Lue keskustelun säännöt.
Sain selville että mies on päässyt jo kahden kuukauden ajan töistä kaksi tuntia aikaisemmin kuin ennen, muttei ole tullut kotiin "vauvahelvetin" takia
30.12.2019 |
On ottanut omaa aikaa esim. kahvilassa tai kirjastossa, kun ei ole halunnut tulla kotiin sanojensa mukaan "vauvahelvettiin" rääkymistä kuuntelemaan ja pa*kavaippoja haistelemaan. Minä olisin todella kaivannut päivässä edes sen 2h enemmän lepoa, mutta ei. Koliikkivauva ja kestävyyteni alkaa olla äärirajoilla.
Kommentit (253)
Tätä samaa joku jankkaa aina. Ei se asia nyt niin mene, että kun lasten hankkimisesta keskustellaan, niin toinen ilmoittaisi siinä kohtaa että saat siten muuten kaiken hoitaa yksin, mä en tee mitään. JoIllekin on vaan todellisuus liikaa ja oma napa merkitsee enemmän kuin mikään muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa joku jankkaa aina. Ei se asia nyt niin mene, että kun lasten hankkimisesta keskustellaan, niin toinen ilmoittaisi siinä kohtaa että saat siten muuten kaiken hoitaa yksin, mä en tee mitään. JoIllekin on vaan todellisuus liikaa ja oma napa merkitsee enemmän kuin mikään muu.
Tämä oli siis vastauksena niille jotka aina ihmettelevät että miksikäs otit sellaisen miehen.
VMP taas vihapalstalla. Mitähän seuraavaksi?
En ole jaksanut juuri lukea kommentteja tähän provoon jollaista olen itsekin usein suunnitellut kirjoittavani. Avaussivulta silmäilin sen verran, että ilmeisesti tämä on otettu tosissaan.
Toinen minkä huomasin oli, ettei kukaan kiinnitä avaussivulla huomiota siihen, että ap aikoisi käyttää koko sen kaksituntisen itseensä olettaen, että mies käyttää kaiken työn ulkopuolisen ajan lapsen hoitoon. Eli omaa aikaa ei olisi koskaan. Ymmärtäisin siinä tilanteessa, jos mies ei haluaisi kertoa "ylimääräisestä" vapaastaan. Tietenkin oikea ratkaisu olisi, että molemmat saavat vapaata tunnin verran tuossa tilanteessa.
Kotona olijan ja töissä käyvän tilanne on myös erilainen eikä kumpikaan osaa välttämättä asettua toisen asemaan. Meilläkään nuo eivät menneet aikanaan tasapuolisesti ja ero tuli. Jälkikäteen ajatellen minun olisi pitänyt joustaa enemmän eikä vaatia ehdotonta tasajakoa lapsen hoidossa isän ollessa kotona. Minulla oli kaiken kaikkiaan huomattavasti enemmän vapaa-aikaa, vaikka kotiäitinä lasten kanssa enemmän olinkin. Puoliso hoiti mukisematta myös puolet kotitöistä omien töidensä ja lasten hoidon lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on ihan kohtuullista, että työssä kävijä vähän lataa akkuja. Ei se vauva kuitenkaan aina huuda, niin äiti nukkuu silloin. Ja eikös se koliikki mene muutamassa kuukaudessa ohi kuitenkin?
Siinä tapauksessahan AP ja ukko voivat vaihtaa osia. Mies vanhempainvapaalle ja AP osa-aikatyöhön ja sen jälkeen pariksi tunniksi rentoutumaan. Olisiko reilua?
Muistakaa, että on pariskuntia joissa nainen on täysin ehdoton sen suhteen, että hän on se joka jää kotiin.
Ei se aina ole mahdollista vaihtaa osia, vaikka haluaisikin.
Turha alapeukuttaa, koska tämä oli omalla kohdallani fakta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkän otsikon perusteella: Höllätkää vähän. Homma itsellesikin jostain parituntisia, mies pitäköön parituntisensa. Ihan jokainen tarvitsee taukoa jos on vauvahelvetti menossa eikä kukaan jaksa siirtyä tauotta suoraan töistä kotihelvettiin.
Tai sitten teette sellaisia ratkaisuja että koti ei ole helvetti.
Pyydä miehen kännykkä luettavaksi. Hänellä voi olla toinen nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä e löydätte näitä miehiä ja oletteko heti pamahtaneet paksuksi, vai peräti vuoden päästä :D täähän on selvä provo, mutta oikeasta elämästä tiedän näitä esimerkkejä jopa varoittavan paljon. Noin siinä käy, kun liiempiä sopimatta pukataan lapsi alulle ja sitten vasta mietitään ja erotaan lapsen ollessa alle kolmen vanha kun se totuus iskee silmille eikä toisen odotukset vastaa toisen tekoja. Ja toisinpäin.
Huh, tässä nousee ihan arvoon arvaamattomaan oma ihan perus vauva-arki. :S Yöt toki katkonaisia vielä meilläkin kun vauva on vasta pari kuukautta, mutta koliikkia ei sentään ole. Meillä on kaksi lasta ja alun perin olin varautunut koliikkivauvaan, sillä olin itse aikanaan sellainen ja vanhempani olivat kuulemma olleet ihan helisemässä jokailtaisen huutokonsertin kanssa. Paljon tsemppiä sulle ap, kyllä se siitä pian ohi menee ja tulee uusia vaiheita! Myöhemmin saat olla ylpeä itsestäsi, kun selvisit (käytännössä) yksin todella vaikeasta ajasta, sitten tiedät että voit selvitä mistä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän äiti hoiti meitä yksin oli koliikkia tai ei, isä vaan karjui turpa kiinni ja lähti ovet paukkuen, isä suuttui vauvan itkusta. Siksi ihmettelen miksi meitä piti tehdä peräti 6 kpl, jos me ärsytetään/ärsytettiin isää...
En usko. Olen lukenut tältä palstalta, että vauvan saaminen tekee ihmisestä epäitsekkään ja jalon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sit ne paskat gallupeissa ulisee, että jäävät lapsettomiksi. Pthyi!
Vierailija kirjoitti:
Sanon tämän naisena, joka oli koko viiden lapsensa kanssa kuin yksinhuoltaja koko sen ajan kun lapset olivat pieniä. Nyt ole itse saanut tarpeekseni perhe-elämästä, enkä juuri koskaan ole kotona ja jos olenkin, niin en ainakaan siivoa tai laita ruokaa.
Minulla on vain yksi lapsi, mutta olin hänestä vastuussa 24/7, kun mies kävi töissä ja harrastuksissa ja kavereillaan. Minä olin niin uuvuksissa, että en jaksanut koskaan edes tehdä mitään, jos mies katsoi lasta joskus. Kaksi vuotta olin kotona ja sen jälkeen tein työtä niin, että lapsi oli päivähoidossa neljä tuntia päivässä ja minä tein siis työpäiväni toisen puolikkaan kotona yhdessä lapsen kanssa. Oli aivan kaameaa. Olin vastuussa myös kaikesta lapseen liittyvästä, hoitoajoista, vaatteista, kaverisuhteista, harrastuksista jne.
Sitten lapsi täytti kuusi ja päätin, että nyt saa riittää. Ilmoitin rupeavani tekemään täyttä työpäivää ja laittavani hoitoajat niin, että mies hakee lapsen joka päivä päiväkodista. Sanoin myös jääväni kahtena päivänä viikossa harrastukseen töitten jälkeen, joten tulin kotiin vasta iltakahdeksan aikoihin. Koska mies ole ikinä tehnyt ensimmäistäkään kotityötä pyytämättä - ja pyytämällä tekee vain tiskikoneen täytön - , aloin vaatia koko kämpän imuroimista kerran viikossa. Siis sellaisena päivänä kun itse olin siellä harrastamassa.
Mies oli kovasti nokka roikollaan tilanteen muuttumisen takia. Ei kuitenkaan uskaltanut liikaa protestoida, koska minä saan niin paljon enemmän palkkaa kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on rintamaidolla niin anna korviketta, meillä loppui huuto ja vatsanväänteet siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylä se poijjaat näin o et p*llunkantaja on se joka kotityöt tekkee ja vauvat hoitaa. Kunno miäs ei mihinkään kakkavaippoihin koske. Miehen tehtävä on takoa rahhaa ja naisten kuuluisi tajuta että ruuan on oltava valmista ja lämmintä ja kylmä kalja pöydällä miehen kotiin tullessa. Lapset silloin hiljaisia etteivät häritse miehen töistä palautumista. Jos ei noi hommat toimi nii ei mikään ihme et miäs o menny kahville tai kaljalle töitten jälkeen, jos ei työpäivää saa rauhassa nollata. Ennen täämä ymmärrettiin, nykyään ei...
Typerys. Nykyaika on koittanut. Minä johtajana (olen nainen) tienaan tuplat siihen nähden mitä mies. Mies on nyt hoitovapaalla koti-isänä. Ja odotan todellakin että ruoka on valmiina kun töistä palaan.
Hoitovapaa on sen lapsen hoitamista varten, eikä työssäkäyvän passaamista varten. Olen vanhempainvapaalla oleva nainen, enkä todellakaan kokkaile miehelle pöperöitä pöytään, enkä tasa-arvon kannattajana odota sitä mieheltäkään hänen jäädessään hoitovapaalle. Kotityöt kuuluu molemmille.
Kuinka moni nainen suostuisi lähtemään töihin kun mies tulee töistä kotiin olemaan lapsen kanssa.
Ei yksikään kun lapsen kanssa on rankkaa. Kuitenkin työnteko on kuin lomaa niin siinäpähän vain hankkimaan myös rahaa ja sitten lapsenvahtia.
Miehen kuitenkin pitäisi tuo sama tehdä. Naisen myös mutta erotuksella että tuo ”työpäivä” pitäisi olla lepoa.
Vähän nyt järkeä. Kummallekkin raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miestäsi kyllä. Kotona odottaa vain kiukkuinen ja väsynyt vaimo, sekä kirkuva sinappikone, jota hän ei haluaisi hoitaa, mutta joutuu sen tekemään. Menisitkö itse ilomielin ahdistavaan ympäristöön, jossa joudut tekemään vain vastenmielisiä asioita?
Sanon tämän naisena, joka oli koko viiden lapsensa kanssa kuin yksinhuoltaja koko sen ajan kun lapset olivat pieniä. Nyt ole itse saanut tarpeekseni perhe-elämästä, enkä juuri koskaan ole kotona ja jos olenkin, niin en ainakaan siivoa tai laita ruokaa. Mies istuu kotona kaiket päivät (tekee nykyään etätyötä) ja komentelee happamana teinejä.
Tekisi mieli lähteä lopullisesti koko paskasta. Eikä tee mieli ruvata enää korjaamaan mitään kaikkien näiden vuosien jälkeen. Teillä ap voisi olla vielä mahdollisuus, jos saatte kartotettua kokonaistilanteenne ja tehtyä suunnitelman, missä kummankin tarpeita voisi jonkin verran toteuttaa ja silti vielä selvitä kunnialla siitä vauvahelvetistä. Jos kukaan ei ole vielä niin totaalisesti kypsynyt, että haluaa vain iskeä hanskat tiskiin ja häipyä.
Miksi tuollaisessa tilanteessa on tehty viisi lasta?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni nainen suostuisi lähtemään töihin kun mies tulee töistä kotiin olemaan lapsen kanssa.
Ei yksikään kun lapsen kanssa on rankkaa. Kuitenkin työnteko on kuin lomaa niin siinäpähän vain hankkimaan myös rahaa ja sitten lapsenvahtia.
Miehen kuitenkin pitäisi tuo sama tehdä. Naisen myös mutta erotuksella että tuo ”työpäivä” pitäisi olla lepoa.
Vähän nyt järkeä. Kummallekkin raskasta.
Ongelmahan tässä oli, että mies oli nyt ainut joka sai lepoa ja omaa aikaa. Ja aika moni nainen suostuisi töihin kyllä jos pääsisi pois vauvahelvetistä, mutta kuka mies suostuisi enää työpäivän jälkeen osallistumaan yksinään ja vastuullisena vauvahelvettiin, jos nyt voi lusmuta ihan muualla vapaalla ilman huolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein samaa ja olen äiti. Otettiin asumusero ja mietittiin asioita, puhuttiin ja puhutaan edelleen. Yksin oli helpompi lapsen kanssa, kuin yhdessä yksin, tosin nyt lapsi on jo isompi.
Puhukaa, puhukaa, puhukaa. Karkuun juokseminen ei auta, yhdessä tehden on helpompaa. Ja yrittäkää saada lapselle hoitaja, että pääsisitte edes illaksi kahdestaan pois kotoota olemaan ihan vain pariskunta. Yhteisen ajan puute oli suurin syy asumiseroon.
"mää haluan jutella" nuo sanat kun kuulee niin tietää että hanskat tiskiin ja menoksi nopeesti.
Mikään kauheampa kuin nainen joka haluaa puhua ja puhua ja vielä puhua. Mutta kuitenkaan tekemättä mitään oikeasti.
Ei se mitään autakkaan, jos vain toinen haluaa puhua. Molempien pitää puhua ja kuunnella toista, vain niin saadaan ratkaisuja paremmin aikaiseksi. Onneksi mies tajusi asian lopulta asumuserossa.
Mies tekee vaan osapäivähommia, joten voi olla että ap:n äitiyspäiväraha on sama tai jopa isompi kuin miehen palkka. Pari tuntia pois työpäivästä tietää 20-25% pienempää palkkaa. Ilmeisesti ap:lla on ihan kohtuullinen äitiyspäiväraha, koskapa mies on mitään sanomatta voinut jäädä osapäiväiseksi ja rahat on silti riittäneet kaikkeen.