Lue keskustelun säännöt.
Perusturvan heikennykset ajoivat ihmiset säästämään ja siitä seurasi suurtyöttömyys?
11.02.2026 |
Olen miettinyt tätä ketjua viime aikojen leikkauksista. Kun perusturvaa heikennetään, ihmiset eivät suinkaan ala kuluttaa rohkeammin, vaan päinvastoin: he alkavat varautua pahimpaan.
Jos työttömyysturva, asumistuki tai muut turvaverkot heikkenevät, kuka uskaltaa enää elää normaalisti? Ei tilata remonttia, ei osteta uutta pesukonetta, ei käydä ravintolassa. Rahaa pidetään tilillä siltä varalta, että itse joutuu seuraavaksi.
Ja kun moni tekee saman yhtä aikaa, kulutus laskee.
Kun kulutus laskee, yritysten myynti laskee.
Kun myynti laskee, vähennetään työntekijöitä.
Ja kas työttömyys kasvaa.
Onko tässä paradoksi? Yritetään kannustaa työntekoon, mutta lopputulos voi olla se, että kokonaiskysyntä hyytyy ja työpaikkoja katoaa.
Vai ajattelenko tämän ihan väärin? Onko säästäminen sittenkin taloudelle hyväksi juuri nyt?
Mielenkiintoista kuulla, miten muut näkevät tämän onko perusturva pelkkä menoerä vai myös talouden vakauttaja?
Kommentit (14)
Valtionvarainministeri(ö) ei tajunnut/halunnut tajuta sitä, minkä suurin osa kansaa tajusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kansakunnan taloutta ei hoideta hermostuneilla liikkeillä eikä huutoäänestyksillä. Jos perusturvaa heikennetään, on kysyttävä: palveleeko se Suomen kokonaisetua? Kaiken mittapuu on Suomen etu.
On totta, että epävarmuus saa kansalaisen varovaiseksi. Suomalainen ei riehaannu hän vetää vyötä kireämmälle ja laittaa euron talteen. Jos koko kansa tekee niin yhtä aikaa, kauppias huomaa sen ensimmäisenä ja tehtaanjohtaja seuraavana.
Mutta ei pidä myöskään rakentaa järjestelmää, joka opettaa ihmisen katsomaan valtiota ennen kuin katsoo itseään. Työ, yritteliäisyys ja vastuu omasta elämästä ovat tämän maan selkäranka. Ilman niitä ei ole hyvinvointia jaettavaksi.
Valtiovallan tehtävä on pitää tasapaino. Turvaverkko ei saa olla riippumatto, mutta se ei saa olla myöskään hämähäkinseitti, joka katkeaa ensimmäisestä nykäisystä.
Suomea ei rakenneta vastakkainasettelulla, vaan harkinnalla. Ja harkinta vaatii, että katsomme pidemmälle kuin seuraavaan otsikkoon.
Onhan se vakauttava ja tuottavuutta lisäävä tekijä kun et tuhoudu ja menetä kaikkea heti jos sinut irtisanotaan jonkun organisaation sopeuttaessa toimintaansa.
Mutta vastapainona on sitten että moni hyvässä asemassa oleva päättäjä tai perintörikas ei juuri anna arvoa ihmisyydelle tai ihmisten tuottavuudellekaan, vaan haluaa mieluummin päästä heti potkimaan ja syyttelemään suojatonta uhriksi joutunutta heti täydellä painolla ja saada hänet lopullisesti pois työelämästä jotta voi tuntea ylemmyydentuntoa tai saada orjan yms kokoomuslaista.
En nyt oikein ymmärrä tätä paniikkia. Jos perusturvaa leikataan ja ihmiset alkavat säästää, niin eikö se ole vain merkki siitä, että he viimein oppivat taloudenpidon alkeet?
Minäkin säästän. Säästän sijoituksiin, rahastoihin, kiinteistöihin. Se on vastuullisuutta. Jos joku ei ole varautunut puskurilla, ehkä ongelma ei ole järjestelmässä vaan peilissä.
Kulutuksen varaan rakennettu talous on muutenkin heikko. Ehkä pieni kurinalaisuus tekee hyvää. Ei jokaisen tarvitse vaihtaa autoa kolmen vuoden välein tai tilata ruokaa kotiin joka ilta. Voi opetella elämään vähemmällä se kasvattaa luonnetta.
Ja jos yrityksillä menee huonosti, markkina kyllä hoitaa. Heikot kaatuvat, vahvat selviävät. Sellaista se on. En minäkään saanut mitään ilmaiseksi paitsi ehkä hyvän koulutuksen, verkostot ja vähän alkupääomaa, mutta niistä ei nyt tarvitse tehdä numeroa.
Työ on tarjolla niille, jotka sitä oikeasti haluavat. Kaikki muu on lähinnä selityksiä.
Kun tulin Suomeen, minulle sanottiin, että tämä on maa, jossa on turvaverkko. Että täällä ei putoa kokonaan, vaikka elämä menisi pieleen. Se loi minulle rohkeuden yrittää.
Minä haluan tehdä töitä. Olen opiskellut kielen, käynyt kursseja, ottanut vastaan pätkätöitä. Mutta rehellisesti: alku on vaikea. Verkostoja ei ole, sukunimi ei auta, kaikkea pitää todistaa enemmän.
Kun perusturvaa heikennetään, se ei tunnu kannustimelta. Se tuntuu riskiltä. Jos epäonnistun, en tiedä kestänkö taloudellisesti. Se tekee varovaiseksi ei laiskaksi.
Moni meistä haluaa yrittää, kouluttautua, ehkä perustaa yrityksenkin. Mutta siihen tarvitaan vähän turvaa taustalle. Ei ylellisyyttä, vaan mahdollisuus hengittää.
Ymmärrän, että valtion talous on tiukilla. Mutta jos ihmiset alkavat pelätä, he eivät uskalla kuluttaa, eivätkä uskalla ottaa riskejä. Ja ilman riskiä ei synny uutta työtä.
Minulle Suomi on ollut mahdollisuus. Toivon, että se pysyy sellaisena myös niille, jotka ovat vasta alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ostanut uutta autoa. En ole käynyt ulkomailla. En ole remontoinut keittiötä trendien mukaan. Olen paikannut, korjannut, lykännyt ja jättänyt väliin. Silti olen aina askeleen jäljessä.
Ja nyt sanotaan, että kun perusturvaa heikennetään, ihmiset alkavat säästää ja siitä seuraa työttömyys. Tervetuloa minun arkeeni. Täällä ei ole kulutusjuhlaa ollutkaan.
Rikkaat puhuvat markkinoiden itsekorjautuvuudesta. Poliitikot puhuvat rakenteellisista uudistuksista. Minä puhun siitä, että jääkaappi on välillä puolillaan ja että hammashoito siirtyy taas ensi vuoteen.
Kun sinulla ei ole puskuria, et sopeudu sinä kutistut. Et uskalla liikkua, et uskalla vaihtaa työpaikkaa, et uskalla sairastua. Ja sitten sanotaan, että pitäisi olla aktiivisempi.
Katkeruus ei ole mikään ideologia. Se on tunne siitä, että peli on rakennettu niin, että toiset pelaavat riskillä ja toiset maksavat seuraukset.
Mutta kai sekin on vain asennekysymys. Pitäisi varmaan hymyillä enemmän ja uskoa markkinoihin.
Odotan että persuilla ja kokoomuksella on tähän jokin selitys viimeistään vaaliväittelyissä vai miten meinaavat niistä luikerrella, syyttelemällä muita puolueitako?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ihan suunniteltu asia. Kokoomus-ek odottaa, että on tarpeeksi hädässä olevia ihmisiä ja sitten heidät on tarkoitus repiä töihin joko tukia vastaan tai todella minimaalisella palkalla ilman oikeuksia.
Vastahan tässä ollaan alussa. Kohta tärähtää käyntiin asunto-osakeyhtiöiden kriisi ja siitä pankkikriisi kaiken tämän paskan päälle.
Jo 2030-luvun alkupuolella aletaan Suomessa konfiskoimaan omaisuuseriä, jottei valtio romahda kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kansakunnan taloutta ei hoideta hermostuneilla liikkeillä eikä huutoäänestyksillä. Jos perusturvaa heikennetään, on kysyttävä: palveleeko se Suomen kokonaisetua? Kaiken mittapuu on Suomen etu.
On totta, että epävarmuus saa kansalaisen varovaiseksi. Suomalainen ei riehaannu hän vetää vyötä kireämmälle ja laittaa euron talteen. Jos koko kansa tekee niin yhtä aikaa, kauppias huomaa sen ensimmäisenä ja tehtaanjohtaja seuraavana.
Mutta ei pidä myöskään rakentaa järjestelmää, joka opettaa ihmisen katsomaan valtiota ennen kuin katsoo itseään. Työ, yritteliäisyys ja vastuu omasta elämästä ovat tämän maan selkäranka. Ilman niitä ei ole hyvinvointia jaettavaksi.
Valtiovallan tehtävä on pitää tasapaino. Turvaverkko ei saa olla riippumatto, mutta se ei saa olla myöskään hämähäkinseitti, joka katkeaa ensimmäisestä nykäisystä.
Suomea ei rakenneta vastakkainasettelulla, vaan harkinnalla. Ja harkinta vaatii, että katsomm
Orpopurra on rakentanut vastakkainasettelua ja tuhontasapainon. Suomen historian huonoin hallitus.
Laskusuhdanteessa elvytetään eikä typistetä. Kyllä Suomen järjestelmä kaipaa uudistusta ja tehostamista, mutta nyt vedettiin matto alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Karl Marx ja Friedrich Engels analysoivat 1800-luvulla kapitalismin loppupisteen. Rahaa myydään rahaa vastaan eli finanssikapitalismin jälkeen ei ole mitään, mistä voitonaste voi enää nousta jotta kapitalisti voi rikastua.
Kysymys kuuluu: Haluammeko lapioida kaiken omaisuuden 1-% tekoälyeliitin tileille vai pitäisikö valtion ja kansalaisten, siis työväen ja tilapäistön, ottaa tuotantovälineet haltuun ennenkuin meidät eliminoidaan?
Vierailija kirjoitti:
Kansakunnan taloutta ei hoideta hermostuneilla liikkeillä eikä huutoäänestyksillä. Jos perusturvaa heikennetään, on kysyttävä: palveleeko se Suomen kokonaisetua? Kaiken mittapuu on Suomen etu.
On totta, että epävarmuus saa kansalaisen varovaiseksi. Suomalainen ei riehaannu hän vetää vyötä kireämmälle ja laittaa euron talteen. Jos koko kansa tekee niin yhtä aikaa, kauppias huomaa sen ensimmäisenä ja tehtaanjohtaja seuraavana.
Mutta ei pidä myöskään rakentaa järjestelmää, joka opettaa ihmisen katsomaan valtiota ennen kuin katsoo itseään. Työ, yritteliäisyys ja vastuu omasta elämästä ovat tämän maan selkäranka. Ilman niitä ei ole hyvinvointia jaettavaksi.
Valtiovallan tehtävä on pitää tasapaino. Turvaverkko ei saa olla riippumatto, mutta se ei saa olla myöskään hämähäkinseitti, joka katkeaa ensimmäisestä nykäisystä.
Suomea ei rakenneta vastakkainasettelulla, vaan harkinnalla. Ja harkinta vaatii, että katsomm
Suomalaiset riehaantuivat ihan täysillä, kun keksittiin, että voidaan velaksi esittää maailman parhaita kaikessa. Nyt rakennetaan järjestelmää velkaelvistelyn jälkeiseen aikaan, jossa verotetaan kaikki mitä irti saadaan ja palveluita ei ole ensinkään.
Ei tänne kannata kenenkään jäädä makselemaan tätä sotkua, koska yksi ihmiselämä ei siihen riitä!
Eikä tämä ole persuista, demaraista tai kokkareista kiinni vaan infernaalisen tyhmistä äänestäjistä!
Ai niin, totta kai. Kun ihmisiltä leikataan perusturvaa, hehän ryntäävät kauppoihin juhlimaan.
Jes! Asumistuki pieneni nyt ostetaan uusi keittiö!
Työttömyysturva heikkeni varataan Thaimaa!
Ihmiset tunnetusti rakastavat epävarmuutta. Mikään ei vapauta kulutushaluja niin kuin tieto siitä, että jos elämä kaatuu, turvaverkko on ohuempi kuin kertakäyttölautasliina.
Ja säästäminenhän on tunnetusti kansantalouden suurin synti. Jos pienituloinen jättää yhdenkin kahvilakäynnin väliin, siitä alkaa välittömästi dominoketju: barista irtisanotaan, kahvipavut jäävät paahtamatta, koko vientiteollisuus romahtaa ja kohta ollaan 90-luvulla uudestaan.
On se kumma, miten ennen vanhaan ihmiset kestivät epävarmuutta puremalla hammasta, mutta nykyään kehtaavat vielä reagoida taloudellisiin kannustimiin. Pitäisi kai vain kuluttaa rohkeasti, vaikka ei ole varaa sehän on vastuullista.
Ehkä ratkaisu onkin se, että poistetaan turva kokonaan. Sitten kaikki varmasti uskaltaisivat elää täysillä. Tai ainakin pysyä hengissä ihan silkasta motivaatiosta.