Millaisessa perheessä aikuiset eivät voi harrastaa ajan puutteen vuoksi?

Ajanpuute = telkku tai älyluuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti  klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?

Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.

Me muodostamme perheen. Olemme ihan tavallinen, työtä tekevä perhe.

Vaikka perheessä olisi kaksi aikuista, niin oletan, että kummatkin haluaisivat viettää sen oman lapsensa kanssa aikaa, eikä viettää sitä jossain omassa harrastuksessa. Lisäksi haluaa tietenkin viettää aikaa sen oman puolisonsa kanssa. Sama aikaraja tulee vastaan heilläkin.

Eli perheelliset/lapselliset eivät vaan harrasta. Kaikki harrastukset, liikunta ja varsinkin urheilu, puhumattakaan kavereista matkoilla jne. eivät kuulu perheellisten elämään. Perheellisillä ei ole elämässä kuin kupla jossa asuu Perhe. Ei ole olemassakaan ulkomaailmaa.

Tuota kaikkea on tehty jo ennen perhettä monta monta monta vuotta. Sitä samaako pitäisi tehdä elämän loppuun saakka?? Kai nyt hetkeksi saamme keskittyä perheeseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies valittelee, ettei "ehdi" harrastaa. Bullshit, jos oikeasti haluaisi salille niin istuisi vähän vähemmän koneella. Meillä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa, kyllä minä pääsen salille kolmesti viikossa, haen lapset tarhasta ja teen ruokaa ennen kuin mies pääsee töistä.

Ehkä hän ei halua salille. Maailmassa on tuhat harrastusta, joita ainakin minä harrastaisin mieluummin kuin jotain tylsää salia...

Taisin kirjoittaa epäselvästi, yritetään uudestaan. Mies ehtisi harrastaa, mutta istuu mieluummin koneella ja harmittelee, miten ei muka ole aikaa.

Mun mies on samanlainen. Ipadinsa ruutuaikasovellus sanoo, että keskimäärin 2h35min päivässä käyttää padia. Mutta liikuntaan ei kuulemma oo aikaa, vaikka haluaisikin. Eli oikeasti ei halua, muttei voi myöntää.

Toinen meistä opiskelee, toinen töissä. Pieni vauva ja päiväkoti-ikäinen. Yhteistä aikaa ei nimeksikään, toisen opiskeltava, kun toinen kotona, koska kaikki aika käytettävä hyväksi. Väliaikainen tilanne toki, mutta ei todellakaan aikaa varsinaisiin harrastuksiin, toki vaunulenkkeilyä ym treenaamista kotisalilla, mut ei sitä oikein harrastukseksi voi sanoa. Ja itse ihan poikki henkisesti ja fyysisesti, vauva heräilee öisin ja päivisin pitäisi olla tehokas, että saa kodin, lapset ja opiskelut hoidettua. Vanhempi lapsista toki hoidossa, muuten ei onnistuisi tämä ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti  klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?

Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.

Me muodostamme perheen. Olemme ihan tavallinen, työtä tekevä perhe.

Vaikka perheessä olisi kaksi aikuista, niin oletan, että kummatkin haluaisivat viettää sen oman lapsensa kanssa aikaa, eikä viettää sitä jossain omassa harrastuksessa. Lisäksi haluaa tietenkin viettää aikaa sen oman puolisonsa kanssa. Sama aikaraja tulee vastaan heilläkin.

Eli perheelliset/lapselliset eivät vaan harrasta. Kaikki harrastukset, liikunta ja varsinkin urheilu, puhumattakaan kavereista matkoilla jne. eivät kuulu perheellisten elämään. Perheellisillä ei ole elämässä kuin kupla jossa asuu Perhe. Ei ole olemassakaan ulkomaailmaa.

Tuota kaikkea on tehty jo ennen perhettä monta monta monta vuotta. Sitä samaako pitäisi tehdä elämän loppuun saakka?? Kai nyt hetkeksi saamme keskittyä perheeseenkin.

Hetkeksi? ~25 vuotta, 24 tuntia vuorokaudessa, 365 päivää vuodessa. Sellainen hetki. Eihän siinä millään jää (omaa) aikaa kun on ihan lapsen osannut maailmaan synnyttää.

Kolme lasta, joista 2 erityisiä, ei tukiverkkoja. Koko ajan tarvittiin kahta aikuista. Onneksi tämä on nyt helpottanut, kun lapset ovat isoja. Nyt on minullakin harrastus :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti  klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?

Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.

Me muodostamme perheen. Olemme ihan tavallinen, työtä tekevä perhe.

Vaikka perheessä olisi kaksi aikuista, niin oletan, että kummatkin haluaisivat viettää sen oman lapsensa kanssa aikaa, eikä viettää sitä jossain omassa harrastuksessa. Lisäksi haluaa tietenkin viettää aikaa sen oman puolisonsa kanssa. Sama aikaraja tulee vastaan heilläkin.

Eli perheelliset/lapselliset eivät vaan harrasta. Kaikki harrastukset, liikunta ja varsinkin urheilu, puhumattakaan kavereista matkoilla jne. eivät kuulu perheellisten elämään. Perheellisillä ei ole elämässä kuin kupla jossa asuu Perhe. Ei ole olemassakaan ulkomaailmaa.

Voi harrastaa tai olla harrastamatta. Voi matkustaa kaveriperheiden kanssa, voi vierailla tuttavilla, voi tavata ystäviä.

Aloituksessa vain teit yhtälömerkin harrastamattomuudelle ja ajan hallinnan ongelmille. Päin vastoin ajan hallitsemista helpottaa monesti se, että jättää harrastukset vähemmälle.

Liikkua voi lastenkin kanssa, joko oman perheen kesken tai sitten pyytää ystäviä ja kavereita mukaan: luontopolut, metsäretket, hippaleikit, muut juoksuleikit, mäenlasku puhumattakaan sisäleikkipuistoista, tarmpoliinipaikoista yms.

Minulla oli omaa aikaa ja harrastamista(lukemista)  päivittäin työmatkoilla yli tunnin verran.

Totaaliyh.

Sellaisilla perheillä, joilla ei ole tukiverkkoja, ei hyviä ystäviä, ei ylimääräistä rahaa tai aikaa ja vanhemmilla haastavat työajat. Kyllähän sitä aikaa on kotiharrastuksiin, mutta muuhun ajanviettoon pitää järjestää aikaa, eikä siltikään välttämättä onnistu.

Lapsiperheessä😂

Mikä on ap:n ongelma? Jotenkin saa sellaisen kuvan, että on pahastanut kun hänen miespuolinen kaverinsa ei enää perheen perustettuaan lähde matkoille, ulos, samaan liikuntaharrastukseen kuin ennen perehettä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap:n ongelma? Jotenkin saa sellaisen kuvan, että on pahastanut kun hänen miespuolinen kaverinsa ei enää perheen perustettuaan lähde matkoille, ulos, samaan liikuntaharrastukseen kuin ennen perehettä.

Eikun ihmettelen miten moni pitää mm. henkisesti terveenä mallina sitä, että on mahdollisimman vähän aktiviteettia perheen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap:n ongelma? Jotenkin saa sellaisen kuvan, että on pahastanut kun hänen miespuolinen kaverinsa ei enää perheen perustettuaan lähde matkoille, ulos, samaan liikuntaharrastukseen kuin ennen perehettä.

Eikun ihmettelen miten moni pitää mm. henkisesti terveenä mallina sitä, että on mahdollisimman vähän aktiviteettia perheen ulkopuolella.

Asiat priorisoidaan tilanteen mukaan. Etkä itse toimi niin?

Semmoisessa parisuhteessa, yleensä lapsiperheessä, jossa vanhemmat eivät voi itsenäisesti harrastaa mitään vaan kaikki pitää tehdä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on ap:n ongelma? Jotenkin saa sellaisen kuvan, että on pahastanut kun hänen miespuolinen kaverinsa ei enää perheen perustettuaan lähde matkoille, ulos, samaan liikuntaharrastukseen kuin ennen perehettä.

Eikun ihmettelen miten moni pitää mm. henkisesti terveenä mallina sitä, että on mahdollisimman vähän aktiviteettia perheen ulkopuolella.

Kaikki ensinnäkään eivät tarvitse kodin ulkopuolisia harrastuksia: he voivat olla introverttejä ja voivat nauttia esim. lenkkeilystä, nikkaroinnista, askartelusta, lukemisesta, kirjoittamisesta, maalaamisesta, piirtämisestä, puutarhan hoidosta olivat sitten sinkkuja, parisuhteessa tai lapsiperheessä. Heille aktiviteetit kodin ulkopuoleela olisivat vain viemään energiaa.

Toiseksi, terve vanhempi ajattelee varsinkin pienen lapsen parasta. Kouluikäisen kanssa saa jo omaa aikaa eri tavalla, kun lapset vierailevat kavereillaan itsenäisesti.

Kolmanneksi, omien kavereiden tapaamista perheellisenä helpottaa, jos kavereita voi tavata lasten kera ainakin yleensä. Jos kaveruus on perustunut ryyppäämiselle, juhlimiselle, baareilulle, saunailloille, tupakanpoltolle, sikareidenpoltolle, kiroilulle yms, niin noita ei voi tehdä lasten kanssa. Silloin yksinkertaissesti on vähemmän niitä kaveritapaamisia. Samoin on, jos viikonloppureissuille, viikon reissuille ei voi ottaa perhettä ja lapsia mukaan.

Maatiloja on monenlaisia, mutta sellainen, jossa paljon suurtöistä karjaa ja käsipelillä tehdään paljon hommia. Ajanpuute on yksi, toinen, ettei oikein jaksakaan harrastaa.