Suomessa tehtiin viime vuonna 810 itsemurhaa

Vierailija kirjoitti:

Surullista,oma isänikin tehnyt itsemurhan aikoinaan ja surullisinta tähän olisi saada lukema kuinka moneen ihmiseen nuo itsemurhat todella vaikutti.

Samoin. Jos elämä tuntuu olevan niin pystyssä, että itsemurha on ainoa vaihtoehto niin minkä sillle voi.

Mutta please tehkää se jonain 'tavallisena' päivänä, ei jouluna/uutenavuotena/juhannuksena/läheisen syntymäpäivänä. Kun luin Norjan Behmin itemurhasta, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että pilasi lasten joulun. Ja itse asiassa lapsiensa jokaikisen tulevan joulun :(

Kaksi minulle tuttua ihmistä olivat tässä joukossa. Heistä toinen oikeastaan ei mitenkään näyttänyt silti, että asiat olisivat huonosti ja todellakin vaikeaa olisi ollut huomata mitään. Toinen lähti lukion jälkeen kesällä yllättäen. Sitä ennen olen menettänyt kaksi ystävääni myös. Heillä oli elämässään omat vaikeutensa mm toista kiusattiin aika paljon. Itse olen varmasti satota kertoja miettinyt mitä itse täällä teen. Nyt nuorempana sitä varmasti haluaa aina uskoa ja toivoa, että elämä kantaa, mutta en tiedä riittääkö se sitten, kun on vanhempi. Voisin ihan hyvin lähteä nytkin. Minulla ei ole oikeastaan muuta syytä elää kuin koirani ja sekin on jo vanha. Muuten en ole onnistunut missään.

Olen itsekin ollut kiusattu ja vieläkin todella yksinäinen. En pääse millään opiskelemaan ja moneenkaan työhön minusta ei ole ( esim sosiaaliset ammatit) . Olenkin työtön ollut pitkään. Samalla haaveissa aina ollut opiskella. Sitten jos mikään ei vuosienkaan päästä edes jollakin tapaa kunnossa niin pelkään oikeasti miten käy. Läheisiä ei siis ole eikä ystäviä muutenkaan ja kun vanhemmat kuolevat ei jää ketään tällä menolla. En siis todellaan ole mitään ja minkään arvoinen jos sillä tavalla katsotaan. Ihmiset olleet aika kamalia elämässäni. Kuitenkin pitää sanoa, että olen hyvä ja empaattinen ihminen, joka haluaisi tehdä tästä maailmasta vähän paremman. Pelkään vaan, että se vaan hajottaa minut lopullisesti ja menetän positiivisuuteni lopullisesti.

Aina tulee myös se ajatus kun esim isovanhempani kuolivat, että taas tämä pieni "perheeni" pienentyi. Suku todella etäinen muutenkin. Se vähän pelottaa ja olen jo miettinyt tosissani, että kuka minut sitten hautaa ja asiani hoitaa jos olen se yksinäinen vanhus. Joskus naurattaa, mutta useimmiten ahdistaa aika paljon jo nyt vaikka tietenkin aikaa on ja elämä edessä. Pakko sanoa silti etten ihmettele jos joku ei jaksa tätä elämää. Ja itsellä monia synkkiäkin ajatuksia myös. Sitä aina vaan haluaa katsoa eteenpäin, vaikka itsekin olen monesti miettynyt näitä juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä tuo vielä paljon huoltosuhdetta korjannut.

sehän vaan pahentaa huoltosuhdetta kun nuoret tappaa itsensä.

Eiköhän suurin osa itsemurhan tehneistä ole vaikeasti masentuneita ihmisiä, jotka eivät kykene elättämään itseään.

Itse olen varmaan sitten ollut jo 13-vuotiaasta masentunut, kun minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut mitään suurta halua elää. Silti en omaa mitään diagnoosia mistään ja tiedän oikeastaan monia ihmisiä, jotka ovat vaan lähteneet ilman syytä. Kaikilla ei ole mitään diagnoosia ja itsekin olen omasta mielestäni vaan realisti elämäni suhteen ja kokenut myös aika paljon kaikkea pahaa. Se on tavallaan pistänyt ajatukset uusiksi. Joku varmasti pitää minua sairaana ihmisenä, mutta en siis vaan omaa suurta elämän halua ja olisin valmis antamaan paikkani, että esim joku sairas ihminen saisi elää. Olen vasta nuori, mutta silti nähnyt jo paljon.

Mulla kaksi hyvin läheistä ihmistä tehnyt itsarin, eivät olleet lääkkeillä. 

Tekoon riittivät vain toiselle aktiivimalli ja toinen kärsi työpaikkakiusaamisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Valtaosa vieläpä työikäisiä. Menee potentiaalisia veronmaksajia hukkaan. Menisivät töihin niin loppuu se paha olo.

Mä käyn töissä ja silti suunnittelen itsemurhaa. Keksippä joku seuraava keino poistaa paha olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säästän juuri omia hautajaisiani varten ja että perijälle jää rahaa pienen perintöveron maksuun. Sitten olen valmis lähtemään oman käden kautta.

Olet kyllä niin kommunistisen materialismin tuote että jopa kuolet sen kautta itse, huh huh. Tyhmempää en ole ikinä kuullutkaan.

Mä oon säästänyt 15 000 itsemurhan varalle. Ajatuksena on, että rahalla pystytään kuittamaan mun lainat ja maksamaan kuoleman aiheuttamat kulutu (hautajaiset, perunkirjoitukset jne.) En halua itsemurhani lisäksi aiheuttaa läheiselleni yhtäään lisää murheita.

Kuinka niin?? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni söi lääkkeitä joiden haittavaikutuksena mainitaan itsetuhoisuus?

Tuo lukema olisi vähintään 10-kertainen jos ei lääkkeitä olisi.

Miksi sitten vuonna 1920 kuitenkin tehtiin vähemman itsemurhia per Capita, vaikka ei lääkkeitä ollut?

Sama on esilla esimerkiksi USA:n tilastoissa.

Siellä vuonna 1900 oli vahiten itsemurhia per capita, ja rankkaa nousua yli puoli vuosisataa, nyt tultu alas, muttei kuitenkaan niin alas kuin viime vuosisadan alussa.

Ei silloin ollut lääkkeitä.

https://www.stat.fi/til/ksyyt/2010/ksyyt_2010_2011-12-16_kat_006_fi.html

https://haciendapublishing.com/medicalsentinel/homicide-and-suicide-ame…

Tuossapa nuo.

Mitään positiivista kehitystä ei siis ole tapahtunut sadassa vuodessa, eikä edes murhien suhteen, vaan nousua enemmän tai vähemmän siis 100 vuoden ajan.

On se siis kummallinen väite tai klisee, etta psyykenlääkkeet olisivat vähentäneet itsemurhia. Suomessa tosin itsemurhat ovat vähentyneet samaan aikaan kuin SSRI:n kayttö lisääntyi, MUTTA samalla esimerkiksi Portugalissa kehitys on ollut päinvastainen, siitä huolimatta, etta maassa on ollut ihan vastaava reseptien kirjoitustahti. Tämän olen lukenut muualta.

Nyt kun itse tarkastelen tilastokeskuksen käppyrää, huomaan, että miesten itsemurhat ovat vähentyneet lyhyellä ajan jaksolla eniten (tosin koko tarkastelujaksolla ne ovat kuitenkin siis lisääntyneet), naisten itsemurhissa muutos on vähäisempää.

Silti tiedän, että juuri naiset syövät, heille syötetään eniten SSRI:tä, vaikutus on siis tuossakin ristissä; ne joille syötetään enemmän lääkkeitä heidän positiivinen kehityksensä näyttää olevan hitaanpaa. 

Ja tosiaan, kun ei ollut lääkkeitä edes keksitty, oli tilanne paras. 

Minulle oli kanssa vähän ylläri, ettei ne lääkkeet olekaan olleet niin hyviä, vaikka niin  paljon kyllä rohkaistaan ja kehutaan lääkettä. On helpottavaa kun saa kehua lääkettä, ja siksi edes vähän kuunnellaan.

Kai minulle edes tämä suodaan??

t.

Potilas.

vai

Hoitaja sittenkin?

Vierailija kirjoitti:

Oii maamme Suomi hyvinvointivaltiomme ja maailman onnellisin kansa, kuinka tämä on mahdollista?!🙈

Suomalaiset eivät ole maailman onnellisin kansa, ei sinne päinkään. Suomi maana on monissa mitattavissa asioissa onnellisuus-tilaston kärkipäässä, mutta ihmisten kokema onnellisuus tai sen puuttuminen ovat asia erikseen. Sitä ei pysty samalla tavalla mittaamaan kuin jotain bruttokansantuotetta jne.