Lue keskustelun säännöt.
Millaisessa perheessä aikuiset eivät voi harrastaa ajan puutteen vuoksi?
31.12.2019 |
Mitä se kertoo naisesta, miehestä, perheestä tai elämänhallinnasta? Miksi ei ole aikaa vai eikö oikeasti ole tarvetta?
Ihmisille on erinomaisen tärkeää omatkin hetket, oma aika, oma harrastus ja/tai mm. liikunnallinen harrastus.
Mitä ihmettä näiden palstamammojen päässä liikkuu jos säännöllisesti tapahtuva harrastus/urheilu ei kuulu lapsiperheellisen (isän) elämään?
Miten ihmeessä kukaan voi olla niin kädetön että oma kumppani ei voi harrastaa koska lapset ja perhe?
Kommentit (35)
Vaikkapa meillä pari vuotta sitten kahden alle kouluikäisen ja kahden vuorotyöläisen perheessä, jossa ainoa turvaverkko sairastui niin että siitäkin tuli hoidettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies valittelee, ettei "ehdi" harrastaa. Bullshit, jos oikeasti haluaisi salille niin istuisi vähän vähemmän koneella. Meillä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa, kyllä minä pääsen salille kolmesti viikossa, haen lapset tarhasta ja teen ruokaa ennen kuin mies pääsee töistä.
Vierailija kirjoitti:
Mies valittelee, ettei "ehdi" harrastaa. Bullshit, jos oikeasti haluaisi salille niin istuisi vähän vähemmän koneella. Meillä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa, kyllä minä pääsen salille kolmesti viikossa, haen lapset tarhasta ja teen ruokaa ennen kuin mies pääsee töistä.
Tarkennan vielä, että mies tulee töistä valmiiseen pöytään ja katoaa tietokoneelle koko illaksi. Sehän ei olisi vaihtoehto pari kertaa viikossa ottaa salikamoja mukaan ja mennä suoraan töistä...
Jäin kahden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Toinen 3-vuotias ja toinen vastasyntynyt.
Ekat puoli vuotta lenkkeiltiin tuplarattailla päivittäin reippaita pitkiä lenkkejä mutta sen jälkeen kuopus huusi vaan rattaissa. Ei sitten huvittanut enää paljoa lenkkeillä kun lenkki oli hyssyttelyä ja rauhoittelua.
Kuntosalin lapsiparkkiin ei myöskään huolittu noin pieniä.
Olin vuoden ajan sinkku ja silloin oma aika oli aika kortilla. Ex-mies katosi elämästä täysin eli ei ollut mitään isäviikonloppuja tms.
No, luin kirjoja kyllä että kyllähän sitä nyt jotain "harrasti".
Myöhemmin kuopuksella diagnosoitiin autismi ja oli kaiken maailman kuntoutusta sun muuta. Ei siinä väsymyksen keskellä jaksanut mitään. Varsinkaan mitään liikuntaharrastusta koska ei väsyneenä jaksanut tehdä jotain joka ei niin kiinnostanutkaan. En kaivannut lisästressiä. Oli myös uusi mies ja vauva siinä.
Ihmisillä on eri elämäntilanteita eikä kaikkia edes kiinnosta harrastaa jotakin liikuntaa. Tuskin itseäsikään kiinnostaa kaikki asiat.
Meillä on kolme lasta, jotka harrastavat musiikkia. Illat menevät musiikkiopistolla. Lasten isä käy töissä ja harrastaa maratonjuoksua (usein lenkkeilee aamuisin klo 6-8, koska muuten ei ole aikaa).
Minä olen hoitovapaalla ja teen osa-aikaisesti töitä silloin kun mies on vapaalla, siis iltaisin ja viikonloppuisin. Näin kuopuksen ei tarvitse olla päivähoidossa.
Tässä yhtälössä minun harrastukseni on siis töissä käynti. Muuhun ei ole mahdollisuutta. Toki ulkoilen päivittäin lasten kanssa ja mahdollisuuksien mukaan lasken pulkkamäkeä, potkin palloa tai teen vatsalihaksia. Mutta tältä palstalta olen lukenut, että lasten kanssa ulkoilu ei ole oikeaa liikuntaa.
Ja vielä järisyttävä paljastus. Vaikka minulla olisi aikaa omaan harrastukseen, se ei olisi urheilu- vaan kulttuuriharrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun äiti on jäänyt ilman omaa syytään yksin pienen erityislapsen kanssa, eikä tukiverkkoja ole, niin päiväkoti mahdollistaa jiuri sen työssäkäynnin mutta muuten on mahdotonta tehdä enää mitään ns omia juttujaan. Ei edes sitä kotijumppaa kerkeä. Kotityötkin kun pitää hoitaa öisin. Mutta jos saat siitä paremman mielen, että olen laiska, niin be my guest.
Vierailija kirjoitti:
Mies valittelee, ettei "ehdi" harrastaa. Bullshit, jos oikeasti haluaisi salille niin istuisi vähän vähemmän koneella. Meillä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa, kyllä minä pääsen salille kolmesti viikossa, haen lapset tarhasta ja teen ruokaa ennen kuin mies pääsee töistä.
Ehkä hän ei halua salille. Maailmassa on tuhat harrastusta, joita ainakin minä harrastaisin mieluummin kuin jotain tylsää salia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos lapset ovat koulussa ja päivähoidossa, ja sen jälkeen on harrastuskuskauksia lasten harrastusten vuoksi, niin aika vähiin jää se oma harrastaminen. Joskus olen lapsen telinevoimistelun aikaan käynyt uimahallissa, harjoitusten kesto tasan tunnin, joten aika ripeästi saa riisua, uida noin puoli tuntia ja sitten palata takaisin hakemaan lasta.
Pelkästään ajan puutteesta ei ole kyse, vaan työpäivien ja lasten harrastusten + pyykin, ruoanlaiton jne kotitöiden jälkeen olen usein niin väsynyt etten jaksa lähteä lenkille enää yhdeksältä illalla. Tai herätä sitä varten aamulla kuudelta (töihin lähden seitsemältä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.
Jos et ymmärrä, niin meitä on muitakin täällä lukemassa vastauksia ja minusta tuo oli hyvä kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiperheissä. Sen takia perheellisillä jää elämässä käteen "lapsien kokemukset" koska aikaa omiin kokemuksiin ei enää ole kun pikku Terho-Pirkkoa ja Kastetippakukkahelmiinaa pitää kerätä kaikki vapaa-aika harrastuksiin yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies valittelee, ettei "ehdi" harrastaa. Bullshit, jos oikeasti haluaisi salille niin istuisi vähän vähemmän koneella. Meillä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa, kyllä minä pääsen salille kolmesti viikossa, haen lapset tarhasta ja teen ruokaa ennen kuin mies pääsee töistä.
Ehkä hän ei halua salille. Maailmassa on tuhat harrastusta, joita ainakin minä harrastaisin mieluummin kuin jotain tylsää salia...
Taisin kirjoittaa epäselvästi, yritetään uudestaan. Mies ehtisi harrastaa, mutta istuu mieluummin koneella ja harmittelee, miten ei muka ole aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.
Perheitä on monenlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies valittelee, ettei "ehdi" harrastaa. Bullshit, jos oikeasti haluaisi salille niin istuisi vähän vähemmän koneella. Meillä on yhtä monta tuntia vuorokaudessa, kyllä minä pääsen salille kolmesti viikossa, haen lapset tarhasta ja teen ruokaa ennen kuin mies pääsee töistä.
Ehkä hän ei halua salille. Maailmassa on tuhat harrastusta, joita ainakin minä harrastaisin mieluummin kuin jotain tylsää salia...
Taisin kirjoittaa epäselvästi, yritetään uudestaan. Mies ehtisi harrastaa, mutta istuu mieluummin koneella ja harmittelee, miten ei muka ole aikaa.
No eikö tuosta jo voi vetää omat johtopäätökset?
On koneella mieluummin kuin salilla. Sali ei kiinnosta.
Valittaa ajanpuutetta ja salittomuutta vaan sen takia että sinulle tuntuu salilla käynti olevan elämän tärkeitä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.
Me muodostamme perheen. Olemme ihan tavallinen, työtä tekevä perhe.
Vaikka perheessä olisi kaksi aikuista, niin oletan, että kummatkin haluaisivat viettää sen oman lapsensa kanssa aikaa, eikä viettää sitä jossain omassa harrastuksessa. Lisäksi haluaa tietenkin viettää aikaa sen oman puolisonsa kanssa. Sama aikaraja tulee vastaan heilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.
Me muodostamme perheen. Olemme ihan tavallinen, työtä tekevä perhe.
Vaikka perheessä olisi kaksi aikuista, niin oletan, että kummatkin haluaisivat viettää sen oman lapsensa kanssa aikaa, eikä viettää sitä jossain omassa harrastuksessa. Lisäksi haluaa tietenkin viettää aikaa sen oman puolisonsa kanssa. Sama aikaraja tulee vastaan heilläkin.
Eli perheelliset/lapselliset eivät vaan harrasta. Kaikki harrastukset, liikunta ja varsinkin urheilu, puhumattakaan kavereista matkoilla jne. eivät kuulu perheellisten elämään. Perheellisillä ei ole elämässä kuin kupla jossa asuu Perhe. Ei ole olemassakaan ulkomaailmaa.
Mun kaverilla on 4 lasta ja kaikki lapset harrastavat jotain tavoitteellisesti ja harrastuskertoja on jokaisella useampi viikossa. Lisäksi kumpikin vanhempi harrastaa ja toimii ohjaajana jossain ryhmässä. He elävät aktiivista elämää. En tiedä, miten he tekevät sen. Mun kaveri on hyvä organisoimaan ja aikatauluttamaan ja vaikuttaa nauttivan siitä. Heillä myös lapset ja mies tekevät kotitöitä ja osallistuvat kaikkeen eli kodinhoito, pyykkäys ja ruoanlaitto ja miehen syöttäminen ei ole vain naisen vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut totaaliyksinhuoltaja melkein lapsen syntymästä saakka. Kun lapsi oli päiväkodissa ja esikoulussa, ei tullut mieleenikään, että olisin mennyt harrastamaan arkipäivinä. Lapsi päiväkotiin 7.15. Töissä 8.00. Lounastaukoineen pääsin lähtemään töistä 16.15. Lapsen hain päiväkodista 17.00. Lapsella oli siis kymmentuntiset päivät. Lapsi nukahti klo 20-20.30. Aivanko oikeasti olisin lähtenyt arki-iltaisin vielä harrastamaan itsekseni? Käyttänyt tuon meidän 3-3,5 tunnin yhteisen ajan omaan harrastukseen? Tämäkö on sitten ajan hallinnan puutetta?
Jos et ymmärtänyt niin otsikossa puhuttiin perheistä, aikuisista monikossa.
Millä tavalla kirjoittajan perhe ei ole perhe?
Meillä nimenomaan isä harrastaa ja isällä riittää aikaa harrastamiseen, ei muilla.