Vaikuttaa, että äitini olisi psykoosissa tmv. En jaksaisi huolestua mutta en tiedä onko hän jo vaaraksi muille/itselleen.
Miltä tilanne näyttää ulkopuolisista? Kerron taustoista ensin hieman. Kiitos jo etukäteen mahdollisista vastauksista.
Taustalla on jo ikäisenäni eli päälle parikymppisenä todettu mielenterveysongelmia, jotka vaativat silloin laitoshoitoa. Myöskin lukuisia masennuskausia ja outoa käytöstä, aggressiivista ja toisia pilkkaavaa, jopa vainoharhaisia kuvitelmia toisten ihmisten tarkoitusperistä on ollut aina kausittain.
Tämä on oikeastaan ollut näkyvää lähinnä silloin kun on käyttänyt alkoholia runsaasti.
Silloin käytös on ollut lähestulkoon kuvottavaa, psykoottista, toisia halveksivaa ja impulsiivista.
Hän on alkoholisti (persoona muuttuu vahvasti juodessa) mutta koska on nykyään työtön, laihtunut, kunto kadonnut ja mielenterveys näköjään erittäin huonolla tolalla niin alkoholinkäyttö on rajoittunut ehkä 1-3 päivään viikossa.
Uskoakseni rahaongelmien ja siskosta huolehtimisen vuoksi hän oireilee nyt voimakkaammin.
Selvinpäin ja ollessaan normaali, on äitini mukava, ihan huumorintajuinen ja lämpimämpi, kuitenkaan harvoin olen päässyt hänen lähelleen aidosti, joku kuori on vahva hänessä.
Siskoni on mielenterveysongelmainen ollut lapsuudesta lähtien. Teininä puhkesi vakava skitsofrenia, masennus ja oli hyvin aggressiivinen. Sen jälkeen sairautta on hoidettu terapialla ja lääkityksellä, joka on taas tehnyt siskostani turvonneen, tyhjän, puhumattoman zombien eikä 15 vuoden laitoshoidosta, lukuisista lääkekokeiluista ja niistä terapia hoidosta ole ollut oikeastaan paljoa hyötyä. Muuttanut persoonaa ja tehnyt elävän kuolleen, joka tuskin koskaan pystyy normaaliin elämään ja hän on taantunut kehityksessään roimasti ja näyttää kalpealta sekä sairaalta.
Äiti huolehtii, meidän isä ei ole kuvioissa heidän elämässään oikein.
Isäkin on alkoholisti ja ei ole pystynyt kohtaamaan vakavia mielenterveysongelmia vastuuntuntoisesti vaan elää mielummin yksin suunnilleen erakkona, puuttumatta heidän elämäänsä juurikaan.
Äidillä ja siskolla on vähän outo suhde, johon on kenenkään vaikea mennä väliin. Äiti ei ota apua vastaan tai usko siihen ja on marttyyri eikä anna siskolle juuri tilaa omille ajatuksille, jotenkin tuntuu todella takertuvalta.
Äitini on tosiaan alkoholisti ja myöskin mielenterveysongelmainen ja oli viime keväänä masentunut, niin tilanne meni aika pahaksi.
Jouduin soittamaan omasta kotikaupungista ambulanssin äidin ja siskon luo, sillä äiti puhui aika raakoja ja väkivaltaisia siskoon kohdistuvia mietteitä koska ei kuulemma jaksanut tilannetta. Sen jälkeen siskoni haettiin hoitoon ja asuu nyt tietynlaisessa hoitokodissa.
Äiti ei saanut kai hoitoa tai ottanut sitä vastaan. Eikä siitä puhuttu enää, ei suostunut puhumaan kun kerroin syyn miksi soitin.
Nyt edelleen hän hoitaa siskoni asioita ja hän välillä yökyläilee äitini luona.
No nyt äidin käytökseen.
Soittelee jatkuvasti minulle ja veljelleni, kyselee missä menemme jne, yrittää olla liian lähellä, huokailee koko ajan ja puhuu sekavia. Ääni on masentunut ja samalla jotenkin kerjäävä, toisaalta naurahtelee ja taas huokailee ja kertoo, ettei tiedä mitä enää tekee. Kun olen hänen kyydissään niin kesken tietä laittaa jarrut lukkoon, kääntyy kesken tien toiseen suuntaan vaikka vastaantulevalta kaistalta on tulossa auto eikä todellakaan ole sallittua tehdä u-käännöstä sillalla ja metsäteillä. Ihan yhtäkkiä vain haluaakin mennä takaisin tulosuuntaan. Tämä on toistunut pari kertaa ja olen aika vihaisesti reagoinut toimintaan koska tilanne on vaarallinen ja typerä.
Hän myös katsoo minua vähän väliä vihaisesti tyhjällä katseella. Saattaa esimerkiksi stalkata peilistä takapenkille ja katsoo murhaavasti, ei puhu ja huokalee. Välillä pelkään, että ajaa rekan alle tms ja olen jatkuvasti varuillani.
Enää en mene hänen kyytiinsä.
Jatkuu hieman..
Kommentit (24)
Eihän sun tarvitse jaksaa olla huolissaan, tai murehtia, riittää, että soitat sille lanssin paikalle, ja kerrot kaiken liioitellusti. Sitten on heidän kontollaan.
Tilanteesi on kamala. Minun tilanteeni ei ole läheskään noin kauhea, mutta silti aion lähitulevaisuudessa katkaista välit lapsuudenperheeseeni, ja muuttaa kauas. Olen kuunnellut ja tukenut, enää en jaksa, enkä edes pysty, olen maallikko, enkä mikään ammattiauttaja.
Tämä on minun ainoa elämäni, en ole vastuussa kuin itsestäsi. Jos heille käy huonosti, se on heidän valintansa.
Suosittelen sinulle samaa.
Lämpimin ajatuksin
Kohtalotoveri
Hieman samanlaista kokemusta sisareni mielisairauden puhkeamisen kanssa ja kuinka se vaikuttu äitini ja koko perheen elämään.
Manipulointia, sairaalloista fundamentalismia, jatkuvia riitoja, joiden aikana olin seota myös itse.
Äitini kuoleman jälkeen katkaisin kaikki välini systeriini, estin puhelut ja tekstari, sillä haluan suojella omaa perhettäni hänen käytökseltään.
Raskaita ratkaisuja, mutta pitkän harkinnan jälkeen tulin lopputulokseen, ettei mielisairauskaan ole asia, jonka avulla sairaalla on oikeus tehdä muiden elämästä helvetillistä.
Ymmärrän kuinka vaikeaa olisi tehdä sama omalle äidilleen, mutta jos oma jaksamisesi on äärirajoilla ja äitisi käyttäytyminen aiheuttaa jo turvallisuusriskin, ehdottaisin välien katkaisemista tai ainakin jäähdyttämistä tasolle jossa olet mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan.
Voimia.
Kiitos vastanneille.
Harkitsen ambulanssin soittamista tulevaisuudessa jos tai kun tilanteita tulee eteen.
Äiti on kuitenkin tässä maailmassa joten kuten ja ymmärtää mitä tekee mutta kuitenkin käytös on outoa sekä harkitsematonta.
Tuntuu menevän vain huonompaan kuntoon. Olen myöskin etääntynyt paljon äidistäni.
Olen lähtenyt eri kaupunkeihin luomaan uraani muutama vuosi sitten sekä kasvattamaan itseäni ja pärjännyt identiteettiäni terveemmäksi ehostaen.
Siksi haluankin olla aika ulkopuolella tilanteesta mutta on kuitenkin vähän kaksipiippuinen juttu.
Mukava saada kohtalontovereiltakin vastauksia ja ymmärrystä. Vaikeita asioita.
Voimia teillekin!
Ap
Kuulostaa kyllä aika vaaralliselta muille tielläliikkujille, että äitisi saa ajaa autoa tuossa mielentilassa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille.
Harkitsen ambulanssin soittamista tulevaisuudessa jos tai kun tilanteita tulee eteen.
Äiti on kuitenkin tässä maailmassa joten kuten ja ymmärtää mitä tekee mutta kuitenkin käytös on outoa sekä harkitsematonta.
Tuntuu menevän vain huonompaan kuntoon. Olen myöskin etääntynyt paljon äidistäni.
Olen lähtenyt eri kaupunkeihin luomaan uraani muutama vuosi sitten sekä kasvattamaan itseäni ja pärjännyt identiteettiäni terveemmäksi ehostaen.
Siksi haluankin olla aika ulkopuolella tilanteesta mutta on kuitenkin vähän kaksipiippuinen juttu.
Mukava saada kohtalontovereiltakin vastauksia ja ymmärrystä. Vaikeita asioita.
Voimia teillekin!
Ap
On se kyllä harmi, että alkoholi vie ihmistä.
Vaikutat todella fiksulta ihmiseltä joten ole itsestäsi ylpeä.
Tuossa sinun tilanteessa voi oikeastaan toimia vain taustalla. Olla kartalla ja soittaa sitä apua kun tilanne sitä vaatii.
Voimia.
Ei tuollaista auton rattiin saa päästää. Tappaa pian viattomia sivullisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastanneille.
Harkitsen ambulanssin soittamista tulevaisuudessa jos tai kun tilanteita tulee eteen.
Äiti on kuitenkin tässä maailmassa joten kuten ja ymmärtää mitä tekee mutta kuitenkin käytös on outoa sekä harkitsematonta.
Tuntuu menevän vain huonompaan kuntoon. Olen myöskin etääntynyt paljon äidistäni.
Olen lähtenyt eri kaupunkeihin luomaan uraani muutama vuosi sitten sekä kasvattamaan itseäni ja pärjännyt identiteettiäni terveemmäksi ehostaen.
Siksi haluankin olla aika ulkopuolella tilanteesta mutta on kuitenkin vähän kaksipiippuinen juttu.
Mukava saada kohtalontovereiltakin vastauksia ja ymmärrystä. Vaikeita asioita.
Voimia teillekin!
ApOn se kyllä harmi, että alkoholi vie ihmistä.
Vaikutat todella fiksulta ihmiseltä joten ole itsestäsi ylpeä.
Tuossa sinun tilanteessa voi oikeastaan toimia vain taustalla. Olla kartalla ja soittaa sitä apua kun tilanne sitä vaatii.
Voimia.
Kiitos paljon!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista auton rattiin saa päästää. Tappaa pian viattomia sivullisia.
Niin...
En tiedä onko tämä huomionhakua ollessani kyydissä tai ehkä hän sekoilee muutenkin. On kuitenkin käynyt mielessä onko nämä jotain avunhuutoja joihin haluaa minun reagoivan.
Välillä saattaa yhtäkkiä kiihdyttää lujaa metsätiellä ja kehnosti naureskella kun kysyn, että mitä hittoa tekee. Myöskin moottoritiellä meinasi pysäyttää, tosin sivuun mutta koska oli jo tapahtunut tuo mainitsemani aikaisempi u-käännös niin piti jo ärähtää väliin, että nyt ei pysähtele mihinkään.
Ap
Googleta hullu äiti. Vaikea, hankala, hallitseva, arvaamaton, energiasyöppö...
N...... i
Ap. Musta tuntuu, että tarvitset itse myös tukea - esim työterveyden kautta.
Itsellä mielenterveyshäiriötä sairastava sisko ja lapsuus oli vähän sitä sun tätä.
Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaista auton rattiin saa päästää. Tappaa pian viattomia sivullisia.
Niin...
En tiedä onko tämä huomionhakua ollessani kyydissä tai ehkä hän sekoilee muutenkin. On kuitenkin käynyt mielessä onko nämä jotain avunhuutoja joihin haluaa minun reagoivan.
Välillä saattaa yhtäkkiä kiihdyttää lujaa metsätiellä ja kehnosti naureskella kun kysyn, että mitä hittoa tekee. Myöskin moottoritiellä meinasi pysäyttää, tosin sivuun mutta koska oli jo tapahtunut tuo mainitsemani aikaisempi u-käännös niin piti jo ärähtää väliin, että nyt ei pysähtele mihinkään.
Ap
Eihän tuo normaalia ole. Äitis haluaa manipuloida ja saada muissa tunnereaktion aikaan. Epäilen, että äitisi on narsisti ja epävakaapersoona.
Tilanteesi kuulostaa todella vaikealta, toivottavasti saat apua siskosi kanssa.
Kuinka vanha siskosi on? Jos hän asuu äitisi kanssa, niin mielestäni hänet pitäisi saada pois sieltä. Ainakaan siskosi ei missään nimesäs pidä mennä äitisi kyytiin. Jos siskosi on alaikäinen, voit tehdä hänestä lastensuojeluilmoituksen.
Ambulanssin lisäksi voit soittaa myös äitisi kotikaupungin sosiaalipalveluihin, esimerkiksi sosiaalipäivystykseen, ja sanoa, että pelkäät äitisi tilannetta ja että äitisi ei pärjää yksin. Lisäksi ottaisin auton avaimet pois, vaikka siitä syntyy varmaan kauhea riita.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Musta tuntuu, että tarvitset itse myös tukea - esim työterveyden kautta.
Itsellä mielenterveyshäiriötä sairastava sisko ja lapsuus oli vähän sitä sun tätä.
Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi.
Kiitos. Pärjään kyllä mutta nuoruusvuodet olivat vaikeita, vääriä ihmissuhteita, alkoholia ja masennusta. Edelleenkin vaivun joskus masennukseen pitkäksi aikaa mutta nykyään pidän sitä traumakäyttäytymisenä ainakin osittain, osaan kohdata ja hallita nykyään synkkiä ajanjaksoja kunhan vain uskallan kohdata tunteeni sellaisinaan. Saatan itkeä, tuntea vihaa ja kärsiä tuskissani pitkän aikaa ja joskus myös käytän alkoholia runsaammin mutta siitä noustua olen taas hieman ehjempi ja viisaampi tietyllä tapaa. Kai se on sitä individualismia. Henkinen prosesessointi tuottaa aina vähän enemmän toivoa tulevaan vaikka tietyllä tapaa tunnen olevani jotenkin ulkopuolinen tai ymmärtämätön kaikkea kohtaan. Se on sellainen sisäinen jatkuva turvattomuuden tunne mutta nykyään pystyn omin toimin voimaan jopa hyvin ja käsittelemään tyhjyyden tunteita ja jopa tuntea olevani elossa ja tässä maailmassa, tämä tietysti vaihtelee.
Joskus pääsen paljon eteenpäin ja toisinaan tule pakkia ja traumakäyttäytymistä.
Tarkoitus on käydä terapia vielä läpi lähivuosina, sillä olen vielä tarpeeksi nuori saadakseni myös kelakorvauksen.
Ap
Voimia ja hyvää jatkoa muuten myös sinulle elämässäsi! Ap
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa todella vaikealta, toivottavasti saat apua siskosi kanssa.
Kuinka vanha siskosi on? Jos hän asuu äitisi kanssa, niin mielestäni hänet pitäisi saada pois sieltä. Ainakaan siskosi ei missään nimesäs pidä mennä äitisi kyytiin. Jos siskosi on alaikäinen, voit tehdä hänestä lastensuojeluilmoituksen.
Ambulanssin lisäksi voit soittaa myös äitisi kotikaupungin sosiaalipalveluihin, esimerkiksi sosiaalipäivystykseen, ja sanoa, että pelkäät äitisi tilannetta ja että äitisi ei pärjää yksin. Lisäksi ottaisin auton avaimet pois, vaikka siitä syntyy varmaan kauhea riita.
Tilanne on tosiaan vaikea...
Siskoni on lähes 30v, hän on isosiskoni.
Heillä on äidin kanssa omanlaisensa yhteys, outo suhde. Siskoni tahtoo olla äidin elämässä ja haluaa hoitokodista äidin luo toisinaan.
He kommunikoivat parhaiten keskenään. Siskoni on oppinut äidin tukeen ja tapaan elää hänen kanssaan eikä tietenkään näe hälytysmerkkejä. Eikä myöskään muutenkaan ymmärrä maailmasta paljoakaan, asuu oman pään sisällä. Päivät menee sängyssä istuen ja seinää tuijottaen, nukkuen ja syöden. Joskus saattaa tehdä jotain muutakin mutta lähinnä arki on tuota.
En haluaisi mennä sekaantumaan ajamisen kanssa..
Olen itsekin vähän ihmeissäni ja mietin onko nyt vastuullani puuttua ja toisaalta odotan jotain outoa puhelua tms että voin puuttua tilanteeseen konkreettisesti.
No mietin kuitenkin nyt...
Kiitos.
Ap
Jos äidilläsi on mielenterveydenhäiriö, en usko, että hän pystyy huolehtimaan siskostasi. Pitäisi varmaan saada äitisi hoitoon. Lääkkeet voivat auttaa.
Itselläni lääkkeet tepsivät hyvin skitsofreniaan.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi on kamala. Minun tilanteeni ei ole läheskään noin kauhea, mutta silti aion lähitulevaisuudessa katkaista välit lapsuudenperheeseeni, ja muuttaa kauas. Olen kuunnellut ja tukenut, enää en jaksa, enkä edes pysty, olen maallikko, enkä mikään ammattiauttaja.
Tämä on minun ainoa elämäni, en ole vastuussa kuin itsestäsi. Jos heille käy huonosti, se on heidän valintansa.
Suosittelen sinulle samaa.
Lämpimin ajatuksin
Kohtalotoveri
Julmaa on kokonaan katkaista yhteys. Hoitovastuu ei kuulu omaiselle, ei tartte jaksaa loputtomiin kuunnella, ei tartte yrittää olla ammattiauttaja. Ei mt-ongelmaisen kohdalla ole vain oma valinta jos käy huonosti. Pitää tukea, mutta omien voimien mukaan ja itseä säästäen.
Ap, kortti pois äidiltäs. Ilmoita hänen hoitotaholleen että vaarantaa tiellä muiden hengen. Ja auto pois.
Käytös kaiken kaikkiaan on ahdistavaa, tuntuu jotenkin kuristavalta enkä jotenkin pysty päästämään häntä liian lähelle elämääni koska tuntuu, että kun annan vähän joustoa ja myötätuntoa niin hän tulee lähemmäksi ja lopulta ollessaan tarpeeksi lähellä niin räjäyttää pankin. Pyytää lisää ja lisää, lopulta mikään ei riitä ja käytöksestä tulee takertuva ja saattaa alkaa haukkumaan tai marttyyri tulee esiin ja uskaltaa kertoa kuinka paljon hän on meitä yrittänyt auttaa ja rakastaa yli kaiken jne. Jotenkin jatkuvasti pitäisi olla kiitollisuudenvelassa ja hän saa mokailla ja vetää pään täyteen, pelata rahansa ja taas takaisin itsesääliin, takerrutaan ja pyydetään apua. Sellainen ahdistava oravanpyörä jos hänelle antaa myötätuntoa tms.
Minusta on sitten tullut kylmä vuosien saatossa enkä pidä hänestä, tunnen jopa jonkinlaista inhoa. En enää oikein jaksaisi olla hänen lähellään, tuntuu, että se energia on todella väsyttävää, arvaamatonta ja melankolista. Tottakai myös välitän äidistäni ja minulla on hyviä muistoja runsaasti mutta en jaksa auttaa ihmistä joka ei edes itse pysty hakemaan apua ja auttaja saa paljon pelkoa ja ahdistusta harteilleen.
Minä en pysty siihen, en ole koskaan osannut auttaa häntä tarpeeksi ja minulla on aika paljon selviytymistä itsellänikin, en kai edes usko, että häntä pystyy auttamaan.
Koko elämän kestävä sekoilu riippuvuuksineen, mielialan muutokset ja kausittainen psykoottisuus ei tunnu loppuvan eikä apua opi hakemaan.
Ap