Kuinka saada luottamus takaisin pettämisen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Addikti joka on vapaaehtoisesti hakenut hoitoa addiktioonsa, on hiukan eri asia kuin sellainen joka salailisi. Minä luotan häneen. Minulla ei ole mitään tarvetta seurata hänen pornonkatseluaan tai duunimatkojen touhua. Kertoisi jos jotain kävisi. Molemmat meistä on tehnyt paljon muutoksia elämiinsä jotta saimme elämämme tasapainoon ja kuten sanoin, olemme onnellisia.

Ei helevetti 😁 Taas jotakin kusetetaan.

Mies pitää vaan matalampaa profiilia ja salaa homman tarkemmin. Kokemusta on.

Mutta nauti onnestasi vielä kun voit. Miehen varovaisuus herpaantuu jossain vaiheessa, kun luulee että luottamuksesi on saavutettu. Prepaidit ja salaluurit käytössä. Pelimies pelaa niin kauan vehkeet toimii.

Mitä ihmettä te saatte tuosta epäluulon epätoivoisesta kylvämisestä? Se, että teillä on käynyt ikävästi, ei suinkaan meinaa että kaikilla käy.

En ole hyväuskoinen, enkä sokea, mutta ne olosuhteet jotka olivat miehen pettäessä olivat sen verran poikkeukselliset että voi käyttää ihan tervettä järkeä.

Minusta sinun on ihan hyvä elää illuusiossasi, mutta ole kiltti, seuraile miehesi somea. Seuraavalla kerralla voit mennä tosi pahasti rikki. Ja se kerta tulee. Addiktit etsivät juuri kaltaisiasi hyväuskoisia ihmisiä kumppaneiksi. Minäkin uskoin täysin narsistista sosiopaattia vuosia - koska halusin. Oikeasti tiesin miten asiat on. Ja noilla nyt aina on ”poikkeuksellinen elämä ja olosuhteet” - kyllä kyllä.

Miehelläni ei ole someja, ja joo, kyllä sanoisin että miehellä oli ihan poikkeuksellinen lapsuus ja nuoruus ihan kenen tahansa mittapuulla, samoin tilanne pettämisen aikoihin oli totaalisen poikkeuksellinen. Silläkään ei olisi merkitystä mikäli miehellä ei olisi ollut aitoa katumusta satuttamisestani ja aitoa halua saada tilannetta haltuun.

Vaikka minä en miestä seuraakaan, saan kyllä kuulla hänen liikkeistään ihan tarpeeksi. Ei esim. hänen assistenttinsa tai paras ystävänsä eivät todellakaan katsele mitään huonoa käytöstä häneltä. Hän vastaa aina paitsi kokouksessa ollessaan puhelimeen yms yms. Toki jos haluaisi pettää, niin löytäisi sille epäilemättä paikan ja ajan. Hän kuitenkin pitää elämänsä avoimena minulle juuri siitä syystä, että en joutuisi epäilemään. En kuitenkaan ole mahdollisuuksista huolimatta koskaan esim katsonut hänen konettaan tai kännykkäänsä.

Mies suostui terapiaan addiktionsa takia, hänellä ei ole mitään narsismia, ainoastaan seksiaddiktio ja OCPD.

Miehellä ei myöskään ole mitään tarvetta pitää “kotiapulaista” (enkä edes siivoa, meillä käy siivooja erikseen), tai mitään kulisseja. Olemme yhdessä ihan vapaaehtoisesti.

Olen tietoinen että miehellä on addiktio ja työskentelemme yhdessä sen hallitsemiseksi. Katsoisin että miehen rakkaus on loppu, jos hän lakkaisi työskentelemästä sen eteen. Ei siksi että tekisi virheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

citymani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Moni asia elämässä tapahtuu vain kerran. Jos asenne on se että kerran kun tekee virheen niin siitä saa tuomita koko loppuelämän ajaksi, on ehkä syytä katsoa itsekin peiliin.

Moni asia myös on helpompi tehdä uudelleen, kun sen on tehnyt kerran. Terve itsekunnioitus pitää ihmisellä olla, eikä asettua ehdoin tahdoin kynnysmatoksi. 

Ennen sitä ensimmäistä kertaakin todennäköisesti oli luvattu olla uskollisia. Sekö olikin sitten sormet ristissä luvattu? "Emmä sillon ollut  tosissani, nyt olen!"? 

Meinaatko että elämässä ei tule tehtyä virheitä? Ei se tarkoita että suostuu kynnysmatoksi jos antaa virheen anteeksi. Toinen asia olisi jos virhe toistuisi ja edelleen antaisi anteeksi vastoin omia arvojaan.

Virheen tekijä kuitenkin on se, joka virheestään vastuun kantaa. Jos se on luottamuksen menetys tai ero niin sitten on. On toki ihmisiä, jotka odottaa aina saavansa virheensä anteeksi, ja jos eivät saa, syyttävät sitä joka ei anna anteeksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

citymani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Moni asia elämässä tapahtuu vain kerran. Jos asenne on se että kerran kun tekee virheen niin siitä saa tuomita koko loppuelämän ajaksi, on ehkä syytä katsoa itsekin peiliin.

Moni asia myös on helpompi tehdä uudelleen, kun sen on tehnyt kerran. Terve itsekunnioitus pitää ihmisellä olla, eikä asettua ehdoin tahdoin kynnysmatoksi. 

Ennen sitä ensimmäistä kertaakin todennäköisesti oli luvattu olla uskollisia. Sekö olikin sitten sormet ristissä luvattu? "Emmä sillon ollut  tosissani, nyt olen!"? 

Meinaatko että elämässä ei tule tehtyä virheitä? Ei se tarkoita että suostuu kynnysmatoksi jos antaa virheen anteeksi. Toinen asia olisi jos virhe toistuisi ja edelleen antaisi anteeksi vastoin omia arvojaan.

Virheen tekijä kuitenkin on se, joka virheestään vastuun kantaa. Jos se on luottamuksen menetys tai ero niin sitten on. On toki ihmisiä, jotka odottaa aina saavansa virheensä anteeksi, ja jos eivät saa, syyttävät sitä joka ei anna anteeksi. 

Tämä on totta. Anteeksianto ei ole sellainen mitä voi mielestäni odottaa, jos se onnistuu niin hyvä. Pariterapiaa kuitenkin suosittelen varauksetta kaikille, siellä on mahdollisuus myös hyvään eroon.

Tuo “hyväuskoinen hölmö”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensinnäkin selvittää, miten paljon ja millä tasolla on oikeasti petetty.

Nimimerkillä vuoden pituinen suhde varatun miehen kanssa ja kun vaimo sai lopulta tietää jotain, mies uskotteli että kyse oli vain viestittelystä. En tiedä uskoiko vaimo sitä oikeasti, ja jos uskoi niin miten ihmeessä. Todisteita muustakin kuin viestittelystä on vaikka millä mitalla, jos vaan haluaa huomata.

Itse en pystyisi luottamaan pettämisen jälkeen. Se alkaisi syödä suhdetta niin paljon, että ennen pitkää yhdessäolo kävisi mahdottomaksi.

Jatkan vielä, että mielestäni toista ei voi pettää, jos aidosti rakastaa. Silloin ei halua eikä pysty pettämään. Myös syyllisyys ja katumus olisi niin kova, ettei sitä voisi peittää. Eli jos menee pettämään niin oma johtopäätökseni olisi se, että mitään rakkautta ja kunnioitusta ei enää ole.

Sinähän se hieno ja luotettava ihminen olet, toivottavasti tulet petetyksi vielä monta kertaa. Tietoisesti varatun kanssa vehtaavalla ei ole oikeutta vaatia luottamusta parisuhteeseen.

Sivusta kommentoin tähän, että mistä kukaan tietää mitä pettäjä on salasuhteelleen lupaillut. Näitä eroamassa olevia miehiä piisaa baarit pullollaan.  Varatulla sormus taskussa tai kaulaketjussa paidan alla.

 Varatun kanssa vehtaava on saattanut tulla myös huijatuksi.

virvemarginaali kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

virvemarginaali kirjoitti:

Eroaminen pettämisen takia on hyvinkin uusi asia joka on tullut vasta deittailu kulttuurin myötä.

Ennen avioliiton pysyvyyteen sitouduttiin ja ymmärrettiin että pettäminen on se "vasta mäki" joka aviovalassa mainitaan. Moni olisi ihmeissään kun tietäisi että pettämistä on isovanhempien ikäisilläkin ollut yhtä paljon mutta silti yhdessä pysyttiin.

Pettämisen yli pääsee keskutelemalla ja pariterapialla. Ja suhde yleensä syvenee sen jälkeen ja sen ymmärtää vasta jälkikäteen.

Tiedän mm. edellisen vuosituhannen alussa syntyneiden isovanhempieni eronneen, koska toinen petti.

Kaikki eivät pitäneet pettämistä silloinkaan vihkivalan vastamäkenä, eikä ole tarvetta normalisoida sellaista käytäntöön nykyäänkään.

Ei todellakaan ennen ollut normaalikäytäntö erota pettämisen takia. Eroaminen oli se poikkeuksellinen asia. Tämä on ihan tosi asia, josta löytyy tutkimuksia. Eroaminen on se asia joka on nykyään normalisoitu, ei pettäminen.

Älkää nyt hyvät ihmiset verratko itseänne johonkin 1900 luvun alussa eläneisiin pariskuntiin. Sillon vaimo oli miehestään todellakin riippuvainen, kyllä siinä sai hampaat irvessä kestää kaikenlaista. Eikai nyt meistä kukaan niitä aikoja halua takaisin? Aika monet jäävät vielä tänäpäivänäkin huonoihin suhteisiin, paljolti rahan takia.

Entä jos kyseessä on ihastuminen? Mitään ei siis tapahtunut, mutta toinen myönsi että oli ihastumisen tunnetta ja haaveita. Nyt kuulemma ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ensinnäkin selvittää, miten paljon ja millä tasolla on oikeasti petetty.

Nimimerkillä vuoden pituinen suhde varatun miehen kanssa ja kun vaimo sai lopulta tietää jotain, mies uskotteli että kyse oli vain viestittelystä. En tiedä uskoiko vaimo sitä oikeasti, ja jos uskoi niin miten ihmeessä. Todisteita muustakin kuin viestittelystä on vaikka millä mitalla, jos vaan haluaa huomata.

Itse en pystyisi luottamaan pettämisen jälkeen. Se alkaisi syödä suhdetta niin paljon, että ennen pitkää yhdessäolo kävisi mahdottomaksi.

Jatkan vielä, että mielestäni toista ei voi pettää, jos aidosti rakastaa. Silloin ei halua eikä pysty pettämään. Myös syyllisyys ja katumus olisi niin kova, ettei sitä voisi peittää. Eli jos menee pettämään niin oma johtopäätökseni olisi se, että mitään rakkautta ja kunnioitusta ei enää ole.

Sinähän se hieno ja luotettava ihminen olet, toivottavasti tulet petetyksi vielä monta kertaa. Tietoisesti varatun kanssa vehtaavalla ei ole oikeutta vaatia luottamusta parisuhteeseen.

Sivusta kommentoin tähän, että mistä kukaan tietää mitä pettäjä on salasuhteelleen lupaillut. Näitä eroamassa olevia miehiä piisaa baarit pullollaan.  Varatulla sormus taskussa tai kaulaketjussa paidan alla.

 Varatun kanssa vehtaava on saattanut tulla myös huijatuksi.

Vuodessa ehtii kyllä huomaamaan että onko toinen eroamassa/eronnut. Toivottavasti joku muu yhtä röyhkeä tulee hänen suhteeseen kolmanneksi pyöräksi. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Addikti joka on vapaaehtoisesti hakenut hoitoa addiktioonsa, on hiukan eri asia kuin sellainen joka salailisi. Minä luotan häneen. Minulla ei ole mitään tarvetta seurata hänen pornonkatseluaan tai duunimatkojen touhua. Kertoisi jos jotain kävisi. Molemmat meistä on tehnyt paljon muutoksia elämiinsä jotta saimme elämämme tasapainoon ja kuten sanoin, olemme onnellisia.

Ei helevetti 😁 Taas jotakin kusetetaan.

herkkäuskoisia aina vedätetään ja käytetään hyväksi. LOL

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen ei ole mikään maailmanloppu.

Kuka tässä niin on väittänyt? Luottamuksen ja suhteen loppu se kylläkin on.  Erokaan ei ole maailmanloppu.

Ei mitenkään. Kun on kerran pettänyt niin muut pettämiset menee rutiinilla.

Vierailija kirjoitti:

Aina välillä täällä joku kyselee tätä samaa. Ei muut voi siinä auttaa, paitsi ehkä terapeutti. Se anteeksianto lähtee ihan vain itsestä. Omalla miehelläni oli mikropettäminen muutama vuosi sitten, enkä vieläkään pysty olemaan kyttäämättä. Ei ole kivaa tällainenkaan. Pitkiä aikoja voi mennä hyvin, sitten taas jotain pientä epäilyttävää ilmenee, ja taas alkaa miettiä että lähteekö se tällä kertaa kokonaan vai jääkö homma taas mikron asteelle. 

Selkeästi sinunkin olisi kannattanut erota ja etsiä kumppani johon voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

virvemarginaali kirjoitti:

Eroaminen pettämisen takia on hyvinkin uusi asia joka on tullut vasta deittailu kulttuurin myötä.

Ennen avioliiton pysyvyyteen sitouduttiin ja ymmärrettiin että pettäminen on se "vasta mäki" joka aviovalassa mainitaan. Moni olisi ihmeissään kun tietäisi että pettämistä on isovanhempien ikäisilläkin ollut yhtä paljon mutta silti yhdessä pysyttiin.

Pettämisen yli pääsee keskutelemalla ja pariterapialla. Ja suhde yleensä syvenee sen jälkeen ja sen ymmärtää vasta jälkikäteen.

Höpö höpö.

'

Niinpä. Naisten sairas alistumiskulttuuri tuon takana oli ja martyrismi sekä raskaaksi tulon pelko.  Pettävän miehen sietikin kun kotona ei ollut kokoajan kakara tissillä sen takia, että miestä panetti.