Vaikuttaa, että äitini olisi psykoosissa tmv. En jaksaisi huolestua mutta en tiedä onko hän jo vaaraksi muille/itselleen.

Miltä tilanne näyttää ulkopuolisista? Kerron taustoista ensin hieman. Kiitos jo etukäteen mahdollisista vastauksista.

Taustalla on jo ikäisenäni eli päälle parikymppisenä todettu mielenterveysongelmia, jotka vaativat silloin laitoshoitoa. Myöskin lukuisia masennuskausia ja outoa käytöstä, aggressiivista ja toisia pilkkaavaa, jopa vainoharhaisia kuvitelmia toisten ihmisten tarkoitusperistä on ollut aina kausittain.
Tämä on oikeastaan ollut näkyvää lähinnä silloin kun on käyttänyt alkoholia runsaasti.
Silloin käytös on ollut lähestulkoon kuvottavaa, psykoottista, toisia halveksivaa ja impulsiivista.
Hän on alkoholisti (persoona muuttuu vahvasti juodessa) mutta koska on nykyään työtön, laihtunut, kunto kadonnut ja mielenterveys näköjään erittäin huonolla tolalla niin alkoholinkäyttö on rajoittunut ehkä 1-3 päivään viikossa.
Uskoakseni rahaongelmien ja siskosta huolehtimisen vuoksi hän oireilee nyt voimakkaammin.
Selvinpäin ja ollessaan normaali, on äitini mukava, ihan huumorintajuinen ja lämpimämpi, kuitenkaan harvoin olen päässyt hänen lähelleen aidosti, joku kuori on vahva hänessä.
Siskoni on mielenterveysongelmainen ollut lapsuudesta lähtien. Teininä puhkesi vakava skitsofrenia, masennus ja oli hyvin aggressiivinen. Sen jälkeen sairautta on hoidettu terapialla ja lääkityksellä, joka on taas tehnyt siskostani turvonneen, tyhjän, puhumattoman zombien eikä 15 vuoden laitoshoidosta, lukuisista lääkekokeiluista ja niistä terapia hoidosta ole ollut oikeastaan paljoa hyötyä. Muuttanut persoonaa ja tehnyt elävän kuolleen, joka tuskin koskaan pystyy normaaliin elämään ja hän on taantunut kehityksessään roimasti ja näyttää kalpealta sekä sairaalta.

Äiti huolehtii, meidän isä ei ole kuvioissa heidän elämässään oikein.
Isäkin on alkoholisti ja ei ole pystynyt kohtaamaan vakavia mielenterveysongelmia vastuuntuntoisesti vaan elää mielummin yksin suunnilleen erakkona, puuttumatta heidän elämäänsä juurikaan.
Äidillä ja siskolla on vähän outo suhde, johon on kenenkään vaikea mennä väliin. Äiti ei ota apua vastaan tai usko siihen ja on marttyyri eikä anna siskolle juuri tilaa omille ajatuksille, jotenkin tuntuu todella takertuvalta.

Äitini on tosiaan alkoholisti ja myöskin mielenterveysongelmainen ja oli viime keväänä masentunut, niin tilanne meni aika pahaksi.
Jouduin soittamaan omasta kotikaupungista ambulanssin äidin ja siskon luo, sillä äiti puhui aika raakoja ja väkivaltaisia siskoon kohdistuvia mietteitä koska ei kuulemma jaksanut tilannetta. Sen jälkeen siskoni haettiin hoitoon ja asuu nyt tietynlaisessa hoitokodissa.

Äiti ei saanut kai hoitoa tai ottanut sitä vastaan. Eikä siitä puhuttu enää, ei suostunut puhumaan kun kerroin syyn miksi soitin.
Nyt edelleen hän hoitaa siskoni asioita ja hän välillä yökyläilee äitini luona.

No nyt äidin käytökseen.
Soittelee jatkuvasti minulle ja veljelleni, kyselee missä menemme jne, yrittää olla liian lähellä, huokailee koko ajan ja puhuu sekavia. Ääni on masentunut ja samalla jotenkin kerjäävä, toisaalta naurahtelee ja taas huokailee ja kertoo, ettei tiedä mitä enää tekee. Kun olen hänen kyydissään niin kesken tietä laittaa jarrut lukkoon, kääntyy kesken tien toiseen suuntaan vaikka vastaantulevalta kaistalta on tulossa auto eikä todellakaan ole sallittua tehdä u-käännöstä sillalla ja metsäteillä. Ihan yhtäkkiä vain haluaakin mennä takaisin tulosuuntaan. Tämä on toistunut pari kertaa ja olen aika vihaisesti reagoinut toimintaan koska tilanne on vaarallinen ja typerä.
Hän myös katsoo minua vähän väliä vihaisesti tyhjällä katseella. Saattaa esimerkiksi stalkata peilistä takapenkille ja katsoo murhaavasti, ei puhu ja huokalee. Välillä pelkään, että ajaa rekan alle tms ja olen jatkuvasti varuillani.
Enää en mene hänen kyytiinsä.

Jatkuu hieman..