Kuinka saada luottamus takaisin pettämisen jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Kyllä. Se on totaalista rakkaudettomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pettäminen jää kaihertaamaan vaikka kuinka istuisi terapiassa ja antaisi muka anteeksi. Se tulee ilmi myöhemmin kiukutteluna, pihtaamisena, valittamisena tms.

Ei välttämättä jää. Ei ainakaan minulla jäänyt. Ei ole minkäänlaisia antipatioita miestä eikä sitä naista kohtaan.

Terapiassa minä ymmärsin MIKSI mies teki mitä teki ja näin, että mies halusi todella jatkaa minun kanssani ja oli valmis tekemään sen eteen mitä tarvitsi. Terapiassa mies itsekin ymmärsi mitä oli tapahtunut, että miksi se itsehillintä oli pettänyt siinä tilanteessa niin hirvittävällä tavalla ja kuinka siltä voi välttyä tulevaisuudessa. Opimme paljon itsestämme ja enemmän toisistamme. Nyt kriisit eivät tulevaisuudessa enää hetkauta meitä samalla tavalla, mies on hallinnassa addiktiostaan ja minäkin osaan huolehtia omalta osaltani että suhde toimii ja kommunikaatio pelaa.

Olisin katunut eroa jos en olisi edes yrittänyt pariterapiaa. Siellä olisi ainakin osattu erota fiksusti jos ei olisi suhdetta saatu pelastettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

virvemarginaali kirjoitti:

Eroaminen pettämisen takia on hyvinkin uusi asia joka on tullut vasta deittailu kulttuurin myötä.

Ennen avioliiton pysyvyyteen sitouduttiin ja ymmärrettiin että pettäminen on se "vasta mäki" joka aviovalassa mainitaan. Moni olisi ihmeissään kun tietäisi että pettämistä on isovanhempien ikäisilläkin ollut yhtä paljon mutta silti yhdessä pysyttiin.

Pettämisen yli pääsee keskutelemalla ja pariterapialla. Ja suhde yleensä syvenee sen jälkeen ja sen ymmärtää vasta jälkikäteen.

Tiedän mm. edellisen vuosituhannen alussa syntyneiden isovanhempieni eronneen, koska toinen petti.

Kaikki eivät pitäneet pettämistä silloinkaan vihkivalan vastamäkenä, eikä ole tarvetta normalisoida sellaista käytäntöön nykyäänkään.

Ei todellakaan ennen ollut normaalikäytäntö erota pettämisen takia. Eroaminen oli se poikkeuksellinen asia. Tämä on ihan tosi asia, josta löytyy tutkimuksia. Eroaminen on se asia joka on nykyään normalisoitu, ei pettäminen.

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Moni asia elämässä tapahtuu vain kerran. Jos asenne on se että kerran kun tekee virheen niin siitä saa tuomita koko loppuelämän ajaksi, on ehkä syytä katsoa itsekin peiliin.

citymani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Moni asia elämässä tapahtuu vain kerran. Jos asenne on se että kerran kun tekee virheen niin siitä saa tuomita koko loppuelämän ajaksi, on ehkä syytä katsoa itsekin peiliin.

Moni asia myös on helpompi tehdä uudelleen, kun sen on tehnyt kerran. Terve itsekunnioitus pitää ihmisellä olla, eikä asettua ehdoin tahdoin kynnysmatoksi. 

Ennen sitä ensimmäistä kertaakin todennäköisesti oli luvattu olla uskollisia. Sekö olikin sitten sormet ristissä luvattu? "Emmä sillon ollut  tosissani, nyt olen!"? 

Vierailija kirjoitti:

citymani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Moni asia elämässä tapahtuu vain kerran. Jos asenne on se että kerran kun tekee virheen niin siitä saa tuomita koko loppuelämän ajaksi, on ehkä syytä katsoa itsekin peiliin.

Moni asia myös on helpompi tehdä uudelleen, kun sen on tehnyt kerran. Terve itsekunnioitus pitää ihmisellä olla, eikä asettua ehdoin tahdoin kynnysmatoksi. 

Ennen sitä ensimmäistä kertaakin todennäköisesti oli luvattu olla uskollisia. Sekö olikin sitten sormet ristissä luvattu? "Emmä sillon ollut  tosissani, nyt olen!"? 

Anteeksianto on eriasia kuin kynnysmattona oleminen. Jos toinen katuu ja tiedostaa virheensä sen uusiutuminen on epätodennäköistä. Mutta jokainen kulkee tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

citymani kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso NYT sitten olisi uskollinen, kun ei aiemminkaan ollut? Tulevaisuus on vain sen seuraavan kerran odottelua.

Moni asia elämässä tapahtuu vain kerran. Jos asenne on se että kerran kun tekee virheen niin siitä saa tuomita koko loppuelämän ajaksi, on ehkä syytä katsoa itsekin peiliin.

Moni asia myös on helpompi tehdä uudelleen, kun sen on tehnyt kerran. Terve itsekunnioitus pitää ihmisellä olla, eikä asettua ehdoin tahdoin kynnysmatoksi. 

Ennen sitä ensimmäistä kertaakin todennäköisesti oli luvattu olla uskollisia. Sekö olikin sitten sormet ristissä luvattu? "Emmä sillon ollut  tosissani, nyt olen!"? 

Meinaatko että elämässä ei tule tehtyä virheitä? Ei se tarkoita että suostuu kynnysmatoksi jos antaa virheen anteeksi. Toinen asia olisi jos virhe toistuisi ja edelleen antaisi anteeksi vastoin omia arvojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Addikti joka on vapaaehtoisesti hakenut hoitoa addiktioonsa, on hiukan eri asia kuin sellainen joka salailisi. Minä luotan häneen. Minulla ei ole mitään tarvetta seurata hänen pornonkatseluaan tai duunimatkojen touhua. Kertoisi jos jotain kävisi. Molemmat meistä on tehnyt paljon muutoksia elämiinsä jotta saimme elämämme tasapainoon ja kuten sanoin, olemme onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Addikti joka on vapaaehtoisesti hakenut hoitoa addiktioonsa, on hiukan eri asia kuin sellainen joka salailisi. Minä luotan häneen. Minulla ei ole mitään tarvetta seurata hänen pornonkatseluaan tai duunimatkojen touhua. Kertoisi jos jotain kävisi. Molemmat meistä on tehnyt paljon muutoksia elämiinsä jotta saimme elämämme tasapainoon ja kuten sanoin, olemme onnellisia.

Ei helevetti 😁 Taas jotakin kusetetaan.

Mikään ei palaa ennalleen pettämisen jälkeen. Se, joka pettää. Tekee sen usein vielä uudestaan. Se on valinta paeta parisuhteen tai omia ongelmia toisen syliin.

Itse olen mies, joka ei luovuta helpolla. Naiseni petti, mutta päätin päästä siitä yli, kävimme terapiassa jne. Silti asia vaivasi alitajuisesti ja luottamus ei palannut kunnolla ennalleen. Yritin silti selvitä ja päästä asiasta yli. En päässyt. Kaiken lisäksi nainen petti myöhemmin vielä uudelleen, joten lopullinen ero oli sillä selvä. Meidän suhde kesti yli 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Addikti joka on vapaaehtoisesti hakenut hoitoa addiktioonsa, on hiukan eri asia kuin sellainen joka salailisi. Minä luotan häneen. Minulla ei ole mitään tarvetta seurata hänen pornonkatseluaan tai duunimatkojen touhua. Kertoisi jos jotain kävisi. Molemmat meistä on tehnyt paljon muutoksia elämiinsä jotta saimme elämämme tasapainoon ja kuten sanoin, olemme onnellisia.

Ei helevetti 😁 Taas jotakin kusetetaan.

Mies pitää vaan matalampaa profiilia ja salaa homman tarkemmin. Kokemusta on.

Mutta nauti onnestasi vielä kun voit. Miehen varovaisuus herpaantuu jossain vaiheessa, kun luulee että luottamuksesi on saavutettu. Prepaidit ja salaluurit käytössä. Pelimies pelaa niin kauan vehkeet toimii.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se pettäminen jää kaihertaamaan vaikka kuinka istuisi terapiassa ja antaisi muka anteeksi. Se tulee ilmi myöhemmin kiukutteluna, pihtaamisena, valittamisena tms.

Riippuu ihmisestä. Täällä palstalla voittopuolisesti tuo varmaan pitääkin paikkansa. Täällä ollaan muutenkin hyvin mustavalkoisia ja jyrkkiä. Tutkimusten mukaan se ei ole koko totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia suurin osa eroaa, koska jotain ainutlaatuista ja puhdasta hajoaa samalla kun petos tapahtuu. Jos luottamuksen palauttaminen olisi helppoa niin moni jatkaisi liittoaan pettämisen jälkeen, mutta totuus on, että  kerran rikottu on aina rikki. Naiivi ihminen kuvittelee, että ihminen joka on pystynyt valehtelemaan ja pettämään kokisi jonkun valaistumisen ja muuttaisi tapansa. Rakkautta ei ole alkujaankaan ollut tarpeeksi, sen takia petetään. Koettu on - sekä että.

Sinusta siis on rakkauden puutetta että petetään? No, onneksi oma kokemukseni ja tutkimukset ovat eri mieltä. Eikä tarvitse olla naïvi jotta huomaisi kuinka esim pariterapiasta on apua ja saa kommunikoinnin pelaamaan ihan eri tasolla.

Tuo jonka mies petti

Kyllä mielestäni on rakkauden puutetta, jos pettää toista. Sanokoon terapeutti mitä tahansa. Jos kiimassa ja huumassa ajaudun lemmenleikkeihin jonkun muun kuin puolisoni kanssa niin en koe kyllä sitä miksikään rakkauden teoksi puolisoani kohtaan. Etenkin jos tätä lemmenleikkiä olisi ollut tarjolla myös kotona.

 

Minä olen eri mieltä, sinä olet oikeutettu omaan kantaasi. Meillä oli hirvittävän vaikea ja stressaava tilanne kotona, hänen elämänsä oli juuri vetänyt häränpyllyä hirveimmällä mahdollisella tavalla, seksiä ei ollut kotona saatavilla samalla tavalla ja hän oli pois kotoa töiden takia pitkiä aikoja.

En minä koe tippaakaan että pettäminen oli mikään rakkauden teko minua kohtaan, mutta en myöskään koe että se kertoi mistään rakkaudettomuudesta minua kohtaan. Ainoastaan siitä, että miehen addiktio ja totaalinen avuttomuus ensimmäistä kertaa aikuisikänään ryöpsähtivät väärään suuntaan. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Kymmenisen vuotta ja liittonne on ohi. Selitellä voit maailman tappiin, mutta miehestäsi ei ”ihmistä” tule.

No, 15v tässä on jo naimisissa oltu. Tuosta pettämisestä on nyt aikaa 7v. Onnellisia olemme.

Seuraile kuitenkin miehesi sivuhistoriat, some-seuraamiset ja duunimatkojen touhut. Addikti on addikti ja valehtelun maailmanmestari. Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Luottamusta” ei ole olemassakaan heidän kohdallaan - ja tähän heidän on taivuttava jos normaalin parisuhteen haluavat.

Addikti joka on vapaaehtoisesti hakenut hoitoa addiktioonsa, on hiukan eri asia kuin sellainen joka salailisi. Minä luotan häneen. Minulla ei ole mitään tarvetta seurata hänen pornonkatseluaan tai duunimatkojen touhua. Kertoisi jos jotain kävisi. Molemmat meistä on tehnyt paljon muutoksia elämiinsä jotta saimme elämämme tasapainoon ja kuten sanoin, olemme onnellisia.

Siellä taas yhtä apinaa koijataan! Ihan varmasti miehesi on onnellinen, sai pitää kotiapulaisen ja jatkaa touhujaan työmatkoillaan kuten ennenkin. Mutta joillekin tällainen järjestely toki sopii.