisiin? Hyi helv. En ole maksullinen nainen ja haluan ehdottomasti pitää itsenäisyyteni ja itsekunnioitukseni.
Haihattelevat haaveet pitää erottaa realistisesta arjesta. Minäpä siis muurahaisena edelleen ahkeroin pikkupalkkani eteen, katson ajoittain puolisoni ärsyttävää naamaa ja asun jossain muualla kuin Eirassa tai Ullanlinnassa. Hyvä näin. Luulen kuitenkin, että kuuluessa isoon massaan on helpompi tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On velvollisuuksia ja huollettavia, jotka vie ajan, rahan ja energian.
No mitä ne on? Ne velvollisuudet jotka vie kaiken ajan, rahan ja energian? Kuulostaa oudolta.
Mulla on kaksi huollettavaa, jotka vie paljon rahaa, aikaa ja energiaa. Sitten mulla on velvollisuutena työ, joka vie ajan. Huollettaviin ja niiden käytökseen pystyy vaikuttamaan paljon, samoin rahansyöntiin pystyy vaikuttamaan jonkun verran.
Työhöni pystyin vaikuttamaan vaihtamalla parempaan. Sen jälkeen kun ei vaihto enää ollut niin helppoa, niin opettelin ajattelemaan työtä ”vain työnä”. Keskityin vain kivoihin asioihin ja mukaviin työkavereihin, vähemmän mukavat ja vaativat pomot jätin omaan arvoonsa siten että poimin heiltä vain omaan työhöni vaikuttavat relevantit seikat kuten ohjeet ja yhteydenottopyynnöt.
Life is good.
Kaikilla ihmisillä ei ole samalla tavalla voimia ja energiaa. Minulla ei ole todettu mitään sairautta (tutkittu on kyllä) mutta olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton, ja sen lisäksi helposti stressaava ihminen. Jotain vikaa minussa kyllä on, saan helposti kaikki flunssatkin. En koe olevani masentunut kuitenkaan. Arjessa jotenkuten selviän mutta en jaksa mitään ylimääräistä.
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole mieluisaa?
Ootas. Haluan 200m2 kattohuoneiston max 1920 -talosta, sijainti mieluusti Eira tai Ullanlinna. Enkä mä haluaisi töissä käydä, enkä kyllä katsella mitään miestäkään. Pitäisi ateljeeta ja ostaisin vaatteeni mittatilaustyönä. Ja itseasiassa mittatilaustyöstä, en mä mitään bulkkihuonekalujakaan halua. Ja kun kaupunkielämä kyllästyttää, niin Turun saaristossa mulla odottaisi hoidettu huvila meren rannalla.
Ja sitten takaisin realismiin; ei näillä sukutaustoilla tai suhteilla koskaan kiivetä sellaiseen asemaan, että mikään noista olisi mahdollista. Mulla on vuodessa kyllä 50k tulot ja omistan kaksi asuntoa kuudenneksi suurimmasta asutuskeskuksesta. Kärvistelen vähän ontuvassa parisuhteessa, mutta se on kyllä oikeastaan ihan hyvä jarru, sillä ruoho on aina yhtä nuuttunutta ihan mistä päin tahansa aitaa katsottuna. Ja rikkaisiin naimisiin? Hyi helv. En ole maksullinen nainen ja haluan ehdottomasti pitää itsenäisyyteni ja itsekunnioitukseni.
Haihattelevat haaveet pitää erottaa realistisesta arjesta. Minäpä siis muurahaisena edelleen ahkeroin pikkupalkkani eteen, katson ajoittain puolisoni ärsyttävää naamaa ja asun jossain muualla kuin Eirassa tai Ullanlinnassa. Hyvä näin. Luulen kuitenkin, että kuuluessa isoon massaan on helpompi tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa.
Olet mielestäni hyvä esimerkki siitä mitä ap saattaa ajaa takaa. Tekosyitä sinulta löytyy huonoon oloosi mutta mitään et ole valmis muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole mieluisaa?
Ootas. Haluan 200m2 kattohuoneiston max 1920 -talosta, sijainti mieluusti Eira tai Ullanlinna. Enkä mä haluaisi töissä käydä, enkä kyllä katsella mitään miestäkään. Pitäisi ateljeeta ja ostaisin vaatteeni mittatilaustyönä. Ja itseasiassa mittatilaustyöstä, en mä mitään bulkkihuonekalujakaan halua. Ja kun kaupunkielämä kyllästyttää, niin Turun saaristossa mulla odottaisi hoidettu huvila meren rannalla.
Ja sitten takaisin realismiin; ei näillä sukutaustoilla tai suhteilla koskaan kiivetä sellaiseen asemaan, että mikään noista olisi mahdollista. Mulla on vuodessa kyllä 50k tulot ja omistan kaksi asuntoa kuudenneksi suurimmasta asutuskeskuksesta. Kärvistelen vähän ontuvassa parisuhteessa, mutta se on kyllä oikeastaan ihan hyvä jarru, sillä ruoho on aina yhtä nuuttunutta ihan mistä päin tahansa aitaa katsottuna. Ja rikkaisiin naimisiin? Hyi helv. En ole maksullinen nainen ja haluan ehdottomasti pitää itsenäisyyteni ja itsekunnioitukseni.
Haihattelevat haaveet pitää erottaa realistisesta arjesta. Minäpä siis muurahaisena edelleen ahkeroin pikkupalkkani eteen, katson ajoittain puolisoni ärsyttävää naamaa ja asun jossain muualla kuin Eirassa tai Ullanlinnassa. Hyvä näin. Luulen kuitenkin, että kuuluessa isoon massaan on helpompi tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa.
Olet mielestäni hyvä esimerkki siitä mitä ap saattaa ajaa takaa. Tekosyitä sinulta löytyy huonoon oloosi mutta mitään et ole valmis muuttamaan.
Okei, eli siis kaikki on käsieni ulottuvissa, ei tarvitse kuin vain ojentaa kätensä ja ottaa? Kerrohan toki, että etenen asian suhteen. Ihan konkreettiset stepit ihan siihen asti, että asun velattomasti siellä kattohuoneistossa.
Mulla on koko ilta aikaa odottaa. Ala vaan naputella menemään, älä suinkaan pidättele salaisuuttasi.
Koska en saa naisseuraa kovallakaan yrityksellä.
On yritetty aikoinaan, mutta sittemmin olen luovuttanut.
Siksi, koska en tiedä miten enää muuttaisin elämääni mieluisaksi/mieluisammaksi. Kokeilin jo mm. alanvaihtoa, muuttoa, avioeroa, yhteenpaluuta, uusia harrastuksia käsitöistä vuorikiipeilyyn, 25 kilon laihdutusta, matkustelua, uskoontuloa...
Ja tätä samaa tämä on, karttuneella elämänkokemuksella. Itseään ei pääse pakoon.
Ehdin myös sairastua vakavasti ja pelätä tosissani hengenlähtöä, jonka jälkeen olen kyllä kiitollinen että saan elää ja olla vielä lasteni elämässä, mutta siitäkin huolimatta elämä tuntuu joskus edelleen merkityksettömältä ja toisinaan epämieluisalta.
Tosin nyt "aikuistuttuani" kaiken kokemani jälkeen olen jollain tavalla tajunnut tai tajuamassa sitä, että tätähän tämä elämä on. Eikä kenenkään elämä ole iloa ja auvoa päivästä ja vuodesta toiseen. Tulee hyviä päiviä, tulee huonoja, aikansa kutakin. Elämä on.
Koska alitajunta vetäisee aina takaisin samoihin vanhoihin rutiineihin kun yritän muuttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ihmisillä ei ole samalla tavalla voimia ja energiaa. Minulla ei ole todettu mitään sairautta (tutkittu on kyllä) mutta olen jatkuvasti väsynyt ja voimaton, ja sen lisäksi helposti stressaava ihminen. Jotain vikaa minussa kyllä on, saan helposti kaikki flunssatkin. En koe olevani masentunut kuitenkaan. Arjessa jotenkuten selviän mutta en jaksa mitään ylimääräistä.
Miksi hyväksyt tuollaisen olotilan?
ap
Mielestäni olen tehnyt mitä voin. Lääkärissä ei ole löydetty mitään. Syön terveellisesti, harrastan liikuntaa, nukun tarpeeksi jne. ja silti olen väsynyt. Onko sulla ehdotuksia mitä voisin tehdä? Mistä sitä energiaa saa?
Kyse ei ole laiskuudesta. Mulla on myös ystävänä lääkäri jolla on sama ongelma, hän jaksaa tehdä vain kolmepäiväistä työviikkoa. Fiksu ja lahjakas ihminen, mutta väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole mieluisaa?
Ootas. Haluan 200m2 kattohuoneiston max 1920 -talosta, sijainti mieluusti Eira tai Ullanlinna. Enkä mä haluaisi töissä käydä, enkä kyllä katsella mitään miestäkään. Pitäisi ateljeeta ja ostaisin vaatteeni mittatilaustyönä. Ja itseasiassa mittatilaustyöstä, en mä mitään bulkkihuonekalujakaan halua. Ja kun kaupunkielämä kyllästyttää, niin Turun saaristossa mulla odottaisi hoidettu huvila meren rannalla.
Ja sitten takaisin realismiin; ei näillä sukutaustoilla tai suhteilla koskaan kiivetä sellaiseen asemaan, että mikään noista olisi mahdollista. Mulla on vuodessa kyllä 50k tulot ja omistan kaksi asuntoa kuudenneksi suurimmasta asutuskeskuksesta. Kärvistelen vähän ontuvassa parisuhteessa, mutta se on kyllä oikeastaan ihan hyvä jarru, sillä ruoho on aina yhtä nuuttunutta ihan mistä päin tahansa aitaa katsottuna. Ja rikkaisiin naimisiin? Hyi helv. En ole maksullinen nainen ja haluan ehdottomasti pitää itsenäisyyteni ja itsekunnioitukseni.
Haihattelevat haaveet pitää erottaa realistisesta arjesta. Minäpä siis muurahaisena edelleen ahkeroin pikkupalkkani eteen, katson ajoittain puolisoni ärsyttävää naamaa ja asun jossain muualla kuin Eirassa tai Ullanlinnassa. Hyvä näin. Luulen kuitenkin, että kuuluessa isoon massaan on helpompi tutustua ja ystävystyä ihmisten kanssa.
Olet mielestäni hyvä esimerkki siitä mitä ap saattaa ajaa takaa. Tekosyitä sinulta löytyy huonoon oloosi mutta mitään et ole valmis muuttamaan.
Okei, eli siis kaikki on käsieni ulottuvissa, ei tarvitse kuin vain ojentaa kätensä ja ottaa? Kerrohan toki, että etenen asian suhteen. Ihan konkreettiset stepit ihan siihen asti, että asun velattomasti siellä kattohuoneistossa.
Mulla on koko ilta aikaa odottaa. Ala vaan naputella menemään, älä suinkaan pidättele salaisuuttasi.
En väitä että saat kaiken mitä haaveilet mutta jos et olisi noin tyhmä, laiska ja vit tumainen vinkuja niin voisit saada paljon enemmän kuin mitä sinulla on nyt. Nytkin vain pyydät että joku antaisi sinulle avaimet käteen.
ap
Se terveys juurikin... fyysinen ja spyykkinen. Vie turhan paljon voimia.
Tämä todellakin on luusereiden palsta kuten jotkut täällä välillä väittävät. Kukaan ei ole valmis tekemään töitä itsensä eteen. Miettikää jotain Heidi Foxellia mitä se on joutunut kestämään eikä ole silti antanut periksi. Täällä kitisee muijat jotka tienaa 50 000 vuodessa että muiden vika.
Sitä saa mitä tilaa.
En jaksa.