Lue keskustelun säännöt.
Kumpi kaduttaa enemmän: lasten tekeminen vai lasten tekemättä jättäminen?
Kommentit (32)
Yksilöllistä. On olemassa myös joukko, joka katuu tai katuisi lasten hankkimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keneltä odotat vastausta? Joltain joka on elänyt kaksi elämää: toisen perheellisenä ja toisen lapsettomana? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tekemättä jättäminen kaduta enemmän.
En usko. Yleensä he jotka jättävät lapset tekemättä ovat niin varmoja siitä asiasta, etteivät sitä kadu.
Eivätkä kaikki ole aina niin varmojakaan. Elämässä on vain niin paljon kaikenlaista muuta sisältöä, harmia tai ongelmaa ettei lapsettomaksi jääminen pohdituta tai harmita.
Olen katunut elämässäni monia asioita. Ammatinvalintaa, puolison valintaa, asuinpaikkaa...you name it. Lasten saamista en ole koskaan katunut tai edes harmitellut. Paras asia elämässäni. En ole koskaan ollut mikään äitihahmo ja äitiyslomatkin aina lopetin kesken ja painuin takaisin töihin. Silti lapsista kasvoi ihan ihmisiä ja tolkun kansalaisia. Rakastan heitä ja elämästäni puuttuisi paljon, jos heitä ei olisi.
Itse uskon, että he jotka veloiksi jäävät, ovat ehkä heitä jotka myös katuisivat lasten hankkimista, mutta eivät siis kadu koska jäävät veloiksi.
En usko, että perheelliset lapsiaan katuvat. Ehkä joku äärimmäisen pieni joukko ja silloin siihen liittyy paljon muitakin asioita, mutta pääasiassa ei varmasti vanhemmat lapsiaan kadu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus oon katunut kun en ryhtynyt eräiden kanssa tekemään lapsia....tehtyjä lapsia en oo katunu, vaikka voisihan sitä olla tosi rikas ilman niitä, mutta en mä sitä rahaa oikeen mihinkään ite tarvii.
Vierailija kirjoitti:
No johan on kysymys.. kuka voisi katua sitä, että on saattanut maailmaan upeita ihmisiä? Kyllä mua on kaduttanut joka kerta synnytyshuoneessa, mutta sen jälkeen ei tietenkään. Elämäni olisi tylsää ilman mun lapsia, jotka on nyt jo fiksuja teinejä, vanhin pian 18.
Sori, mutta faktahan on se, etteivät kaikki ihmiset ole todellakaan "upeita". Ei millään tavalla. Osa maapallolla elävistä ihmisistä on suoranaisia hirviöitä ja tekevät pahaa muille ihmisille ja eläimille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tähän voi oikeastaan vastata vain perheelliset sillä heillä on kokemusta lapsettomana elämisen ajasta ja lapsiperheen ajasta. Vela taas tietää vain lapsettomuudesta.
Olin itse pitkään vela, surkean lapsuuteni takia, pelkäsin että sama uusintuisi kuin mitä omassa kauheassa lpsuudenkodissa oli. Vasta pitkästi yli kolmekymppisenä tein ekan lapsen, ja se olikin niin ihana että tein vielä pari lisää! Ainoa mikä harmittaa on se etten tehnyt aikaisemmin lasta!Mun mielestä perheellisetkään eivät voi vastata tähän. Ap:n kysymykseen ei voi vastata kukaan.
Jokaiseen kysymykseen jonka ihminen kykenee esittämään voi joku toimen ihminen vastata. Kokemattomuus tai kokemus ei ole este. Kaikkein vaivaavimmiksi jää kysymykset joihin kukaan ei yritä vastata. Kuuntelu, asioiden pohtiminen ja keskustelu on todella tärkeä osa meitä ja meidän mielenterveyttä.
Kaikkiin kysymyksiin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Joihinkin kysymyksiin ei ole yhtään oikeaa vastausta, ei ainakaan jos sitä ei yritä miettiä. Kun asioita ja ajatuksia on jakanut toisen kanssa, voi saada vastauksia tai mieleen voi tulla lisää kysymyksiä. Yleensä kummallakin pääsee eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
No johan on kysymys.. kuka voisi katua sitä, että on saattanut maailmaan upeita ihmisiä? Kyllä mua on kaduttanut joka kerta synnytyshuoneessa, mutta sen jälkeen ei tietenkään. Elämäni olisi tylsää ilman mun lapsia, jotka on nyt jo fiksuja teinejä, vanhin pian 18.
Sun lapset voi hyvinkin olla fiksuja teinejä enkä sitä epäile, mutta noin yleisesti maailmasta löytyy kaikenlaisia kauheita rikollisia, mur haajia jne.. joku nekin on synnyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No johan on kysymys.. kuka voisi katua sitä, että on saattanut maailmaan upeita ihmisiä? Kyllä mua on kaduttanut joka kerta synnytyshuoneessa, mutta sen jälkeen ei tietenkään. Elämäni olisi tylsää ilman mun lapsia, jotka on nyt jo fiksuja teinejä, vanhin pian 18.
Mistä ihmeestä sä tiedät olisiko sun elämä tylsää ilman lapsia? Onko sulla kristallipallo. Entäs jos sun lapset ei olisi fiksuja teinejä, katuisitko sitten? Jos ne olisi ongelmanuoria. Anteeksi nyt mutta juuri nämä tälläiset vastaukset on mun mielestä hölmöjä.
Sinänsä vähän hölmö kysymys kun ei kukaan voi päätyä kuin jompaankumpaan tilanteeseen. Toisaalta taas esim minä, joka jäin vasten tahtoani lapsettomaksi en oikein usko että olisin voinut koskaan katua lapsen saamista yhtä paljon kuin tätä että perheenperustaminen vaan jäi kun sopivaa puolisoa ei osunut kohdalle ja sitten olikin jo liian myöhäistä. Toki vielä nelikymppisenä olisi varmasti ollut lapsenteko mahdollista, mutta itse koin olevani jo liian iäkäs. Varsinkin kun olisin ollut yh ihan tietoisesti ja alusta alkaen eikä turvaverkkokaan olisi ollut mitenkään turhan tiheä.
N43
No johan on kysymys.. kuka voisi katua sitä, että on saattanut maailmaan upeita ihmisiä? Kyllä mua on kaduttanut joka kerta synnytyshuoneessa, mutta sen jälkeen ei tietenkään. Elämäni olisi tylsää ilman mun lapsia, jotka on nyt jo fiksuja teinejä, vanhin pian 18.