Lue keskustelun säännöt.
Mies ei uskalla mennä naimisiin kanssani, koska pelkää että emme saa lapsia
01.01.2020 |
Olemme seurustelleet muutaman vuoden. Meillä on ollut ristiriitoja, joiden vuoksi emme ole vielä uskaltaneet sitoutua naimisiin menon verran. Nyt moni alun ristiriita on kuitenkin ratkennut, ja elo on tasoittunut. Haluamme molemmat periaatteessa vielä lapsen, mutta olemme sitä mieltä, että ne tehdään vasta avioliittoon. Minulla on yksi lapsi ennestään, miehellä ei. Ikää molemmilla nyt jo 41 vuotta.
Miehen suurin haave on tulla isäksi, ja suurin pelko on jäädä lapsettomaksi. Ei uskalla kosia, koska pelkää, että jos sitoutuu minuun (41-vuotiaaseen naiseen), ei lasta välttämättä enää tulekaan. Ja näinhän se asia onkin. Niinpä tilanne on nyt se, että harrastamme seksiä ja katsomme, tulenko raskaaksi. Jos tulen raskaaksi, asia on selvä ja menemme naimisiin. Jos en tule, mies ei uskaltane sitoutua, ja jatkamme tällaista ainakin minulle veemäistä välitilassa oloa.
Minulla alkaa olla tästä melko kurja olo. Aiemman lapsen vuoksi minulla ei enää ole lapsettomuuden traumaa mutta tuntuu että kelpaan vain, jos pystyn sikiämään lapsia. Jos lapsia ei kuulu, emme varmaan mene ikinä naimisiin ja koska mies välttämättä haluaa lapsia (tyyliin keinolla millä hyvänsä), edessä on sitten varmaan ero jossain vaiheessa. Haluaisin kelvata miehelleni ilman ehtoja lapsen saamisesta.
Kommentit (71)
Eli miehellä on mielenterveysongelmia. Monestihan masentuneet odottavat, että ihmissuhteet parantavat heidät. Kun vaan saan puolison, kun vaan saan lapsen, kun vaan saan toisen lapsen jne. Masentunut ihminen ei välttämättä jaksa huolehtia lapsesta. Ja jos ikääkin on jo yli 40, on riskit lapsellekin aika isot. Mitäs jos lapsi syntyy vammaisena? Mieskö jää vammaisen lapsen omaishoitajaksi?
Itse eroaisin. Ei tuossa iässä nainen ainakaan voi ruveta perhettä enää perustelemaan, ja masentunutta ei kukaan kiviriipakseen tarvitse. Olen itsekin sairastanut masennuksen, ja lähdin itse parisuhteesta, että terve osapuoli saisi elää parempaa elämää. Ja hän löysikin itselleen puolison! Varmasti ap:nkin mies haluaa ap:lle parasta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykää tutkimuksissa. Testauttakaa ensin mies.
Eikö se mies tajua yhtään, että on noloa alkaa saada lapsia tuon ikäisenä, kaikki luulee teitä lapsen mummoksi tai vaariksi.
Onko sinun niin vaikeaa saada miestä, että tyydyt sellaiseen joka haluaa sinut vain jos saatte lapsen?
Miksei voisi mennä naimisiin? Kyllähän nykymaailmassa voi erotakin, jos niitä lapsia ei tule.
Jotenkin en usko, että erektio-ongelmat tai ylipaino johtuisivat lapsettomuudesta.
Toisaalta, jos lapsen saaminen on miehelle, niin tärkeää, niin ehkäpä kannattaisi hänen vaihtaa nuorempaan naiseen.
Itse olen 40 vuotta ja arvotan hirmu paljon arvoani miehelle juurikin hedelmällisyyden kautta. Ajattelen, että kun vanhenen ja jos lapsia ei enää pysty saamaan, minusta ei ole mitään "hyötyä" miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse antaisin miehelle vapauden lähteä, mikäli haluaa oman lapsen. Täysin ymmärrettävä syy, lapsettomuus.
Presidentin tytär Assi Koivisto jätettiin lapsettomuuden takia. Kertoivat asiasta julkisuudessa. Miehensä Komulainen halusi ehdottomasti lapsia ja saikin uusissa liitoissa. Assi sai lapsipuolia uudessa liitossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin minäkin varmaan lähtenyt, jos miehen kanssa ei olisi lasta kuulunut, mutta sen olisin voinut jonkun muun kanssa saada. Sori, mutta oma lapsi on tärkeämpi asia kuin yksikään aikuinen ihminen. Sinänsä mies on kyllä ollut hölmö, kun on paljastanut kuvion ap:lle.
Mistä sinä siinä vaiheessa voit tietää voivasi saada jonkun toisen lapsesi isäksi?
Se joku muu olisi voinut minun puolestani olla vaikka klinikan luovuttajamies. Jos omalla miehellä olisi ollut vikaa siittiöissä, eikä olisi suostunut lahjasoluihin, niin olisin lähtenyt, ja yrittänyt itsellisenä naisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä olisi taas mammojen vastaukset toisenlaisia, jos mies ei haluaisi lasta ja nainen sitä haikailisi.
Voittopuolisesti silloin ehdotetaan eroa. Onko se mielestäsi toisenlainen vai samanlainen vastaus, se jäi mulle vähän epäselväksi.
En ymmärrä ajatusta, että olisin arvokas pelkästään lapsen saamisen kautta. Parisuhde on kuitenkin paljon muutakin kuin vanhemmuus. Minä tuon parisuhteeseen läheisyyttä, lämpöä, kuuntelen ja ymmärrän miehen murheita. Olen lenkki- ja sänkykaveri. Laitan ruokaa, siivoan ja osaan keskustella. Sitä en tiedä, voinko saada enää lasta. Mutta jos se on siitä kiinni niin tulee mieleen että olen sitten yksin tai etsin miehen, joka osaa arvostaa minua muidenkin ominaisuuksien vuoksi riittävästi, ettei tarvitse koko ajan aprikoida, kelpaanko. En ehkä ole täydellinen mutta toisen jatkuva epäröinti syö kyllä itsetuntoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko ootte yrittäneet lasta? Eikö tuossa iässä pitäisi lähteä tutkimuksiin hophop?
Vierailija kirjoitti:
Kauanko ootte yrittäneet lasta? Eikö tuossa iässä pitäisi lähteä tutkimuksiin hophop?
No ei kovin kauaa, 3-4 kuukautta vasta näin. Asiat jotenkin vaan menivät niin, että nyt ollaan tässä tilanteessa. Lapsen yrittäminen tuntui houkuttelevalta ajatukselta molemmista, mutta nyt huomaan, että tämä todella on miehelle elämää suurempi kysymys. Pettyy joka kuukausi kun kuukautiset alkavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän ilmeisesti maaseudulla on ennen vanhaan parisuhdeasioita hoidettu. Kun ollaan vakiintuneessa seurustelusuhteessa tai kihloissa, aloitetaan seksielämä (ilman ehkäisyä tietenkin, kun ei sellaista ollut siihen aikaan saatavilla), ja kun morsian tulee raskaaksi, mennään naimisiin niin että lapsi syntyy avioliitossa. Olen pitkään miettinyt sitä, mitä tällaisessa kuviossa tapahtuu, jos raskautta ei kuulukaan. Vaikka kuvion alkuperäinen tarkoitus ei olisi ollut hedelmällisyyden testaaminen, niin se väistämättä tuo päätöksentekoon tiedon siitä, jos asiassa on ongelmaa. Mulle tulee jotenkin sellainen ajatus, että jos jättää lapsettomuuden takia, niin silloin ei oikeastaan rakasta sitä toista ihmistä ja halua elää juuri hänen kanssaan, vaan käyttää kumppania välineenä todellisen unelmansa saavuttamiseen. Lisäksi ap:n tapauksessa mietityttää tuo, että mies lataa lapsen saamiseen liikaa odotuksia. Mitä sitten tapahtuu, kun pieni ihminen ei pystykään niitä täyttämään?
Vierailija kirjoitti:
Näinhän ilmeisesti maaseudulla on ennen vanhaan parisuhdeasioita hoidettu. Kun ollaan vakiintuneessa seurustelusuhteessa tai kihloissa, aloitetaan seksielämä (ilman ehkäisyä tietenkin, kun ei sellaista ollut siihen aikaan saatavilla), ja kun morsian tulee raskaaksi, mennään naimisiin niin että lapsi syntyy avioliitossa. Olen pitkään miettinyt sitä, mitä tällaisessa kuviossa tapahtuu, jos raskautta ei kuulukaan. Vaikka kuvion alkuperäinen tarkoitus ei olisi ollut hedelmällisyyden testaaminen, niin se väistämättä tuo päätöksentekoon tiedon siitä, jos asiassa on ongelmaa. Mulle tulee jotenkin sellainen ajatus, että jos jättää lapsettomuuden takia, niin silloin ei oikeastaan rakasta sitä toista ihmistä ja halua elää juuri hänen kanssaan, vaan käyttää kumppania välineenä todellisen unelmansa saavuttamiseen. Lisäksi ap:n tapauksessa mietityttää tuo, että mies lataa lapsen saamiseen liikaa odotuksia. Mitä sitten tapahtuu, kun pieni ihminen ei pystykään niitä täyttämään?
Kiitos vastauksesta! Juuri tällainen välineellinen olo minulle on tässä lyhyen yrittämisen aikana tullut. Että ykkösprioriteetti onkin sitten kuitenkin se lapsi enkä minä. Näkee muut vauvaperheet idyllisenä, mutta ei kyllä ymmärrä mitä se lapsiperhearki vähine unineen oikeasti on ekan vuoden tai parin aikana. Ahdistaa myös jotenkin se, että mies jotenkin lataa kaikki odotukset elämän täyttymyksestä ja onnellisuudesta tähän lapseen. Ihan h-vetinmoinen taakka pienelle vauvalle täyttää aikuisen miehen elämän tarkoitus.
Sikäli ymmärrän miestä, että sain oman lapseni vasta 30-vuotiaana ja olin jo ehtinyt pelätä jääväni lapsettomaksi. Myös muutama ystäväni on lapseton, ja se taitaa olla heillä elämän isoin suru ja vaatii vuosien prosessoinnin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos MIES onkin itse kykenemätön saamaan lapsia? Syy ei aina ole naisessa...
Niin no, eipä voi tietää hedelmällisyydestä. Miehellä on jo valmiiksi erektio- ja laukeamisongelmia. Ylipainoa ja masennusta. Itse kokee, että kaikki ongelmat johtuu siitä, että hänellä ei ole lasta eikä siten tarkoitusta elämässä. Minua hieman vituttaa tämä siksi, että itsekin olen aikanani yksinhuoltajan joutunut tekemään päätöksen, että teen omasta elämästäni niin hyvää kuin se näillä spekseillä on mahdollista. Nyt mies vain odottaa lapsesta jotain ihmepelastajaa elämälleen. Aika raskas taakka lapsellekin tehdä isi onnelliseksi.
Ap
Monesta asiasta en uskalla kovin vahvaa väitettä esittää, mutta tästä olen aika varma. Lapsi vain kulminoi ja kärjistää jo olemassa olevia haasteita, ei ratkaise niitä.
Joo, toki muutama poikkeuskin on, mutta ei montaa.
Ymmärtääköhän mies, että todennäköisyys miehen tulla isäksi ensimmäistä kertaa yli 40-vuotiaana on pieni? Vain pari prosenttia! Ja aivan häviävän pieni, jos on yli 43-vuotias: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005272613.html
Jos te eroatte, niin tullakseen isäksi hänen tulisi löytää uusi kumppani, mikä ei ole helppoa enää nelikymmpisenä (joidenkin mielestä koskaan). Ja tämän kumppanin tulisi olla itse lisääntymikykyinen ja haluta lapsia - > entistä vaikemapaa. Seurustelun tulisi myös vakiintua niin, että lasta yritetään.
Koko prosessi vie aikaa, luultavasti enemmän kuin 2 vuotta ja ollaa siis tuossa häviävän pienessä todennäköisyydessä.
Masentunut ja ylipainoinen mies ei suoraan sanottuna kuulosta sellaiselta, joka prosessissa onnistuisi. Ihan lonkalta heittäisin, että juna meni jo.
Jos sinulla on hesarin tunnukset, niin jospa luetuttaisit tuon yllä linkkaamani artikkelin hänelle. Miehen toiveet voisivat asettua realistiselle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtääköhän mies, että todennäköisyys miehen tulla isäksi ensimmäistä kertaa yli 40-vuotiaana on pieni? Vain pari prosenttia! Ja aivan häviävän pieni, jos on yli 43-vuotias: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005272613.html
Jos te eroatte, niin tullakseen isäksi hänen tulisi löytää uusi kumppani, mikä ei ole helppoa enää nelikymmpisenä (joidenkin mielestä koskaan). Ja tämän kumppanin tulisi olla itse lisääntymikykyinen ja haluta lapsia - > entistä vaikemapaa. Seurustelun tulisi myös vakiintua niin, että lasta yritetään.
Koko prosessi vie aikaa, luultavasti enemmän kuin 2 vuotta ja ollaa siis tuossa häviävän pienessä todennäköisyydessä.
Masentunut ja ylipainoinen mies ei suoraan sanottuna kuulosta sellaiselta, joka prosessissa onnistuisi. Ihan lonkalta heittäisin, että juna meni jo.
Jos sinulla on hesarin tunnukset, niin jospa luetuttaisit tuon yllä linkkaamani artikkelin hänelle. Miehen toiveet voisivat asettua realistiselle tasolle.
Kiitos kommentista! Tiedän kyllä ja ehkä mieskin ymmärtää, ettei hänelläkään ottajia välttämättä olisi jonoksi asti, mutta eipä varmaan olisi minullakaan. Arvostan kuitenkin paljon myös sitä, että kun ollaan oltu yhdessä jo niin pitkään, niin tunnetaan toisemme hyvät ja huonot puolet läpikotaisin. Uuden kumppanin kanssa kaikki pitäisi tosiaan aloittaa alusta.
Eikä varmuutta lapsesta voi olla kenenkään kanssa. Monella tutulla on ollut esim endometrioosista, pco:sta tai muusta päälle näkymättömästä syystä johtuvaa lapsettomuutta. Ei näitä asioita voi ensitreffeillä kysyä.
Mikä tuossa kuviossa nyt mättää? Musta on hienoa, että mies tiedostaa itse haluavansa lapsen/lapsia niin paljon ettei muita vaihtoehtoja ole. Olisi vastuutonta ja typerää jäädä suhteeseen johon lapsia ei välttämättä tule, ja sitten katkeroitua vastentahtoisesti lapsettomana.
Tilanteethan on teillä tosiaan ihan erilaiset, kun ap on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa kuviossa nyt mättää? Musta on hienoa, että mies tiedostaa itse haluavansa lapsen/lapsia niin paljon ettei muita vaihtoehtoja ole. Olisi vastuutonta ja typerää jäädä suhteeseen johon lapsia ei välttämättä tule, ja sitten katkeroitua vastentahtoisesti lapsettomana.
Tilanteethan on teillä tosiaan ihan erilaiset, kun ap on jo äiti.
Näin on, vaikka lasta ei kuuluisi, minä en jää lapsettomaksi. Vaan kun mies ei halua lähteäkään, tykkää minusta paljon mutta pelkää lapsettomuutta. Olen jo kerran jättänytkin hänet että pääsisi toteuttamaan unelmiaan, mutta teki kaikkensa että pääsi takaisin.
Tavallaan hänen tilanteessaan naimisiin kannattaisi mennä vasta kun on saanut lapsen jonkun kanssa. Tämä kuitenkin vaatii että toinen osapuoli suostuu "kokeilemaan" lapsen tekoa ilman lupausta sitoutumisesta. Ja hyväksyy että mies jättää jos lasta ei kuulu. Näinhän me olemme tehneetkin, mutta sekään ei tunnu reilulta naista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuossa kuviossa nyt mättää? Musta on hienoa, että mies tiedostaa itse haluavansa lapsen/lapsia niin paljon ettei muita vaihtoehtoja ole. Olisi vastuutonta ja typerää jäädä suhteeseen johon lapsia ei välttämättä tule, ja sitten katkeroitua vastentahtoisesti lapsettomana.
Tilanteethan on teillä tosiaan ihan erilaiset, kun ap on jo äiti.
Näin on, vaikka lasta ei kuuluisi, minä en jää lapsettomaksi. Vaan kun mies ei halua lähteäkään, tykkää minusta paljon mutta pelkää lapsettomuutta. Olen jo kerran jättänytkin hänet että pääsisi toteuttamaan unelmiaan, mutta teki kaikkensa että pääsi takaisin.
Tavallaan hänen tilanteessaan naimisiin kannattaisi mennä vasta kun on saanut lapsen jonkun kanssa. Tämä kuitenkin vaatii että toinen osapuoli suostuu "kokeilemaan" lapsen tekoa ilman lupausta sitoutumisesta. Ja hyväksyy että mies jättää jos lasta ei kuulu. Näinhän me olemme tehneetkin, mutta sekään ei tunnu reilulta naista kohtaan.
Jos tilanne ei sovi sulle, pitää erota.
Mistä sinä siinä vaiheessa voit tietää voivasi saada jonkun toisen lapsesi isäksi?