Voiko arabiankielinen kirja uudistaa "suomalaista kirjallisuutta"?
HS:n kulttuuritoimitus on sitä mieltä, että suomalaista kirjallisuutta on eniten uudistanut 2010-luvulla Hassan Blasim.
Kyseessä on taiteilija, joka on wikipedian mukaan muuttanut Suomeen 2000-luvulla jouduttuaan synnyinmaassaan Irakissa vaikeuksiin taiteensa vuoksi.
Hän on saanut Suomen kansalaisuuden, ja on kirjoittanut suomessa oleskellessaan arabiankielisiä novelleja Irakin tapahtumista. Näitä novelleja kehutaan nyt suomalaisen kirjallisuuden merkkitapauksiksi.
Onko tämä mielestänne suomalaista kirjallisuutta? Argumentteja kiitos!
Linkki uutiseen: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006357939.html
Kommentit (24)
kirjailija siis kirjoittaa arabiaksi Irakin tapahtumista. Mitä tekemistä niillä on suomalaisen kirjallisuuden kanssa? Kuulostaa taas Hesarin niin vouhotukselta.
Vierailija kirjoitti:
kirjailija siis kirjoittaa arabiaksi Irakin tapahtumista. Mitä tekemistä niillä on suomalaisen kirjallisuuden kanssa? Kuulostaa taas Hesarin niin vouhotukselta.
Enemminkin uudista arabialaista kirjallisuutta sekä kirjaliisuutta Suomessa.
Se kuuluu ehkä Suomessa kirjoitettuun kirjallisuuteen (tai yleensä :kirjoihin) mutta eihän se suomalaisen kirjallisuuden jatkumoon tietenkään voi kuulua eikä sitä siihen kasaan voida niputtaa.
Hyvää pohdintaa, kiitos. Jään seuraamaan Blasimin teosten merkitystä suomalaiselle kirjallisuudelle - saattaa olla nähtävissä vasta kun aikaa on kulunut ja vaikutussuhteita voi arvioida etäämpää.
Jäin miettimään tuota kunnian ottamista Suomelle.
Huippu-urheilussa kansalaisuudet vaihtuvat ja huippuyksilöistä kilpaillaan, mutta "omistajamaat" ottavat kunnian suorituksista. Urheilun kansallisuusnäkökulma syntynee valmennusperinteestä, kulttuurista, yhteiskunnan suuntaamista varoista ja arvostuksesta eri tasoiseen urheiluun ja niin edelleen.
Tiedekin on universaalia eikä minkään kielistä, mutta silti nobelistien kansalaisuus kiinnostaa - vaikka tutkimusryhmä olisi monikansallinen ja sijaitsisi Yhdysvalloissa. Onko nobelisti saanut alkusysäyksen tieteelliselle uralleen Suomen koulujärjestelmässä ja valistushenkisessä ilmapiirissä, ja siksi hänen ansionsa olisivat kunniaksi Suomelle?
Kirjallisuudessa en näe vastaavaa kilpailuasetelmaa. Esimerkiksi mainitsemasi Mauri Kunnaksen kirjat ovat kiistatta suomalainen kulttuuri-ilmiö, mutta Hannu Rajaniemen scifi on luonteeltaan kansainvälistä/englanninkielistä, ei suomalaista.