Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut. Mestariteos!

Sain joululahjaksi Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut -kirjan. Olen lukenut sen aiemminkin, nähnyt myös näytelmänä. Myös vanhana elokuvana. Tästä jos mistä pitäisi tehdä nykyaikainen elokuvaversio!
Teos tempaa alusta lähtien mukaansa eikä irrota puristusotteestaan ennen Loppu-sanaa.
Moni kokee joutuvansa syyttä suotta päättämään elämänsä ennen aikojaan. Pakoon ei vain pieneltä kalliosaarelta tappajalta, kohtaloltaan, pääse. Ei millään ilveellä!
Jokaista epäillään vuorotellen hyvinkin perustellusti tekijäksi - syyttömäksi osoittaudutaan aina liian myöhään. Tästä syntyy mitä hyytävin jännite osallisten välille. Sitä lisäävät pienet posliiniset sotilaspojat, joiden määrä hupenee kuolemantapausten tahdissa, mystisesti.
Tarinan ytimessä on runo, joka alkaa:
"Kymmenen pientä sotilaspoikaa paistin söi lämpimän. Yksi kun luuhun tukehtui, jäi jäljelle yhdeksän. Yhdeksän sotilaspoikaa unen sai makeimman. Yksi ei herännyt aamulla, jäi jäljelle kahdeksan. Kahdeksan pientä sotilaspoikaa veen näki tyrskyvän. Yksi kun rannalle tuupertui, jäi jäljelle seitsemän..."
Mestariteos!